Lapsemme on poikkeuksellisen lahjakas taitoluistelussa, mutta meillä ei varaa!

Ihan varmasti heillä on aikaisemminkin ollut vastaavia tapauksia miten on toimittu. Jos he ovat sitä mieltä, että lapsi on lahjakas niin varmaan heillä on keinotkin miten tilannetta voidaan auttaa. Toivottavasti kaikki järjestyy:)

jääajat (ovat ainakin täällä 90 euroa tunti), valmentajien palkat, asut, kilpailumatkat, oheisharjoituspaikkojen vuokrat. mm.

Meilläkin alkaa kohta olla lähellä se tilanne, että pakko pakottaa lopettamaan. Toisaalta on myös olo, että jos se kuitenkin jossain vaiheessa tulee eteen, niin ehkä on loppujen lopuksi kivempi tehdä se aikaisemmin kuin myöhemmin.



Meilläkin on kaksi taitoluistelijaa. 10-vuotiaan kuukausimaksu on 430 euroa, 6-vuotiaan 320 euroa. Lisäksi, kuten kaikki taitoluistelijoiden vanhemmat tietävät, toinen mokoma tahtoo upota luistimiin, vaatteisiin, kilpailumaksuihin, kilpailumatkoihin (myös ulkomaille) jne. Puhumattakaan siitä kilometrimäärästä, mikä kertyy autojen mittareihin kuljetuksista. Jos lasketaan kuljetuskustannukset mukaan, niin meillä menee lasten luisteluharrastusten kustantamiseen noin 20 000 euroa vuodessa. Lisäksi pitää järjestää työnsä niin, että pystyy kuljettamaan.



MUTTA jos lapsi on hyvä ja pärjää, niin vuosien myötähän lasku vain suurenee. Harkkoja tulee yhä enemmän ja jäälle mahtuu yhä vähemmän luistelijoita kerralla, jolloin kulut vain kasvavat. Tarvitaan yksilöllisiä leirejä, ulkomaanmatkoja, ehkä valmentajakonsultaatioita ja yksityistunteja huippuvalmentajilta. Parhaat viettävät useita viikkoja vuodessa ulkomailla huippuvalmentajien yksityisopetuksessa. Ne tunnit maksavat satasia tunnilta + matka- ja majoituskustannukset päälle.



Parhaat toki voivat saada jotain stipendejä, mutta kyllä ne summat aika vaatimattomia ovat. Muistaakseni olympiavalmennettavienkin stipendit ovat vain muutamia tuhansia euroja vuodessa. Sponsoreita on vaikea sada muiden kuin kaikkein parhaiden. Vanhemmat maksavat kaiken siihen saakka.



Mitä olen oman seuramme luistelijoita katsellut, niin aika monessa perheessä on se tilanne, että harrastuksen kustantamiseen (ja kuljetukseen) osallituvat vanhempien lisäksi myös isovanhemmat. Hyvin harvoilla on varaa kustantaa harrastus kokonaan omasta pussista ja niillä, jotka sen tekevät on sitten harvoin enempää kuin 1 tai korkeintaan 2 lasta.



Onhan se kurjaa, kun omien lasten kohdalla tulevat realiteetit vastaan, vaikka kuinka haluaisi lapsilleen parasta. Toisaalta, suurimmalla osalla ei ole varaa kustantaa sitä luisteluharrastusta ollenkaan ja tosiaankin maailmasta löytyy pilvin pimein lapsia jotka eivät edes tiedä, mikä harrastus on. Minusta lapset tarvitsevat myös pettymyksiä pärjätäkseen elämässä. Jos aina saa kaiken valmiina, voi olla vaikea sopeutua aikuisena realiteetteihin.

myös väliaikaisesti esimerkiksi sukulaisten joululahjojen vaihtaminen harrastusavustuksiin voi toimia, mutta se ei pitemmän päälle riitä.



Kannattaa myös miettiä omaa taloudellista tulevaisuutta: tuleeko töiden saaminen olemaan todennäköistä, 50/50 vaiko epätodennäköistä. Jos talous ei tule paranemaan, niin sitten harrastuksesta on parempi luopua ennemmin kuin myöhemmin.



Mitä taas tulee pettymyksiin, niin kyllä lapsi varmasti selviää siitä, että harrastus loppuu, mutta kannattaa silti käydä asia läpi tämän kanssa tarkkaan ja pitää huolta, että yhtä aikaa lapsi ei kohtaa muita vastaavan kokoluokan pettymyksiä. Muuten on vaarana hiljainen katkeroituminen, jos mielikuvaksi lapsuudesta jää, että mikään ei ollut mahdollista. Eli tavallaan jokin tasapaino siinä, että vaikka iso, tärkeä asia loppuu, niin samalla pieniä, tärkeitä asioita voi silti olla olemassa ja niistä löytää iloa.

