***Toukokuun toukat 2010 helmikuuhun***

Tosiaankin sitä kesää ja kevättä odotellessa. Saisi jo pikkuhiljaa munkin mielestä noi lumet sulaa. Maha kun on jo kasvanut niin että ei toppahousut mahdu jalkaan. Ja tosiaankin tuntuu että liikkuminen on yhtä tuskaa kun hengästyy niin nopeesti, koiran kanssa yritetty mahdollisimman pitkiä lenkkejä tehdä jotta oma kunto pysyisi edes jotenkin kunnossa. (nyt ymmärrän miksi liikalihavien on vaikea laihduttaa jos heilläkin liikkuminen tuntuu näin hankalalta)



Kutinasta. täälläkin rinnat ja maha kutisee vähän väliä, varsinkin rinnat. Rinnat tulee aivan kuumiksi ja kyllä kutisee niin perhanasti.



Itse kävin ostamassa ihan bikinit ja olenkin nyt yrittänyt kerran viikossa käydä uimassa, en jaksa masua yhtään häpeillä:)Oltiinkin eilen äidin kummilapsen kanssa uimassa ja se siinä tokaisi että synnytyksen jälkeen sun pimppi voi revetä ja siintä tulee valtava. Oli siinä muilla saunassa naurussa pitelemistä. Uimisessa kyllä alkaa joskus sattua alavatsaan joten siihen viimeistään lopetan uinnin aina.



Hei miten te ensisynnyttäjät tai muutkin jo synnyttäneet. oletteko käynyt neuvolan antamissa synnytysvalmennuksissa? tai meillä ainakin sain lapun missä oli päiviä, mutta en ihan ole varma että millainen se on. kait se on mentävä katsomaan. Jotenkin tuntuu että ei haluaisi ollenkaan mennä mihinkään muuhun kuin silloin viimeisillä viikoilla tutustumaan hyvinkään sairaalaan.

mutta nyt ruokaa naamariin, mikä edelleenkin maistuu:)

kevätörkki 27+6

Täällä on tehty lumitöitä ja ulkoiltu. Sillä seurauksella, että nyt ei oo kivaa. Toisaalta on parempi olo kun saa vähän happea jne. Sinne kylpylään voisi tässä suunnata joku viikonloppu. Eipä se kai niin väliä ole, miltä sitä näyttää. Mahasta olen hirmu ylpeä ja se on ihana

Täällä on tehty lumitöitä ja ulkoiltu. Sillä seurauksella, että nyt ei oo kivaa. Toisaalta on parempi olo kun saa vähän happea jne. Sinne kylpylään voisi tässä suunnata joku viikonloppu. Eipä se kai niin väliä ole, miltä sitä näyttää. Mahasta olen hirmu ylpeä ja se on ihana

Mutta nää turvotukset ja muutenkin "läskisempi" olo ei saa hinkumaan nakusilteen ihmisten ilmoille. Yleensä mua ei ole muutama ylimääräinen kiloni häirinnyt. Mut raskaus näköjään tekee tehtävänsä tän herkkänahkaisudenkin suhteen. Nyt esim. myös pelkään hirveesti, et miehelle sattuu reissussa jotain. Mut onneks on niin paljon ohjelmaa tällä viikolla, ettei sitä juuri kerkeä miettiä.



Niin ja toinen nolo juttu. Mies lähti lauantaina ja sit tietty just sillon päätti mun auton akku sanoa sopimuksensa irti. Sitä pärjäs näköjään niinku puoli päivää ilman miestä. Sain sen nyt käymään kun on lämpimämpääkin. Mut huomenna jännittää. Pakkanen taas noussu ja aamulla olis pojan valokuvaus päiväkodissa ja muutenkin viiminen päivä siellä... Joopa joo. Peukut pystyyn. Ei pääse itse edes akkuostoksille... Huoh.



