Imettäjät

sitä ennen vauva sai lisämaitoa synnärillä, koska hänellä oli verensokerin kanssa häikkää. Imetinkin kuitenkin joka syötöllä ja kävin pumppaamassakin syöttöjen välissä. Vuorokauden kuluttua tuosta maidonnoususta lisämaitoa ei tarvittu enää ollenkaan. Imetys on sittemmin onnistunut oikein hyvin, alkukuukausina oli kaikenlaista ongelmaa (matalat rinnanpäät, rintakumien käyttö, rintaraivarit), mutta imetys jatkuu edelleen, lapsi täytti pari viikkoa sitten vuoden :)

minitissini turposivat ja maitoa alkoi suihkuamaan, ja sitä suihkuamista riitti 3 ekaa kuukautta niin, että maitoa oli pitkin sänkyö ja sohvia. Imetys sujui loistavasti, mitä nyt välillä vauva ei ehtinyt niellä kaikkea suihkuavaa maitoa. 3kk jälkeen maidon tulo "normalisoitui" ja nyt sitä heruu mukavasti, siis suihkuamatta. Vauva on kohta 6kk ja edelleen täysimetyksellä.

tulla edes vähän enemmän kuin muutama tippa. Ekasta lapsesta osittaisimetys tyrehtyi 2,5kk kohdalla, kaksosia osittaisimetin 7kk ja 11kk.

nyt tyttö on 6kk ja täysimetän. korvikettakin on saanut jos en ole ollut paikalla ja ei ole ollut maitoa lypsettynä.

mulla nousi ekan synnytyksen jälkeen maito kunnolla vasta viidentenä päivänä. Oltiin sairaalassa neljä päivää synnytyksen jälkeen. Siellä piti imettää ihan koko ajan, koska poika ei pissannut. Poika sai myös lisämaitoa. Mut kotiin kun tultiin, niin seuraavana päivänä pamahti tissit ihan täyteen. Imetys lähti sujumaan sitten tosi hyvin. Ja hyvin esikoinen imi jo laitoksellakin, imuote oli oikea ja voimaakin ihan kunnolla. Vähän piti ekan viikon aikana auttaa imetyksen alussa, että alahuuli meni oikein. Imetin 11,5 kk, ja sitten oli pakko lopettaa, kun poika puri niin hirveästi. Minusta imettäminen oli tosi helppoa ja mukavaa. Tämä eka synnytys käynnistettiin. En tiedä johtuiko siitäkin tai siitä pissistressistä maidon hidas nouseminen. Sisko vaan kovasti kehui, miten mutkatonta reissaaminen on pienen kanssa, kun on ruoka mukana ja heti tarjottavissa, niin päätin sinnikkäästi yrittää. Tai muutenkin, minusta tuntui tosi luonnolliselta imettää lasta.



Toinen poika lähti syntymään itekseen. Maito nousi kunnolla heti seuraavana päivänä sairaalassa ollessa. Ekassa synnytyksessä mulla ei ollut mitään imetysliivejä tai liivinsuojia mukana, enkä ois tarttinut, mut tokalla kerralla ne oli aika välttämättömät. Tää kuopus sitten imi kai kuitenkin väärin, vaikka miten sitä hoitajien kanssa katsottiin, että hyvältä näyttää. Mulle tuli kipeät vesirakkulat nänneihin siellä sairaalassa ollessa. Mut nekin kyllä parani, kun parilla syötöllä annettiin lisämaitoa. Vähän tuntui aralta, mut pahemmalta tuntui tosi täysi rinta. Pari viikkoa meni opetellessa, mutta kun tiesin, miten helppoa ois jatkossa, niin jatkoin imettämistä. Tää toinen poika ei jotenkin pysynyt niin hyvin rinnassa kiinni, vaan aina kun enempi liikahdin, niin ote irtosi. Tai sit sekin johtui vaan siitä kun oli toinen lapsi siinä häsläämässä, ja koetin jotain kirjoja sen kanssa lueskella. Mut kaiken kaikkiaan imettäminen sujui toisenkin kanssa sitten tosi hienosti. Imetin häntä vuoden ja kolme kuukautta. Poika lopetti imemisen ite. Mutta ei onneksi koskaan purrut, niin kuin esikoinen!



