Huoh, miehen vanhemmat omii vauvani

tällaista ongelmaa? Eikö muka voi sanoa että painukaa hevon V######n (tai vaikka ilman kiroiluakin??) Mä en näe edes sellaista mahdollisuutta että mulle vois käydä noin koska osaan pitää puoleni.

ihan oikeasti. Huoh, miksi ihmeessä mietit ettet halua suututtaa appivanhempia ja sitten itse kärvistelet pahoilla mielin.

Teille on syntynyt juuri vauva, sinulla ja miehelläsi on kaikki maailman oikeus tutustua pieneen lapseenne kaikessa rauhassa ilman ylimääräistä häiriötä ja stressi tekijää.

Johan tuossa imetyskin kärsii (jos siis edes yrität) kun on kokoajan stressi päällä ylimääräisistä ihmisistä.



Nyt sanot suoraan, että haluatte olla OMAN perheen kesken ja kyläilyt riittää hetkeksi aikaa.

Ja muista mikään, siis ei yhtään mikään velvoita sinua antamaan pientä vauvaasi hoitoon.

Päinvastoin jos vain jaksat niin paras paikka vauvallesi on äidin lähellä ja mahdollisuuksien mukaan jopa iholla.



Heität ne appivanhemmat nyt pihalle ja jos suuttuvat niin sitten suuttuvat. Vauva-aikaa et saa takaisin myöhemmin, se on ainutlaatuista aikaa, joten älä anna ei toivottujen vieraiden pilata sitä.

En pätkän vertaa hyväksy isovanhempien touhuja, ei kenenkään kotiin mennä aamukuudelta tai arvostella avoimesti muiden touhuja, varsinkan kun siihen ei tunnu olevan mitään syytä. Mutta ehkä juuri siksi olisi järkevämpi kehittää jotain muita ratkaisuja, nykyinen käytäntö kun ei millään muotoa toimi. Puhuminen hyvässä hengessä (mutta niin napakasti, että toopetkin tajuais) olis tietysti paras ratkaisu, mutta kun ei se vaan aina ole niin yksinkertaista...

kohdellaan kuin lapsia. Aikuismainen, asiallinen asenne toimii tässäkin parhaiten. Eli ilmoitatte appivanhemmille, että kiitos kun olette tässä alkuvaiheessa olleet apuna, mutta nyt kyllä pärjäätte jo ihan itsekin, joten tervetuloa käymään viikon päästä.

eli sovitte miehen kanssa, että ehdotatte tiettyjä päiviä ja kellon aikoja isovanhempien vierailuille ja pidätte niistä kiinni.

Ja tuohon sun dissaukseen... sano päättäväisesti, että kiitos neuvoista ja avusta, mutta haluat oppia itse hoitamaan vauvaasi omien tuntemuksien ja tämän päivän oppien mukaisesti ja että tarvittaessa kysyt anopin mielipidettä. Ole ystävällinen, mutta päättäväinen eli selkärankaa nainen :-)

Jos anoppi ei usko hyvällä ja olet useamman kerran ystävällisesti sanonut eli käskenyt (et pyytänyt) antamaan hoitaa vauvasi omalla tavallasi, niin sitten vasta kokeilet sitä pahempaa eli epäystävällistä puhetta.

Isovanhempien tulee tukea teitä ei kävellä yli.



Ja jos oikein vaikea anoppi, niin kirjoittakaa vaikka miehen kanssa yhdessä kirje ja sanotte asiat siinä (meinaan jos ei ota puhetta korviinsa) ja tietty molempien nimet alle ja mieluiten vielä miehes antaa sen äidilleen.

meillä anoppi soitti ennen joulua ja ilmoitti että olisivat tulossa tiivistämään meidän ikkunoita, käyvät asioilla ihan meidän vieressä eikä tästä ole heille mitään ongelmaa. Meinasin mennä ihan sanattomaksi, mutta vähitellen sain sanottua että "kiitos, mutta ei tarvitse tulla" (ei siitä ole meille mitään vaivaa! anoppi jatkoi) ja sitten "hoidamme asian kyllä ihan itse" (mutta kun Heikki tulee niin myöhään töistä ja silloin on jo pimeä! tykitti anoppi). Lisäsin vielä että "tämä on kyllä minun hommani, olemme sopineet, että minä hoidan tämän" (voi voi, kyllä minä tiedän että sinä olet itsenäinen nainen, mutta me tulemme kyllä! jatkoi anoppi) johon minä vihdoin sain sanottua "minun on pakko sanoa, että minä kyllä pahoitan mieleni, jos et nyt kuuntele ja usko minua. Jos te tulette tänne, minulle tulee todella paha mieli, joten pyydän, että annatte minun hoitaa tämän itse. Kun tarvitsen apua, pyydän mielelläni, joten kiitos tarjouksesta!".