Täällä on jotakin perhevalmennusta, missä olin myös esikoisen kanssa. Tämä vauvahan on miehelle eka, joten aateltiin mennä nytkin niihin. Vaikka oikeesti ole tosiaankin eri mieltä siitä, mitä siellä pitäisi puhua tai etä onko tuo riittävää. Mitään synnytysvalmennusta ei ole, paitsi netissä. Mutta eiköhän se siitä mene omalla painollaan. Liikaa ei voi suunnitellakaan. Mieskään ei tunnu olevan moksiskaan ajatuksesta. Tosin mä vähän mietin, että kuinka se pysyy tajuissaan kun ei oikeen ole innoissaan verestä ym... Vaan eiköhän se tästä.



Tuollaanen75 ja (Elli)Eemeli

Täälläkin on pullahdettu jo suht mukavaan vauvamasuun :) Olo on muuten yhä oikein hyvä, mutta tänään pärähti viikko sairaslomaa ja lääkäri epäili vielä myöhemmin jatkuvan. Jospa sitä kuitenkin tämän viikon jälkeen saisi töissä muutaman viikon oltua ennen äitiyslomaa... Iskiassärkyä siis sain ilokseni. Menikin alkuraskaus liian hyvin, niin pitihän sitä loppuun nyt jotain vaivaa saada.. :/ Masun kasvun huomaa myös liikkuessa hengästymisenä. Toisaalta se on ollut mukana jo aika pitkän aikaa, mutta nyt ero on huomattava.



Liikkeitä meillä on yhä ja vilkkaasti. Kumpikaan meistä tulevista vanhemmista ei ole ollut erityisen vilkas vauva, mutta saapa nähdä, millainen tulokas on, jos näistä liikkeistä on mitään pääteltävissä :)



Mä sain viimeksi neuvolasta päivämäärän, jolloin oma terkkari pitää synnytysvalmennusta. Muuten täällä Turussa on mahdollisuus osallistua kaupungin yhteisiin perhevalmennuksiin, jotka on enemmänkin infoja ja luentoja eri aiheista. Esim. ravitsemus, varhainen vuorovaikutus, liikunta, parisuhde ja seksuaalisuus jne. Pari niistä kuulosti ihan mielenkiintoisilta ja ajateltiin mennä huhti-toukokuun vaihteessa siis parina iltana sinne. Mua harmittaa, että TYKS on luopunut tutustumiskierroksista synnytysosastolla. Sinne mennään vasta H-hetkellä...



Mä sitten taas tykkään tuosta lumesta! :) Vaikkakin odotan kauhulla sitä jäätä ja loskaa joka siitä seuraa... Mutta vielä nyt musta on ihanaa, kun kerrankin on kunnon talvi :)



-Justiina ja Junior 27+2

Liitynpä joukkoon toukokuisten :)



Mullakin on kuulema jo järkyttävän kokoinen maha, vaikka itse en sitä tunnista. Parempi niin koska onhan tässä mahalla vielä muutama kuukausi aikaa kasvaa..Muksu pitää treenejään pitkin päivää, onneksi ei pahemmin pyörähtele vaan nyrkkeilee ja potkii..Joulun jälkeen alko liikkeet tuntumaan ja joka päivä enemmän on tehnyt itseään julki. Koko maha hyllyy kun innostuu potkimaan..



Perhevalmennuksiin neuvolassa antoi päivämäärät millon voi osallistua mutta synnytysvalmennuksesta ei ole sanallakaan sanonut...huhtikuussa olis kuukauden ajan kerran viikossa "kerho", pitänee kai käydä uteliaisuuttaan kuuntelemassa kun ensimmäistä kuitennni odotetaan..



Mulla on myös ollu kutinaa, varsinkin mahassa ja neuvolasta passittivat verikokeisin, jotta voi sen raskaushepatoosin sulkea pois..onneksi veret oli hyvät ja kutinakin on helpottunu. Muuten kyllä alkuraskaus on menny suhteellisen hyvin, mutta melko vaivalloista liikkuminen on nykyään. Se iskiasvaiva on viheliäinen, viime kesä meni sitä sairastaessa. Nyt se kuitenni on ollut poissa, mutta eiköhän se jossain vaiheessa iske uudestaan...muutenkin oon herkkäselkäinen ettei tartte olla kuin pieni virheliike niin selkä on jumissa..