Minulla on tosi hyvät muistot imettämisestä. Imettäminen on helppoa kun lapsi oppii sen, ja tosi kätevää, kun ei tarvi pestä pulloja ja lämmitellä korvikkeita. Lisäksi oli tosi mukava hetki toisen kanssa katsella telkkaa illalla ja imettää, kun isä teki iltatoimet villin esikoisen kanssa :) Saa hyvällä omallatunnolla olla vaan rauhassa ja katsella kaunista vauvaansa. Jotenkin tuntuu jopa haikealta, että en ehkä koskaan enää imetä. Ja tällä hetkellä tuntuu, että vaikka mun rinnat on pienet, eikä minusta kovin kauniin muotoiset, niin niillä on ollut tosi tärkeä tehtävä! Että niillä on tehty se mitä on tarkoitettu. Olen paremmin sinut tissieni kanssa. Ja jos menettäisin rintani vaikka syövän vuoksi, niin tuntuisi, että niillä on tehty niiden tehtävä. En nyt tietysti vertaa rintojani vaikka umpisuoleen, joka on aika tarpeeton, mutta jollain lailla rinnat ei ole enää niin tarpeelliset lasten saannin jälkeen.

Äskeisestä pitkästä jutusta jäi vielä kirjoittamatta, etten itse kokenut olevani mitenkään liian kiinni lapsissani, vaikka imetin. Onnistuin jonkin verran lypsämään maitoa, jos oli ihan pakko mennä johonkin (lääkäri, työhaastattelu). Vaikka siis maitoa tosiaan tuli ihan tulvimalla, kun lapsi imi, niin silti millään pumpulla en saanut herumaan kuin surkeita tippoja. Käsin sain mitä tarvi. Meillä vaan kun pojat ei huolineet tuttiakaan, niin pullokaan ei oikeen kelvannut. Olin melkein aina saatavilla sitten. Mutta olen ehkä muutenkin semmoinen kotikissa, että minusta ei ollut kovin ahdistavaa olla lasten kanssa, kun kuitenkin imetysten välissäkin ehtii jo käydä kampaajalla tms. ihan hyvin.



Jos meille joskus kaikkien odotusten vastaisesti tulisi kolmas lapsi, niin ilman muuta haluaisin imettää häntäkin ainakin sen vuoden, että voi suoraan siirtyä lehmänmaitoon.

3. pvänä synnytyksestä, 3x. Ekan imetyksen kanssa tappelin viikkokaupalla, sitten pääsin täysimetykseen, toka ja kolmas on mennyt ihan sen ekan kokemuksen avulla hyvin...

maanantaina käytiin neuvolassa punnituksessa kun ei vielä maito ollut noussut ja olin huolissani painosta.

Oli kuitenkin sellainen tunne ja paine rinnoissa etten antanut lisämaitoa, kun vauvan paino ei ollut vielä laskenut liikaa ja päätin luottaa luontoon.

Niin ja vauva oli siis ihan tyytyväinen, tosin rinnalla käytännössä melkein kokoajan mutta ei itkenyt.

No sitten ti aamuna maito nousi ja vauvan paino olikin sitten perjantain uudelleen punnituksessa noussut jo syntymäpainoon.

Nyt vauva 3kk täysimetyksellä ollaan menty ja nyt painoa oli 7500g joten hyvin on maito riittänyt.



Missään vaiheessa ei ole pumppaamalla tulllut kuin maksimissaan 80ml yhteensä molemmista rinnoista, mutta vauva saa herutettua maitoa kyllä, eli se tuleeko pumppaamalla ei ole mikään mittari siihen saako vauva tarpeeksi.