Ootteko seuranneet sarjaa "Mitä Uskoa"?

Jotakin jäi kutkuttamaan halu miettiä luterilaisuutta enemmän. Jaakko Heinimäki ja Jari Jolkkonen julkaisivat loppuvuodesta Luterilaisuuden ABC. Synkkä ja harmaa sanakirja.



Kirjan nimen loppu on itseironinen vitsi, eikä kuvaa sisältöä. Kirja on hauska ja kevyt lukea, jättää tosin enemmän nälkää saada tietää enemmän kuin vastaisi tyhjentävästi kaikkiin kysymyksiin.



Hardcore-kiinnostuneet voivat iltalukemikseksi plärätä Tunnustuskirjoja, vähän tuhdimpaa tavaraa. Jos Tunnustuskirjat tuntuu liian vankalta eväältä, voi lukea ajatuksella,äen pohdiskellen, kysymyksiä esittää Huovisen kirjoittaman (Lutherin) Katekismuksen.

Hienoa, että kirkko uskaltaa pohtia ja näyttää monenlaiset lasvonsa reilusti. Minulla myös sterotypiat katosivat: nuori nainen ja fundamentalisti, vanha liberaali partasuu..

sanoa uskovaiseksi. Nuori mies joka halusi pitää raamatusta kiinni. Muut oli sitä mieltä et mennään mukana mihin maailmanmeno kuljettaa.

ja sanasta kiinni pitämistä. Voi kun kaikki ois tuollaisia.

pahuuden. Eli mitä ihminen kylvää sen hän niittää. Sitä saa mitä tilaa.Ihminen itse on syyllinen valinnoillaan maaimanssa tapahtuviin onnettomuuksiin. Eletään syödään ja mässätään itsemme sairaiksi. Lapsemme saa siitä maksaa korkean hinnan uusilla sairauksilla jopa kuolemaan johtavilla. Jumalalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa vaan ihmisen väärillä valinnoilla syntisellä elämällä.





Vierailija - 12.1.2009 23:15 (ID 1252277)





Mäkin tykkäsin siitä ohjelmasta.



Tajusin miten armottomia monet new age uskonnot on. Niinkuin se enkeliterapeutti, joka sanoi että jos elämässä tulee mitä tahansa onnettomuutta, ihminen on sen aina itse "tilannut"; ajatellut, tehnyt tai sanonut jotain negatiivista.

molempien nuorten) mielipiteet.

Tykkään enempi siitä kun kaikkia asioita lähestytäänkin sen Rakkauden kautta, eikä luetakaan sanasta sanaan ja nosteta joku epäolennainen(mielestäni naispappeus kysymyksenä on yksi tällainen) seikka pääasiaksi.

Muuten mietin, voisiko tällaisia keskusteluohjelmia katsoa "peilinä" itselleen. Sen sijaan, että kotisohvalta nostaa "uskovainen", "tiukkis", "löpero", "säälittävä" tms. kortteja keskustelijoista, voisi katseen kääntää itseen päin: mitä minusta kertoo se, että tuo ajattelu kiinnostaa ja saa korvat hörölle tai ärsyttää ja kuohuttaa pientä mieltäni. Millaisia ovat minun uskonnolliset ajatukseni? Mistä ne ovat syntyneet, millainen kasvutausta niillä on ollut? Onko oma uskonnollinen ajatteluni jämähtänyt johonkin tiettyyn ikävaiheeseen vai muokkautuuko se elämän kokemusteni myötä? Mistä syntyy voimakas tarve "demonisoida" toisia ihmisiä ja jakaa esim. pappeja oikeiksi uskovaisiksi ja luopioiksi? MItkä ovat ne tunnusmerkit ja ratkaisevat sana- tai käyttäytymisvalinnat, joilla voin tämän jaon tehdä?

Viime vuonna erottiin kirkosta koko perhe eikä tää ohjelma ainakaan saanut katumapäälle :)

Kristinusko ei kiinnosta sen vertaa että olisin katsonut enempää.

vastaukset elämän vaikeimpiin kysymyksiin kirkon ulkopuolelta - kun kerran niin kovasti niitä tunnutte kaipaavan. Tulkaa kertomaan totuus meillekin sitten kun todistettavasti sen pystytte osoittamaan.

ovat "faktoja" kristillisessä uskossa, mulle oli aivan uusi asia, että siitäkään ei olla samaa mieltä. Ja nimenomaan lohduttavalla tavalla uusi asia. Ja se Kuulan näkemys, että vielä kuoleman jälkeenkin Jumala haluaa saada meitä omikseen. Kaiken kaikkiaan turvallinen ajatus.

Joku nuori naispappi just paasas saatanasta...eheheh eipä kiinnostanu enempiä oli jo toi niin huvittava.

Miten lapsellinen olenkaan ollut. Kiitos sinulle.

Mielipidetutkimukset näyttää, että ihmiset eivät enää usko persoonalliseen pahaan eikä helvettiin. Kirkko tietysti tulee perässä, on vähän pakko kun niin paljon eroaa väkeä kirkosta. Ennen kirkko hallitsi tietämätöntä rahvasta pelolla, nyt se ei enää onnistu, vaan pitääkseen jäsenmäärän entisellään on alettava seurata yleistä mielipidettä. Niin läpinäkyvää.

Asia on juuri näin yksinkertainen.

Siinä niitä vastauksia.

ei viitsitä edes kommentoida noita kirkostaeroajien juttuja. Perustakoon oman ketjunsa.

Minua polttelee tällainen asia.

Hätä pöksyissä, nääs. Itsekkin olen miettinyt josko eroaisin kirkosta, mies on jo eronnut. Oma suku on vaan tosi uskonnollista, en tiedä miten ottaisivat asian. Vaikka olenhan minä jo iso tyttö..

mutta kyllä nyt sai ihan uutta potkua tämä kirkkoon kuuluminen. Tartteekin ruveta ottamaan asioista enemmän selvää.

Montako jaksoa tuota ohjelmaa vielä tulee?

Kirkko seuraa kansan mielipidettä ja muuttaa kelkaansa sen mukaan. Ja siksi minäkin erosin kirkosta. Kohta siellä vihitään homoja ja homopapit varmaan saarnaakin, naiset sen jo tekevät, vaikka raamattu sen kieltää. Uuden opin mukaan siis ei olekaan (ehkä) saatanaa ei helvettiä, viimeisen tuomionkin nämä ohjelman papit väänsi aika erikoiseksi verrattuna raamatun oppiin. Kohta vissiin uskotaan, ettei ole persoonallista Jumalaakaan. Nykykirkolla ei ole kristinuskon kanssa mitään tekemistä!