- Tärkein maksava tekijä on se, että harkkoja on paljon enemmän kuin muissa lajeissa. Yksittäisen harkkatunnin hinta ei enää oleellisesti poikkea muiden lajien harkkatunnin hinnasta. Esim. meidän 10-vuotiaalla on 8 jäätuntia ja 5 muuta tuntia (oheisia, balettia) viikossa. Se tekee 56 tuntia kuukaudessa, eli 430 euronkuukausimaksulla harkkatunnin keskihinnaksi tulee 7,7€. Esim. uimakoulu maksaa täällä yli tuplaten sen verran, mutta eihän siitä vuodessa paljoa kerry, kun uimakoulua on puoli tuntia viikossa...



- Mitä isompia ja taitavampia luistelijat ovat, sitä vähemmän heitä mahtuu kerrallaan jäälle. Tuollaisia 10-vuotiaita voi kohtuudella laittaa jäälle 10 kerrallaan, 15 luitelijalla tulee jo ahdasta. Jäätunnin hinta esim. Helsingissä on 120-150 euroa riippuen hallista ja ajankohdasta.



- Johtuen lajin vaatimustasosta ja harjoitusmääristä, ovat taitoluisteluvalmentajat yleensä päätoimisia valmentajia ja heitä on seuroissa useita, tavallisesti esim. 3-5 valmentajaa / seura). Tavallisesti tuollaisessa 10-15 luistelijan harjoituksessa on paikalla 2-4 valmentajaa kerrallaan. Oheisissa riittää yksi valmentaja.



- Taitoluistelukilpailuissa on iso järjestäminen. Tarvitaan jäähalli, suuri määrä ammattituomareita ja hyvin paljon vapaaehtoisia järjestämään kilpailut. Luistelijoita tulee usein isolta alueelta ja vanhemmat joutuvat kuljettamaan, monesti yövytään hotellissa paikkakunnalla jne. Joka kisaan lähtee mukaan valmentaja tai pari, joiden kustannukset tulevat osallistuvien luistelijoiden vanhempien maksettavaksi. Monesti yhdestä seurasta saattaa kuhunkin kisaan päästä vain 1-3 luistelijaa, jotka hekin luistelevat eri aikoihin, eli yhteiskuljetukset eivät välttämättä onnistu.



- Jos haluaa oikeasti pärjääväksi taitoluistelijaksi täytyy normaalien talvikauden harjoitusten lisäksi käydä leireillä loma-aikoina. Isommat (siis yli 10-vuotiaat) saattavat käydä 2-5 leirillä vuodessa. Leirimaksut ovat yleensä sellaista 500 euron luokkaa per leiri + matka- ja majoituskustannukset.



t. 48

tiedän että joissain tapauksissa sosiaalitoimisto on maksanut lapsen taitoluistelun vuosimaksun tämä on maksettu lastensuojelupuolelta jos teillä on pienet tulot eli olette toimeentulotuella tai tulonne lähentelevät toimeentulotukirajaa niin tämä voisi olla mahdollista tietenkin minusta perheen jokaisella lapsella pitäisi olla samanlaiset harrastusmahdollisuudet

lajista, josta kuitenkin niin harva ammatin saa.



Toki liikunnan ja lajikavereiden seura on tärkeää, en vähättele sitä. Mutta olisi taas hyvä muidenkin kaupunkien ottaa esimerkkiä Porista, jossa ainakin pari vuotta sitten Kaupunki ei rahastanut jääajoista junioireita.

Jos lapsi on todella lahjakas niin kaivaisin rahat vaikka kivenkolosta.. Tyyliin että vuoden tai pari katsoo miten menee ja sitten päättää jatkon..

Itsekin karsin vaikka ruoastani että lapseni saavat harrastaa. Meilläkin toinen tyttö osoittaa selvää taipumusta lajeissaan, plus on kropaltaan juuri sellainen, mikä on lajeissa menestymisen edellytys. Toki on vielä niin nuori, että mitään varmaa ei voida sanoa. Mahdollisuudet näyttävät olevan hyvät, joten tingin mistä tahansa, ettei mene haaskuun.

Lisäksi en ymmärrä useinkaan, miksi ihmisten rahat eivät riitä lasten harrastuksiin tai mihinkään. En nyt sano, että ap:lla olisi kyse huonosta taloudenpidosta tms. Meillä mies opiskelee ja minä olen aika pienipalkkainen vaikka akateemisissa asiantuntijatehtävissä olenkin. Asumme vuokralla ja vuokra on suuri. Silti kuussa jää 1000 euroa ylimääräistä. Mutta kun itsekin vielä opiskelin niin silti lapset pääsivät harrastamaan, koska aina oli jotain mistä jättää pois. Ruoasta, vaatteista, huveista, matkoista jne.

