Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: tykkäättekö lasten kanssa touhuamisesta?
31.01.2010 |
Onko se teistä kivaa vai turhauttaako? Olenko ainoa äiti, josta lasten kanssa luistelu, hiihtäminen, uimahallireissut, pelaaminen jne. on välttämätön paha ja tavattoman turhauttavaa ja ankeaa...?
Kommentit (29)
lapsettomana en tajua, että miksi te niitä lapsia oikein hommaatte, jos ette tykkää viettää aikaa niiden kanssa? Eikö niitä juuri siksi haluta, että pidetään lasten kanssa olemisesta??
Mutta kaipa lapsia hankitaan monesta syystä. Siksi, että "se kuuluu asiaan tietyssä iässä", siksi "ettei haluta jäädä sitä kokemusta paitsi", sukua jatkaakseen...Kyllähän lapsia voi rakastaa, vaikkei heidän kanssaan leikikään. Ja aivan jokainen tarvitsee myös joutenoloa ja "omaa aikaa", jotta jaksaa olla. Mutta minä olisin kyllä hiukan huolissani, jos aina kokisin lasten kanssa olemisen työlääksi ja riesaksi. Siinä kannattaa jo miettiä sitä tunnesidettä lapsiinsa ja varsinkin sitä, miksi se yhdessäolo pitää SUORITTAA.
-se kahden lapsen äiti, joka tykkää olla lastensa kanssa -
pääsääntöisesti vaativia, liian kovaäänisiä ja ärsyttäviä... vaikka paljon heitä rakastankin! Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei lasten kanssa puuhaillessa koskaan ole ihanaa, rentouttavaa tai mukavaa, parhaimmillaan se on ihan siedettävää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten kanssa niitä juttuja, jotka ei ahdista. En esim. sisällä yleensä leiki jotain autoleikkejä, kun ne teen aina väärin. Sisällä pelaamme ja luemme yms. kivaa. Ulkona taas yleensä kaikki touhut on hauskoja!
En koskaan leiki lasten kanssa, saatan joskus olla esim. kuningatar, joka istuu nojatuolissa lukemassa tai jotain vastaavaa... Ikäänkuin avustajana siinä leikissä tai sellainen hahmo, jota tarvitaan vaan aina välillä sanomaan jotain. Näin siis ihan lasten aloitteesta. : )
Tykkään kuitenkin älyttömästi pelata, lukea ja jutella lasten kanssa. 6 v tiedehullun pojan kanssa lisäksi katsomme avaruus-, luonto-, rakennus (Extreme Engineering on kova sana)-, ja muita tiededokkareita ja teemme erilaisia tieteellisiä kokeita, esim. äsken teimme erilaisista suoloista kristallikiteitä, joita tutkimme suurennuslasilla ja keskustelimme alkuaineista. Se on kivaa!
Tyttäreni puolestaan on loistava shoppailu- ja kahvilakaveri. Tykkää kierrellä kanssani kaupoissa tuntikausia ja siinä samalla juttelemme kahdestaan omia juttujamme. Valitettavasti menee muo lasten mieltymykset noin sukupuolitetusti, mutta kiva puuhata eri juttuja eri lasten kanssa anyway.
9 kk vauvan kanssa ei kauheasti puuhata muuta kuin loruttelua ja kutittelua, mikä on myös tosi kivaa. Ihanaa naurattaa vauvaa, siinä tulee itselleenkin niiiiiin hyvä mieli!
Sen sijaan leikkipuistoon minut saa vietyä lähinnä vain käsiraudoissa. : P Mies hoitaa sen puolen kokonaan.
pääsääntöisesti vaativia, liian kovaäänisiä ja ärsyttäviä... vaikka paljon heitä rakastankin! Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei lasten kanssa puuhaillessa koskaan ole ihanaa, rentouttavaa tai mukavaa, parhaimmillaan se on ihan siedettävää.ap
ihmettä sä sitten teet niiden kanssa? Miten osoitat rakkautesi käytännössä?
on miusta ihan ok, mutta ei miun mielestä äidin tai isän tarvitse leikkiä lapsen kanssa. Miun mielestä riittää, että äiti ja isä ovat lapselle turvallisesti läsnä kotona tehden tavallisia aikuisten juttuja. Ja lapsi tekee omia hommiaan eli leikkii.
