Kun lapsi varastaa..

up

[quote author="Vierailija" time="01.04.2010 klo 18:29"]

Kirjoitit hyvin suoraan että sinun mielestäsi minä en ole normaali, rehellinen ihminen koska olen kerran ala-asteikäisenä varastanut pyyhekumeja kaveriltani.

Tiedän, koska itse olen ollut ala-asteikäinen, joka on kadehtinut muiden tarroja tai pyyhekumeja. Silti ei IKINÄ tullut mieleenkään varastaa niitä!! Nyt et voi mitenkään puolustaa tuota, et mitenkään, olet juuri sellainen varas mitä tässäkin ketjussa puhutaan. Ikävä kaveri, jota ei haluta kylään.

Voisko tässä kuitenkin ajatella niin, että koska tunnusti varastaneensa, ei ehkä ole niin kieroon kasvanut? Tiedän lapsen, joka varastelee, valehtelee, kieroilee ja vaikka mitä, mutta ei tunnusta sitä koskaan eikä sitä pysty suoraan sanomaan, koska ei ole selviä todisteita (vaikka onkin, mutta ne voi kääntää toisin). Kun hän jää jostakin kiinni, saattaa vääntää tekoitkua (lähinnä siksi, että harmittaa, kun jäi kiinni) tai on kylömän neutraali ja suorastaan oudolla tavalla tyytyväinen. Voi joskus esittää kastuvansa ja pyytää anteeksi, aina ei. Eikä oikeasti tunnu olevaan moksiskaan, vaan jatkaa. Hewtken aikaa pitää taukoa ja muut luulevat, että on muuttunut. Sitten voi jatkaa, joko samalla tapaa tai vähän uudella tapaa muunnellen.

Tulee taitavammaksi ja kierommaksi vuosi vuodelta, mutta osaa näyttää kunnollisempaa ulos kuin aiemmin. Nyt on 10. Vuoden tai kahden tuttavuus tarvitaan, että selkiää pikkuhiljaa asioiden huonous. Sitä ennen ei, eikä moni usko. Vaikka välillä epäilisivät. Hyvin merkillistä ja huolestuttavaa.

Porttikielto on melkein ainoa keino, vaikkei se tunnukaan ihan hyvältä, koska kyse on kaveriporukoistakin. Joiden hallitseva vallankäyttäjä tuo tyttö tietenkin on.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2010 klo 18:29"]

Kirjoitit hyvin suoraan että sinun mielestäsi minä en ole normaali, rehellinen ihminen koska olen kerran ala-asteikäisenä varastanut pyyhekumeja kaveriltani.

Tiedän, koska itse olen ollut ala-asteikäinen, joka on kadehtinut muiden tarroja tai pyyhekumeja. Silti ei IKINÄ tullut mieleenkään varastaa niitä!! Nyt et voi mitenkään puolustaa tuota, et mitenkään, olet juuri sellainen varas mitä tässäkin ketjussa puhutaan. Ikävä kaveri, jota ei haluta kylään.

Voisko tässä kuitenkin ajatella niin, että koska tunnusti varastaneensa, ei ehkä ole niin kieroon kasvanut? Tiedän lapsen, joka varastelee, valehtelee, kieroilee ja vaikka mitä, mutta ei tunnusta sitä koskaan eikä sitä pysty suoraan sanomaan, koska ei ole selviä todisteita (vaikka onkin, mutta ne voi kääntää toisin). Kun hän jää jostakin kiinni, saattaa vääntää tekoitkua (lähinnä siksi, että harmittaa, kun jäi kiinni) tai on kylömän neutraali ja suorastaan oudolla tavalla tyytyväinen. Voi joskus esittää kastuvansa ja pyytää anteeksi, aina ei. Eikä oikeasti tunnu olevaan moksiskaan, vaan jatkaa. Hewtken aikaa pitää taukoa ja muut luulevat, että on muuttunut. Sitten voi jatkaa, joko samalla tapaa tai vähän uudella tapaa muunnellen.

Tulee taitavammaksi ja kierommaksi vuosi vuodelta, mutta osaa näyttää kunnollisempaa ulos kuin aiemmin. Nyt on 10. Vuoden tai kahden tuttavuus tarvitaan, että selkiää pikkuhiljaa asioiden huonous. Sitä ennen ei, eikä moni usko. Vaikka välillä epäilisivät. Hyvin merkillistä ja huolestuttavaa.

Porttikielto on melkein ainoa keino, vaikkei se tunnukaan ihan hyvältä, koska kyse on kaveriporukoistakin. Joiden hallitseva vallankäyttäjä tuo tyttö tietenkin on.

Katuvansa.

Varastelevalle lapselle tulee opettaa, että varastaminen on rikos. Lisäksi on opetettava, että rikos on poliisiasia. Tarpeeksi kun pelottelee poliisilla ja vankilalla, niin eiköhän siinä silloin into varastamiseen kummasti vähene.