Siihen listaan vois lisätä :

24.5/H&R10/OYS



- H&R10 rv 27+1

Täällä on synnytysvalmennusta kahdessa eri ryhmässä, joista valita tai mennä molempiin. Toiseen voi tulla kumppanikin ja se on kolme kertaa 2 tuntia iltaisin. Pelkästään synnyttäjille tarkoitettu kestää kuusi viikkoa ja on kolme tuntia per viikko keskellä päivää. Mä meen molempiin :)



Maha on täälläkin jo kivasti esillä.



Pomena rv 27

=) Meillä esikoinen oli tosi tosi vilkas masussa, kokoajan pyöri ja liikkui ja me saimme maailman rauhallisimman "oppikirja" vauvan, siis vauvan, joka itki tasan nälkää ja väsyä (muutenkin kehitys meni oppikirjojen mukaan, siksi sanon poikaa oppikirjavauvaksi), niitäkin hyvin rauhallisesti, vieläkin poika (kohta 9v) on aivan hurjan rauhallinen tapaus ja tosi säntillinen. Kuopus taas oli hurjan rauhallinen masussa ja mitä me saimme, vilkkaan ja hyvin hyvin tempperamenttisen pojan, josta jo sairaalassa sanottiin, että siinä taitaa pojalla olla tempperamenttia (ai miten niin, kun vauva syntyi, eikä ensimmäisellä yrityksellä saanut maitoa rinnasta, kirkui 3h putkeen, kunnes suostui uusinta yritykseen hyvin hyvin loukkaantuneena =)) Yhä edelleen kuopus poika on tosi tempperamenttinen ja vilkas, ikää kohta 5v. Tämä kolmonen on jotain veljien välistä, ei super aktiivinen eikä super rauhallinenkaan =) Oikeasti en tiedä kertooko masuelämä mitään tulevasta tempperamentista, näitä on vaan hauska miettiä =)



Synnytysvalmennuksesta, minä en ole saanut mitään tietoa, milloin olisi tms, mutta ei mennä kuitenkaan, tämä kun on jo kolmas vauva, niin en koe tarpeelliseksi. Esikon kanssa käytiin valmennukset ja tutustumassa synnäriin, kakkosen kanssa käytiin synnärin tutustumiskierroksella ja nyt ei käydä sielläkään.



Omaa napaa: Maha on iso ja ihan ihana, tosin keho tuntuu vieraalta, eikä oikein huvita mennä uimaan tai muualle. Liikunta ei täälläkään ole kovin aktiivista, henkeä alkaa ahdistamaan äkkiä ja kävely aiheuttaa supistuksia ja selkäkipua. Vauva on yhä edelleen perätilassa, potkii alas ja nyrkkeilee ylös =) Odotan jo toukokuuta tosi kovasti, raskaana olo ei ole mun juttu. Ja lumentulo ahdistaa, vaikka lumesta tykkäänkin, mutta rajansa kaikilla.



Nyt jakkaraa kokoamaan, hain eilen ikeasta sellaisen. Hyviä vointeja kaikille



T:Jean+Muru 28+1

Pikkuinen tekee äitin olon hankalaksi joko pyllistelemällä enemmän ku kylkiluut antaa myöten taikka tunkemalla pikku nyrkkejään jonnekki maksa seutuville. -Kyllä muuten sattuu. Ainoastaan vasen kylkimakuu auttaa, eikä sitä voi tehdä missä ja millon vaan. Pitkä istuminen on esim. aika tuskasta. Venyttelykin tietty vähän auttaa, mutta vain hetkellisesti. Viitisen päivää ollu tällasta, alkaa riittää pikku hiljaa.. Säteilee vähän oikeelle selkäänkin toi kipu, mutta en puhuis varsinaisesta selkäkivusta koska arvelisin koko alaselän olevan sillon kipeä.

