Ootteko seuranneet sarjaa "Mitä Uskoa"?

jakainen ottaa hatkat, kun kirkko ei ole sellainen kuin minä sen haluan olevan. Toinen eroaa siksi kun homopareja vihitään ja toinen siksi kun ei vihitä??

Aika lapsellista kiukuttelua.

mutta kuuluttuani myös äärimmäisen raamatulliseen ja karismaattiseen yhteisöön olen sitä mieltä, että niissä on omat ongelmansa - usein salatut synnit ja salakavalat opit ja käytännöt, jotka vahingoittavat ihmisiä, jopa saavat pettymään kokonaan hengellisyyteen. Sekään ei ole Jumalasta. Kaikki seurakunnat ja kirkot maan päällä ovat vajavaisia. Ne tarvitsevat toisiaan, jotta ne pysyisivät tasapainossa. Evankelisluterilaisella kirkolla on pitkä historia takanaan ja kaikissa vaiheissa se on ollut vajavainen, ihmisten ylläpitämä laitos jossa kuitenkin Jumala on toiminut. Jumala voi toimia niin monessa paikassa. Mihinkään seurakuntaan tai kirkkoon ei voi kuulua, jos vaatii jokaisessa kohdassa täydellistä ja aukotonta Raamattuun sitoutuvaa oppia ja käytäntöä.



En kuulu kirkkoon. Pohdin juuri samoja asioita kuin sinäkin ja mietin, voinko liittyä sen jäseneksi siitä huolimatta, että sen sisällä on pappeja jotka siunaavat homosuhteita ja kehittävät itseään miellyttäviä harhaoppeja. Toisaalta, lakihenkisyys ja ratkaisu- sekä kokemuskristillisyys ja menestysteologia ovat saastuttaneet monia "vapaita" seurakuntia.

Rehellistä pohdintaa, kysymyksiä, jotka pyörivät varmasti monen mielessä!

Kirkko seuraa kansan mielipidettä ja muuttaa kelkaansa sen mukaan. Ja siksi minäkin erosin kirkosta. Kohta siellä vihitään homoja ja homopapit varmaan saarnaakin, naiset sen jo tekevät, vaikka raamattu sen kieltää. Uuden opin mukaan siis ei olekaan (ehkä) saatanaa ei helvettiä, viimeisen tuomionkin nämä ohjelman papit väänsi aika erikoiseksi verrattuna raamatun oppiin. Kohta vissiin uskotaan, ettei ole persoonallista Jumalaakaan. Nykykirkolla ei ole kristinuskon kanssa mitään tekemistä!

että pohdiskeleva, ei niin ehdottomasti kaikki lukkoonlyövä keskustelutyyli luo aremmillekin rohkeutta kysyä ja tuoda esiin omaa ajatteluun uskonasioista. Itse kammoan maneerimaisesti puhuttua, ylimielistä "ainoan oikean opin" julistusta. Lapsilla on luontainen taipumus kysyä "hölmöjä" kysymyksiä, myös Jumalasta ja ilman rienaamista, mihin me aikuiset hukkaamme tämän taidon. Esim. omat lapseni pohtivat, voiko Jumala nähdä sälekaihtimien läpi ja onko Jumala pienempi, yhtäsuuri vai suurempi kuin maapallo. Voisin lopettaa keskustelun nopeasti vastaamalla yhdellä sanalla lasten kysymyksiin, mutta kun heitän kysymyksen takaisin heidän vastattavakseen, tulee heiltä aivan upeita oivalluksia.

Sinua ehkä ärsyttää se, kun sanon, että usein oma uskoni riittää siihen, että TOIVON, että Jumala on. Uskoni on kuitenkin ihmeen kaupalla kulkenut mukanani elämäni suvannot ja myrskyt. Toki sitä on koeteltu ja hiottu, eikä se ole samanlainen umpiluumainen ehdottomien totuuksien kokoelma kuin parikymppisenä. Nyt on henkisesti tilaa kysyä ja kyseenalaistaa pelkäämättä, että Jumala heittää kuumia kiviä tai menee rikki, kun elän ajattelevan ja tuntevan ihmisen elämääni.

