Koululiikunta suosii lapsia, joilla on rikkaat vanhemmat ja paljon ystäviä luokallaan

niin tuo uutinen pitää täysin paikkansa. En nyt noista rikkaista vanhemmsita niin tiedä, meillä päin harvempi kävi missään kalliissa urheiluseuroissa silloin 80-90 -luvun taitteessa, mutta tuo suosittujen pärjääminen/liikunnasta pitäminen oli jo silloin ihan totta.

T:Aina vähemmän suosittu, aina viimeisten joukossa joukkueisiin valittu seiskan liikkuja

liikuntaa, käytetään noita nöyryyttäviä keinoja tunneilla. Siis että 2 parasta valitsee joukkueen jne...

Jos halutaan, että lapset saa traumoja ja alkaa inhoamaan liikuntaa, käytetään noita nöyryyttäviä keinoja tunneilla. Siis että 2 parasta valitsee joukkueen jne...

aataminaikuista menetelmää. Ja lapseni tietenkin on aina viimeisten joukossa.

t. köyhä äiti, jolla ei ole varaa maksaa jäkis- tai futisharrastusta.

Mieheni tosin väitti, että poikien liikunnassa jyräävät isoimmat, röyhkeimmät ja vahvimmat.



Tytöillä taas se sosiaalinen asema on tärkeää, kaverit valitaan ensin joukkueeseen ja epäsuositut jätetään viimeiseksi, vaikka olisivatkin hyviä urheilijoita.



Sosiaalinen asema näkyy myös arvostelusta. Itse en ikinä saanut kiitettävää arvosanaa, vaikka olin luokan parhaita melkein joka lajissa ja aina aktiivisesti tunneilla. Mulla ei ollut hienoja liikuntavaatteita ja varusteita enkä ollut suosittu.

Noin se on aina mennyt.

ja ihan suosittukin, mutta en vaan osannut pelata pallopelejä, eli siksi tulin valituksi vikana tai tokavikana... Minusta vähän "kauaskantoisia" tuon väittelijän johtopäätökset muutenkin (erityisesti tositeeveeseen liittyen, ihmettelen minkälainen ohjaaja hyväksyy tuollaisia oletuksia? Ainakaan itse artikkelista ei käy ilmi, että lapset oikeasti olisivat sanoneet sisäistäneensä tositeeveen ajattelutavan); mutta samaa mieltä olen siitä, että se, että kapteenit valitsevat joukkueet, ON nöyryyttävää...

lapsi köyhästä perheestä, mutta erittäin liikunnallinen. Enpä painoarvoa antaisi tuolle tutkimukselle. Meillä muutenkin oli liikuntatunneilla hauskaa ylä-asteella, tosin luokkakin oli todella pieni ja kaikki samasta kylästä :)

Meillä on kaksi koululaista, jotka ovat innokkaita liikkumaan; tykkäävät melkein joka lajista. Vapaa-ajalla liikkuvat tosi ahkerasti, hiihtävät, luistelevat, käymme uimassa viikottain, pelaavat erilaisia pihapelejä, pingistä, jalkapalloa. Muutenkin ovat liikunnallisia. Sanallisissa arvioinneissa saivat kiitosta kun ovat aina innokkaasti mukana kaikessa. Nyt numero on kummallakin 7! Miksi? En tiedä. Mielestäni ansaitsisivat 9.



Kolmas koululaisemme harrastaa yhtä liikuntalajia ja on menestynyt siinä hyvin. Hän inhoaa esim. hiihtoa ja luistelua eikä varmasti edes näyttele innokasta. Tästä tulikin negatiivista palautetta aikoinaan. Hänen numeronsa on kuitenkin 10.



Siis riittää se, että harrastaa jotain lajia aktiivisesti ja menestyy siinä, niin saa kiitettävän.

Kyllä miestä jokainen kouluaikana vähemmän suosittu olisi tämän voinut kertoa ilman tutkimusta.



