Helmikuun helmet viikot 5 ja 6

Täällä on imuroitu ja pesty lattioita ym. koko päivä, jos olisi hieman apua synnytyksen käynnistykseen :) Limatulppa lähti tänä aamuna tai ainankin sellaista klimppimäistä limaa tuli joka oli rusehtavaa väriltään. Mutta mitä on lukenut tarinoita niin siitä voi mennä joillakin vielä useita viikkoja, toivottavasti nyt ei kauhean kauaan enään kun nyt on 39+4.

Nivuskipuja ja selkäkipuja on ollut eilen ihan kiitettävästi, mahtaakohan se poika alkaa siellä kiinnittymään pikkuhiljaan vaikka mahasta ei kauheasti huomaa että olisi alkanut laskeutumaan.

Tuo ruusuinen arki ei valitettavasti varmaankaan osu kaikkien kohdalle. Tietty se on ihmisistä kiinni miten asiat ottaa mutta itse tiedän kun olen masennuksen läpi käynnyt ja nyt käyn terapiassa keskustelemassa ennalta ehkäisevästi neuvolan puolesta, ettei tulisi raskauden jälkeistä masennusta. Vielä on ihan hyvät fiilikset, mutta olen sellainen että kaipaan hirveästi yöuniani ja olen kun p*** ammuttu hirvi jos yöt menee huonosti joten yövalvomiset eniten pelottaa. Mutta uskon että mieheni on hyvä tuki ja varmasti yrittää auttaa vauvan kanssa mahdollisimman paljon että saisin levätä, tosin sitä tulee oltua meijerinä jonkin aikaa. Olen pohtinut maidon lypsämistä tietty jos sitä ylipäätänsä tulee että antaisiko mies sitä sitten tuttipullosta ja saisin itse levätä. Mutta kauheasti on peloteltu, että sitten vauvalle ei enään kelpaa rinta jos saa pulloa välillä ja sitä taas en halua. Saa nyt nähdä mihin sitten päädytään, varmaankin aika tilanteen ja voimien mukaan mennään.

Nyt pitäisi lähteä ruokaa väsäämään, tosin piti tehdä kunnon juhla-ateria ystävänpäivän kunniaksi miehelle mutta nyt tulee kyllä ihan perusruokaa kera laskiaispullien.

Kirjoittelen taas miten täällä menee :)

Ihan ensiksi onnea kaikille jo vauvansa saaneille, perässä tullaan toivottavasti mahdollisimman pian.



Eli nyt tulee kasa omaa napaa, kun en ole saanut aikaiseksi tänne todella pitkiin aikoihin kirjoiteltua mitään, vaikka päivittäin on kuulumisia seurannut.



Viikkoja täälä on tänään jo 41+3 ja edelleen voidaan paksusti. Torstaista asti on supistellut säännölliden epäsäännöllisesti, mutta viime yönä erittäin kipeesti ja kolmen jälkeen jo säännöllisesti, joten aattelin, että vihdoinkin pääsis pian synnyttään. Mutta kuinka ollakkaan pari tuntia sitten supistusten väli on alkanut harveneen (parhaimmillaan supistusten väli oli jopa 5-7 minuuttia, mutta nyt vaan 30-40 minuuttia) ja nyt tuntuu, että tässäkö tää nyt oli ja taas saa odotella =(.



Nyt on sauna lämpiämässä, josko siitä olis apua supistusten tihenemiseen. Kohtahan sen sitten näkee.



Huomenaamuna on sitten yliaikakontrolli ja toivottavasti silloin viimeistään käynnistäis. Perjantaina jo poikettiin sairaalalla neuvolan jälkeen kontrollissa, kun verenpaineet ja pissin proteniinit liikaa koholla, mutta pistivät vielä viikonlopuksi kotiin. Vauvan kokoarvio oli kuitenkin kiva saada, kun oon pelännyt sen kasvavan reilusti yli nelikiloiseksi, mutta arvion mukaan se oli n 3,5 kg. Toivottavasti tuo pitää paikkansa.



Jaksamisia kaikille viime metreille.