Onko teillä lapsi halukas itse vaihtamaan seuraa? Oletteko tietoisia mitä kaikkea tämä tuo tullessaan ja onko lapsi myös?



Lapsi on varmaan poikkeuksellisen lahjakas, mutta luuletko että niitä muita samanikäisiä yhtä lahjakkaita on monia muita Suomessa? Onko oikeasti todellinen poikkeuslahjakkuus tyyliin 1miljoonasta?



Mitä kun lapsi pääsisi tasokkaampaan valmennusryhmään ja taas ajan myötä tulisi paljon kuluja lisää, niin pystyttekö tarjoamaan ne lapselle vai tuleeko silloin stoppi kehitykseen satsaamiselle? Kuinka paljon olette valmiita venymään.



Kysymyksillä haen sitä että jos rahat saatte ja lapsi pääsee tasokkaampaan valmennusryhmään, niin silti ei ole varmuutta tuleeko lapsesta muuta kuin lajin tasokas harrastaja jatkossa. Voi olla että lapsi saa paljon lajista irti, mutta silti etsiä opiskelupaikan ja muuta työtä kuin luistelun parissa. Mutta riittäisikö että lapsi on saanut kokeilla kuinka pitkälle rahkeet riittävät?

Toisaalta miettisin mikä palo lapsella on miksi on valmis panostamaan kaiken tuon lajiin. Myös miettisin että 9v ei vielä näy kunnolla miten kehitys tulee menemään, sekä kestääkö paikat. Samoin miettisin onko lajin vaatimukset kuitenkin liikaa lapselle.



Ehdottomasti jokaisen lapsen tulee saada harrastaa ja hyvä olisi että lapsi saisi yrittää niin pitkälle kuin rahkeet ja halu riittävät. Mutta se pudotus voi olla raju ja tiputtaa tyhjän päälle, jos lapsesta ei tulekaan niitä harvoja Suomen huippuja. Tässä mielessä miettisin onko lapsella paloa riittävästi ja kuinka ne itsetunnon kehityksen muut ainekset ja sosiaaliset verkostot ovat hallussa jos aikanaan tulee tiputus lajin osalta.



Itse siis miettisin siirtoa vaikka lapsen erityisen lahjakkuuden lisäksi olisi myös rahaa. En ole vakuuttunut että se huippu-urheilu 9v kohdalla olisi kovinkaan tervettä! Miettisin todella haluanko lapseni siihen myllerrykseen.



Ja sen verran että meillä 9v voimistelija, joka on lahjakas (mutta en tiedä onko poikkeuksellisen), mutta niitä lahjakkaita on muitakin. Hänen kohdallaan seurasiirto olisi pakollinen jos haluaisi yrittää maajoukkuetasolle. Mutta matkojen ja kavereiden vuoksi seurasiirtoa ei edes ajatellakaan, eikä oma seurakaan halua näitä siirtoja mainostaa. Toisaalta lapsi ja me vanhemmat olemme varmasti tyytyväisiä näin. Lapsi saa loistaa omassa seurassaan ja kisoissa menestys antaa itseluottamusta ja iloa. Mutta pahin prässi jää kuitenkin välistä ja ristin vain sormet ja toivon että kroppa ei kärsi pysyvästi harrastuksesta.

muille seuran ihmisille. Ei kukaan halua leimautua vähävaraiseksi.



Mä en keksi muuta kuin että puhut organisaatiossa tai liitossa jonkun sellaisen kanssa, joka lajin tietää ja tuntee. Kysyt suoraan onko mahdollisuus saada mistään tukea maksuihin. Ja tietysti tästä lähtien kaikki joulu- ja synttärilahjat sitten sellaisia, että tukevat harrastusta.



Meillä on myös vähän sama tilanne. Laji on toinen. Pojalla on kykyjä, halua ja on kaikenlisäksi helppo treenattava. Ottaa ohjeet vastaan ja kokeilee. Kokeilee niin kauan, että onnistuu. En vain tiedä kuinka on varaa, vaikka ei ole mikään mahdottoman kallis tai muotilaji.



Tingin jo nyt kaikista omista kuluistani. Ei ole mammalla uusia vaatteita, kengät on vähän läntässä ja naamassa halvin alemyynti rasva. Hiukset leikkaan itse ja aamiaiseksi vetelen kaurapuuroa, vaikka en siitä erityisemmin pidäkään. Ja en todellakaan odota pojasta olympiavoittajaa. Tiedän, että innostus voi laantua, mutta niin kauan kun on aidosti innoissaan haluan hänelle mahdollisuuden antaa.

