Helmikuun helmet viikot 5 ja 6
Kommentit (246)
Täällä sitä ollaan osastolla ja toinen käynnistys tabletti laitettu ekasta ei ollut hyötyä ja nyt toinen vaikuttaa ja aamulla jatkuu uusin yrityksin jossei nää tee tulosta. Hieman turhauttavaa, paikat on epäkypsät eikä paikat ole aunennu. =(
Nyt vaan odotellaan ja ihmetellään.
Nemotus rv 39+1
Tänään supistelee kivasti tasaisesti. Ei vielä mitään synnytyksen alkamissupisteluja, mutta kun on ollut monta päivää hiljaista supistelujen suhteen niin nyt näistä tulee tunne, että asia edistyy.
Mites saatte aikaa kulutettua näin lopussa? Mulla alkaa olla ainakin se ettei jaksa enää hirveesti just kanssa kaupoissa ravata. Osaksi myös siksi ettei kuitenkaan mahdu mihinkään vaatteisiin ja mammavaatteita en enää suostu edes ajattelemaan.
No tänään sitten ajantapoksi esi-askartelin ristiäiskutsut :D ihan kivat on tulossa... vielä pitää tekstit lisätä sitten kun tiedetään tarkka päivämäärä.
Laitan vielä masukuvan ja kuvan meidän sängystä.
Lapsiveden maara oli sen verran alkanut vahentya eika juuri mitaan merkkeja lahestyvasta synnytyksesta (ei supistele, tayspitka kohdunkaula, tosin pehmea, sormenkarjelle auki), joten iltapaivalla osastolle kaynnistykseen. Muuten vaihtoehtona olisi 2 kertaa paivassa kayran ottoa ja ahkeraa liikelaskentaa - ei tuntunut oikein mieleiselta vaihtoehdolta.
Vauva voi hyvin, napavirtaukset oli OK. Eli nyt sitten hengaillaan pari tuntia kotona ja palataan takaisin. Toivottavasti ei kovin montaa paivaa menisi ja toivoisin kovasti, etta ottaisi kaynnistyakseen.
Eilen aamulla kavinkin "kayralla" kun sikio ei mun mielesta liikkunut niin kuin ennen. Illalla oli pirteampi ja yolla touhuili. Nyt taas on niin hiljainen hetki menossa, etta jos kotona pitaisi olla skarppina ja laskea, niin hermo voisi menna.
Onnea kaikille tuoreille aideille ja vauvautuneille!
Kovasti onnea taas uusille vauvansa saaneille! Ihana ulkoilusää, mutta olen ihan poikki ja en ole vielä itseäni saanut kammettua ulos. Tällä viikolla voini on selkeästi huonontunut. Päivä päivältä tuntuu jotenkin väsyneemmälle, neuvolassa maanantaina verenpaineet oli ensimmäistä kertaa hieman nousseet, tosin korkeista lukemista ei ole vieläkään kysymys. Samoin pissassa oli hieman valkuaista, mutta ei sitäkään paljoa. Ja pientä päänsärkyä ilmassa. Pahin vaiva on ilman muuta oikeaan jalkaan liittyvä kipu kävellessä, kun vauva painaa jotakin hermoa. Ongelma, joka on pikkuhiljaa pahentunut pahentumistaan ja johon ei yhtään auta se, että joudun kanniskelemaan esikoista hyvin paljon. Kävely oli jo eilen tosi tuskallista, mutta onneksi pikkuneiti on tänään sukulaisilla hoidossa, joten nyt on ollut helpompaa. Mutta mitä lähemmäksi laskettu aika koittaa sitä vähemmän tuntuu enää mitään lähestyvään synnytykseen liittyvää. Ei supistuksen supistusta... Tosin vieläkin on kaikenlaista laittamista ja jotenkin asia ei tunnnu vieläkään oikein konkretisoituneen, että vauva tosiaan on aivan näinä päivinä ihan oikeasti täällä. Johtuneeko siitä, että se sairaalakassikin on vielä laittamatta valmiiksi...