Ronnuli ja "Tirppa" rv.41+3

Niinpä- asiaa laitoit saitille! Esikoisen kanssa ei tiedä vielä oikein mitään mistään...mikä normaalia ja mikä ei...ite en muista muuta kuin ristiäiset esikoisen ekasta 1/2 vuodesta...Itselläkin kolmas tulossa, ja kaksi täysin erilaista poikaa synnyttänyt ja rämpinyt läpi vauva ajan! Esikoinen ei nukkunut oikeastaan ensimmäiseen 1/2 vuoteen öisin - päivällä niinkin hyvät ja pitkät päikkäri, jolloin itekki juoksin kipin kapin nukkumaan!!!Kuopus taas aloitti yöheräämiset ja huonosti nukkumiset 1 v, jota sitten kestikin koko 2 vuotiaaksi asti...3-4-/krt heräsi yössä kirkumaan ja seisomaan sängyssä...mikään ei auttanut, ei unikoulut yms.Onneksi oltiin ulkomailla ja meillä oli kotiapulainen päivisin, jolle pystyin pojan lykkäämään aamusella kun se tuli töihin...jos mun olis pitäny töissä käydä, niin enpä tiedä miten olisin jaksanut....Nyttemmin pojat nukkuu jo hyvin 8 ja 4 vee. Itekki olen yöuni riippuvainen, joten "kauhulla" odottelen yöheräämisiä...nyt ei niin vain onnistukkaan päikkärit joka päivä, kun kuopus kotona aian loppuviikot...alkuviikon ma-ti tai ma-ke tarhassa...meillä ei onneksi koliikkia ole kummallakaan ollut...toivotaan kaikki sormet ja varpaat ristissä ettei olis tällä kolmannellakaan!!!

Tänä aamuna/päivällä jo ajattelin, että nyt päästään synnärille, kun niin supisteli, mutta meni ohi kun otin pikku päikkärit, kun pojat ja iskä lähtivät laskiaismäkeen...kaks viime yötä menny horteessa, kun 10 min välein supistellu...

jospa se tästä

sagom 38+6

Mulla käynnisteltiin synnytys 9.2 ja synnytys käynnistyi keskiviiko torstai väisenä yönä mutta lopulta torstai iltana päätyi sektioon samoista syistä kuin viimeksi. Eli syntyi 10.2 klo 00,01 tyttö vauva 51cm pitkä painoa 3970g ja pää 36cm



Nemotus

Minullakin kolmas vauva tulossa ja kahta erilaista olen hoitanut. Ensimmäinen söi hyvin ja nukkui hyvin ja oli kaikin puolin helppo vauva. Kai sitä oli hänenkin kanssa omat jutut, mutta aika on kullannut muistot. Toisen kanssa olikin ihan eri juttu. Hän itki ensimmäiset kolmisen kuukautta yötä päivää. Muistan jo sairaalassa, että hän oli ensimmäisenä yönä itkuinen ja itkuisuus vain paheni kotona. Viidenkin tunnin useassa pätkässä otettu yöuni oli luksusta ja muistankin, että nukuin yöllä itkevä vauva kainalossa. Lopuksi vyyhti alkoi aueta. Poika oli allerginen lähes kaikelle ja ruokavalioni koostui vain muutamasta ruoka-aineesta, koska hän sai oireet äidinmaidon kautta.



Nyt jotenkin toivon, että saisin elää vauvantuoksuista arkea vielä kerran, koska toisen pojan ensimmäisistä kuukausista jäänyt mieleen vain itku.



Ohjeeni onkin, että rohkeasti hakemaan apua, jos ongelmia on.



Matimi 38+2



PS. ei supistele, ei limatulppaa ei yhtikäs mitään

Itse täällä usein mitetin että miten selviän jos tää toinen vauva on samanlainen kuin esikoinen. Esikoinen nukkui tosi huonosti ja heräili paljon vaikeitten ilmavaivojen takia.Monet yöt nukuin istuallaan poika mahan päällä. Mitkään keinot ei auttanu ja sit iän myötä oireet väheni ja elämä helpottui. Pojalle en uskalla vieläkään antaa munaa tai herneitä ku tosi pieniä määriä koska muuten yöllä valvotaan.

