Mitä asiaa itsessäsi/perheessäsi joudut aina selittämään?

olen vielä kotona 1v:n kanssa, ja sitä etten aio laittaa häntä kouluun 3-vuotiaana. Sitä, että olemme kasvissyöjiä. Olisi noita enemmänkin, mutta tuossa ne pahimmat.

muuten, että toiset joutuu selittämään miksi eivät ole kotona ja toiset taas miksi ovat kotona. Onko niin, että ikinä mikään ei kelpaa ja suomalaisten mielestä muut tekee aina väärin? Plus että kukaan ei koskaan tunnusta arvostelevansa toisia. En itsekään mielestäni arvostele esim. juuri tuota töissä tai kotona olemista.

olen joutunut selittämään, miksi viisivuotias käy päiväkodissa pari tuntia kerrallaan, vaikka olen äitiyslomalla.

Myös kummasteluihin siitä, miten näinkin isossa perheessä koti on aina niin siisti. Tuo taas johtuu siitä pienestä kodista, kaikelle on oltava paikkansa, että mahdutaan.

Kun meillä taas on 100 m2 kodissa viisi lasta ja tavaraa ihan _hirveästi_. Siivoaja käy aina välillä, mutta koskaan ei ole siistiä. :) Silti mahdutaan.

Varmaan teillä kummastellaan sitä, miten ehdit siivota, kun lapsia on useampia. Meillä siisteys on siksikin mahdotonta, että lapset eivät laita tavaroita paikoilleen, vaan jättävät kaiken korjattavaksi perässään. :(

Myös kummasteluihin siitä, miten näinkin isossa perheessä koti on aina niin siisti. Tuo taas johtuu siitä pienestä kodista, kaikelle on oltava paikkansa, että mahdutaan.

Perheessä on isä, äiti ja enemmän kuin yksi, mutta vähemmän kuin neljä tervettä alatiesynnytettyä lasta.



Äiti hoitaa lasta kotona kolmivuotiaaksi. Kun perheeseen syntyy lisää lapsia, otetaan vanhempi lapsi kodin ulkopuolisesta hoidosta pois. Kaikkia lapsia imetetään vuoden vanhoiksi.



Kun nuorinkin lapsi on kolmevuotias, menee äiti töihin. Ihan mihin vain, oli koulutusta vastaavaa tai ei, kunhan vain menee töihin.



Perhe asuu asunnossa, joka ei sijaitse minkään taajamaan keskustassa, jossa on 25 asuinneliötä per henkilö. Ei enempää (pröystäilyä), eikä vähempää (köyhäilyä). Perhe voi ajaa vähän kuluttavalla, mahdollisimman ympäristöystävällisellä farmariautolla.



Isovanhempien luona käydään kyläilemässä, mutta heidän kanssaan ei olla liikaa tekemisissä. Hoitoapua ja lahjoja otetaan vastaan hyvin maltillisesti. Vauvaikäiset lapset eivät yövy isovanhempien luona ilman vanhempiaan. Vanhemmat eivät koskaan lomaile ilman lapsiaan.



Lapset menevät lähikouluun, kasvavat aikuisiksi, menevät töihin ja perustavat perheen... (palaa alkuun).

sitä miksi minulla ei ole autoa

ja sitä myös yritetään udella miten minulla on yksineläjänä varaa sataneliöiseen keskusta-asuntoon, mutta sitä en selitä.

ajatellaan näemmä, että olen keskivertoa huonompi äiti kun olen lapset saanut sektiolla. Omasta mielestä on vaan käynyt huono tuuri (tai hyvä, kun elän nykyaikana, joten kukaan ei kuollut synnytysten aikana). Ja joudun kertomaan aina, että en ole niitä leikkauksia halunnut, vaan ollut pakotettu.

6 lasta, ei uskonnollista vakaumusta.

flunssaisia ihmisiä. "Flunssaahan se vain on"



No, siksi, kun meidän astmaatikkolapsi saa aina tartunnan helposti ja tulee jälkitautina korva- poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdus.



11 ab-kuuria vuodessa (Korvalääkäri määrännyt)

vaikka emme ole lestadiolaisia. Joitakin näinkin kohtuullinen määrä jaksaa kovasti ällistyttää.

meillä tosin lapsia on 12, mutta lestadiolaisia emme silti ole...emmekä edes uusperhe vaan ihan tavallinen perusperhe. Se jaksaa ihmetyttää ihmisiä aina ja joka paikassa!:)

Sori, mutta 12 lapsen perhe nyky-Suomessa ei ole perusperhe. En ihmettele, vaikka ihmetyttääkin...

Sitä, että se on ihan toista kotimaista, eikä mieheni ole kotoisin mistään eksoottisesta maasta.

Suomi kun on aina ollut ahkerien naisten maa.

Jäin olosuhteiden pakosta uraputkesta kotirouvaksi, joka on täysin tuntematon ja epähyväksyttävä olemisen muoto Suomessa. Etenkin, kun lapseni ovat puolet päivästä päiväkodissa. Kotiäitiys vielä juuri ja juuri voitaisiin hyväksyä - jos siis lapset olisivat kotona 24/7, mutta 'vain' kotona rouvana olemista ei hyväksy kukaan.

Saadakseen hyväksynnän elämänmuodolleen pitäisi kai muuttaa Saksaan, Italiaan tai 50-luvulle...

olen kotona, en töissä ja lapset koulussa, eli eivät pikkulapsia.

siksi, että vastustamme yksityisautoilua.



Monien mielestä ei ole mahdollista pärjätä ilman ja jatkuvasti saan kuulla syyllistyneiden selittelyä miksi heillä kuitenkin on auto.

poikkeava määrä, saati sitten ydinperhe. Jos perheissä on keskimäärin alle 2 lasta (en muista tarkkaa lukua, mutta muistaakseni keskiarvo on alle 2), on tuo kaikkea muuta kuin normaalia. Eli en tod ihmettele kysymyksiä.

vaikka emme ole lestadiolaisia. Joitakin näinkin kohtuullinen määrä jaksaa kovasti ällistyttää.

meillä tosin lapsia on 12, mutta lestadiolaisia emme silti ole...emmekä edes uusperhe vaan ihan tavallinen perusperhe. Se jaksaa ihmetyttää ihmisiä aina ja joka paikassa!:)

Sori, mutta 12 lapsen perhe nyky-Suomessa ei ole perusperhe. En ihmettele, vaikka ihmetyttääkin...

Aika kapeakatseista olisi muuta väittää..



Minä koin alussa selittelyn tarvetta miksi perustin perheen nuorena. Enää en kuitenkaan välitä selittää..

entisen mieheni veli...

Viimeisin ihmettelyn aihe on se, että lapsi saa minun sukunimeni. Kun kysyn syytä ihmettelylle, saan vastaukseksi "koska lapselle PITÄÄ antaa isän nimi". Ihan sama miten surkea isä on. Tulevaisuudessa ihmettelyä tulee aiheuttamaan varmasti ammatinvaihdokseni suht miehiselle alalle. Perusteluja ihmettelylle "koska olen nainen, äiti, minulla on jo ammatti.."

mutta ei minun ole tarvinnut selitellä mitään. Täällä asioita, jotka voivat hiertää olisivat ehkä:



lyhyet äitiyslomat (7 kk ja 8 kk, sitten töihin), kallis auto, mutta kierrrätetyt vaatteet lapsilla, eläminen jatkuvat remontin keskellä, puistoilun ja joskus ulkoilunkin jättäminen väliin, kirkkoon kuulumattomuus, avoin avioliitto...