Ei miun mielestä todellakaan aikuisten tehtävä ole lasten viihdyttäminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettomana en tajua, että miksi te niitä lapsia oikein hommaatte, jos ette tykkää viettää aikaa niiden kanssa? Eikö niitä juuri siksi haluta, että pidetään lasten kanssa olemisesta??
Mutta kaipa lapsia hankitaan monesta syystä. Siksi, että "se kuuluu asiaan tietyssä iässä", siksi "ettei haluta jäädä sitä kokemusta paitsi", sukua jatkaakseen... Kyllähän lapsia voi rakastaa, vaikkei heidän kanssaan leikikään. Ja aivan jokainen tarvitsee myös joutenoloa ja "omaa aikaa", jotta jaksaa olla. Mutta minä olisin kyllä hiukan huolissani, jos aina kokisin lasten kanssa olemisen työlääksi ja riesaksi. Siinä kannattaa jo miettiä sitä tunnesidettä lapsiinsa ja varsinkin sitä, miksi se yhdessäolo pitää SUORITTAA. -se kahden lapsen äiti, joka tykkää olla lastensa kanssa -
pääsääntöisesti vaativia, liian kovaäänisiä ja ärsyttäviä... vaikka paljon heitä rakastankin! Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei lasten kanssa puuhaillessa koskaan ole ihanaa, rentouttavaa tai mukavaa, parhaimmillaan se on ihan siedettävää. ap
Eihän se olekaan "aikuisten kivaa" siinä mielessä, että siinä aikuinen saa rauhassa miettiä asioita, olla henkevä ja saada aikuista feedbackiä kommenteilleen.
Ja jos odottaa jotakin Pieni talo preerialla -tyyppistä auvoa lasten kanssa olemisesta, niin juu: onhan se rassaavaa. Lapset kinaavat, huutavat, väsyvät - mutta myös innostuvat, nauravat, liehuvat!
Minusta monilla vanhemmilla - en nyt puhu sinusta ap, kun en sinua tunne - on hiukan vinksahtanut asenne lapsien kanssa elämiseen. Lapsien pitäisi olla siistejä statisteja, jotka osaavat käyttäytyä kuin aikuiset ja laukovat söpöjä pikku höpsötyksiä tilauksesta sitten, kun ollaan kaikki kahvilan pöydässä syömässä jäätelöannosta.
Oikeasti lapsien kuuluukin olla arvaamattomia ja eläväisiä.
Ja senkin muuten on fakta, että kaikkeen tottuu, myös lasten kanssa touhuamiseen. Jos lapsien kanssa on aina oltu, reissattu ja tehty, se sujuu luontevammin kuin jos lapset on jo pienestä pitäen kyörätty mummolaan pois tieltä sitten, kun vanhemmat haluavat rentoutua.
Näin kärjistäen, siis.
- se kahden lapsensa kanssa viihtyvä äiti-
ja saa olla aikuisseurassa. Iltaisin ollaan sitten yhdessä..Viikonloppuisin tehdään kotitöitä ja "harrastetaan" koko perheellä. Kokopäiväistä lasten kanssa touhuamista en jaksaisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et voin itsekkin esim. uida, kun olemme uimahallissa..Altaan reunalla istuminen on kyllä tylsää!!!
Mutta kaipa lapsia hankitaan monesta syystä. Siksi, että "se kuuluu asiaan tietyssä iässä", siksi "ettei haluta jäädä sitä kokemusta paitsi", sukua jatkaakseen...
Kyllähän lapsia voi rakastaa, vaikkei heidän kanssaan leikikään. Ja aivan jokainen tarvitsee myös joutenoloa ja "omaa aikaa", jotta jaksaa olla. Mutta minä olisin kyllä hiukan huolissani, jos aina kokisin lasten kanssa olemisen työlääksi ja riesaksi. Siinä kannattaa jo miettiä sitä tunnesidettä lapsiinsa ja varsinkin sitä, miksi se yhdessäolo pitää SUORITTAA.
-se kahden lapsen äiti, joka tykkää olla lastensa kanssa -