Olen yrittäny saada tehtyä kaikenlaisia rästi hommia kotona pois minkä olen pojalta pystynyt ja itse jaksanut.Ihana saada koti tip top kuntoon ennen vauvan tuloa=)



Jotenkin en vaan ymmärrä et kuukauden sisällä meillä jo varmaan on vauva=)



Hande86 rv 38+1

Lauantaina meni laskettu päivä ohi ja tänään oli sitten aika äitipolille. Lääkäri teki kokoarvion ja sisätutkimuksen ja käyrillä olin ennen sitä jonkun aikaa. Tulos oli sellainen että vauva on n. 3,7-4 kg ja mahtuu syntymään hyvin vaikka vielä kasvaisikin:) luottavaisin mielin siis...sisätutkimus taas oli sen verran kovakourainen, että supistuksia alkoi tulla tiheämmin ja kipeämmin, eilinen oli jo todella lupaavaa myös supistusten suhteen. Limatulppaa on tullut klöntteinä eilen ja tänään...luulen että lähellä h-hetkeä ollaan!!:) Jännittää vähän. Nyt vaan odotellaan millon lähtö tulee, voi olla että tuo sisätutkimus pisti vähän vauhtia hommaan ja ehkä joudutaan tänään uudestaan mennä samaan paikkaan!



Palstalaisista kukaan ei ole näköjään synnyttänyt kovin isoa vauvaa(siis reilusti yli 4 kg tms...) taidanpa olla ensimmäinen sellainen, jos tästä vielä monta päivää menee synnytykseen.



Onnea kaikille vauvan saaneille, teitä on jo niin monta!! Perästä tullaan...



Maurel 40+2

.. tää odottaminen. Laskettuaika oli ja meni jo aikaa sitten ja nyt sit vain odotellaan.. plääh. Huomenna olis neuvola, jos mitään yllättävää ei sit illan/ yön aikana tapahdu. Luultavasti sit menen käynnistykseen, mut ajankohtaa en tiedä :(



Mä luulen, et Maurel et ole ainut, jolle tulee iso vauva. Viimeviikon maanantaina äitipolilla tehdyn painoarvion mukaan vauva oli silloin 3.6 kiloa ja arvioivat syntymäpainoksi neljää kiloa.. Katsotaan, miten käy. Lääkärin mukaan vauva kuitenki mahtuisi tulemaan alakautta, mut eihän sitä koskaan tiedä, miten käynee..



Koko eilisen päivän oli jänniä muljahduksia mahassa ja kivuliaita tuntemuksia, mut supistuksiksi niitä en kuitenkaan luokittelisi. Toivon kokoajan, et pääsisin jo sairaalaan synnyttämään.. mut minkäs teet, ku vauva vaan ei tahdo lähteä syntymään. Nyt on sit tää päivä neulottu, pyykätty, pesty astioita, järkkäilty hiukan kotia ja myös tuossa olisi pari juttua, joita pitäis viel ommella, eli ompelukonetta viritelemään valmiiksi :)



(Sori, tää oli nyt tällänen vali-vali-postaus..)



Paljon onnea kaikille, joilla jo vauvantuoksuinen arki opetteluineen on päässyt alkamaan :)



Sara 41+1

Täällä vielä tiukasti kokonaisena, mutta huomen aamulla suoraan saliin kalvojen puhkaisuun!Enää ei odotella :)



HELMI 2010 ryhmän yahoolaiset, muistakaas laittaa sitten sinne puolelle myös viestiä. Päivittelen sivuja, kunhan palaudun reissulta!



