Lue keskustelun säännöt.
Yllätin itseni tänään, kun kuulin odottavani 3. poikaa!
01.02.2010 |
Olin ultrassa ja pääasia tietysti oli, että vauvalla olis kaikki hyvin. Luojalle kiitos, näytti olevan. Mulla on 2 poikaa ja tämä on nyt viimeinen lapsemme ja kaikki tuntuivat toivovan meille poikaa. Itse en ole oikein tiennyt, mitä toivoa, mutta ajattelin kyllä, että olisihan se tyttöjenkin maailma kiva kokea. Pakko myöntää että etupäässä juuri tyttöjen nättien vaatteiden ja sen sellaisten pinnallisten juttujen takia. Muuten ajattelen kyllä meitä enemmän sieluina kuin sukupuolina.
No, ultraaja ja itsekin näimme selvästi pojalla vehkeet ja etukäteen olin ajatellut, että kyllä se varmaan vähän kirpaisee, jos sitten selviää ettei tyttöä meidän perheeseen tule. Yllätyin ihan reaktiostani, kun tajusin vauvan olevan poika..olin yhtä hymyä ja tunsin jopa pienoista helpotusta, että näin oli. Edelleen vähän ihmettelen, että fiilikset olikin niin erilaiset kuin olisin etukäteen voinnut kuvitella. Mulla ei ole siis tyttöjä vastaan mitään, lapset kuin lapset, ihania!
Aika hauskaa, miten ei aina edes itse itseään tunne : ) Onko muille käynnyt näin?
MUkavaa iltaa kaikille!
Kommentit (37)
samalla kun olen iloinen siitä, että minulla on kumpaakin sukupuolta olen myös hieman surullinen siitä että pojalla ei ole veljeä eikä tytöllä siskoa. Näin on varsinkin jos meillä käy kylässä perhe joilla useampi samaa sukupuolta.
Itselläni myös sisko, joka minulle maailman tärkein ja mietin että oma tyttäreni ei saa kokea samaa.
Niin tai näin, aina on jotain josta pitää luopua. Vaikka lapsia olisi paljon nioin silti. Yhdellä tutuillamme 4 poikaa ja yksi tyttö, toisilla 3 tyttöä ja yksi poika. Nuo kuopukset kummassakin perheessä aika yksinäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsilukumme on näillä näkymin täysi. Minulla tilanteeseen vaikuttaa se, että en haluaisi kolmannen lapsen olevan eri sukupuolta kuin vanhemmat lapset.
Meillä kolme tyttöä syntyi ensin .En odottanut heistä niin hirveästi poikaa,Kun sain sitten neljännen lapsen ,se oli poika.Joku sukulainen ,kyllä tuumasi ,että oli varma ,että neljäs tyttö tulisi.Minusta olisi ollut ,ihan yhtä hyvä .Mutta kun huomasin kateuden ,niin ajttelin ähäkutti siitähän saitte. Jostai syystä olivat kadeja.
Tyttö kaipaa siskoa ja on "kateellinen" tyttökavereille kun heillä on sisko. Samoin poika kaipaa veljeä.
Älkää nyt kuvitelko että poikien kanssa pääsee "helpommalla". Pojille murrosikä voi olla jopa vaikeampi kuin tytöille. Alkaa siinä vaiheessa jo se miehinen hiljaisuus, että asioista ei puhuta. Esimerkiksi. Ja on niitä paineita pojillakin, ne ei vaan välttämättä liity ulkonäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on ettei eri sukupuolta olevat tule koskaan yhtä hyvin toimeen kuin samaa sukupuolta olevat. Toki tulee toimeen, mutta on ne tyttöjen ja poikien jutut ihan eri maailmoista.
Paras kaverini koko lapsuuden oli pikkuveljeni, jonka kanssa reilu vuosi ikäeroa. Teineinä kuljettiin paljon samoissa porukoissa, ja aikuisenakin välit ovat läheiset.
Siskon kanssa en oikein osaa edes puhua mistään, ollaan niin erilaisia.
täällä. Mulla on myös sisko ja veli pienellä ikäerolla. Veljen kanssa ollaan aina oltu samalla aaltopituudella ja edelleen lähes nelikymppisinä soitellaan viikottain ja nähdään usein. Siskon kanssa ei vaan jutut natsaa samalla lailla, hyvissä ja asiallisissa väleissä toki muuten ollaan. Että on ihan ihmisistä kiinni, ei niinkään sukupuolesta.
Meillä nyt yksi poika (11v) ja kaksi tyttöä (8 ja 9v), tytöt on kuin paita ja peppu, ikäeroa reilu vuosi. Välillä harmittaa kun pojalla ei ole yhtä tiivistä suhdetta kenenkään kanssa kuin siskoillaan keskenään.
