miten kertoa lapsille isän itsemurhasta..

Että joku voi noin vaan äkkiä sairastua ja kuolla ilman, että on edes tiedetty sairaaksi. (Äitikin voisi kuolla?)

Toki niin voi käydä, mutta lapsi haluaa kuulla, että niin ei nyt käy äidille.

olisiko niin väärin sanoa, että isä oli sairas/sairastui eikä me sitä voitu ymmärtää. Tai ehkä ton ymmärtämisenkin voi jättää pois, ettei lapset syyllistä itseään. Minusta sairauteen viittaaminen ei lasten iän vuoksi ole väärin. Sitten myöhemmin voit kertoa mitä teki ja ehkä jopa miten.

Isäni on tehnyt itsarin, mutta olin jo 33-vuotias.

Minäkin komppaan sitä, että kannattaa kertoa miten mielikin voi sairastua samalla lailla kuin jalka murtua. Isä ei jaksanut/osannut hakea apua tähän mielen sairauteen. Siksi isä halusi kuolla ja päätti itse oman elämänsä. Painota ettei tapahtunut ole kenenkään syytä.



Itsemurhassa ei ole mitään hävettävää. Jos sitä aletaan salailla niin lapselle tulee tunne, että se on jotenkin häpeällistä. Kannattaa vastata kaikkiin lapsen kysymyksiin rehellisesti, vaikka toki joitakin asioita kannattaa varmasti hieman kaunistella. Ikää tullessa enemmän voi sitten kertoa enemmän yksityiskohtia.



Suuren pahoitteluni ja voimia koko perheelle.

meidän perheelle kävi toissa vuonna sama juttu. Lapset olivat pienempiä, kuin sinulla.



3-vuotias vahingossa kuuli, mitä oli käynyt ja hänen kanssaan asiasta juttelin. Kerroin, että isä oli sairas (mikä on totta) ja myös tein selväksi, että minä en ole sairas ja pysyn hänen kanssaan ja myös muut sukulaiset ovat tukenaan.



Kannattaa olla rehellinen, mutta silti varovainen sanoissaan. Ja ottaa isä puheeksi, jos lapsi ei sitä tee. Lapsi välillä selkeästi tahtoo jutella, muttei osaa aloittaa keskustelua.



Muista myös kertoa, että isä rakasti lapsia, älä vaan anna kuvaa, että itsemurha olisi heidän vikansa.



Voimia. Joku päivä huomaat vielä, että siitä kaikesta selvittiin ja aurinko paistaa taas.

hei, sinulle joka kerroit, että teille kävi toissa vuonna sama juttu: omasta kokemuksestani voin sanoa, että kannattaa keskustella jossain vaiheessa asiasta lasten kanssa. Pieni ihminen oikeasti ei välttämättä tajua edes kuolemaa ja mitä se tarkoittaa.

Lapsemme olivat tuolloin 7 v, 6 v ja 4 v.



Kerroin, että isi oli sairas, niin sairas ettei enää jaksanut elää. Esikoinen tietää jo sen, että isä päätti kuolemastaan itse.



Saimme keskusteluapua keskussairaalan lastenpsykiatriselta osastolta ja tk-psykologilta.

Parasta kertoa totuus sillä tasolla minkä lapsi pystyy käsittelemään.



Isi ei jasanut enää elää. Se ei ole kenenkään syy. Isillä oli paha olla, eikä isi osannut puhua siitä kenellekään.

Kun ihmisen paha olo tulee liian isoksi, ihminen ei jaksa jos ei puhu siitä muille.



Puhuminen on tärkeää.



Ihan yksityiskohtia ei varmaan tarvitse kertoa kuin kysyttäessä. Salata ei pidä.

Ilmoita kouluun jos jaksat

Älä jää lasten kanssa yksin, pyydä seuraa teille.