T.Lauris rv 41+6

Heipsan, taalla sita vain ollaan ja ihmetellaan. Pinna on aarimmaisen kirealla ja tuntuu etta raivoan joka asiasta ja mulla on varmaan jo OCD tai jotain! Ihan hullua. Mies jo tuossa totesi etta toivottavasti palaat ennallesi raskauden jalkeen. Voihan se olla etta nama hormoonit jyllaavat viela kauan aikaa, ja sitten on vauvabluesien aika jne. Vaikka toisaalta olen ollut onnekas edellisilla kerroilla ja olen ollut positiivisin mielen vauva-ajat ja parjannyt hyvin (mielenterveydellisesti). Nyt on vahan eparoiva olo tuolta saralta kun olen nyttenkin ollut niin hermoheikko ja itkuinen etta saa nahda miten taman vauvan kanssa kay, tai siis oman olemisen kanssa...



Meilla esikoinen oli mielestani helppo vauva, imetys ei onnistunut ollenkaan hyvin, ja vauva nukkui ensimmaista kertaa yon putkeen 11kk ikaisena, mutta vauva oli tyytyvainen ja iloinen pallero ja kaikki sujui hyvin.



Kakkosen ongelmat alkoivat jo alkumetreilla (aivokalvontulehdus viikon ikaisena) ja oli paljon artyisampi ja vaativampi vauva kuin esikoinen. Hankin heraili paljon alussa, parhaimmillaan 40 minuutin valein lapi oiden, ja eka yon nukkui lapeensa 1v3kk ikaisena. Nuorempana oli ihottumia ja pieni sirppana, ja nyt sitten on vahasen muita ongelmia... mutta silti niin rakas hoppana ;o) Enka vaihtaisi!

Tama kolmas lapsi tulee olemaan vesimies kuten mina ja esikoinen ja ma toivon etta olisi saman luonteinen kuin esikoinen ;oDD Kuopus on nimittain harka. Eihan noihin nyt ole uskominen mutta voihan sita haluta toivoa helppoa lasta.



Tanaan oli sairaalassa sektion esitarkastus aika ja tapasin taas anestesialaakarin ja sain tarkemmat tiedot tulevasta sektiosta ja pahoinvointilaakkeet valmiiksi.

Siella sitten itkea tirautin kun olin niin peloissani kaikesta tulevasta ja laakari lohdutti etta he tekevat naita joka_paiva ja en ole ensimmainen enka isoin potilas (ylipainon riskeja pelkaan siis eniten)!!

Nyt siis odotellaan torstaita, sairaalaan on mentava aamulla klo 7.30 ja 4 suunniteltua sektiota kuulemma varataan per paiva ja sitten sina paivana katsotaan mihin jarjestykseen meidat laitetaan. Nyt siis toivon etta spinaali onnistuu hyvin eika nukutusta tarvita ja etta vauva saadaan turvallisesti maailmaan.



Onnittelut kaikille vauvan saaneille ja meille muille loppu metreille!



Kolmaskerta rv38+2 ja 3 yota enaa odotusta.. iik!

Täälläkin vielä odotellaan. Tosiaan laskettupäivä on torstaina, joten ei edes vielä yliajalla. Ihan hyvillä mielin vielä. Jännittää vaan, että miten se synnytys alkaa. Meneekö vedet vai alkaako niitä supistuksia tulla, ja osaanko sitten laskea niitä välejä yms. Ja alkaako yöllä kun nukun vaiko päivällä... Jännittävää.



Eilen olin illalla aika kipeenä. Liikkuminen teki tosi kipeetä. Oltiin koko päivä oltu kaupungilla ja sitten saunottu päälle. Niin ja aamulla olin siivonnut. Mutta eipä tuosta mitään sitten seurannut, nyt taas hyvä olo.



Juu tottahan se on, että toisaalta ajattelee ennen nyt esikoisen syntymää aikaa, että sitten mennään vauvan kanssa sinne ja sinne ja tehdään sitä ja sitä. Mutta kyllä sitä toisaalta on yrittänyt henkisesti valmistautua myös siihen, että ei kerkeä mitään ja valvoo jatkuvasti. En mäkään noita kaikkia varotoimia niin sinisilmäisesti usko (esim. toi maitohapot), mutta toisaalta kun siitä ei mitään haittaa ole niin olen valmis kokeilemaan.