Fanni rv 39+4
Mä oon menossa tänä iltana viimeisillään raskaanaoleville suunniteltuun hermoratahierontaan, jolla on synnytystä käynnistävä vaikutus. Hierotaan jotain "käynnistyspisteitä"! Saapa nähdä tehoaako, tää hieroja on mun tuttu ja se on vasta aloitellut hermoratahierojana mutta on tehnyt kys. hoidon neljälle odottavalle ja kaikki on lähteneet synnyttämään 12h kuluttua, yksi jopa suoraan, hieronnasta:) alkoi niin kiinnostamaan niin pakkohan tuota on kokeilla, eikä maksakaan kuin 15 euroa:) muutenhan hermoratahierontaa ei suositella raskaana oleville mutta tätä ainakin K-S KS:n kätilöt olivat suositelleet niille joilla viikot suunnilleen täynnä! Muutenkin on alkanut tuntumaan että synnytys on lähellä, kasvotkin ovat turvonneet ja maha laskeutunut entistä alemmas ja kävely on jo tosi vaikeaa!LA on lauantaina:) vähän jännittää tuo illan hieronta...pitää laittaa kaikki valmiiks, tai nehän on jo mutta vielä siivota talo kuntoon ja pestä kaikki mahd. pyykit ja tehdä eväitä sairaalaan ja ruokaa ainakin kahdelle seuraavalle päivälle JOS VAIKKA HIERONTA TOIMISI KÄYNNISTÄJÄNÄ:) ensi yötä odotellessa
Maurel 39+4
P.s Te, jotka olette laittaneet masukuvan, teidän vauvat näyttää olevan ylhäällä verrattuna omaani!
Onnea taas uusille vauvoille, äideille ja isille!
Mulla tuli eilen illalla ekaa kertaa sellainen tunne, että ehkä tässä jotain jossain vaiheessa tapahtuukin. Tähän asti oon ollut varma että yli lasketun ajan (20.2.) mennään varmasti. Eilen illalla tuli pari pitkää kivutonta harjoitussupistusta, maha oli ihan pinkeänä ja tuli ihan sellanen huh-huh-olo :)
Tänään oli neuvola. Painonnousu tasaantunut, verenpaine 136/84 ja aavistus proteiinia pissassa. Noin vähästä ei kuulemma vielä kuitenkaan tartte huolestua, mutta käski käydä ite tikuttamassa proteiinit ennen ens viikon neuvolaa jos tuntuu että olo huononee, tulee päänsärkyä jne. Hb 114, samoissa on keikkinut jo syksystä asti. Sf-mitta jo 41, eli jo 5 senttiä yläkäyrän yläpuolella jos oikein tulkitsen... Ultrassa tosiaan mitattiin että ihan normaalikokoinen vauva on, mutta saa nähdä mikä sitten on totuus :) Sykkeet 140.
Olo mulla myös huononee päivä päivältä eikä yhtään auta, että flunssa yrittää puskea päälle. Mies sai just 3 päivää sairaslomaa, yskii kamalasti ja kurkku on kipeä ja pientä lämpöä. Niin ja ääni on tosi seksikkään karhea... Toivottavasti nyt ei muhun iske (pikkusen on kurkku kipee), tai jos iskee niin synnytys ei ainakaan ala sairastelun aikana!
Mä oon saanut päivät kulumaan ihan mukavasti, johtuu tosin siitä että mulla on pientä työaskaretta päällä koko ajan (teen vähän töitä äippäloman aikanakin). Toisaalta koko ajan menee enemmän ja enemmän aikaa pötköttelyyn, lepäilyyn, päiväuniin ja pitkiin yöuniin... Niin ja sitten meillä on se muutto, aina kun ei muuta keksi ja energiaa on niin voi pakkailla jotain.
Monilla tuntuu olevan vauvansängyt jo paikallaan. Me ei olla viitsitty sitä tänne muuttokaaokseen kasata, kun voi hyvinkin olla että kaveri syntyy ja kotiutuu suoraan uuteen asuntoon. Muutenkin kyllä epäilen että nukkuu alkuun meidän sängyssä.