Töissä tulee oikealle kallistuksia enkä kaiketi oo ollu tarpeeksi tarkka työasennoista.



Meillä järkätään neljän kerran perhevalmennus maaliskuussa. Synnytyksestä ja kivunlievityksestä, mutta myös parista perheeksi ja jotain kirkonjuttuja ohjelmassa. Lääkäri, kätilö, psykologi ja tais viellä olla joku kirkon perhetyöntekijäkin luennoimassa. Ihan kiva kyllä mennä. Ollu tässä helmikuussa vähän enemmän kun taloushuolia niin nyt voi taas nauttia vauvan odotuksesta ku ei tartte noita enää pohtia.



Mä en halua viimevuoden äitiyspakkausta, pitkitän siis sen hakua viimeseen saakka! Perustelen sitä myös tilakysymyksenä, täällä kun pitää laittaa koko kämppä uutteen uskoon. Pakkauksen kyllä otan, ekaa kun odotellaan niin siitä saa kuitenki kaiken oleellisen alkuun. Eipä olla ostettukaan pikkuiselle kuin ihan muutama vaate(tosin osa haetaan vasta huomenna). Vähän jänskättää jos ne 50cm vaatteet ei mee ollenkaa(pikkusiskon ipana oli jo niitten yli syntyessään), joten ei tiedä mitä kantsis ostaa.



Voikaa hyvin!



t.pullukka rv 27+3 ja pikkuinen

Eipä tarvitse mennä.. Neuvolasta ei oo saanut mitään et koska olis jotain synnytysvalmennusta. Ja toisaalta vuosi sitten kun niissä oman terkkarin pitämissä valmennuksissa oli niin puolen väkeä varmaan nukkui.. Niissä oli kaikkea mitä kaikki jo tiesi varmasti.. Ja lopuksi katsottiin video 80 luvulta, että joo.. Paremmin sai infoa kun luki palstalta muiden kertomuksia ja hankki netistä tietoa..

Turun järjestämiin perhevalmennuksiinkaan ei pääse, kun ne on vain ensimmäistä odottaville. Ei täällä ole sellaisilla ketä ei odota ensimmäistä niin juuri mitään ohjelmaa.. Ja eipä ne turunkaan järjestämät illat niin häävejä ollut.. Tupa täys niin ettei happea saanut, äänet ei toiminut eikä kuullut. Ja aiheet vähän tylsiä, et olis odottanut enemmän jotain synnytykseen liittyviä ja perhe-elämään.. No sai sieltä ainakin ilmaisen tripin :D mihin oli himo esikoista odottaessa..

Täällä on liikkeitä tuntunut nyt entistä enemmän tai sanoisinkos että useammin.. Aamullakin heräsin siihen ku maha potkii.. Ihan kiva, että ne tuntuu, mutta yrittää näemmä isosiskonsa tavoin potkimalla ulos vatsasta ja se taas ei oo kovin kivaa..

Pelkopolin aikaa tässä vaan oikeestaan odottelen tyksiin.. Saa sit nähä saako siitä mitään irti kun katsoivat suoraan, että sinne lekurille vaan sektio aikaa kattelemaan ja ku en nyt niin tiedä haluanko sitä sektiota.. Vuokrasynnyttäjä olis kova sana..

Mut joo sit sen näkkee..

Kuinkakohan kauas sitä pitää matkustaa, että saa synnyttää toisessa sairaalassa.. Jos h-hetkellä on vaikka helsingissä niin ne käskee sieltä menemään vaan tyksiin synnyttämään.. Pitäisköhän sitä lähteä johonki rovaniemelle h-hetkellä, et jos pääsis sit johonki lapin sairaalaan synnyttämään.. Ei oikein toi tyks ollut mieluisa paikka viime kerralla synnyttää.. Vaikka itse olinkin lääkehuuruissa niin ei miehelläkää paljoo positiivista sanottavaa löytynyt saati sitten kavereilta ketä kävi siellä myös samoihin aikoihin.. Seki on niin tyhmää, et jos oot ihan oikeesti just lomailemassa vaikka sitten stadissa niin sut passitetaan sieltä tyksiin synnyttämään :/ .. kiva mahtais olla automatka suppareiden kanssa.. Yksi tuttava meinaan passitettiin omaan sairaalaan vaikka oli supparitki kovina jo..