Hei, muuten, tuli mieleen tällainen. Elikkäs onko muita vuorotyöläisiä? Haluaisin kysyä, että onkohan vuorotyöläisillle, jotka tekevät siis myös yötyötä niin jotenkin helpompi herätä/valvoa yöllä vauvan kanssa, kun se aika ei tunnu niin omituiselta olla hereillä? Tiedättekö mitä tarkoitan?



Torstaina olisi sitten vyöhyketerapia, pitää testailla jos se käynnistelis. Joku kävi sillä hermoratahierojalla, no, oliko apua ;) ?



Lumielle 39+5



+ nyt on sairaalakassit ihan pakattuna

+ sisustusostoksille vielä tänään ;)

Pakko oli vaan kokeilla yhtä pähkinäpipari ohjetta ku on niin vetämätön olo ollut tänään..nam niistä tuli hyviä ja taisin syödä niitä aika monta jo kylmän maidon kanssa=) Pitäähän sitä välillä hemmotella itseään=)



Pakko kysyä täällä et onko kukaan menny synnyttää joskus niin että on ollu kipeä kuten flunssa ja kova kurkkukipu tms? Miten on menny?

Itse olen miettinyt että entä jos lapsi sttenkin syntyisi nyt ku olen kipeä niin miten sitä jaksaisi ponnistaa yms... Ilokaasuakin olis varmaan vaikea hengittää ku henki ei meinaa nyt muutenkaa kulkea...



Tsemppiä kaikille!!! Toivottavasti tulee taas pian vauva uutisia=)

kävin tänään, ja kaikki oli kunnossa..

Hiukan hätkähdytti, kun terkkarin kanssa jutellessa hän totesi, et niin, huomennahan sulla sit on mahdollisesti se käynnistys.. Onvai? tais olla ne mun suusta tulleet sanat ;) En ollut ollenkaan ajatellut moista.. Joo, mut siis huomenna pitää mennä äitipolille aamupäivästä ja sieltä sit saan tuomion: Joko osastolle käynnistykseen ja siitä sit synnytyssaliin, tai sit passitus viel kotiin. Kuulemma kumpaankin vaihtoehtoon pitää varautua.

Joten mä kait jätän sit aamulla sen klexanen pistämättä ja pistän sen sit sairaalassa, JOS mut viel kotiin passitetaan..

Eilen oli ilta seiskasta yhteentoista karseet supistukset. Itkua väänsin välillä, kun niin paljon sattui. Sit ne supparit vain loppuikin, kuin seinään :(

Samoin mul on ollut jo pidempään kovat liitoskivut. Sattuu käveleminen, paikallaan seisominen ja housujen/ sukkien pukeminen ja riisuminen on tuskaa.. Samoin kenkien laitto vaatii puuskutusta ja irvistyksiä ja jollei ole pieniä korvia kuullolla, ni ärräpäitäkin lentelee.. Kipu siis valtava. Siksi toivonkin, et ne oikeesti päästäis mut huomenna jäämään sairaalaan.

Mua ei ole lainkaan viel pelottanut/ jännittänyt synnytys, mutta: Nyt kun tiedostan, et jo huomenna mulla saattaa olla käärö sylissä, ni tottakai se tuo jännitystä ja myös pelkoa tullessaan. Ei niinkään käärön saanti syliin, vaan se synnytys ja se tuleva KIPU.. Mulla kun sattuu olemaan tosi alhainen kipukynnys. Et jännityksellä siis kohti huomista..



Sara 41+2

Mä oon jotenkin koittanut (!) tiedostaa sen, että vauva-aika ei välttämättä mitään ruusunpunaista ole. Tänään just miehen kanssa puhuttiin, että tulevan muuttoviikonlopun jälkeen ollaan molemmat varmaan aika puhki ja äkäsiä oli vauva sitten syntynyt tai ei. Mies vielä painaa nyt pari yötä yövuoroa ja sekin alkaa kiristää hermoja kun ei saa päivällä kunnolla nukuttua. Ja sitten kun pikkuinen syntyy niin mä valitan hormoonihuuruissani että en saa nukkua öisin(kään) jne. ja mies valittaa väsyneenä ettei sekään kun on töissä... :) Mutta ehkä näistä mahdollisesti vaikeista ajoista selvitään kun tiedetään mistä on kyse.