Kyllä se niin on ettei eri sukupuolta olevat tule koskaan yhtä hyvin toimeen kuin samaa sukupuolta olevat. Toki tulee toimeen, mutta on ne tyttöjen ja poikien jutut ihan eri maailmoista.
Paras kaverini koko lapsuuden oli pikkuveljeni, jonka kanssa reilu vuosi ikäeroa. Teineinä kuljettiin paljon samoissa porukoissa, ja aikuisenakin välit ovat läheiset. Siskon kanssa en oikein osaa edes puhua mistään, ollaan niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä. Mulla on myös sisko ja veli pienellä ikäerolla. Veljen kanssa ollaan aina oltu samalla aaltopituudella ja edelleen lähes nelikymppisinä soitellaan viikottain ja nähdään usein. Siskon kanssa ei vaan jutut natsaa samalla lailla, hyvissä ja asiallisissa väleissä toki muuten ollaan. Että on ihan ihmisistä kiinni, ei niinkään sukupuolesta.
Meillä nyt yksi poika (11v) ja kaksi tyttöä (8 ja 9v), tytöt on kuin paita ja peppu, ikäeroa reilu vuosi. Välillä harmittaa kun pojalla ei ole yhtä tiivistä suhdetta kenenkään kanssa kuin siskoillaan keskenään.Kyllä se niin on ettei eri sukupuolta olevat tule koskaan yhtä hyvin toimeen kuin samaa sukupuolta olevat. Toki tulee toimeen, mutta on ne tyttöjen ja poikien jutut ihan eri maailmoista.
Paras kaverini koko lapsuuden oli pikkuveljeni, jonka kanssa reilu vuosi ikäeroa. Teineinä kuljettiin paljon samoissa porukoissa, ja aikuisenakin välit ovat läheiset. Siskon kanssa en oikein osaa edes puhua mistään, ollaan niin erilaisia.
Ei voi olla parempaa veljeä ,kuin veljemme on .Aina kohtelias .hauska .hyvä huumorin taju. Sitten erikiisen hyvä ruuan laittaja .Sanomme aina ,kylläpä Hanna sai hyvän kaverin .OLISIPA MEILLEKIN SATTUNUT SAMANLAINEN. kOLME ISOA SISKOA.
Minulla myös tyttö ja poika. Olen iloinen, että tytöllä on veli ja pojalla sisko. Eivät kumpikaan jää tiedottomiksi luonnollisesta toisen sukupuolen kanssa olemisesta pienestä pitäen. Pikkuveli oppii siskolta paljon taitoja, sisko saa puuhastella veljen kanssa poikien juttuja ja poika oppii puhumaan tyttöjen kanssa.
Minulla itsellä on sekä sisko, että veli. En ole kummankaan kanssa erityisen läheinen. Siksi en pidä tärkeänä, että tytölläni olisi sisko tai pojalla veli. Biologisuus ei takaa läheisyyttä. Ennemmin opetan lapseni sosiaaliseksi ja mukavaksi, jolloin hän pystyy saamaan itselleen läheisiä ystäviä myös muualta kuin perheen sisältä. (Saatamme tosin saada vielä lisää lapsia, jolloin perhedynamiikka muuttuu.) Nyt olen enemmän kuin iloinen tytöstä ja pojasta! Paras setti mitä voisi olla. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen monta perhettä, joissa kahden pojan perään on tullut tyttö. Isoveljet palvoo ja rakastaa pientä tyttöä, ja tyttö saa kasvaa isoveljien varauksettoman ihailun kohteena upeaksi naiseksi, jonka ei tarvitse miesten huomion perässä lähteä teininä napa paljaana viilettämään pitkin kaupunkia, vaan saa kokea ihailua kotona isin ja veljien taholta. Veljet myös puolustaa ja suojelee pikkusiskoa läpi elämän!!
Voit sitäpaitsi vaikuttaa tosi paljon siihen, ettei tyttö jää poikien leikeissä ulkopuolelle! Opetat alusta pitäen veljet ottamaan siskon huomioon.
3 poikaa on ihana yhdistelmä.
Meillä 3 poikaa 2 vuoden ikäeroilla ja en vaihtaisi. Myönnän, että kun ultrassa sain kuullaa kuopuksen sukupuolen, olin pettynyt noin 2 sekunnin ajan (meillä lapsiluku nyt täynnä eikä tyttöä siis koskaan meille tule). Seuraavaksi tuli nauru ja ilo kun ajattelin poikatrioa koheltamassa keskenään.