Mutta jos menis tekemään vaikka leivän ja juotavaa ottamaan.. Tulee juotua ihan liian vähän nykyisin..

Verticia

Uudelleen synnyttäjälle ei tosiaan ole tarjolla valmennusta, ainakaan Turun seudulla. Toista lasta odottaessa kysyin asiasta ja kaikki olivat hämmentyneitä, että "miksi?". Olin menossa sektioon "alatiesynnytyksen" jälkeen, joten olisin halunnut tietää tapahtumien kulusta jotain. Soitin Tyksiin ja ihmettelivät sielläkin, että mitä ihmettä haluan tietää. No, kertoivat sitten jotain. Olisi varmaan vaan pitänyt mennä sairaalaan ja heittäytyä pedille tyyliin "tehkää mitä haluatte kun te tiedätte mitä teette".

Ekan "alatiesynnytyksen" jälkeen en kyllä sanoisi, että siellä tiedetään, mitä tehdään. Kahden ja puolen tunnin ponnistuksen ja järkyttävien kipujen jälkeen lapsen pää oli ulkona ja matka tyssäsi lopullisesti siihen. Sitten kolme kätilöä ringissä vuorotellen kiskoi lasta ulos. Kaksi ihmistä kannatteli polvien takaa takapuolta tyhjän päällä sivuttain sängyllä. Mies luuli, että lapsi kuoli kun näki sen (minä en siinä vaiheessa enää nähnyt mitään) - tumman sininen ja eloton. Virkosi kuitenkin. Toisen käden koko hermopunos irtosi selkäytimestä (erbin pareesi) ja kantoivat synnytysosastolla vammaisten leiriesitteitä meille. Käsi onneksi kuitenkin korjaantui ja on nyt normaali.

Näiden tapahtumien johdosta toinen otettiin sektiolla. Nyt kolmatta sektiolla synnyttämään menossa (niin - toivottavasti on sektio, taitaa riippua kokonaan tuurista, että millä politiikalla asiasta päättävä lääkäri on liikkeellä) yritän vain olla ajattelematta koko lapsen ulosottoa. Viimeksi sektiossa puudutus ei onnistunut ja sattui tosi paljon koko ajan vasemmalta ylhäältä. Mutta toisaalta, se oli vain muutamia kymmeniä minuutteja edelliseen kymmenien tuntien painajaiseen verrattuna. Tietty sitä toivoo, että kolmas kerta "toden sanoo", eli olispa kivuton ja nopea synnytys, mutta en odota paljoa. Viimeksi otin henkivakuutuksen synnytyksen ajaksi kuoleman varalle, mutta sanoin sen irti kun en tiennyt kolmatta joskus odottavani, enkä taida jaksaa nyt käydä sitä paperisotaa...

Oho, tuli vähän ankea viesti - no, mutta siis, ei valmennusta tarjolla, sokkona vaan on mentävä operoitavaksi.

