Tarvitaanko aina hautaustoimisto? kun hautaus pitäisi järjestää.

Meinasitkos hakea vainajan autolla ja istuttaa etupenkille? Vai kenties pakulla? Ja änkeä jääkaappiisi hautajaisiin asti?

Potkukelkalla ajattelin hakea. Ja ulkona on niin kylmä ettei tarvitse änkeä minnekään.

Voisitsä tulla meikkaan?

Ei suomessa vainajia meikata.

eikä pestä (paitsi jos nyt ihan yltä päältä veressä on, niin sitten siistitään). Eikä säilytetä missään pusseissa! Tää mikään Amerikka oo..

sen jälkeen kun on hautausluvan saanut. Minä jouduin vuoden sisällä hoitamaan kolmen sukulaisen hautajaiset. Isäni, setäni (kahvitukset) ja lapsettoman isotätini. Oli siis hiukan pakko nuukailla. Mutta kannattaa vähän miettiä, jos on aikuisesta kyse, että se arkku ei ole kevyt. Jos sinulla ei ole kuljetuksissa auttamaan väkeä siirtelyssä, niin helpointa on tilata hautaustoimistosta arkku, peseminen, pukeminen ja kuljetukset. Vaatteethan voi olla omat.



Isäni kuoli tasan vuosi sitten mökkipaikkakunnallaan, eikä siinä tilanteessa nyt tullut mieleenkään, että vainajaa ajeltaisiin satoja kilometrejä jossain pakettiauton perässä. Tietynlainen arvokkuus pitää mielestäni olla. Minä lähdin hautaustoimiston miehen kanssa sinne ruumishuoneelle hakureissulle isän parhaan puvun kanssa (isä ei olisi ikimaailmassa halunnut mitään valkoista yöpaitaa ylleen.) ja ajoimme sitten suoraan kappelin ruumishuoneelle, missä muut olivat vastaanottamassa ja hyvästelimme isän siellä. Kyllä niihin asioihin voi paljon itse vaikuttaa, vaikka hautaustoimistoa käyttäisikin. Pitopalvelun tilasimme itse, varsinaisen seremonian ja musiikin sovimme papin kanssa ja muistotilaisuuteen voi seurakunnalta vuokrata tilan. Tästä hautaustoimistosta ei ole yhtään pahaa sanottavaa, mitään ei meille tyrkytetty ja saimme hyviä neuvoja kysymällä. Toki se on bisnes. Mielestäni emme maksaneet mistään turhasta.



Lehti-ilmoituskaan ei ole pakollinen, ja kahvit voidaan juodaan kotonakin, jos vieraita ei tule tavan koululuokkaa enempää. 25 ihmistä mahtuu kahville 85 neliön asuntoon, kun vähän järjestelee.



Uurnan maatuvuus kai lienee sitten hautausmaan ylläpitäjän määräys. Kyllä niitä kivisiä uurniakin edelleen myydään. Hautakivien valmistajia taas on netti tulvillaan. Ja voihan uurnan sijasta pyytää avattavan kangaspussin ja sirotella tuhkat, kunhan vain homman on lupa. Isotätini kohdalla sirottelimme tuhkat hautausmaan osoittamalle alueelle.

Ja nyt mietin tilannetta, jossa kyseessä on aikuinen vainaja, ei lapsi.

Sairaalassa vainaja aina "laitetaan", jotta omaiset voivat käydä hänet hyvästelemässä. Sen jälkeen vainaja haetaan hautaustoimiston toimesta ja valmistellaan hautajaisia varten. Jos ei käytä ammatti-ihmisiä voi tulla monikin tenkkapoo. Kuka vainajan pukee arkkuun? Kuolleen käsittely on vaikeaa ja raskasta. Se voi tietysti olla hyvin terapeuttista, viimeisen palvelun tekemistä, mutta yhtä hyvin siitä voi tulla irvokasta ja kamalaa.

Meillä oli vaatimaton arkku. Tuhkat laitettiin krematorion laina-uurnaan ja krematorio säilytti ne kesään asti, jolloin ripottelimme tuhkat mereen. Palautimme uurnan myöhemmin.

Ei suomessa vainajia meikata.

Kyllä vaan veljeni kasvoilla oli jotain värivoidetta, pari vuotta sitten kun noudettiin hänet ruumishuoneelta. Hautaustoimisto oli tämän hoitanut. Ja joskus pahasti onnettomuudessa ruhjoontuneita kasvoja todellakin kaunistellaan.

että aikuisen ihmisen hakemiseen jne.. tarvitsee hautaustoimistoa. Onhan se helpottavaakin saada apua, ja harvallapa on vainajan arvokkaaseen kuljettamiseen tarvittavaa kalustoa.



Me kuljetimme lapsemme arkussa, omassa autossa itse sairaalasta pois kirkon kylmiöön ja samoin kannoimme hänet sitten kirkon kylmiöstä kirkkoon ja sieltä autolla hautuumaalle.

Auton olimme siivonneet ja valkoisilla lakanoilla farmarin takakontin "laittaneet nätiksi" Samanmoinen arvokas kuljetus kuten aikuisellakin.

