Vain miehen rahoja?

että saan maksaa reissuni itse. Aloin välittömästi itkeä, ettei hän halua yhden yhtä rentouttavaa viikonloppua lapsensa äidille tarjota. Eniten on siis tunnepitoinen asia, koska koen että todellakin olisin ansainnut tämän yhden reissun.



Yksin mies käy riennoissaan siksi, että imetin lasta yli vuoden ikään ja lastenhoitajia meillä ei ole. Sukulaiset asuvat toidella puolella Suomea.



Tämä on ensimmäinen menoni lapsen syntymän jälkeen, joten aikaisemmin ei ole tällainen keskustelu ollut ajankohtainen. Asioista on väännetty silloin, kun olen nähnyt hänen menoeriään harrastuksiin, ravintoloihin jne. Ne ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin minun kuukausituloni.



ap

toinen lapsista syntyi ja totesin miehelleni et se on kuule nyt sellanen juttu et joko perheellä yhteiset rahat ja eletään perheenä tai sitten minä lähden muksujen kanssa ja hän maksaa elatukset.

no niin siinä kävikin ettäero tuli.

asuttiin erilleen vuosi kunnes neiti päätti ilmoittaa tulostaa ja sillon miehelle esitin kysymyksen.jatkamme kahden asunnon elämistä ja hän maksaa elatukset.suuremmat kulut tuli miehelle kun asuttiin erillään ja maksoi asunnosta ja elatukset.

palattiin yhteen ja sen jälkeen meillä on ollut yhteiset rahat ja nyt lapsiakin on jo viisi.

miehen piti pistää ajattelemaan asiat eri kantilta.

tosissaan elä siedä tota et miehellä omat rahat.

ja kun meijän viides lapsi täytti 3 niin palauduin työ elämään ja nyt meillä on miehen ja minun palkka yhteisessä käytössä.

mies on jälkikäteen pyydellyt anteeksi että teki tälläsitä.

mies sillon 27v kun erottiin ja nyt on jo 40 eli tajuu asiat aivan toisella tavalla kun mitä nuorena.

yhdessä oloa on ollut takana jo 16v.

mies pistäisi lapsen ensimmäiseen hoitopaikkaan, mihin saisi. Meille on tärkeää, että lapsi saa kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona. Lapseni kustannuksella en siis tilannetta halua ratkaista.

Olen koittanut sanoa, että minun kotonaoloni mahdollistaa miehen työssäkäynnin. Minä teen meillä myös 95% kaikista kotitöistä. Miehen mielestä se, että hän maksaa asumisen ja suurimman osan laskuista riittää korvaamaan kotonaoloni. Usein riitatilanteissa (vuokra)kodistamme tuleekin hänen omaisuuttaan ja minä en kuulema osaa tehdä mitään rahanarvoista. Tällaiset kommentit satuttavat minua, koska minusta työ, jota teen on kaikkein arvokkainta: Rakkautta.

ap

että miehelle olisi tärkeää, että lapsi saa kasvaa kotona. Jos mies laittaisi lapsen ensimmäiseen hoitopaikkaan minkä saisi.. Ja muutenkin, jos mies aidosti arvostaisi lapsen kotihoitoa tärkeänä niin tuskin heittelisi kommentteja siitä, että ap ei tee mitään järkevää.

tarvit sitä pesämunaa kun päätät -toivottavasti pian- erota tuosta paskamiehestä.





GRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRrr

Mitä voin nyt tehdä, kun työpaikkaakaan ei enää ole? Mihin menisin ja miten kestäisin kummankin suvuista tulevat vihat niskassani?



Eikä se kylpyläreissu tässä ole tärkein asia, vaan se mitä se suhteestamme paljasti. Itse en ikinä voisi käyttäytyä miestäni kohtaan noin, jos hän olisi kantanut, synnyttänyt, imettänyt ja hoitanut kodin koko ajan.



ap

mies pistäisi lapsen ensimmäiseen hoitopaikkaan, mihin saisi. Meille on tärkeää, että lapsi saa kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona.

Katsopa omaa tekstiäsi. Sinä kuvittelet, että te olette yhdessä päättäneet, että lapsi saa kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona. Vaan ettepä ole tainneet sellaista yhdessä päättää. Vaan sinä olet päättänyt tuollaisen asian, sillä mieshän laittaisi lapsen hoitoon ihan mihin vain. Mies ei ole valmis tukemaan tuota sinun päätöstäsi, koska sitä päätöstä ei ole tehty yhdessä.