Mä olen aina ihmetellyt milloin joku tajuaa, että mitä enemmän koulussa ja liikunnassa vallitsee natsi meininki sitä vähemmän ihmiset on kiinnostuneita liikunnasta.



Ei kai kukaan voi kuvitella, että ihminen jolle on tehty koulussa selväksi hänen olevan alempaa kastia ja täysi luuseri liikunnassa alkaisi intopinkeenä urheiluhulluksi.

tuskin ns. suuri yleisö päättäjistä puhumattakaan kiinnittäisi asiaan mitään huomiota. Milläköhän foorumilla koululiikunnassa (ja muutenkin) syrjityt saisivat mielestäsi äänensä kuuluviin, ellei mediahuomiota saavissa tutkimuksissa? Av-palstalla?



Toivoa sopii, että nyt kun asiasta on tieteellistä näyttöä, systeemiä muutetaan edes joissakin kouluissa.

aivan uskomatonta että vielä nykypäivänäkin nöyryytetään lapsia tuolla tavalla! Ketä se palvelee, paitsi niitä suosittuja?? Tuo tekee vaan sen, että monet alkaa vihaamaan liikuntaa! Sekö on koulun tarkoitus??

että vaikka olin erittäin innokas liikkuja, ja sain mm. kaikista kunto- ja lihastesteistä parhaat mahdolliset tulokset, en koskaan saanut liikunnasta kymppiä. Meidän paikkakunnallamme kympin sain vain, jos em. ehdot täyttyivät JA harrasti lentopalloa, joka oli liikunnanopen "oma" laji.

Meillä on kaksi koululaista, jotka ovat innokkaita liikkumaan; tykkäävät melkein joka lajista. Vapaa-ajalla liikkuvat tosi ahkerasti, hiihtävät, luistelevat, käymme uimassa viikottain, pelaavat erilaisia pihapelejä, pingistä, jalkapalloa. Muutenkin ovat liikunnallisia. Sanallisissa arvioinneissa saivat kiitosta kun ovat aina innokkaasti mukana kaikessa. Nyt numero on kummallakin 7! Miksi? En tiedä. Mielestäni ansaitsisivat 9. Kolmas koululaisemme harrastaa yhtä liikuntalajia ja on menestynyt siinä hyvin. Hän inhoaa esim. hiihtoa ja luistelua eikä varmasti edes näyttele innokasta. Tästä tulikin negatiivista palautetta aikoinaan. Hänen numeronsa on kuitenkin 10. Siis riittää se, että harrastaa jotain lajia aktiivisesti ja menestyy siinä, niin saa kiitettävän.

Muuten asiaan ei kukaan puuttuisi ja asiaa pidettäisiin jotenkin normaalina. Toisaalta ihmiset ovat hyviä uskomaan, että asiat ovat nykyään paremmin, kuin heidän kouluaikoinaan.



Tämä on erittäin totta ja erittäin kurjaa. Kaikki varmaan muistavat välineiden tärkeyden liikuntatunneilla ja sen, että jos omisti kulahtaneet lenkkarit ja verkkarit, ei juuri ollut välttämättä opettajan suosiossa. Koska opettajan mielestähän vanhempien PITÄÄ pystyä kustantamaan lapselleen kunnolliset liikuntavarusteet, vaikkei mihinkään muuhun olisikaan varaa. Ja unohtaen sen, että lapsella saattoi olla aktiivinen liikuntaharrastus tai useampiakin, joissa ei käytetä a) jumppavaatteita b) lenkkivaatteita c) suksia tai d) luistimia. Ja vanhemmat viimeisillä rahoillaan harrastusta rahoittivat, esimerkiksi.



Liikunnaopettajissa tuntuu vain olevan keskivertoa enemmän epäempaattisia ja kilpailuhenkisiä, heikot jyrätään -mentaliteetin omaavia ihmisiä, joka ei varsinaisesti vähennä kiusaamista ja asetelmaa siitä, että toiset ovat kuninkaita ja osa porukasta on pelkästään omien perinnöllisten fyysisten ominaisuuksiensa (ja juuri esim. varusteidensa) vuoksi vähemmän arvokkaita.