Mitä suurempi tarve hakata ajatuksensa kiveen ja etsiä aukottomia selityksiä, sitä helpommin koko korttipakka voi hajota, kun tulee riittävän suuri elämänkriisi, joka pakottaa miettimään kaikki asiat uudelleen. Kriisi on kipeydestään huolimatta hyvä siinä mielessä, että siinä "palaa" turhat, vinoutuneet ja höttöä täynnä olevat lahorönsyt ja kestävä ja terve runko vahvistuu.

Ja tuli sellanen fiilis, että onpa hyvä kun tuli viime vuonna erottua kirkosta. Uskomatonta höpönhöpöä, sorry vaan uskikset. Kukaan ei tiedä mistään mitään, pelkästään luullaan ja arvellaan ja ajatellaan...ja silti uskotaan! Kristinusko kolisee tyhjyyttään, sama taitaa kyllä koskea muitakin uskontoja. Tosin en ole mitenkään tutustunut näihin new age-juttuihin tai oudompiin uskontoihin, pitää varmaan alkaa tutustumaan, jospa sieltä löytyis vastauksia.

Tieteen kehittyminen on kuitenkin merkittävämpi syy, miksi kirkossakin on kohdattava asioita uudelleen. Muutenhan kyse olisi pelkästä homeisesta aarrearkusta kouristuksenomainen kiinnipitäminen. Joissakin asioissa kirkon tulee pitää kiinni arvoistaan, periaatteistaan ja uskon sisällöistä, pilkataan niitä sitten kuinka paljon tahansa, joissakin toisissa on taas syytä itsekritiikkiin ja todeta reilusti, että tulkinnat esim. Raamatun monikerroksisesta sisällöstä muuttuvat ajan kanssa. Se, mitkä asiat kuuluvat kumpaankiin laariin, edellyttää laajaa teologista keskustelua, mihin valitettavasti ei kaikista ole. Joillekin ihmisille teologia on sitä, että "koska minä olen tätä mieltä, asian täytyy olla näin", eikä ole kykyä omien mielipiteiden sijoittamiseen 2000 vuoden aikana käytyyn edeltävään keskusteluun, eikä sen loppuuajattelemiseen, mitä erilaisia seurauksia on jonkin ajatustavan legitimoimisesta.

Mielipidetutkimukset näyttää, että ihmiset eivät enää usko persoonalliseen pahaan eikä helvettiin. Kirkko tietysti tulee perässä, on vähän pakko kun niin paljon eroaa väkeä kirkosta. Ennen kirkko hallitsi tietämätöntä rahvasta pelolla, nyt se ei enää onnistu, vaan pitääkseen jäsenmäärän entisellään on alettava seurata yleistä mielipidettä. Niin läpinäkyvää.

olen seitsemännessä taivaassa, kun olen niin onnellinen raskausuutisesta tai elämäni on yhtä helvettiä migreenin takia tai kirurgit vitsailevat keskenään olevansa yhtä ylempänä Jumalasta tai joku parjaa rumasti salaisen tiedon urkkijaa Saatanan kätyriksi?

Mihin nämä sanat silloin viittaavat?

jumalaa, saatanaa, helvettiä tai taivasta ei ole Asia on juuri näin yksinkertainen.

Siinä niitä vastauksia.

Ei muuta kuin kirjastoon tai teologiseen tiedekuntaan avoimen yliopiston kursseille (varoitus: tieto lisää tuskaa!)

Terv. teologi

No itse en missään vaiheessa ole eronnutkaan, mutta kyllä nyt sai ihan uutta potkua tämä kirkkoon kuuluminen. Tartteekin ruveta ottamaan asioista enemmän selvää.