"Alle kolmivuotiaan paikka on kotona äidin kanssa".



Mutta jos hoito jätettäisiin hänen harteilleen, hän veisi lapsen kunnalliseen päiväkotiin. Että sinänsä asemaani asettuminen on mahdotonta. Ja siksi minä olen kotona.



Miehellehän tilanne tietysti on erilainen, koska hän ei ole hoitanut lasta itse alusta saakka. Lähinnä iltaisin töistä tullessaan tapaa lastansa siistissä kodissa, jossa kotityöt on tehty ja ruoka valmiina. Varmaan luulee, että tämä kaikki on saavutettu hänen työssäkäynnillään ja saan kaiken valmiina lautasella. Eikä suinkaan minun ponnistuksillani ja siivouksellani.



ap

Siksi siitä täällä märisenkin. Nyt asia vain tuli ensimmäistä kertaa ajankohtaiseksi, sillä aikaisempia menoja minulla ei ole vielä ollut ilman lasta. Ja koko perheen menot mies on yleensä maksanutkin. Siis vauvauinnit jne.



Emme ole naimisissa, minun työpaikkani meni laman alta, joten olen todella miehen armoilla.



ap

harkiten vastoin miehen tahtoa? Niin, ja oletteko naimisissa?

Kamalaa, olen tosi pahoillani ap:n puolesta. Tuollainen "omat rahat"-systeemi toimii vain jos molemmat on töissä ja kummallakin on yhtä iso palkka.



Jos te olette yhteisellä päätöksellä lapsen hankkineet ja pidätte hänet kotihoidossa kolmivuotiaaksi saakka, on se suoraan pois sinun tuloistasi ja näin ollen olet menettänyt oman palkkasi. Nyt teet töitä kotona mistä ei valitettavasti paljoa palkkaa makseta mutta koska se on teidän ja lapsenne etu ja yhteisesti päätetty niin miehen täytyy elättää sinua tämä aika. Piste.



Matemaattisesti teidän pitäisi jakaa tulonne näin: Kaikki tulonne miinus pakolliset menot (ei siis omia ekstramenoja) jaettuna kahdella= sinun osuutesi joilla saat hummailla niin paljon kuin irtoaa.



On huutava vääryys jos kotiin jäävä kärvistelee tukirahoillaan, maksaa niistä lapsenkin kuluja ja sitten ei ole varaa edes sukkia ostaa... Ja samalla mies ryyppää ja rellestää miten huvittaa. Ihme äijä!

Mitä voin nyt tehdä, kun työpaikkaakaan ei enää ole? Mihin menisin ja miten kestäisin kummankin suvuista tulevat vihat niskassani?

Eikä se kylpyläreissu tässä ole tärkein asia, vaan se mitä se suhteestamme paljasti. Itse en ikinä voisi käyttäytyä miestäni kohtaan noin, jos hän olisi kantanut, synnyttänyt, imettänyt ja hoitanut kodin koko ajan.

ap

Keskustelet miehen kanssa vakavasti. Päätät pitää OMAA aikaa vähintään kerran viikossa (pidempään), tai päivittäin, menet lenkille, kauppaan, mihin vain, kunhan menet pois kotoa ja mies saa itse hoitaa lapsen.

Tuon irtioton otat heti.

Ala katsomaan työpaikkoja, ilmoittaudu työvoimatoimistoon työnhakijaksi.

Lapselle haettava päivähoitopaikkaa, että pääset töihin, jos työpaikka löytyisi.

Vastuu lapsesta on 50/50, tuo toinen 50 % kuuluu siis miehelle, ei sitä pelkällä rahalla osteta (monet miehet yrittävät selittää noin).

Unohda sukulaisten vihat, he eivät elä sinun elämääsi, vaikuttavat jämähtäneen entisaikaan.

Teet niin tai näin, sukulaisten vihat saat päällesi, jos sellaista porukkaa ovat.

Miehesi ajattelutavassa on todella parannettavaa, tuolla asenteella avioliitto on pian entinen.

Älä missään tapauksessa hanki toista lasta, ennenkuin tilanne on perheessänne muuttunut ja isästä tullut lapselle isä ja puoliso sinulle.

Nyt isä elää poikamieselämää ja selvästi nauttii siitä - kukapa ei nauttisi, jos kotona on täysihoito ja kuuliainen vaimo.