Tuo hermoratahieronta kuulostaa mielenkiintoiselta, voisin vaikka kokeilla jos tulisi tilaisuus :)
Taateli 38+4
Supistelee ja juilii kovasti kohdunsuulle...eilen ja tänään on ollu "huono" päivä! Nyt sain kuopuksen 4,5 vee mummille ja papalle loppuviikoksi hoitoon...nyt vaan 2.lk kotona, mutta se pärjää onneksi omillaan... Ei näköjään jaksa enää edes seurustella "vieraiden" kanssa! Vaikka eihän ne omat äiti ja isä mitään vieraita ole, mutta ei olis jaksanut edes niitä...koko ajan ajattelinm että milloin ne lähtee... ehkä synnytys on ainakin ajatuksissa käynnistyny, kun haluais olla ihan rauhassa... Tuntuu kyllä vahvasti siltä, että ennen viikonloppua olis vaavi sylissä...olo on kyllä semmonen epämääräinen...Tänään puunasin kämpän kuntoon ja pesin kaikki pyykit pois ja vaihdan vielä pojille vuodevaatteet, niin sitten kait sitä vaikka joutaiskin synnärille...tulis vaan kunnon suppari että saatais alkuun tää homma!!! Aika tulee pitkäksi ja vielä huono olla koko ajan...
sagom 38+2
Nyt alkaa olla kaikki sovitut asiat takana eli tänään oli kampaajalle väriaika ja seuraava aika on sovittu sitten huhtikuulle.
Viime yönä kohdun suu todella kipeä -supisteli sekä yhtenäistä jomotusta. Ajattelin jo pääseväni tositoimiin, mutta aamulla kaikki oli ohi. Tulihan valvottua kolme tuntia. Saas nähdä millainen ensi yöstä tulee...
Olen varannut itselleni vyöhyketerapian neljä päivää ennen laskettua aikaa. Sillä pitäisi olla myös synnytystä käynnistävä vaikutus. Muutenhan raskauden aikana ei vyöhyketerapiassa saakaan käydä. Toivottavasti tehoaa tai toivottavasti ei tarvisi sinne asti odotella.
Nyt tosiaan eläminen on melkein istumista ja olemista. Meillä on pojat saaneet pelata extra annoksen Nintendo Wiitä ja DS:ä. Huono omatunto on, mutta kun en muutakaan jaksa. Nyt ovat isänsä kanssa ulkona.
Matami rv 37+5
Mulla oli aitipolilla verenpaineen mittaus taas maanantaina ja olin ALYTTOMAN stressaantunut sinne paastyani! Vein lapset kouluun klo 8.50 ja lahdin suoraan sairaalalle jossa aika oli 9.30. Matka sairaalalle on noin 2,5km koululta ja olin perilla 10.15! Meni siis noin 1,5h ruuhkassa tuossa matkassa! Sinne paastyani kysyin etta vielako otatte mut tarkastukseen ja ottivat :o)
Sitten lisa-yllatyksena verenpaine oli ensin 119/66 ja toisella mittauksella 125/70 eli namahan ovat minulle toooosi hyvia lukemia. No, pitaisihan ne talla laakityksella ollakin!
Pyysivat kayda tarkistamassa vp:n viikolla katilon luona mutten saanut aikaa enaa. Sairaanhoitajalle olisin saanut tiistaiksi mutta ei siita olisi ollut mielestani hyotya, loppu viikolle olisi ollut mittaus paikallaan. Mutta sanoivat sairaalassa etta jos mitaan ongelmia tai edes pikkaisenkin huolta on mista tahansa niin soittaa synnytyssaliin ja sinne voi aina menna kaymaan tarkastukselle. Vauva on ollut tosi hiljainen kylla koko viikon, liikkuu kylla muttei voimakkaasti, tai kovin paljoa... Pitaisiko huolestua? Vai onkohan tilan puutetta vain? Hikkailee sitakin useammin.
Mulla on alkanut jalat turpoamaan hirveasti. Aamuisinkin jo huomaa vahan jalkapoydassa turvotusta ja nyt tassa vaiheessa iltaa jalat ovat jo tuplakokoa!! Sukista jaa valtavat painaumat jne. Muuten olo suht ok, kavely hidasta ja jos joskus pitaa kiirehtia johonkin niin sitten kylla vihloo alavatsaa.
Tanaan kavin ostoksilla haalimassa viimeisia juttuja mita tuli mieleen. Ostin pari uutta paitaa itselleni ja 2 yopaitaa sairaalaan mukaan, uudet kengat kun kaikki muut puristaa, ja "arnica" tabletteja, fennel-teeta maidontulon edistamiseksi, lakuja (auttaa nostamaan tuota verenpainetta ja nilkkojen turvotukseen, heh heh ;o))). Lisaksi tarttui mukaan luettavaa sairaalaan mukaan ja sadesuoja turvakaukalolle, lampomittari huoneeseen, yovalot, muutamia pienia vaatteita ja hoitojuttuja vauvalle.