Viime päivät on mennyt poikkeuksellisesti ahkeroidessa, kun on uutta asuntoa käyty lämmittämässä ja aina mennessä viety vähän jotain tavaraa. Lakanat on jo kaapissa, vähän astioita ja jotain muutakin. Kyllä oonkin sitten iltapäivällä ollut aika väsynyt. Rehkiminen ei ole kyllä tuonut mitään synnytyksen merkkejä ilmoille...



Huomenna on neuvola, en tiedä pitäiskö tässä jännittää ettei vaan ole verenpaineet ja proteiinit koholla - sitten se saattaisi olla aika äkkiä synnytys (käynnistettynä) edessä... Ei ole kyllä mitään päänsärky tms. oireita ollut. Kurkkukipua kylläkin, perhana.



Mä kanssa kovasti mietin että mitenköhän se synnytys alkaa, meneekö vedet vai alkaako vaan supistella. Välillä iltaisin olen tuntevinani jotain "uusia" tuntemuksia ja toiveikkaana ajattelen että josko nyt, mutta ei sitten kuitenkaan mitään tapahdu... Anoppi taitaa nähdä melkein joka yö unta että olen synnyttänyt, kun soittelee aina aamupäivästä ja kyselee etten vaan ole synnyttänyt kun näki sellasta ja sellasta unta :)



Laskettu aika siis tulevana lauantaina...



Jaksamista kaikille!



Taateli 39+3

ja lauriksella taisi tänään olla myös suuri päivä, onkohan vauvakin jo sylissä...



---



tää on edelleen myös yhdessä paketissa.



alkaa kyllä väsyttämään, vaikka kuinka yrittää ajatella ettei enää pitkään ja viimeistään ensi viikolla sitten ihan oikeasti aletaan ainakin käynnistelemään...



supistelee ja kipeästi mutta joku pieni loppusilaus niistä sitten puuttuu kuitenkin. Sunnuntain ja maanantain välisen yön supisteli aivan jatkuvasti, mies otti jopa maanantain vapaaksi kun oli aivan sellainen olo että nyt on menoa.



no loppuihan ne sitten taas kerran. Käytiin kuitenkin pyörähtämässä synnärillä kun vauva liikkui kovin vähän.



kaikki oli kunnossa ja hyvä niin, lääkäri ultrasi pitkään ja virtaukset oli hyvät ja lapsivettäkin vielä riittävästi.



alakerran tilanne on kuulemma kypsä uudelleensynnyttäjälle, kanavaa oli sentti jäjellä ja kahdelle sormelle auki. Lääkäri pyöräytti hiukan sormiaan kohdunsuulla, joskus saattaa kuulemma sekin käynnistää synnytyksen...ainakaan vielä ei ole mulla mitään kummempia se tehnyt :/



tosiaan kun näitä supistusten takia valvottuja öitä on nyt takana jo useampia ja oma jaksaminen alkaa olla vähän niin ja näin. Harkittiin jopa käynnistystä, mutta kun ultratessa selvisi, että vauva on kovin pieni (juuri ja juuri 2,8kg) niin olisi kuulemma parempi, että keräisi vielä hiukan painoa lisää...



eli odotellaan nyt, että käynnistyisi spontaanisti, tosin tänään kun tuli epikriisi kotiin niin siihen lääkäri oli kirjannut, että jos supistelut jatkuu mutta synnytys ei kunnolla käynnisty niin parin päivän kuluttua voisi tilannetta katsoa uudestaan.



no torstaina on neuvolakäynti ja sieltä laitetaan nyt joka tapauksessa lähete sitten yliaikaiskontrolliin.



nyt alkaa olla jo aika malttamaton olo kun haluaisi niin kovasti nähdä pienen.