Montako jaksoa tuota ohjelmaa vielä tulee?

olen seitsemännessä taivaassa, kun olen niin onnellinen raskausuutisesta tai elämäni on yhtä helvettiä migreenin takia tai kirurgit vitsailevat keskenään olevansa yhtä ylempänä Jumalasta tai joku parjaa rumasti salaisen tiedon urkkijaa Saatanan kätyriksi?

Mihin nämä sanat silloin viittaavat?

jumalaa, saatanaa, helvettiä tai taivasta ei ole Asia on juuri näin yksinkertainen.

Siinä niitä vastauksia.

Ainoastaan homoseksuaaliskohdata herää ihmettelyni, miksi (toisten ihmisten) seksuaalisuuden kontrollointi on kytketty niin vahvasti "oikeaan uskoon". Seksuaalisuuteen ja uskonnollisuuteen sitoutuu vahvoja voimia ja ne molemmat koskettavat ihmisiä syvintä olemusta. Onko tämä, miksi ne koplataan usein automaattisesti yhteen? Entä jos alettaisiin arvioimaan ihmisten rahankäyttöä, kuluttamista ja omistamisen himoa yhtä tiiviillä seulalla? Käytäisiin tarkistamassa jokaisen ihmisen pihalta autojen lukumäärä ja vuosimallit sekä laskettaisiin asunnon, kesämökin, kulutustavaran ja "välttämättömien" hilavitkuttimien arvo ja annettaisiin arvio siitä, kuinka täydellisesti ihminen noudattaa käskyä myydä omaisuutensa ja jakaa rahat köyhille?

Ei homoseksuaalien puoltavat siunaamis/ vihkimiskannanotot ole tuulesta temmattuja mielistelyknoppeja. Itse olen pähkäilly asiaa viisitoista vuotta haluamatta lyödä kantaani lukkoon ja nyt omassa ajattelussani on kehkeytymässä vaihe, jossa olen päätymässä tiettyyn näkökantaan. Se voi toki muuttuakin ajan kanssa, koska toivon, että elävä ajattelukykyni säilyy niin kauan kuin elän, mutta se on sisäinen arvokysymys, joka ei vaihda aina puolta sen mukaan, mitä ihmiset ympärillä sanovat. Joskus tällaisiin vaikeisiin kysymyksiin sisältyy henkilökohtaisessa painiskelussa myös luopumisen surua siitä, ettei voi pitää kiinni kaikista aiemmista ajatuksistaan, jotta voisi olla jotain mieltä tässä ja nyt sekä pettymystä siihen, ettei voi kaikkia miellyttää ja että kristikunta pirstoutuu ja käy taistoa keskenään.

mutta kuuluttuani myös äärimmäisen raamatulliseen ja karismaattiseen yhteisöön olen sitä mieltä, että niissä on omat ongelmansa - usein salatut synnit ja salakavalat opit ja käytännöt, jotka vahingoittavat ihmisiä, jopa saavat pettymään kokonaan hengellisyyteen. Sekään ei ole Jumalasta. Kaikki seurakunnat ja kirkot maan päällä ovat vajavaisia. Ne tarvitsevat toisiaan, jotta ne pysyisivät tasapainossa. Evankelisluterilaisella kirkolla on pitkä historia takanaan ja kaikissa vaiheissa se on ollut vajavainen, ihmisten ylläpitämä laitos jossa kuitenkin Jumala on toiminut. Jumala voi toimia niin monessa paikassa. Mihinkään seurakuntaan tai kirkkoon ei voi kuulua, jos vaatii jokaisessa kohdassa täydellistä ja aukotonta Raamattuun sitoutuvaa oppia ja käytäntöä.

En kuulu kirkkoon. Pohdin juuri samoja asioita kuin sinäkin ja mietin, voinko liittyä sen jäseneksi siitä huolimatta, että sen sisällä on pappeja jotka siunaavat homosuhteita ja kehittävät itseään miellyttäviä harhaoppeja. Toisaalta, lakihenkisyys ja ratkaisu- sekä kokemuskristillisyys ja menestysteologia ovat saastuttaneet monia "vapaita" seurakuntia.

joudun tuottamaan pettymyksen: se ei ollut pointti.