Talla viikolla olen myos laittanut vauvan sangyn valmiiksi, siina on jo lakanat ja mobilet valmiina vaikka ensi alkuun vauva kopassa nukkuukin. Kaikki siis alkaa olemaan aika valmiina, sairaalakassit on viela pakattava minulle ja vauvalle, mutta muuten. Kampaajallakin kavin, pitkasta aikaa.
Ensi maanantaina on sitten suunnitellun sektion "esitarkastus"aika jossa annetaan esim. ne tabletit jotka ehkaisee pahaa oloa ennen sektiota kotona otettavaksi ja kertovat sektion kulusta muutenkin enemman. Aitini tulee meille myos ensi maanantaina, joten vaikka jostain syysta ottaisivatkin mut osastolle ma. niin olisi lastenhoito jarjestetty.
Pelottaa ja jannittaa!!! Viikko aikaa!!!
Kolmaskerta rv 37+4
En kyllä haluaisi tässä kunnossa synnyttää, mutt siitä ei ole kyllä pelkoa et synnytys nyt alkaisi..
Poika (11kk) myös kipeä ja samoin mies.. Onneksi pojalla ei enää kuumetta ja on muutnekin virkeämmällä päällä. Ei enää hirveän pitkiä aikoja jaksaisi poikaa yhteen kyytiin kannella.
Ens viikon pe olisi neuvola, saa nähdä joko on kiinnittyny.
Voimia kaikille ja koittakaa pysyä terveinä!!
Hande86 rv 37+4
Maanantaina tänne kirjoittelin turhautuneena, mutta iltapäivällä tuli sitten yllätyskäänne.
16.30 meni vedet (tai housut kastui, mutta ei varmaan yli desiä tullut) ja tunti siitä alkoi supistelemaan. Mullahan ei mitään ennakoivia supisteluja tms. ollut, joten olin vähän pihalla. Lähinnä vihloi reisistä ja taipeista ja vatsa oli ihan sekaisin. Tyhjentelin sit vatsaa pöntöllä juosten ja piankos supistusväli oli 5 min.
Kasilta oltiin sairaalassa ja 00.48 syntyi tyttö. Painoa oli 3650g ja pituutta 50 cm. Syntymäpäiväksi tuli siis tiistai 9.2.
Puudutuksia en ottanut, kun odottusarvona oli, että tässä menee vielä pitkään ja otetaan sitten kun olo käy todella tukalaks. Ja toisaalta oli niin paha olo, että esim. ilokaasua en osannut oikein ajatella. No ponnituvaihe tuli sitten eteen yllättävän nopeasti ja se oli kyllä helpotus siihen supistusten kanssa kärvistelyyn. Tukalaa tuo oli, mutta kai tämä oli ensisynnyttäjälle helppo ja nopea synnytys.
Nyt kotona ja ihmetellään pientä kääröä ja kipeitä ja turvonneita tissejä. Tästä se hauskuus alkaa ;)
Kiitos kaikille ryhmäläisille tuesta ja tarinoista tässä kuukausien aikana ja tsemppiä loppumetreillä kärvisteleville. Lopussa se kiitos seisoo. Todellakin.
Gozo ja pikku-prinsessa (9.2. klo 00.48, 40+3, 3650g, 50cm)
Pikku prinssimme saapui maailmaan maanantai aamuna 8.helmikuuta klo 5.11. Mittaa pikkumiehellä 51 cm ja painoa 3330 grammaa, pipo 33,5cm.
Ensimmäinen oikea supistus tuli sunnuntaina aamupâivâllâ. Ero edeltâneisiin ennakoiviin suppareihin oli heti ihan selkeä. Supparit jatkuivat sâânnôllisen epâsâânnôllisinâ pitkin pâivââ, mis lâhti vielâ tôihin iltavuoroon, kun ei ollut varmaa onko tosi kyseessâ. Kasin aikaan illalla soitin sitten miehelle, ettâ ois parempi ettâ lâhdet tôistâ vâhân aiemmin, luulen ettâ pian tulee lâhtö.