Yleensä seura voi tulla vastaan vähän. Ei ehkä alennusta mutta voitte varmasti vähitellen maksaa. Meillä ainakin on toimittu näin. Lisäksi meidän seurassamme on mahdollista että joku sponsori esim. joku yritys(tyyliin äidin työpaikka tai joku urheiuliike) voi alkaa luistelijan "kummiksi" eli sponsoriksi. Silloin yritys voi maksaa kausimaksut seuralle ja saa nimensä johonkin.



Toivottavasti raavitte rahat kokoon jollain keinolla. Meilläkin 5krt/vko harkat ekaluokkalaisella mutta maksut eivät ole meilläpäin noin kovia. Kysykää mummeilta, kummeilta, ehkä jokainen voisi antaa vähän varojensa mukaan? Eikä kaikkien kolmen harrastusten tarvitse maksaa yhtä paljon. Tämä pienempi sisarus voi käydä harkoissa kerran, pari viikossa niin ei maksa niin paljon. Kysy sisaralennusta;-)

tanssi 45min/vko n. 50e/kk voimistelu harrastuksena n. 400 vuosi ja kilparyhmässä 1200/vuosi kuvataidekoulu 1krt/vko n. 200/vuosi ja mitähän vielä... koris on täällä tosi kallista, mut en nyt muista hintaa

Meillä kuvataidekoulu maksaa n. 200 €/syksy ja toinen 200 €/keväästä...

1000 euroa säästöön, niin et voi olla kovin pienipalkkainen.



Alimmat palkat kun lähtevät siitä vähän yli 1000 eurosta, varsinkin, jos kyse on osa-aikaisista töistä. Ja jonkun nekin työt on pakko tehdä.

Tämä henkilö voisi laittaa palkkansa ja muut perheen tulot näkyviin. Kuin myös vuokrat ja asumistuet.

sille, jolla jää korkean vuokran jälkeen palkasta vielä

1000 euroa säästöön, niin et voi olla kovin pienipalkkainen.

Alimmat palkat kun lähtevät siitä vähän yli 1000 eurosta, varsinkin, jos kyse on osa-aikaisista töistä. Ja jonkun nekin työt on pakko tehdä.

jos yhdeksänvuotiaana on lahjakas, ei sitä välttämättä ole enää 10 vuotiaana. Lajo on vaikea ja siinö lahjakkuudet vaihtelevat vuosittain. Toisena vuonna toinen on hyvä ja toisena toinen. Suomessa aikuiseksi asti menestyneet luistelijat eivät ole olleet mitenkään erityisen hyviä lapsena, aika keskinkertaisia ja ne todella ylivoimaiset lapset ovat usein tippuneet koko lajista hyvin aikaisin.

Ajan tällä takaa sitä, että unohda tuo lahjakkuus ja mieti muuten kiinnostaako viedä lasta kyseiseen lajiin. Harrastukselta ei kannata odottaa mitään menestystä koska sitä ei vaan missään nimessä tässä vaiheessa vielä tiedä. Muuten laji on kyllä loisto laji, pitää poissa pahanteosta teininä ja seura jäähallilla on useimmiten oikein hyvää. Itse olen lajia harrastanut ja valmentanut.

Omia tyttöjäni en kuitenkaan lajin pariin koskaan vienyt, koska se on niin kallis harrastus. En halua joutua velkavankeuteen lasten harrastusten takia. Varsinkin kun meilläkin on useita lapsia.

Lisäksi lisenssi vakuutuksella 120€.



Lisäksi vakuutus kilpailumatkoilla 100€/ turnaus (ei käy normaali tapaturmavakuutus, eikä lisenssin sisältämä vakuutus korvaa turnausmatkoilla vapaa-ajalla sattunut tapaturmaa).



Peliasut 200€

Jalkineet 2 paria/ vuosi yht. n.280€ (kun alesta pyrimme ostamaan).



Sitten vielä päälle turnausmaksut n.300-500€/ vuosi.

Tuomarimaksut sun muut......

mutta isä ja äiti ei suostunut ostamaan uusia varusteita ja maksamaan vuosilisenssejä. Heillä ei vain yksinkertaisesti ollut rahaa. Itse tykkäsin todella paljon pujottelusta ja pidän vieläkin. Elämä vain on kallista ja kilpaurheilu vaan ei sovi ihan kaikille. Yleensä ottaen hyvin pärjäävien nuorten vanhemmat vain ovat paremmin ansaitsevia. Näin se vain on.

eikä ole mikään eliittilaji.

Meillä huipputason kuvataidekoulu maksaa noin 300 vuodessa