No, joku olisi ollut iloinen tällaisesta tarjouksesta, minä en sitä kaivannut. Pointti on tietysti se, että minulla on oikeus päättää oman kotini tekemisistä. Ja oikeus sanoa se myös ääneen sellaiselle, joka kuvittelee tietävänsä paremmin kuin minä tai mieheni, mitä kotimme tarvitsee.



Appi ja anoppi eivät tulleet, välit säilyivät ok, sain laitettua lopun anoppini visiolle ylenpalttisesta avuliaisuudesta... Ai niin, unohdin sanoa, että vaikka meille syntyi esikoisvauva elokuussa, olemme jo 40- ja 41-vuotiaita, vastuullisissa työelämän tehtävissä olevia aikuisia, jotka ovat hoitaneet omat asiansa tähänkin asti ilman vanhempien apua viimeiset 20 - 23 vuotta :-)



Joskus isovanhemmille on epäselvää heidän roolinsa, eivätkä asiat ratkea jos niistä ei uskalla puhua. Molemmilla osapuolilla on oikeus laittaa omat rajat - isovanhemmat eivät voi tulla liian liki (lapsen vanhemmat päättävät rajat) eivätkä vanhemmat saa vaatia isovanhemmilta liikaa (isovanhemmilla on oikeus kieltäytyä olemasta jatkuvasti lapsenvahtina). Selkeistä ja molempien osapuolten ymmärtämistä rajoista on paljon hyötyä jatkossakin, kun ei tarvitse lapsen kuullen aiheesta tapella tai puhua isovanhemmista pahaa heidän selkänsä takana. Lapset kuulevat ja ovat ymmällään kun heidän rakkaita isovanhempiaan moititaan TAI alkavat itsekin arvostella isovanhempiaan...



Joten kun meillä on asiat selvinä, isovanhemmat olivat taas kerran tervetulleita pullakahveille ja vauvaamme hauskuuttamaan. Kaikki olivat onnellisia, varsinkin vauva :-)

isovanhemmat. Kuka menee perheeseen jossa vauva kuudelta aamulla, ei kukaan aikuinen ja fiksu ihminen ainakaan. Minun ex-anoppi oli samankaltainen kun ap:n anoppi ja hälle ei auttanut puhe ja loukkaantui kun sit joutui pahasti sanomaan ja oli jonkin aikaa ottamatta yhteyttä kunnes tajusi virheensä.

kohdellaan kuin lapsia. Aikuismainen, asiallinen asenne toimii tässäkin parhaiten. Eli ilmoitatte appivanhemmille, että kiitos kun olette tässä alkuvaiheessa olleet apuna, mutta nyt kyllä pärjäätte jo ihan itsekin, joten tervetuloa käymään viikon päästä.

kun miehesi haluaa seksiä. Hymyilet kainosti ja sanot että hänen vanhempansa ovat tehneet sinut haluttomaksi. Näet aina anopin mielessäsi ja apin neuvomassa hyysäämässä ympäristössä.

ovikello äänettömäksi ja oveen lappu "emme ota vieraita juuri nyt vastaan" ja puhelimet äänettömälle. Pidätte vähän aikaa etäisyyttä.

ainakin oma anoppini kuvittelee, että voi arvostella meidän tapaamme elää ja olla mutta abbajee, jos menet jotenkin heidän auvoiseen eloonsa puuttumaan, niin heti alotetaan mökötys ja mykkäkoulu!



Itse asiassa minua huolestuttaa se, että mieheni tuntuu muistuttavan äitiään (!!!) yhä enemmän ja enemmän (haluaa kontrolloida kaikkea jne.) ja minä todellakaan en halua sellaista miestä kuin anoppini on...En halua sellaista loppuelämää. Ja hitsi vieköön, onhan se ihan mahdollista, että miehestä tulee ihan samanlainen. Mä en kestä! Voisin vaikka mitä kertoa anopista, mutta tiivistettynä: puuttuu kaikkiin meidän asioihin ja loukkaantuu sellaisista asioista, että jos yhtään välejä haluaa pitää, niin todellakin joutuu sanansa ja tekonsa tarkkaan valikoimaan. Lapsellista touhua.

siis tämän



puuttuu kaikkiin meidän asioihin ja loukkaantuu sellaisista asioista, että jos yhtään välejä haluaa pitää, niin todellakin joutuu sanansa ja tekonsa tarkkaan valikoimaan. Lapsellista touhua.



pitäisi olla



puuttuu kaikkiin meidän asioihin ja hyvin yliherkkä ottamaan itseensä mutta toisille saa kyllä jauhaa vaikka mitä! Että jos yhtään välejä haluaa pitää, niin todellakin joutuu sanansa ja tekonsa tarkkaan valikoimaan. Lapsellista touhua.

anoppi ehtii syöttää vauvalle kunnon puurolautasellisen! Eikä tuo tunkeilu tuolla keinoin ainakaan vähenisi, päinvastoin!