Jiina ja rv40+4

Nyt taitaa olla jo viikko 7, mutta menköön tähän pinoon :o)



Olen myös edelleen yhtenä kappaleena. Perjantaille varasin juuri tänään yliaikaiskontrollin. En usko, että käynnistelemään silti ruvetaan, kun vointi on muuten ihan hyvä ja aina käyrällä maatessakin on piirtynyt oppikirjanmukainen käyrä. Pitääkin varmistella, että minkäkokoinen vauva sieltä mahtuu syntymään, kun edelliset on olleet kuitenkin vain inan päälle 3kiloisia. Tilanne on ollut viimeiset pari kolme viikkoa jo auki 3cm ja 1-2cm kanavaa jäljellä. Miten tää nyt näin on jumiutunut?



Mulla on ihan epätodellinen fiilis. Tuntuu siltä, että nyt kun laskettu aikakin on ollut ja mennyt, ettei sieltä mitään vauvaakaan ole tulossa. Toivottavasti nyt kuitenkin sitten. Viikonloppuna oli yhtenä yönä järkyttävää kutinaa jalkapohjissa ja kämmenissä sekä mahassa, mutta sen jälkeen ei taas ole ollut. Kävin verinäytteenkin taas antamassa varmuuden vuoksi, ettei hepatoosia pukkaisi. Kuinkahan paljon noihin kutinoihin voi vaikuttaa se, että jos yhtenä päivänä syö hirveästi makeata ja toisena päivänä käy lenkillä ja syö terveellisesti. Pissa on ollut kuitenkin joka kerta puhdas, joten sen mukaan tuo hepatoosi ei ole päätään nostanut. Aiemmissa raskauksissa ei ole näitä hepatoosiepäilyjä ollut, joten nyt kun on tämä kolmas yliajalla (edelliset syntyneet 40+0 ja 40+1), niin vähän meinaa ruveta stressaamaan. No, ei tässä kai kovin montaa päivää enää ole.



Perjantaina olisi tytöllä 5-vuotissynttärit, nähtäväksi jää, olenko silloin kotona vai sairaalssa. Yliaikakontrolli nyt ainakin on silloin aamulla.



Onnea kaikille vauvansa jo lunastaneille ja muille tsemppiä loppuodotukseen!



Marttapantteri 41+0

Nyt on ne viikot eli 38+5, kun nykyinen kuopus syntyi. Minkäänlaisia oireita synnytyksestä ei ole. Öisin on alkanut raajat puutumaan ja särkemään. Muuten yöt menee suht kivasti. Pissallakin tulee käytyä yöllä kerran ja sekin lähinnä jaloittelua jalkakipujen takia.



Mitään ei oikein jaksaisi tehdä ja päivät matelee tosi hitaasti. Tuntuu, että ei oikein jaksaisi edes katsoa telkkari paitsi helppoa viihdettä. Mitään monimutkaisia juonia ei pysty enää seuraamaan.



Vauva potkii tosi paljon ja maha onkin aivan arka ja herkkä. Ihan kuin mahasta kuuluisi naksahduksia välillä. Olenkin odotellut, että kuuluisi kunnon poks eli lapsivedet menisi.



Oletteko katsonut vauva tulossa ohjelmaa neloselta. Siinä näytetään synnytyksiä ja äidit ovat minusta aika levollisia ja rauhallisia niissä. Ihan mukava katsella. Ei mitään maailmanlopun meininkiä. Ainoa näin suomalaisesta hassu juttu on, että synnytyssalissa tuntuu olevan koko suku. Taitaisi jäädä minulta lapset tekemättä, jos kaikki anoppia ja appiukko myöten olisi synnytyssalissa mukana. Nyt ilmeisesti äitini tulee mukaan, jos ei ole muuta menoa. Mies on sairaalakammoinen.



Matami ja palleromahan asukki 38+5

tuntuu että koko ajajn tekis mieli syödä jotain hyvää mut pakko rajottaa ku "sokerivauvaksi" ja sit onkin synnyttämistä ku uskon vahvasti että yliajan tää kuitenkin menee..



Nyt on meinannu ihme väsymyskin iskeä päälle mut eihän se tietty ihme ole ku en oikein pääse kunnolla ulos nyt ku oon pojan kanssa kipeenä. Eilen ku mies tuli töistä kävin pikkulenkin tekee ja se piristi mukavasti..



