Mitä asiaa itsessäsi/perheessäsi joudut aina selittämään?

Monesti olen saanut selittää ettei iso, kalju, tatuoitu mieheni ole mikään rikollinen vaimonhakkaaja eikä edes ex-kriminaali vaan tavallinen kiltti perheenisä.

joudun omille kavereille selittelemään sitä, miksi pienen vauvan äitinä laittaudun joka aamu. Heistä se on kuulema turhamaista kun voisi olla peikkona kotona kokopäivän. Minkäs sitä omalle luonteelleenkaan voi.

mutta huvittaa, kun olen useasti ollut liikkeellä myös siskoni lasten kanssa. Omani ovat 6 ja 4,5 ja siskoni 3,5 ja 2. Joten aina luullaan kaikkien olevan samasta perheestä pienellä ikäerolla. Ja sitten ihmetellään, että onpa pienellä ikäerolla monta lasta. Lapsista kun samannäköimmät ovat 6 ja 3,5 vuotiaat (=äitiensä näköiset) ja 4,5 ja 2 vuotiaat ovat isiensä näköiset.

olemme koettaneet saada 5v poikamme syömään itse, mutta eipä onnistu. Joka lusikallisen joudumme sanomaan että laitapas lusikka suuhun. Jos näin emme toimi on ollut mm. kaksi päivää syömättä jne. Kyllä riittää ihmettelijöitä ja ohjeiden antajia, mutta kuuntelen sujuvasti, jospa se ratkaiseva ohje sieltä vielä kuulisi.

... voi muka ihan oikeasti olla luonnonvaalea ja suora tukka. Täysi mahdottomuushan sellainen on.



Mitään muuta en kyllä keksi. Taidamme olla tosi tyliä taviksia ja kaikinpuolin keskivertoja.

mm.

- Miksi en halua uutta suhdetta, onhan mieheni kuolemasta jo 3v.?

- Miten minulla oli varaa ostaa yksinhuoltajana 4h+k rivariasunto?

- Miksi minä ja lapset em. asunnon myynniin jälkeen asumme vuokralla (etsin siis uutta asuntoa, niin ja tulipa taas selitettyä :D)?

- Miksi olen edelleen kotiäitinä, vaikka nuorin on jo reilu 3v.?

- Miten voin pärjätä taloudellisesti niin hyvin?



ja vaikka mitä muuta äimisteltävää sitä ihmisillä on :D Aika mielenkiintoisia otuksia :D Kaikkea ei kysytyä suoraan, vaan kuulee toisten päivittelyjä sitten muilta ;D

Annastiina.

Ai onko meitä muitakin :-O Eli siis mieheni kuoli 3,5 v sitten ja nyt olen kimpassa hänen veljensä kanssa.

on vanhaa ruokaa.



Mulla on varmasti joku pikku ongelma ruoan kanssa; en voi syödä esimerkiksi päivän vanhaa ruokaa ja jos syö niin tosi hampaat irvessä. Tuntuu, että se on varmasti vanhaa ja huonoa. Niinpä toisinaan en tarjoa vaikkapa toissapäiväisiä tai eilisiä jämiä ruoalla, varsinkaan kun ei riitä 4:lle. Niinpä joudun selittelemään, miksi 3 päivän päästä se ruoka löytyy edelleen jääkaapista syömäkelvottomana. Hankalaa on myös heittää se pois vielä periaatteessa syöntikelpoisena, sillä mies ei siedä edes vanhan ruoan poisheittoa nipottamatta. Toisaalta ymmärrän häntä, mutta tämä "vaiva" on niin voimakas, etten voi sille mitään.



Usein joudun myös selittelemään, miksi märät pyykit on edelleen illalla koneessa ja hipsin sitten ennen nukkumaanmenoa ne ripustamaan.. Kotiäiti kun olen, niin kyllähän ne pitäisi saada päivälläkin narulle kuivamaan. Siitä puheenollen, hommiin!

Koska meillä on siihen varaa ja se on meidän perheen valinta. Mutta ärsyttää, että mitä se muille kuuluu. Ärsyttää myös ne kauttarantain kyselyt, että mitä sun mies sitten tekee yms. joilla yritetää udella meidän tulotasoa.