Ap laittaa miehen asialle, selittämään omille vanhemmilleen, että nyt hänellä on oma perheensä. Hän haluaa itse lapsensa äidin kanssa hoitaa vauvaa, ja vauvan oma äiti on se paras hoitaja.



Keskusteltaa kuitenkin tilanteesta miehen kanssa, että varmasti olette samalla puolen pöytää anopin suhteen. Ettei anoppi pääse syyllistämään sinua vielä siitäkin, että käänsit pojan pään äitään vastaan.

Lapsi on äitinsä ja isänsä. Isovanhemmat ovat ISOvanhempia, ja heidän on syytä ymmärtää se. Jos eivät itse ymmärrä niin eivät. Silloin heille pitää sanoa se suoraan ja pistää tiukat rajat.



Isovanhemmuus ei tarkoita sitä, että vauva on puoliksi heidän ja heidän pitää saada majailla alvariinsa vaikka auttamisen varjolla lastensa huushollissa. Isovanhemmat kyllä ehtivät näkemään lapsenlastaan muutenkin, ja on olemassa pikkuisen välimuotoja tuon asumisratkaisun ja sen välillä, etteivät raukat näe vauvaa ollenkaan.



Isovanhemmat juuri käyttäytyvät lapsellisesti, kun eivät osaa tai halua ajatella toisten näkökulmaa tilanteeseen, eivätkä kykene vastustamaan kiusausta "omia" vauvaa joka hetki. Jopa niin paljon, että se voi haitata äidin ja vauvan vuorovaikutusta. Vauvan kuuluu elää tuossa vaiheessa käytännössä symbioosissa äidin kanssa ja siihen ei silloin tarvita mummoa jatkuvasti hoitamaan, ellei äiti sitten itse nimenomaisesti sitä halua.



Suu auki ap ja appivanhemmat ulos talosta.

Tuossa parissa tunnissa ap:n anoppi ehtii antaa vauvalle kiinteitä tai puuroa ym, joka ei tuon ikäiselle kuulu.

Ja miksi pitäis antaa vauva hoitoon vain toisten mieliksi. Ap:n isovanhemmat on tässä idiootteja kun eivät ymmärrä puhetta ja kaiken lisäksi haukkuvat tuoretta äitiä ja hänen tapojaan hoitaa vauvaa. Se on todella törkeää!

En ymmärrä miks tässä ketjussa jotkut puolustelee isovanhempia, vaikka ovat idiootteja. Miten moni isovanhempi ei anna äidin hoitaa vauvaansa? Minä en tiedä yhtäkään, mutta tiedän isovanhempia, jotka silti osallistuvat paljon lastenlastensa elämään

anopin luokse. Saisi sitten pari tuntia hoitaa sydämensä kyllyydestä, te saisitte miehen kanssa tehdä ihan mitä vaan, eikä anoppi ehkä ainakaan saman päivän aikana tulisi teille hääräämään?

Ymmärrän hyvin, että noin tunkeileva käytös on jo rasittavaa, mutta muistathan senkin, että kun lapsi kasvaa, on se anoppi tärkeä lapsen elämässä ja on oikeasti kiva, että joku hoitaa lastanne mielellään.

ja ei voi hyvin jos äitikään ei voi hyvin.



Nyt laitatte rajat isovanhemmille, he eivät voi olla teillä kuin kotonaan. Miten tuollainen tilanne on päässyt syntymään sitä en voi käsittää.



Sanot suoraan mummolle ettet pidä siitä että arvostelee sinun kykyjäsi äitinä olemiseen. Sano suoraan ettei sinulla ole mahdollisuutta toimia kun koko ajan ovat paikalla.



Vauva tulee levottomaksi eikä pysty tottumaan kodin omaan levolliseen rauhaan jos jatkuvasti koti on kuin markkinatori.



Sinä tai miehesi hoidatte itsepäisesti vauvaanne, ette anna sitä isovanhemmille edes syliin, sovitte vierailuajat milloin teille sopii ei suinkaan aamulla anivarhain.