Aloitin keittiönkaappien siivouksen, yritän päivittäin saada pojan hoidon ohella jotain muutakin tehtyä=)



Täällä alkaa vauvajutut olla jo melko valmiina. Yksi naulakko pitäisi vielä hommatta hoitopöydän viereen ettei sit pojan ja vauvan pyyhket pääse menee sekaisin. Sit pitäis käydä ostaa vähän ruokavarastoa niin ei sit vauvan synnyttyä tarvii jatkuvasti kaupassa ravata. Voisin vielä jotain kivaa itelle sairaalakassiin käydä ostaa ja miehenkin pitäis varmaan jotsin evästä itelle varata että jaksaa. Viime synytys kesti 20 tuntia joten kyllä oli hyvä että miehelläkin oli jotain mukana ku ei kuitenkaan lähteny välillä sieltä syömään.



Täällä päässä on uni ruvennukyllä maittaa ja nukun kuin tukki yöllä mut hyvä varastoon levätä=)



Mua jänskättää vähän perjantain neuvola ku selviää et onkohan vauva jo kiinnittynyt. Toivottavasti olis=)



Matami73: Onko vauvasi jo kiinittynyt ku potkii vielä noin paljon? Mulle sanoi neuvolassa et vauva on kiinnittyny sit ku se rauhoittuu ja ei potki enää paljoa.. Pitääkö paikkaansa tämä väite??



Tällaista tänne tällä kertaa...



Hande86 rv 38+3

Hande: Vauva ei ole vielä kiinnittynyt, mutta pää onneksi ollut jo viikkoja alaspäin. Koska vauva on jo kolmas saattaa olla ettei kauan kerkeä olla "kiinnittyneenä" kun putkahtaa jo maailmaan.



Minullakin ollut sokereiden kanssa ongelmia ja vauva tulee olemaan noin nelikiloinen laskettuna aikana. Onneksi edellinen vauva syntyi toisella ponnistuksella vaikka oli 3960 grammaa. Minäkin sortunut jo vähän herkutteluun.



Matami

Kävin siis eilen neuvolassa 39+1. Kaikki OK! pää oli kiinnittynyt alas, itelle ei oo painoa tullu sitten vko35 jälkeen, joten vauva taitaa syödä varastoja kasvaessaan...Hyvä niin, jospa olis helpompi karistaa ainakin osa tulleesta 12 kg. Ens viikolle varattiin aika eli 40+2, jos silloin olen vielä yhes koos...Kätilö kertoili sitten, että jos tulen vielä ensi viikolla aletaan soitteleen synnärille päin yliaikaiskontrolliin...Mua kun lääkäri ei oo tutkinu sitten puolen välin jälkeen (Oulu säästää uudelleen synnyttäjillä)...Vauvan koosta ei siis mitään tietoa...nuorehko kätilö arvioi sen n. 3,2 kg mutta saapa nähdä...sf-mitta nyt ainakin isompi,kuin pojilta...34 cm. Vaikuttaakohan tuohon mittaan omat lähtökilot miten? Onko jollain kokemusta? Nimittäin kuopukselta jäi jokunen kilo ja BMI Kuopuksen alkuraskaudessa 24, nyt oli 27...

Alkaa ittellä ja perheellä ja varsinki iso veljillä usko loppua, kun vauvaa vaan ei kuulu ei näy!!!Meidän 4,5 v kuopus on ihan tuskastunut jo...tänäkin aamuna soitti mummin luota ja kysyi joko vauva on tullut...Siellä taas hoidossa loppuviikon, jos vaikka tulis äkki lähtö...Nyt on parina päivänä ollu ihan hillitön väsy päällä vaikka olen nukkunu yöt tosi hyvin...mistä moinen vois johtu, kun Hb lähemmän 130? Tälle päivälle olen yhet päikkärit ottanut ja toisille tuntuu kutsuvan nytkin... Vois ottaa tuntosen tirsat, niin jaksais sitten puoli kymmeniin valvoa ;)

sagom 39+2