Saavuimme sairaalaan n. klo kymmeneltâ illalla, ja siinâ vaiheessa olin auki 4cm ja pââsimme saliin. Jumppapallon ja kâvelyn avulla mentiin luomuna 8cm asti, mutta sitten kivut kovenivat enkâ enââ pystynyt rentoutumaan suppareiden aikana, minkâ seurauksena jumitettiin 8 auki puolentoistatunnin ajan. En ollut alunperin varma haluanko epiduraalin, mutta pââtin sen viime hetkellâ ottaa,jotta synnytys ei turhaan pitkittyisi. Epiduraalin laiton jâlkeen (joka ei sattunut yhtâân) vedet menivâtkin heti vartin sisâllâ. Sen jâlkeen suppareista katosi kipu ja tuntui vain lievââ painetta.
Viittâ vaille viideltâ aamulla pââstiin ponnistamaan ja 15 minuutin kuluttua kuultiin jo ensimmâinen parkaisu vauvan suusta. Neljä pientâ tikkiâ tuli iskua, mutta vâlilihan leikkaukselta vâltyttiin juuri ja juuri. Oli kuulemma harvinaisen vahva vâliliha, vaikka olinkin sitâ hieronut kuukauden verran weledan ôljyllâ.
Tânâân pââsimme onneksi kotiin. Vaikka sairaalassa meistâ pidettiinkin hyvâ huoli, on ihana pââstâ kotiin omaa rytmiâ hakemaan ja nukkumaan omassa sângyssâ. Sairaalassa en saanut nukuttua ja nyt siis univelkaa on.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa ettâ kaikki sujui lopulta helpommin ja kivuttomammin kuin olin odottanut ja voisi luokitella helpoksi synnytykseksi, josta ei jâânyt kammoja. Tsempityksenâ muille ensikertalaisille :)Maito nousi kunnolla viime yönâ ja imetyskin tuntuu lâhteneen toistaiseksi hyvin kâyntiin.
Sori hieman sekavaa ja paljon asiaa, ajatukset sinkoilee minne sattuu hormonimyrskyssâ ? Nyt pientâ ihmettâ ihailemaan, tuhisee tuossa parin metrin pââssâ. Voimia kaikille jotka vielâ odottelette, lopussa kiitos seisoo.
Ranskis-vaavi ja poitsu 4pv
onnea tuhannesti kaikille muille vauvansa tâllâ aikaa saaneille!!Palailen lukemaan tarkemmin palstan kuulumisia huomenissa, jos (pikku-)herra suo.
ranskis-vaavi
uusille vauvautuneille :) meitähän alkaakin olemaan jo monta, jotka ovat päässeet tuoksuttelemaan sitä maailman parasta tuoksua joka vauvoissa on
TAAS tää hävitti mun tekstit =O
Meillä pikkuneiti on kasvanut mukavasti, eilen terkka kävi ekan neuvolakäynnin kotona ja painoa oli nyt 3220g. Maanantainahan käytiin vielä sairaalassa kontrollikäynnillä sen pikaisen kotiutumisen takia ja siitä eiliseen mennessä oli paino noussut 80g eli maitoa tuntuu riittävän hyvin :)
Tissit kyllä huutaa hoosiannaa joka ikinen kerta kun tyttö haukkaa kiinni, mutta onneksi kipu hellittää melkeinpä heti kun neiti vain saa kunnon otteen eikä lutkuttele pelkkää nännin päätä.. monet haavaumat oon jo saanut, mutta eiköhän ne siitä pikkuhiljaa karaistu ;)
Oma(kin) vointi on todella hyvä, eipä uskoisi että vasta viikko sitten synnytin. Painokin on jo 3-4 kiloa VÄHEMMÄN kuin ennen tätä raskautta :) Tosin sitä mahalöllöä kyllä riittää ihan omiksi tarpeiksi, kun vasta kahdet "normihousut" mahtuu jalkaan..
Pitäis varmaan pikkuhiljaa alkaa miettimään niitä ristiäisiä. Nimeä ei olla vieläkään päätetty, että siinä suhteessa ei ole juhlillakaan mitään kiirettä =D
evian ja pikkuneiti 1vko
pinnaa täälläkin. la oli viime sunnuntaina. Utelupuheluita yms tulee päivittäin, joka kiristää hermoja entisestään.. Mut jospas tää joskus kuitenki syntyis :)
Nii ja mitään kovia supistuksia tai muutakaan synnytystä enteilevää ei ole tuntunut..