Sovitte että iltapäivällä voivat poiketa kahvilla ja silloinkin hoitotoimenpiteet teet sinä tai miehesi - isovanhemmat voi sylitellä vauvaa. Vierailuaika max 2 tuntia kerrallaan koska tarvitsette omaa aikaa. Pari kolme kertaa viikossa riittää isovanhempia. Päivittäistä ei voi olla.



Miten olisit voinut vauvaasi tutustua kunnolla jos siinä pyörii isovanhemmat kaikenaikaa.

ap äkkiä lopeta käyttäytymästä kuin 10-vuotias, kasva aikuiseksi ! ota vastuu ja päätä itse !



En osaa edes kuvitella tilannetta vastaavaa itselläni. Paitsi että olen varma että kuka vaan tulisi aamukuudelta soittamaan ovikelloa, ekalla kerralla varmaan avaisin ja kysyisin onko joku hätä. Jos ei, sanoisin hyvin rauhallisesti ja selkeästi että tänne ei kyllä tähän aikaan voi tulla kukaan, me nukumme ja te saatte mennä takaisin kotiin ja soittelen sitten vaikka huomenna puolenpäivän jälkeen että mihin aikaan sopii tulla.



Seuraavalla kerralla en menisi avaamaan ovea tällaiseen älyttömään aikaan ollenkaan.

Olen varma että asia valkenisi melko nopeasti näille ihmisille.

Jos olet sektion jäljiltä vieläkin kipeä, ota ihmeessä kaikki apu vastaan, lepää ja tervehdy. Anna appivanhempien auttaa perushoidossa, hoidathan sinä imetykset, joten saat olla paljon vauvan kanssa. Tietysti voisit miehen kanssa sopia niin, että keskitytte kahdestaan vauvanhoitoon ja appivanhemmat olisivat enemmän taka-alalla, että saatte enemmän tutustuttua ja totuttua vauvan hoitoon ja käsittelyyn. Sitä kautta ne taidot kehittyvät ja luotatte osaamiseenne enemmän.

Jos olet sektion jäljiltä vieläkin kipeä, ota ihmeessä kaikki apu vastaan, lepää ja tervehdy. Anna appivanhempien auttaa perushoidossa, hoidathan sinä imetykset, joten saat olla paljon vauvan kanssa. Tietysti voisit miehen kanssa sopia niin, että keskitytte kahdestaan vauvanhoitoon ja appivanhemmat olisivat enemmän taka-alalla, että saatte enemmän tutustuttua ja totuttua vauvan hoitoon ja käsittelyyn. Sitä kautta ne taidot kehittyvät ja luotatte osaamiseenne enemmän.

vauvaansa ja että jos vauvan jättää anopin/isovanhempien hoitoon niin on riskinä, että antavat tälle kiinteitä. Ja tuon ikäiselle vauvalle on parasta olla äitinsä kanssa tai isän. Isovanhempien ei kuulu olla ne ensisijaiset vanhemmat!

Keskusteltiin miehen kanssa eilen taas hänen vanhempiensa käytöksestä ja päätettiin, että kun seuraavaksi tulevat niin mies keskustelee heidän kanssa ja kertoo säännöt vielä kerran (aiemminkin on tästä heidän kanssaan puhuttu). Molemmat ollaan sitä mieltä, että puuttuvat liikaa meidän vauvan hoitoon ja haluaisivat hoitaa vauvaa koko ajan ja varsinkaan minä en saisi vauvaa hoitaa kun en sitä heidän mielestä osaa (kun en tee niin kun anoppi aikoinaan) ja silti valittavat siitäkin, jos poikansa on muutaman yön vauvan kanssa valvonut. Lisäksi puhuttiin, että jos haluavat nähdä lapsenlastaan, niin minun haukkumiseni on loputtava. Tiedän kyllä, että suurin syy tuohon valittamiseen ym. on mahdollisesti se, että miehen vanhempien mielestä hankimme liian aikaisin vauvan ja anoppi sanoi suoraan kuullessaan raskaudestani, että olen varmasti salaa jättänyt pillerit pois. Pillerit olin kyllä jättänyt pois, mutta se oli mieheni ehdotus.