Emme halunneet pientä arkkua, isoon hautaustoimiston autoon. Halusimme olla koko perhe läsnä kun kuljetus tapahtui. Hautaustoimiston autoon ei olisi mahtunut kuin yksi ihminen mukaan. Muut olisivat joutuneet tulla sitten omalla autolla perässä. Tilanne oli niin järkyttävä ja hirveä, ettei perhettä haluttu "hajottaa" vaan tuimme toinen toisiamme.

emme käyttäneet hautaustoimistoa muuhun kuin kävimme arkun ostamassa ja kukat tilaamassa.



Mutta aikuisten hautaamiseen ollaan kyllä hautaustoimiston apua otettu. Moni asia on liian vaikeaa, siinä surun keskellä itse hoitaa. Helpommalla pääsee.

Setäni kohdalla tilanne oli sellainen, että setäni oli ensin kateissa, ennenkuin löytyi sairaalan ruumishuoneelta (infarkti kesken juoksulenkin eikä henkkareita mukana). Hän ei kuulunut kirkkoon, ja julisti usein että ei sitten pappia hänen haudalleen. Hänen ainoa lapsensa eli serkkuni asuu ulkomailla. Luonnollisesti sieltä käsin ja järkyttyneenä on vaikea järjestellä hautajaisia, ja serkku on vielä työtön, eli rahat vähissä, minun piti lainata rahaa lentolippuun ja niihin todella pakollisiin kuluihin ja lupasin maksaa kahvitukset. Hoidin hautaustoimiston kanssa sitten asian niin, että he pesivät ja pukivat vainajan taas omiin vaatteisiinsa, hankin edullisen arkun ja säällisen uurnan. Serkun kanssa sovimme niin, että kun lupa ja päivä olisi, hautaustoimisto veisi vainajan krematorioon tuhkattavaksi. Toimisto varasi krematoriosta tuhkauspäivän. Uurnan voi hakea itse suoraan krematoriosta. Uurnanlaskupäivänä sitten olimme kaikki paikalla, laitoimme jokainen lapiollisen hiekkaa hautaan, jonka jälkeen serkkuni loi haudan umpeen. (Uurnahauta on kapea ja noin metrin syvä) Pidimme puheet, lauloimme vainajan lempilaulun, laskimme kukat ja sen jälkeen menimme muistotilaisuuteen kotiini.



Isotätini kohdalla hänen sisaruksensa olivat joko kuolleita ja ukkini, mummini ja sisarensa vanhoja, eikä surevalta äidiltäni voitu edellyttää enää ponnistuksia asian eteen. Täti oli aikoinaan päättäväinen ja huumorintajuinen ihminen, ja halusi että minä hoidan hänet kummilapsena hautaan, minkä lupasin. Hän lupasi säästää rahat. Hän vielä nauroi makeasti ja sanoi: "Ja sano sitten niille vieraille, että ostakee ite pakettinne ja juokee ne känttykaffet omilla rahoillanne!" Täti sairastui dementiaan. Hänelle ei jäänyt yhtään säästöjä, ja jouduin vetämään tilaisuuden taas suppean kaavan mukaan, koska omakaan budjetti ei ihan minne vaan enää revennyt. Päädyin lopulta sirotteluun, koska hän halusi tulla haudatuksi 100 km päähän synnyinpaikkakunnalleen, ja mietin ettei siellä haudalla kukaan käy, minäkään korkeintaan kerran vuodessa. Kuluja tuli lopulta n. 800 euroa, mitkä jaoimme neljän sukulaisen kesken. Ja mitä tulee tädin tokaisuun, sitä noudatimme.



Eli mitään totuttuja kaavoja EI tarvitse seurata ja kuluissa voi säästää järkeä käyttämällä, jolloin se hautaustoimiston osuus ei ole niin iso.

tarvitaan.

Jos kuolee sairaalassa, niin tarvitset kuljetuksen pois sairaalasta. Yleensä vainaja viedään hautaustoimistoon, missä hänet laitetaan kuntoon (pestään, puetaan, meikataan ja asetetaan arkkuun). Jos kyse arkkuhautauksesta he myös säilyttävät vainajaa hautajaisiin asti, toisinaan vainajat odottavat h-hetkeä hautausmaan kappelin kylmiössä (jos sellainen on olemassa). Hautaustoimiston väki kuljettaa vainajan kirkkoon/kappeliin tai krematorioon.

Meinasitkos hakea vainajan autolla ja istuttaa etupenkille? Vai kenties pakulla? Ja änkeä jääkaappiisi hautajaisiin asti?

Näistäkin jutuista saa kauniin, lapsemme puettiin kauniiseen jouluksi ostettuun mekkoon ja peiteltiin arkkuun äitiyspakkauksen peiton kätköihin. Missään vaiheessa ei tosiaan tarvinu istua..Inhimillisyyttä ihmiset!!!!

Onpa monenlaista näkemystä hautaamisesta ja hautajaisista.

http://pirkanmaanhautaustoimisto.fi/omaisten-opas

Tuolta saa ainakin tietoa ja ei nuo hinnatkaan hautauspalveluissa kyllä tuhansissa näy olevan.

Eiköhän se ole ihan siitä kiinni minkälaisia palveluita haluaa.