Töiden vähyys ahdistaa

Itselläni on myös ollut pitkiäkin aikoja töissä, jolloin ei ole kerrassaan mitään tekemistä, ja kyllä se turhauttaa ihan uskomattoman paljon. Joka aamu mietii, mitä järkeä mennä töihin istumaan, kun ei siellä tänäänkään ole mitään tekemistä ja nettikin on surffattu läpi jo muutaman kerran. Tällä hetkellä tekemistä on taas onneksi enemmän. Tietysti täytyy yrittää olla tyytyväinen, että ylipäänsä on työpaikka näinä aikoina, mutta kyllä se tyhjän panttina istuminen silti rassaa.

taas edessä. Vauvapalstan uudet aloitukset tutkittu, säätila kartoitettu, pari blogia luettu läoi jne. Ja kello vasta vähän yli 8 :-(

Kun ei tälläistä juuri julkisesti kukaan kehtaa sanoa ääneen. Mä olen miehelle puhunut jonkin verran ja miehestä asia on hauska, koska hänellä on ihan oikeasti duunia koko työaika. (oma firma) Veljeni on samalla alalla ja hänen kanssaan tästä boretuksesta usein puhutaankin. Muille ei paljon viitsi mainostella...



Se on kyllä niin säälittävää, kun päivä menee notkuessa netissä ja oikeasti elämässä olisi paljon tärkeämpiäkin kohteita ajalle kuin tuo näytelmä töissä. Mielummin aktiivisesti se aika, kun tehdään, ja sitten ulos kokonaan. Urakkatyö kuulostaisi hyvältä. Tosin se on tälläisissä asiantuntijahommissa aika vaikea järjestää.

Eikä täällä töissä kukaan ääneen tällaista myöntäisi (edes työkaverille). Olemme osa samaa näytelmää. Itse olen määräaikainen, joten en edes viitsi esimieheltä mennä pyytämään lisää hommia. Saattaisia aiheuttaa hallaa koko osastolla jos kupla poksahtaisi ja paljastuisi, että kuinka paljon täällä vetelehditään. Kiva olisi olla töissä jossa oppisi uutta, olisi koko päivälle jotain hommia. Toki pieniä netitaukojan saisi olla, mutta ei 8h kuten nyt.

konttorissa eikä mitään tapahdu, meinaan ihan nukahtaa pöytäni ääreen. Joku kaunis päivä nukun ja saan sitten ne potkut :-(

tylsyyden lisäksi joutuu kärsimään rahattomuudestakin. kun voisi edes olla rehellisesti työtön, mutta ei voi.

Kaiken lisäksi saatta mennä pari viikkoa, etten omaan perheeni lisäksi näe ketään muita ihmisiä.

Hulluksihan tässä kohta tulee...

No entäs minä raukka sitten?Minullakin ajoittain nykyään liian vähän töitä (lamako vaikuttaa nyt?) ja yrittäjä olen joten joka ainut päivä jonka istun toimettomana en saa penniäkään palkkaa:(((. Arvatkaa rassaako se! Te sentään saatte rahaa!!

No minä olen kotona joten samalla saan sitten hoidettua kotityöt. Eipähän ne rassaa iltaisin...

tylsyyden lisäksi joutuu kärsimään rahattomuudestakin. kun voisi edes olla rehellisesti työtön, mutta ei voi. Kaiken lisäksi saatta mennä pari viikkoa, etten omaan perheeni lisäksi näe ketään muita ihmisiä. Hulluksihan tässä kohta tulee...

No entäs minä raukka sitten?Minullakin ajoittain nykyään liian vähän töitä (lamako vaikuttaa nyt?) ja yrittäjä olen joten joka ainut päivä jonka istun toimettomana en saa penniäkään palkkaa:(((. Arvatkaa rassaako se! Te sentään saatte rahaa!! No minä olen kotona joten samalla saan sitten hoidettua kotityöt. Eipähän ne rassaa iltaisin...

kiva, että täältä löytyi toinenkin "raukkis":-D. Tänään ja eilen oli onneksi vähän enemmän töitä taas. Muuten pidän tästä työstä, vapaata ja saa olla kotona lasten kanssa. Mutta rahattomuus rassaa! Kuin myös tietysti tuo sosiaalinen puoli... Tosin mä käyn kyllä harrastamassakin jonkin verran, jumpassa tapaan ihmisiä. Lisäksi näen joka päivä lapseni hoitopaikan ihmisiä ja joskus näen naapureitakin tässä lähellä.

Tsempit sullekin!!

Kun nimittäin miettii kuinka paljon nykyään puhutaan hektisestä työlämästä, ainaisesta kiireestä ja burnoutista. Sitten löytyy kaltaisiamme ihmisiä, jotka istuvat töissä ja yrittävät tappaa aikaa konstilla jos toisella. Kuinka paljon tässä maailmassa onkaan sellaista näennäistä hyötyhyörinää..? Kuka on oikeasti kiireinen, kuka tekeytyy sellaiseksi?

Omalla työurallakin on ollut näitä äärilaitoja: huippustressaavaa aliresurssoitua asiakasprojektia tiukoilla ikatauluilla ja sitten nykyisenlaisia "lötköilyhommia". Olen niin moneen kertaan ajatellut, että työelämä on ihan hullua.. Ja ulkopuolelta on vaikea sanoa, mikä on todellista ja mikä ei.

Olin vielä joulukuussa samassa tilanteessa ja hain kuumeisesti uutta työpaikkaakin. Koska minä en kestä joutenoloa töissä. Jos on liian hiljaista, en saa edes niitä vähäisiäkään tehtäviä suoritetuksi vaan lamaannut aivan täysin. Minun tilanteeni ratkaisi se, että kolleegani irtisanoutui ja työtehtävät tsekattiin samalla uudelleen. Sain paljon uusia mielekkäitä tehtäviä ja nyt on oikeastaan kiire koko ajan. Mutta työpäivät meneekin nyt aivan lennossa.

jo vuoden tällaisessa työssä jossa ei taphdu mitään. Olen peräti lamaantunut niin paljon, etten enää edes kykene uusia töisä hakemaan.

Olen itse ollut työpaikoilla joissa todellakin on saanut painaa niska limassa töitä. Ei ole taukojakaan ehtinyt pitää. Parempi niin kuin että ei olisi tekemistä! Siitäkin on kokemusta...

Sitä jotenkin lamaantuu ja tottuu tähän joutenoloon (onhan tämä tietenkin toisaalta helppoakin) ja sitten toisaalta on kuitenkin kauhean turhautunut, ja alkaa jopa epäillä omaa osaamistaan ja kykyjään.

54

jo vuoden tällaisessa työssä jossa ei taphdu mitään. Olen peräti lamaantunut niin paljon, etten enää edes kykene uusia töisä hakemaan.

että meitä on monta samassa junassa. Kun suuret ikäluokat (klisee) jäävät eläkkeelle, niin kyllä niitä oikeita töitä sitten varmasti löytyy. Heh