Huoh, miehen vanhemmat omii vauvani
Vauvamme on nyt 2kk ikäinen ja olen ihan kypsä miehen vanhempiin ja heidän auttavaisuuteensa. Hyvää ehkä tarkoittavat, muttei tämä siltä tunnu.
Mieheni vanhemmat melkein asuvat meillä. Antoivat meidän olla viikon rauhassa vauvan syntymästä ja sen jälkeen ovat olleet meillä lähes päivittäin ja tarjonneet hoitoapua ja myös kertoneet miten en osaa mitään tai teen kaiken väärin ja että poikansa näyttää ihan väsyneeltä, kun on muutamia öitä vauvan kanssa valvonut, ihan omasta tahdosta kyllä, minusta viis, vaikka olen valvonut paljon enemmän. Lisäksi olen toipunut huonosti sektiosta ja mm. vauvan nostelu on todella kivuliasta.
Meillä ollessaan hoitavat vauvaa ja melkein suuttuvat, jos sanon, että haluaisin itse hoitaa vauvan tai mennä vauvan kanssa nukkumaan jne. Nyt ovat alkaneet jo puhua, että voisivat ottaa vauvan hoitoon heille muutamaksi tunniksi tai vaikka päiväksi. En vaan halua olla noin pienestä erossa, varsinkaan kun mieheni on toistaiseksi lomautettuna niin voimme jakaa yövalvomisia tarpeen mukaan.
En haluais miehen vanhempia suututtaa, mutta saako heitä muuten tajuamaan, ettemme kaipaa heitä meille joka päivä neuvomaan ja arvostelemaan ym.
Kommentit (70)
varsinkin nyt kun kerroit tuosta allergia epäilystä ja omasta niukasta ruokavaliostasi lapsena, niin oli todella tärkeää, että teette rajat selväksi.
Täällä ei välttämättä kaikki ymmärrä kuinka kaikkitietäviä ja sitämyötä myös uppiniskaisia isovanhemmat voivat olla.
Ja tapauksessanne, kun anoppi vielä miehellesi vänkäsi ja ihmetteli "miksi asettuu heitä vastaan" kun sanoi että hoidatte itse lapsenne, niin ilman rajoja ongelmia olisi tullut tulevaisuudessa aivan varmasti.
Jos anoppi on noin varma omista kyvistään ja hänen tapansa on ainoa oikea, niin myös allergiat voivat olla hänen mieleestään "humpuukia" ja työntää sitten lapsen suuhun mitä sattuu rajoituksista piittaamatta.
Pitäkää rajoista nyt kiinni ja hoitoon en ihan heti jättäisi, en ainakaan ennenkuin nua ruokajutut on selvillä.
Eli kyllä isovanhemmat ovat lapselle tärkeitä ja rakkaita mutta rajansa kaikella, jotkut isovanhemmat voivat jopa vahingoittaa tai aiheuttaa lapselle ongelmia sillä "rakkaudellaan" kun tekevät oman päänsä mukaan vanhempia kuuntelematta.
Hyvä että piditte fiksusti puolianne! Siis todellakaan ei kuulosta normaalilta tuo anoppisi tyrannikäyttäytyminen elämässänne.. alistaminen, määräily, teidän ja toimintatapojenne haukkuminen, jatkuva tuppautuminen omin luvin. Huh huh!
Siinä ovat kyllä appivanhemmat käsittäneet isovanhemmuuden ihan väärin. Pysykää nyt vaan lujina, koska eihän mikään parisuhdekaan voi pidemmän päälle voida hyvin mikäli anoppi heiluu siellä kodissanne käskyttämässä kuin omassaan. :/
Minusta jos lapsenhoitoavun saaminen jatkossa edelyytäisi tuollainen tyrannianopin kohtelun sietämistä, kannattaa vaan alkaa katsella sitä hoitoapua muualta.
joten jos siitä loukkaantuvat niin voi voi... Mielestäni olisitte ihan hyvin voineet "rumemminkin" sanoa, varsikin tuosta sinun haukkumisestasi. Toivottavasti uskovat kerralla, ettei teidän tarvitse montaa kertaa jankata. Sanokaa seuraavalla kerralla kovasanaisemmin jos tarvetta tulee :)
Pitäkää nyt vaan tiukasti kiinni asettamistanne rajoista, anoppi varmasti kokeilee niitä ja yrittää vielä tuppautua muina naisina haukkumaan. Pitäkää nollatoleranssi, älkää antako YHTÄÄN perikis siitä mitä on sovittu. Älkää avatko ovea, jos tulee silloin kun ei ole sovittu. Jos tulee sovittuna aikana ja yrittää omia vauvan/haukkuu sinua, niin miehesi pitäisi muistuttaa sovitusta ja jos anoppi silti vaan jatkaa, ohjata ystävällisen määrätietoisesti ulos.
Tuli nyt mieleen sivujuonteena, että anopille voisi tarvittaessa heittää, eikö hän ole kuullut, miten tärkeää on äidin ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus, että hänen touhunsa häiritsee sitä ja siis haittaa lasta. Voisi jopa kysyä, että eikö hän rakasta lasta, kun kerran tahallaan haluaa toimia vahingollisesti. Ei ehkä kannata sanoa tätä, silloin menee vaan mukaan anopin "peliin", mutta tuli nyt tällainenkin asia mieleen, millä voi kääntää tarvittaessa kuvion niin, että anopin on vaikea perustella itselleenkin että hänen toimensa olisivat hyvästä.
Se vielä tuli mieleen, että älä ota nyt alkuun isovanhempia kylään silloin kun olette vauvan kanssa kahden. Vauvan isän voi olla helpompi ohjata isovanhempia oikeaan käytökseen ja asettaa rajoja kuin sinun, ja miehen tarvittaessa asiaan puuttuessa isovanhemmille tulee selvä signaali, että sinä, mies ja vauva olette nyt perhe ja toimitte "yhtenä rintamana".
ja ikäänkuin suoraa jatkoa tuolle aiemmalle naurettavalle käytökselle.
Ja voi yök tuollaista "äiti ei osaa hoitaa 2kk vanhaa vauvaansa, joten isoäidin pitää hoitaa". Missähän vaiheessa äiti oppii, jos ei saa hoitaa vauvaa? Anoppi ilmeisesti oli laskelmoinut, että annatte lapsen heidän kasvatettavakseen kokonaan.
Ja nyt tiukka linja jatkossakin tai saat pian huomata, että lapsesi alkaa kutsua anoppiasi äidiksi!
Kai se vauva vähän miehenkin vauva on?
miehen vanhemmat omii vauvani
Taitaa olla väärinymmärrystä ja ylireagointia puolin ja toisin. Hyvä että saivat nyt suunsa auki ja hyvä että osasivat sanoa asiallisesti.
Tuo tuskin oli tämän ketjun pointti
Kai se vauva vähän miehenkin vauva on?
miehen vanhemmat omii vauvani
Jo et jaksa edes joka viikko heitä ottaa vastaan, siihen on oikeus. Jos ei osaa aikuisen lapsen perheelle antaa rauhaa, on häiriintynyt. Teet niinkuin haluat. Se on ainoa oikea tapa.