Tarkoitus oli haastaa keskusteluun siitä, mitä uskonnolliset käsitteet tarkoittavat. Mitä tarkoittaa esim. helvetti keskiajan Dante-kuvauksissa, nykyajan ns. liberaalille tai fundamentalistille uskonnonharjoittajalle eri uskonnoissa tai migreeni/ulosotto/perhehelvetissä elävälle?

On todella helppoa sanoa: taivas on/ taivasta ei ole. Mistä silloin puhutaan? Mikä on taivas? Lapselle taivas voi olla huvipuiston tyyppinen hattaranmakuinen haavemaailma, jollekin aikuiselle ikuinen DaySpa, jossa saa vain lillua ja levätä ja ottaa vastaan hoitoja, toiselle aikuiselle inhimillisen tuskan päättävä lepo ja rauha, kolmannelle tylsä ja alistavan Jumalan harpunsoittomesta.

Kerrotko sinä, mitä em. sanat sinulle merkitsevät? Miten sanoisist ne toisin sanoin Alias-pelityyppisesti, missä ei saa käyttää selitettäviä sanoja eikä niiden johdoksia?

Siis: jumala/ Jumala, saatana/ Saatana, helvetti, taivas?

(Rauhaa!)

Hehe, ja mitäs tämän on tarkoitus todistaa olen seitsemännessä taivaassa, kun olen niin onnellinen raskausuutisesta tai elämäni on yhtä helvettiä migreenin takia tai kirurgit vitsailevat keskenään olevansa yhtä ylempänä Jumalasta tai joku parjaa rumasti salaisen tiedon urkkijaa Saatanan kätyriksi?

Mihin nämä sanat silloin viittaavat?

jumalaa, saatanaa, helvettiä tai taivasta ei ole Asia on juuri näin yksinkertainen.

Siinä niitä vastauksia.

Oon koko päivän vielä ollut tuon eilisen jakson lumoissa ja pohdiskellut kuulemaani, onko muita?

(Muuta kuin, että ei kiinnosta, hölmö kysymys tms.?)

Tämän ohjelmasarja taisi olla viimeinen niitti... Tänä vuonna eroamme kirkosta. Mies on jo vuosia halunnut erota, minä olen pistänyt hanttiin, en oikein tiedä miksi. Ohjelma oli suorastaan naurettavan hölmö. Papit antoivat kyllä itsestään aika hmmm yksinkertaisen kuvan.

Koskas tälläinen sarja oikeen tulee?.

Mutta se punapaitainen pappi on minusta pimeä, puhuu ihan outoja. :)



Itse tykkään eniten siitä noin 40-v. hieman pyöreästä naispapista, jolla on värjätty tukka. Siis ei se vaalea feministi eikä se nuori fundamentalisti.

ja vasta oikeastan tätä sarjaa katsoessani olen tajunnut mistä tässä uskossa oikein on kyse. Ei oikeastaan yhtään hullumpi usko.

että voisinpa melkein itsekin ruveta uskomaan. Jotenkin lohdullisia ja symppiksiä mietteitä.

Tänään taas katsoin ja olikin sitten pelkkää kristinuskoa, joka ei mua kiinnosta ollenkaan. Tylsä oli ja pettymys kun odotin ihan sellaista neutraalia ohjelmaa eri uskonnoista.

Tätihän "valitsi" kristinuskon, johon haluaa nyt tutustua paremmin, siksi paneudutaan kirkon (luterilaisen sellaisen) oppiin. Tuleekohan jaksoja vielä?

Tajusin miten armottomia monet new age uskonnot on. Niinkuin se enkeliterapeutti, joka sanoi että jos elämässä tulee mitä tahansa onnettomuutta, ihminen on sen aina itse "tilannut"; ajatellut, tehnyt tai sanonut jotain negatiivista.