Itse olen keskiluokkaisesta perheestä ja pystyin harrastamaan ja kilpailemaan lapsena eri lajeissa, pärjäsin hyvin ja sain koulussakin liikunnasta aian joko ysin tai kympin. Nyt omat lapseni harrastavat yleisurheilua ja tyttö on suomen mestari ja liikuntaluokalla ja hyvin liikunnallinen muttei numero ole koskaan ollut yhdeksää parempi. liikuntaluokkailaisilta vaaditaan tosi paljon jotta saisivat todistukseen kympin. Normiluokalla se tulee helpommin. Liikuntahharastuksia on monen hintaisia; ei miunkaan lapsilla ole vara harrastaa lätkää tai taitoluistelua. Varaa on hyvään ja monipuoliseen yleisurheiluun...kulut on n. 1200 euroa/lapsiper vuosi (sisältää seuramaksut, kilpailumaksut, lenkkarit, piikkarit, asut. Kaanustakaa lapsia liikumaan, se antaa hyvän pohjan elämälle!

Mua ihmetyttää, kun jotkut jaksavat jatkuvasti päivitellä täällä omia liikuntamuistojaan.



Huolehdittehan nyt ainakin siitä, ettei lastenne tarvitse kokea samaa: opettakaa lapsi ajoissa juoksemaan, hyppäämään, heittämään palloa ja luistelemaan. Ei ole kovin työlästä, vaan aika hauskaa. Ei tarvitse sitten lapsen itkeä myöhemmin, että "olin aina se huono ja hidas..."



Minusta on suoranaista välinpitämättömyyttä jättää lapsensa tieten tahtoen porukoiden ulkopuolelle sen vuoksi, että vanhemmat ovat niin liikuntakielteisiä.



Kaikki seuratoimintakaan ei maksa maltaita, joten jos ei itse osaa opettaa vaikkapa luistelua, ei ole iso vaiva kuskata lasta vaikka luistelukouluun.

todella varakas työttömän/opiskelijan tai muuten työelämän ulkopuolella (esim. työkyvyttömyyseläkkeellä) olevien näkökulmasta.

Päin vastoin, me tähän ketjuun kirjoittaneet olemme kokeneet että olemme itse tai lapsemme saaneet epäreilua kohtelua _riippumatta_ liikunnallisuudesta, eli johtuen muista seikoista.

Meillä lapsen harrastus maksaa 250€ vuodessa. Asu n. 40€ ja sama asuu menee pari vuotta.



Kouluillakin voi olla liikuntakerhoja joiden kuluvat jäävät n. 100€. Luulis kaikilla olevan sen verran varaa. Ja jos ei tosiaan ole, kandee hakee sossusta tai ottaa yhteys lastensuojeluun.



Tarkoitukseni ei sit oo provoilla, ajattelen vaan ihan lapsien parasta.

Liikunnanopet tykkäävät oppilaista, joilla on varusteet viimeistä huutoa. Kaikilla vaan ei ole varaa pistää joka vuosi tonneja urheiluvarusteisiin.



Ja näkyyhän tämä jo tällä palstalla, millään ei jotkut voi hyväksyä sitä, että joku ostaa lapselleen vanhat luistimet tai sukset. Vedotaan siihen, että lapsi ei muka voi tehdä yhtä hyvin kuin muut vanhoilla välineillään. Liikunta on yhtä kilpailua päivähoidosta asti, siitä on ilo kaukana ja siinä ei koskaan mennä heikoimpien tai edes keskikastin tahtiin, vaan nopein ja taitavin on aina se taso, johon kaikkien pitäisi pystyä.

Tässä ketjussa on kyse siitä, että pohditaan koululiikunnan ERIARVOISTAVAN lapsia ja lisäävän huono-osaisten syrjäytymisriskiä entisestään.