Ja suurta iloahan tämä on ollutkin. Pojat ovat keskenään läheisiä ja niin tärkeitä toisilleen, että en ole missään muussa perheessä vastaavaa nähnyt. Miehelläni on veli pienellä ikäerolla ja he ovat keskenään yhteyksissä päivittäin. Ehkä tästä johtuen ajattelen saman sukupuolen olevan kuitenkin enemmän yhdistävä ja tavallaan takaavan sen, että lapset pysyvät yhdessä toinen toistaan tukien vielä aikuisiässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisihan se tyttöjenkin maailma kiva kokea.
Luulin toivovani tyttöä (perheessä kolme poikaa, miehen kaksi isompaa ja yksi yhteinen), kunnes ultrassa näkyi että vauva on poika. Pelkäämäni pettymyksen sijaan tuli lämmin tunne, joka kesti pitkään: näin sen pitikin olla! Ihanaa.
Yllätyin ihan reaktiostani, kun tajusin vauvan olevan poika..olin yhtä hymyä ja tunsin jopa pienoista helpotusta, että näin oli. Edelleen vähän ihmettelen, että fiilikset olikin niin erilaiset kuin olisin etukäteen voinnut kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikä voi pojilla olla hurja, ja äitinä en osaa samalla tavalla ymmärtää mitä nuoret miehet käy itsenäistymisvaiheessa läpi. Oman tyttären kohdalla taas voin paremmin tukea ja auttaa.
Toisaalta yhteiskuntamme arvostaa miehisyyttä enemmän kuin naisia, ja miehillä on helpompi menestyä ja toteuttaa unelmansa kuin naisilla. Joten siinä mielessä olen iloinen omasta pojasta, jolle povaan yksinkertaisempaa ja helpompaa elämää kuin tyttärelleni, joka joutuu raivaamaan tiensä läpi rajun, epäsolidaarisen naarasmaailman.
kun odotin kuopusta, jotenkin tietoisesti ajattelin, että toivon poikaa kun olisi kiva, että olisi kumpaakin sukupuolta. Mutta sitten kun selvisi, että tulija on tyttö, tunsin outoa helpotusta! ;) Yllätyin aivan omasta reaktiostani, jotenkin olin helpottunut, että tuleekin se TUTTU tyttö...minun tyttö. Aivan kuin masussa asuva vauva olisi ollut yhtään vähemmän tuttu, jos olisi ollut poika! Ihmismieli on ihmeellinen...
mulla ex suhteesta tyttö, ja tästä nykyisestä liitosta kolme poikaa.
Kun kuopuksen odotusaikana ultrissa kävin, sanoivat aina, että ei näy sukupuoli, kun sitä kysyttiin.
En sitten pyytänyt miestä synnärille yhteen tsekkaukseen mukaan, kun en tiennyt että on ultra siinä samalla...
satuin sitten kysymään lääkäriltä, että näkeekö hän kumpi on tulossa.
Katseli tovin kuvaruutua, ja kysyi, että kumpiakos ne aiemmat lapset ovat ;)
Kun kerroin, että 1 tyttö ja 2 poikaa, lääkäri tuumasi, että no kohta on sitten kolmaskin poika.
Hetken, vain häilyvän hetken, ajattelin, että voi surku.
Sitten mieleni valtasi onni ja `ylpeys`, että saamme kolmannen pojan.
Soitin miehelleni, ja tillahdin itkuun, ja tuumasin, että no miltäs tuntuu pian olla kolmen pojan isä?
Mieheni oli hämillään miksi itken, mutta yritin selittää, että olen vaan niin tohkeissani.
Ja niin tottavie olen yhäkin ;)
7 v, 6 v ja 1,5 v pojankoltiaiset viihdyttävät ja ihastuttavat meitä vanhempiaan olemassaolollaan.
Kuinka onnellinen olenkaan katsoessani koko katrasta esim. mieheni perässä kävelemässä autolle, tekemään ns. miesten hommia, pesemässä autoa, jne. :)
Meidän pikkuinen poika haluaa matkia isää ja isoveljiä, ja tekee kaiken perästä.
Nyt kun tyttäreni on jo aikuinen, en osaisi enää edes ajatella olevani äiti vielä pienelle tytölle, joten pidän lähes itsestäänselvänä, että jos meille vauva vielä suodaan, hän on poika ;)
Hassua! Vaikka tyttökin olisi vallan tervetullut.
Olen ylpeä, että saan olla meidän perheen prinsessa ;)
petyin kuullessani, että tämä kolmas ja viimeinen onkin tyttö. Vaikka koko alkuraskauden olin valmentautunut mahdolliseen pettymykseen, mikäli ultrassa olisin saanut kuulla odottavani kolmatta poikaa. Luulen, että taustalla on pelko siitä, ettei tytär mahdukaan mukaan veljesten kuvioihin. Kenellekään, en edes miehelleni, en ole pettymyksestä kertonut, niin hölmöksi tunnen itseni. En tiedä voisiko raskaushormonit vain sekoittaa pääni.