Olipas kurjia kokemuksia sulla, PikkuKolmonen. Toisaalta olen sitä mieltä, et on paremikin kertoa kaikenlaisista kokemuksistaan. Jos on asialla ekaa tai viidettä kertaa, ei välttämättä yhtään tiedä, mitä on tulossa. Voi olla, että edelliset on kaikki menneet hyvin ja sitten tuleekin jotakin hankaluuksia. Vähän riippuu tyypistä, että lisääkö tieto tuskaa. Itse haluan jotenkin valmistautua siihen, että kaikki ei ehkä mene ihan oppikirjan mukaan. Tärkeää on toisaalta säilyttää luottamus kätilöihin ja lääkäreihin ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin vaikka toki jotkut eivät ehkä osaa asiaansa niin hyvin kuin voisi. Mielikuvilla on tosi voimakas vaikutus meihin ja sillä saa jo tehtyä jotain. Oma oletus voi olla tosi erilainen kuin todellisuus. Itse esim. oksensin koko synnytyksen ajan 16h lääkityksen takia. Toisaalta se ei häirinnyt mua. Mutta kaikkee voi tulla vastaan, mistä ei tiedä. Ja tärkeää on pyytää niitä selittämään, mitä tapahtuu, jos se rauhottaa. Meillä ei viimeksi kukaan istunut koko aikaa siellä vieressä vaan oltiin paljon kaksin miehen kanssa. Toisaalta sattui olemaan opiskelija, joka ehti olla paljon enemmän paikalla. No, nyt täytyy mennä muihin puuhiin, mutta varmaan ihan hyvä jos ihmiset kertoisivat kokemuksistaan. Itsellä oli kai muiden mielestä vaikea synnytys mutta oma mielikuva on kuitenkin aika erilainen eikä ainakaan yhtään pelottava. Palataan :)



Tuollaanen75, rv28+2

PikkuKolmosen viesti kyllä pisti taas aivot työhön.. Kamalaa lukea tuollaista tekstiä, siis sillä, että tuli ihan kauhee olo sun puolesta, että mitä kaikkee oot joutunu kokemaan.. Ja sit taas kiva oli lukea siltä kannalta, että kiva et jollain muullaki on mennyt synnytys tyksissä päin puuta..

Joo, mutta meillä esikoinen syntyi sektiolla ja nyt toista harkitsin/en alakautta ja tosiaan on huvittavaa kun ei mitään infoi ym ole toista kertaa ja enempää synnyttäjille.. Koska esimerkiksi eihän minulla ole mitään käsitystä alateitse synnyttämisestä! Tai on siitä alusta ennen kuin joutui leikkaukseen ja se oli yhtä helvettiä, kiitos vaan henkilökunnankin osaksi.. Uaargh!

Myöskään minulla ei sektiossa puudutus onnistunut tai onnistui, mutta sitä puudutetta laitettiin sitten varmaan se puoli tuntia ja pistoskohtien määrää en enää edes muista, synnytyskertomuksessa nekin on ylhäällä, mutta en halua edes muistella esikoisen synnytystä. Selkä oli seuraavana päivänä niskasta häntäluuhun mustelmilla ja pistoskohtia joka nikaman välissä vähintään kolme.. Ei osannut laittaa puudutetta hän.. Osataanko siellä siis laittaa sitä edes?!?

Jotenkin olin päätymässä jo alatie synnytykseen. Juur vähän sillä periaatteella, että synnytykset on erilaisia jne.. Mutta oma ensimmäinen järkyttävä kokemus tyksistä ja sitten tämä pikkukolmosenkin kokemus vielä niin en todellakaan taas tiedä..

Meillä olis paras se, että olisi sektio. Siltä kannalta, että saisin lapseni hoitoon hänen kummitädilleen. Kun meillä ei ole yli 100km säteellä yhtään sukulaisia tms mihin lapsemme saisimme ja yksin en todellakaan sinne kauhu laitokseen lähde.. Ja sitten kun olin edellisen sektion jälkeen ihan täysissä voimissa vuorokauden päästä, tein kaiken yksin siellä, tosin eipä sieltä henkilökunnalta paljon apua muutenkaan herunut, että.. Mutta sitten mietin sitäkin, että entä jos nyt en sitten olekaan ja olen tosi kipeä pitkän aikaan niin miten pärjään kahden lapsen kanssa kotona?