Miehen vanhemmat tuli taas tänään aamulla tapansa mukaan suht aikaisin. Mies meni avaamaan ja minä jäin loikoilemaan vauvan kanssa. Mieheni kertoi vanhemmilleen, että heidän apunsa on tervetullutta kun sitä itse pyydämme, mutta että nyt ovat menneet liiallisuuksiin ja että lisäksi jos haluavat tavata lapsenlastaan niin minun arvosteluni pitää loppua. Anoppi vastasi tapansa mukaan, että onhan heidän pakko auttaa kun minä en ymmärrä mm. antaa kiinteitä, vaikka vauva itkee yöt. Mies sanoi ystävällisesti takaisin, että vauvan hoito-ohjeet ovat muuttuneet siitä kun äitinsä hoitanut vauvoja ja että haluamme tutustua vauvaamme emmekä kaipaa ainaista arvostelua jne. Anoppi ei pitänyt kuulemastaan ja totesi myös, ettei aio hyväksyä sitä, että hänet suljetaan vauvan elämästä vain siksi kun hän haluaa auttaa. Mieheni sanoi tuohon sitten mm. että saavat hoitaa vauvaa tai käydä meillä ETUKÄTEEN SOVITTUINA aikoina ja että sillon ei tule poikkipuolista sanaa meidän tavasta hoitaa vauvamme. Appi ja anoppi lähtivät tuon jälkeen ja anoppi sanoi mennessään, ettei ymmärrä miksi poikansa asettuu vanhempiaan vastaan. Äänestä kuuli, että oli kiukkuinen, mutta nyt ainakin tietävät pelisäännöt. Oma häpeänsä, jos eivät niitä hyväksy.



Sinulle, joka ehdotit, että annettais vauva miehen vanhemmille pariks tunniks, niin ei se oikeen onnistu. Ensinnäkään en voisi luottaa siihen, että anoppi ei tuon parin tunnin aikana antais vauvalle kiinteitä tai jotain muuta mitä ei vielä tarvitsis antaa, koska nälkäänsä vauvamme ei itke öisin. Itkuja on saatu vähenemään minun imetysdieetilläni. Allergiaa alettiin epäillä kun ekana yönä, jona mies valvoi vauvan kanssa niin antoi korviketta ja sen vauva oksenti kaaressa pois ja iho lehahti kirjavaks sekä lisäksi oli mahavaivoja entistä enemmän ja ripulia. Allergiatesteissä on käyty vauvan kanssa, niiden mukaan ei olisi allergioita, mutta lääkäri sanoi, ettei testit aina kerro totuutta ja nyt kun olen jättänyt ruokavaliostani yleisimmin allergisoivat (maito ja naudanliha oli jo aiemmin poissa, koska olen itse maitoallergikko) ruoat niin yöitkut ovat vähentyneet. Olen myös harkinnut pitää muutaman viikon erittäin tiukan imetysdieetin ja syödä vain niitä, jotka minulle sopi aina 4v ikään. Minä sain syödä viittä eri ruoka-ainetta ekat neljä vuotta. Odotan kuitenkin ensin ensi viikon tiistaihin, jolloin olen menossa ravitsemusterapeutille, jonka kanssa katsotaan, että miten minun kuuluu syödä, jotta saan kaikki tarvitsemani päivän aikana. Tiedän kyllä, ettei vauva välttämättä ole samoille allerginen kun minä pienenä, mutta niistä on sitten jo helppo karsia ja katsoa mistä tulee oireita ja mistä ei.



Tähän tilanteeseen on ajauduttu osin siksi, kun omat vanhempani ovat kuolleet ja minä en omassa lapsuudessani ole koskaan saanut olla isovanhempieni kanssa, toiset olivat kuolleet ja toiset eivät vaan olleet kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Haluaisin, että omat lapseni saisivat olla myös isovanhempiensa kanssa ja osin tämän takia kynnys sanoa anopille suoraan oli korkea. Aiemminkin olemme sanoneet, että haluamme viettää aikaa vain vauvan kanssa ilman, että he ovat neuvomassa tai yleensäkin estämässä sitä hoitamalla itse vauvaa.



En tietenkään halua, että lapsemme ei ollenkaan tapaisi isovanhempiaan, mutta alkoi ottaa jo voimille tuo jatkuvan arvostelun kuuntelu miten en osaa mitään jne.



ap

Anoppia ei tosin kannata suututtaa, koska koskaan ei tiedä milloin oikeasti tarvitsee apua. Etenkin lapsen varttuessa vanhemmat voivat tarvita apua käydäkseen vaikka leffassa. Itse alkaisin varmaan sanomaan vahemmille vierailun päätteeksi aina seuraavan päivän milloin voivat tulla kylään. Esim ensi viikon tiistaina olen koko päivän kotona, tulkaa silloin. Sinullahan voi olla omiakin menoja vauvan kanssa...