Sara rv 40+5
pinnaa kiristää :D
Ja nyt siis tanaan 41 viikkoa taynna. Kaynnistys on lapsiveden vahaisyyden takia.
syntyi poika, rv 39+6, 3385 g, 49 cm, pipo 34 cm.
Eli minullahan oli kyseisenä aamuna supistuksia (edellisen viestini jätin tuolloin 1.2.), vasta klo 15 aikoihin ne muuttuivat kivuliaiksi (lähdin vielä hakemaan poikaa ukin kanssa päivähoidosta ja toimitin pojan mummolaan hoitoon). Olin ilmoittanut miehelle aiemmin tilanteen töihin, mutta sanoin, ettei kiirettä ole, mutta klo 16 aikoihin soitin uudelleen, että alkaa tulla kotia päin. Tuolloin jo supistusten aikoihin kävely oli mahdotonta. Kaupan kautta (vichyä tahdoin mukaan *punastellen*) sairaalaan, ja synnärin vastaanotossa olin auki 3 cm, synnytyssalin puolella kun seuraavan kerran tarkistettiin kohdunsuun tilanne, olin auki 6 cm ja avautumisvaihe näyttikin kehittyvän mukavasti. Ilokaasua pienellä yritin aluksi, mutta jätin sen pois, sillä ei se todellakaan taida minulle sopia: huono olo siitä tulee. Pyysin siis kohdunkaulapuudutteen kuten viimeksikin, ja totesin sen tehokkaaksi. Synnytyksen etenemisen edistämiseksi puhkaistiin kalvot, ja klo 19:49 syntyi virkeä poika. Synnytyksen kesto oli 4h49min, josta ponnistusvaihe 4 min (kutakuinkin sama kuin ensimmäisessäkin). Ei repeämiä. Kaiken kaikkiaan MIELLYTTÄVÄ SYNNYTYSKOKEMUS =D
Vauva pääsi rinnalle 6 min ikäisenä, ja imetys lähti hyvin käyntiin. Jälkisupistelut olivat todella ilkeitä, ja valvottivatkin öisin. Muutenkaan osastolla olo ei herkkua ollut: pahimmillaan pienessä 3 h:n huoneessa oli 4 synnyttänyttä ja vastaavasti 4 vastasyntynyttä (1.2. oli synnytyssalin puolella kuulemma erityisen kiireinen päivä: osastolta oli synnyttämään halukkaita paljon - näin sen ymmärsin?!). Sairaalan rutiinit ja ero omasta perheestä, väsymyskin painoi, joten mieliala oli herkässä. Lisäksi oli kipuja: jälkisupistuksia, ja imetys oli todella kivuliasta aluksi + sitten huonon imetysasentojen aiheuttamat selkäsäryt/-krampit.
Ihana oli tulla kotiin 3 päivän kuluttua: olo oli kuin uudestisyntyneellä, ruokahalu oli palautunut (minullahan se oli koko raskausajan huono, vaikka nälkä kyllä piti huolen siitä, että sain syötyä eikä pahoinvointiakaan ollut) ja väsymys poissa katkonaisista yöunista huolimatta (loppuraskaudessa ehdin jo epäillä syytä korvieni välistä väsymykseen - niin maata kaatavaa se välillä oli). Mutta varmaan jonkun asteen babyblues-syndroomaa on, sillä kon olevani aika haluton ja huolestunut (turhistakin asioista). Lisäksi olen KIREÄ: hiillyn nollasta sataan herkästi ja osansa saavat mies ja esikoinen, joka on tietysti vaatimassa osansa ajasta. Olenkin kyllä nyt kaiken liikenevän ajan yrittänyt olla esikoisen leikeissä mukana, mutta sittenpä jääkin kaikki muu (taloustyöt, joita riittää, ja lepo yms.).
Vauva on kyllä rauhallinen ja tyyni :-)
Sama se oli: tahdoin tällä kertaa perinteisemmän nimen, mutta miehestä ne eivät nimiltä kuulostaneet lainkaan. Oma hankaluutensahan on tietysti erilaiset ääntämiset kielten välillä, joten jotkin nimet olivat poissa laskuista jo senkin takia.
Ai joo, minullahan molemmat synnytykset ovat alkaneet aamulla/päivällä: yöni olen saanut nukkua rauhassa!
Martta ja vauva 8 vrk