Mitä asiaa itsessäsi/perheessäsi joudut aina selittämään?

Monesti olen saanut selittää ettei iso, kalju, tatuoitu mieheni ole mikään rikollinen vaimonhakkaaja eikä edes ex-kriminaali vaan tavallinen kiltti perheenisä.

Jäin olosuhteiden pakosta uraputkesta kotirouvaksi, joka on täysin tuntematon ja epähyväksyttävä olemisen muoto Suomessa. Etenkin, kun lapseni ovat puolet päivästä päiväkodissa. Kotiäitiys vielä juuri ja juuri voitaisiin hyväksyä - jos siis lapset olisivat kotona 24/7, mutta 'vain' kotona rouvana olemista ei hyväksy kukaan. Saadakseen hyväksynnän elämänmuodolleen pitäisi kai muuttaa Saksaan, Italiaan tai 50-luvulle...

Kotona olen ja lapset koulussa. Siinä riittää kylän juoruämmille pohdittavaa...

Siis kommentoin tätä asiapuolta. Suomessa ihmetellään tässä kohdin suu ammollaan! Tosi outo kulttuurikohta.

- eron jälkeen olen EDELLEENKIN yksin ja olen erittäin tyytyväinen tähän, erostahan on JO 1v...

- ex-mieheni kanssa olen erittäin hyvissä väleissä

- sitä etten juokse baareissa enkä myöskään käytä alkoholia...

siis en selittele, mutta jos jotain selittelisin niin siihen ois tilanteita.... HUOH

ottavat oikeudekseen kommemtoida, että "kyllä olisi jo hyvä aika niitä lapsia tehdä, kohta voi alkaa olla jo liian myöhäistä". Ja jos ei näin suoraan puhuta, niin kysytään kuitenkin, että eikös sulla ole lapsia, etkö ehkä halua niitä, onko ollut paljon keskenmenoja yms. Karmeaa!

eikä vammat edes liity toisiinsa. Toisen vamman näkee päällepäin ja toisen sitten käytöksestä.

vieraammille sitä miksi olen kotona vaikka lapset ei ole enää pieniä. Mua jotenkin suunnattomasti ärsyttää se että osa ihmisistä on niin röyhkeitä. Ei siinä mitään jos kysyjä on hyvä ystävä mutta jollekin puoltuntemattomalle ei mun mielestä kuulu meidän raha-asiat sun muut. Nimitään sekin tietty kysytään että miten meillä on varaa tähän? ja paljonko mieheni tienaa?

Miksi olen etävanhempi?

Miksi kuopuksellani on exäni sukunimi (exä ei siis ole hänen isänsä)?

Miksi minulla ja nyxällä on niin iso ikäero?

Miksi rakastan vanhaa autoani?

Miksi kuopuksellani ei ole virallisesti isää?

Miksi esikoinen asuu joka toinen viikko täällä (ja on silti pk:ssa, minä kotona)?

Miten voimme pärjätä rahallisesti?

...

että mieheni otti minun sukunimeni mennessämme naimisiin.

Koskas niitä lapsia tulee kun on talokin ja oot jo yli 30? -> syntyi poika. Kaithan te sille laikkikaverin? ->syntyi toinen poika. No koskas sitä tyttöä? -> syntyi tyttö. Supinaa: vieläköhän ne noita kakaroita tekee...?

entisen mieheni veli...

Miksi ihmiset eivät saisi kommunikoida, jutella, vaihtaa ajatuksia, olla uteliaita toisten kesken? Näemmä se heti mielletään negatiivisessa valossa, joka kaipaa selittelyä.



Ketjun perusteella ihmiseltä ei esim saisi kysyä mitään henkilökohtaista. Mistä te sitten haluatte puhua? Säästä, politiikasta? Kuivaa..





Musta tuntuu, että ihmiset itse näkevät asian niin, että täytyy selitellä muille jotain. Kysyjät taas saattavat oikeasti haluta keskustella muustakin kuin eilisistä kymppiuutisista.

Annastiina.

Olen lakannut selittämästä jo kauan sitten, en ole tilivelvollinen uteliaille normikansalaisille.

tällaista suomalaisuuden päivittäelyä. Ihan kuin muualla maailmassa ymmärrettäisiin ihan kaikenlaiset ihmiset. Eivätkös ne siellä Ugandassakin aika lempeästi suhtaudu homoihin... hohhoijaa.



En tunne juurikaan ihmisiä jotka siunailisivat toisten valintoja. Toisaalta itsetuntonikin on niin vahva, etten ehkä kiinnitä huomiota jos joku kysyy uteliaisuudesta miksi teen jonkin asian tietyllä tapaa. En pidä sellaista ihmettelynä vaan enemmänkin kohteliaana kiinnostuksena tms.

eikä vammat edes liity toisiinsa. Toisen vamman näkee päällepäin ja toisen sitten käytöksestä.

Minä olen ollut vuosia yhden tytön avustaja ja tosi moni on kysynyt ovatko hänen sisaruksensa terveitä? Mikseivät olisi?

sitä, että en yritä hankkia toista lasta. Olen yli nelikymppinen ja lapsi on 2,5v. 'Mikset mennyt töihin heti äitiysloman jälkeen? kun teillä olisi enemmmän silloin rahaa käytössä?'- kysymyssetteihin olen ihan kypsä.

vaan he käyvät kauempana koulussa...

Olemme vasta nyt alkaneet suunnitella auton ostoa, koska lapset alkavat olla siinä iässä, että heitä täytyy kuskata harrastuksiin. Ja loma- ym. huvimatkat on helpompi kulkea autolla kuin julkisilla. Työ- ja kauppamatkat ovat tähän asti sujuneet mainiosti kävellen, pyöräillen ja julkisilla. Ainoa huolemme on, että laiskistummeko sitten ja lakkaamme harrastamasta hyötyliikuntaa.