Esikoinen on tulollaan ja kun kerrottiin raskaudesta, ensimmäinen kysymys oli "milloin menette naimisiin?" taikka sitten ihan suoraan "kesällä sitten häät" -toteamus... lähisukulaiset jopa painosti: kyllä me sitten autetaan, pakkohan teidän nyt on mennä, helpottaa hirveästi, ei tarvi sitten tehdä isyydentunnustusta (mikä onkin niin hirveän vaikeaa...)



Ajatuksena olikin mennä parin vuoden sisään naimisiin, mutta nyt kun painostusta ja kyselyjä on kertynyt, ei huvita enää yhtään koko häätouhu!

Esikoinen on tulollaan ja kun kerrottiin raskaudesta, ensimmäinen kysymys oli "milloin menette naimisiin?" taikka sitten ihan suoraan "kesällä sitten häät" -toteamus... lähisukulaiset jopa painosti: kyllä me sitten autetaan, pakkohan teidän nyt on mennä, helpottaa hirveästi, ei tarvi sitten tehdä isyydentunnustusta (mikä onkin niin hirveän vaikeaa...)

Ajatuksena olikin mennä parin vuoden sisään naimisiin, mutta nyt kun painostusta ja kyselyjä on kertynyt, ei huvita enää yhtään koko häätouhu!

pitää häitä, jos menee naimisiin, sen voi tehdä myös salaa! Me ollaan päätetty miehen kanssa, että kun tulen raskaaksi, mennään maistraatissa naimisiin kaikessa hiljaisuudessa.

Mulla ei liity tähän naimisiinmenoon mitään moraalista kannanottoa, mulle se on pelkästään käytännöllinen juttu.

että olen töissä vaikka vauva on vasta 4kk vanha.

Ehkä se liittyy myös siihen, millaisia ihmisiä kohtaa työssään/harrastuksissa/muissa sosiaalisissa ympyröissä? Oma tuttavapiiri kun on varmasti nähnyt ja kokenut kaikenlaista ja suhtautuu varsin suvaitsevasti asioihin.



Jotain sentään on:

- olen joutunut usein kertaamaan, miksi olen nuoresta iästäni huolimatta asunut niin pitkään, peräti 11 vuotta, samassa asunnossa (normi tuntuu olevan, että alle kolmikymppisenä muutetaan noin kerran vuodessa?)

- miksi minulla ei vieläkään ole ammattia, vaikka olen opiskellut vuosia / ja mikä minusta sitten muka oikein tulee? (katsokaas, kun kaikki yliopistotutkinnot eivät johda suoraan ammattiin, jonka nimike olisi helposti selitettävissä)

- lapsettomuuteemme ei onneksi vielä ole kovin ponnekkaasti tartuttu esim. sukulaisten taholta; ystävistä moni tietääkin, ettei asia ole kohdallamme yksinkertainen

Ja nyt kun olen yllättäen sairaslomalla, helposti tulee "tietäviä" katseita ja sitten kirjoitellaan palstoilla kuinka naapurin Maijalla on lapsi vaikka se on selkeästi sekopäinen hullu ja sossun elätti.

kumpikin miehen kanssa valitsimme yhden sinkkuystävämme kummiksi. En pitänyt tätä mitenkään kummallisena, mutta miehen vanhemmat ja sukulaiset ihmettelevät tätä alituiseen...

vaikka aviomieheni on myös lastemme isä

vaikka talossa riitti huoneita.



Tää oli erityisesti isovanhemmille AAAAivan outoa.



Miksi lapsella ei ole nyrhitty tukka vaikka on poika. Isovanhemmat jälleen. Tykkään trenditukasta.

"kun olethan jo 29v." ÄHR...! Yleensä saan sellaisia "sääliviä" hymyjä ja pään nyökytksiä kun kehtaan vielä väittää että olenkin onnellinen näin. Villinä ja vapaana ; )!

- miksi vauvalla ei ole tuttia

- miksi vauva on niin usein rinnalla

- miksi vauvalle ei anneta tuttipulloa tai vettä

- miksi vauvaa pidetään niin paljon sylissä

- riittääkö maito, miten se riittää noin pitkään

- miksi imetät noin isoa (yli puolivuotiasta) lasta

Toisten lasten kanssa ei ole kukaan pyytänyt selittämään, enkä olisi kyllä selitellytkään.

pidän lapseni vapaapäivinäni kotona tarhasta, miksi viemme iltavuorossa lapsemme vasta iltapäivällä hoitoon ja syy on siksi kun haluamme olla lapsemme kanssa mahdollisimman paljon itse.