Ja tämän takia olen miettinyt alatie synnytystä.. Mutta myös sen takia, että tahtoisin/mme kolmannen lapsen kanssa perään, kuten nyttenkin tulee 1v 1kk väliä.. Niin jos on toinenkin sektiolla niin sitten pitääkin olla 2v tauko siinä välissä ja se taas ei oikein sovi suunnitelmiin.. Kun tarttis sit välillä mennä töihinkin jne..

Kamala ku alkoi ahistaa ja pää vaan huutaa, että mitä mä teen?!?!?

No joo, mutta mitäs.. Tässä on enemmän ja vähemmän supistellut viime päivinä ja ahistaa. Ja se ruoka ei edelleenkään maita ja mielialat heittelee taas ihan laidasta laitaan ja väsymys on järkyttävä.. Ja myöskin öisin alkanut nyt enemmän pissattamaan ja päivällä sitä, että käyt pissalla niin tulee loraus ja tunnin pääst taas.. Ollaan siis laskeuduttu meillä.. Ja pää ollaan alaspäin jo ilmeisesti kun potkitaan vaan ylös..

Esikoinenkin oli tosi aikaisin jo laskeutumaan päin ja oli kääntynyt oikeinpäin tosi aikaisin, siis tosi aikaisin..

Ja tuossa eilen puin juuri miehelleni neuvolakäyntejä.. Kun mulla ei ole ollut yhtäkään lääkärintarkastusta tässä ja seuraava neuvola-aika on maaliskuussa ja sitä seuraava vasta toukokuussa. Ja maaliskuun aikakaan ei ole lääkärikäynti. Ja sitten kun esikoista odottaessakin olin 3kk ennen jo sentin auki ja oli laskeutunut jne.. Ja tämä kanssa tuntuu nyt niin tehneen niin miksi helv turku säästää tämmösissä, ettei uudelleen synnyttäjä pääse lääkärin tarkastukseen ennen kuin viimeisellä kuukaudella?!?!? Ei voi ymmärtää.. Täs sit vaa täytyy toivoo, että kaikki on hyvin..

Njoo.. Pitäisi kokeilla miten uikkarit sopii vielä päälle.. Viimeksi tuossa kk sitten ne ahisti jo tosi paljon mahasta, mutta mikä on tilanteen laita nyt, että onko mitään toivoa. Jos pääsisi vaikka uimaan tässä joku kaunis päivä..

Verticia & vuokralainen Rv 27+4

Vertican kanssa on tullut nyt haukuttua Tyksiä oikein urakalla... :-) Mutta kyllä mullakin on sellainen olo, että erilaisilla kätilöillä ja anestesialääkäreillä hommat olis voinu sujua ihan toisin.

Kysymykseen alatiesynnytys vai sektio - molemmissa voi tapahtua mitä vaan, eli varman päälle kai ei voi kummassakaan laskea. Mulla lapsen vammautumisen riskin takia sairaala suosittelee sektiota - äidin kivuista tietty viis. Mutta menen mielelläni sektioon. Tiedän kyllä tapauksia, joilla ekan sektion jälkeen alatiesynnytys on mennyt paljon paremmin kuin sektio. Että kukaan ei kai voi varmaksi sanoa, miten asiat sitten sujuu. Itse pitää vaan miettiä, minkä itse arvelee olevan paras ratkaisu.

Huonojen kokemusten kertominen on mun mielestä ok, koska sitten jos jollekin sattuu sellainen omalle kohdalle, niin tietää, että muillekin on sattunut sellaista ja että asiat vaan voi mennä huonostikin. Suurin osa synnytyksistä kai menee ihan ok, joten muiden kertomusten takia on turha alkaa pelätä. Ite en pelännyt ollenkaan ekaan synnytykseen menoa. En yleensä rutise mielestäni paljoa kivuista ja olen aika sisukas, joten ajattelin synnyttäväni kiukulla ja nopeasti. Toisin kävi. Märehdin sitä aikani ja tietty vieläkin välillä ottaa päähän, mutta jotkut asiat ei sitten vaan elämässä mene niin kuin kuvittelee. Siihen on vaan sopeuduttava.