Joitain on vaikea muuttaa, aika näyttää kuinka käy. Kaikkea hyvää toivoen.

saada sukulaisten vihat menemällä töihin, jos kerran sekä oma äitisi että miehesi äiti ovat sitä mieltä, että miehen ansaitsemat rahat on miehen rahoja??? Sanot että et pärjää kotihoidontuella ja töihin on mentävä. Piste. Lapsi hoitoon päiväkotiin, mies kotiin nauttimaan kotihoidontuesta tai mummot hoitamaan vuorotellen ja heille kotihoidontuki puoliksi - jos kerran heille kotihoito on niin tärkeää.

Pistäpä alkuun miehes lukemaan tätä ketjua!Huomaa mikä ääliö on.



On miehiä, jotka pitävät itseään "keskuksena", ympäriltä löytyy: mm vaimo, vanhemmmat, työ, ystävät, harrastukset jne. Mutta on myös miehiä, jotka kumppanin löytäessään muuttavat tuon "keskustan" perheeksi ja ympäriltä löytyy myös nuo kaikki, paitsi vaimo, sillä vaimo on keskustassa yhdessä miehensä kanssa tasavertaisena yrityksen pyörittäjänä. Vaimon tehtävät vaan tuppaa vaihtelemaan enempi elämän aikana kuin tämän miehen.'

Tässä sinulle, itsekäs ja typerä mies: siinä vaiheessa kun heräät ja katsot ympärillesi.. harrastus ei enää kiinnosta, nuo ystäväsi ovat kotona perheen kanssa ja sinun perheesi..niin, vaimosi on löytänyt lämpöisen, rakkautta antavan miehen ja perustanut hänen kanssaan PERHEEN, tuon yhteisen yrityksen, jonka ainut päämäärä on kasvattaa yhteistä voittoa: onnea ja hyvää oloa. Ja sitä perhettäpä pyörittääkin sitten 2 tasa-arvoista kumppania. Tehtävät saattavat vaan välillä vaihdella, mutta mikään tehtävä ei ole toistaan vähempiarvoisempi, sillä kaikki tehtävät vievät kohti yhteistä tulevaa..

Siksi siitä täällä märisenkin. Nyt asia vain tuli ensimmäistä kertaa ajankohtaiseksi, sillä aikaisempia menoja minulla ei ole vielä ollut ilman lasta. Ja koko perheen menot mies on yleensä maksanutkin. Siis vauvauinnit jne.

Emme ole naimisissa, minun työpaikkani meni laman alta, joten olen todella miehen armoilla.

ap

Tuli mieleeni, että hän pelkää jäädä hoitamaan lastanne viikonlopuksi, jos sinä menet kylpylään.

Tekosyyksi hän keksi sen, että sinun on itse maksettava kylpyläreissu.

Jos hän ei ole aiemmin hoitanut lasta, on luonnollista, että tilanne pelottaa. Kerroit, ettet ole käynyt missään.

Kysypä tuota.

Oma "turvasi" on melko huono, koska olette avoliitossa. Siksikin kannattaisi hankkia työpaikka, eläkekin karttuisi -- vaikka se sinusta tuntuukin niin kaukaiselta asialta, mutta kotonaolovuodet eivät pahemmin eläkettä kerrytä (nykyään kodinhoitotuki käsittääkseni huomioidaan eläkelaskelmissa), kodinhoitotukikin loppuu jossain vaiheessa. Kuinka sitten?

Mitä pidempään olet kotona, sitä vaikeampaa on töihin meno.

Jos menet töihin, mies joutuu tekemään myös kotitöitä. Hän voi tietty olla tyyppiä: "minulla on paremmat tulot, minä en tee kotitöitä."

Tuollaisen kanssa ei kannata mennä naimisiin.

Huomioi, että avoliitossa miehen nimissä hankittu omaisuus on hänen, sinä et saa mitään, jos eroatte. Oma omaisuutesi on luonnollisesti sinun.

Istukaa pöydän ääreen ja puhukaa asiat selviksi, joskus se on tehtävä.

Olen kotona 1,5-vuotiaan lapsemme kanssa. Ostan kodinhoidontuestani lapsen vaatteet, omat vaatteeni ja maksan ruokaostoksia ja laskuja jäljelle jäävistä rahoista.

Mies käy töissä ja maksaa asumiskulut, suurimman osan laskuista jne.

Haluaisin nyt ensimmäistä kertaa lapsen syntymän jälkeen mennä äitikerhomme kanssa kylpylään viikonlopuksi. Mies sanoi, että saan maksaa reissun omista rahoistani, mikäli haluan mukaan.

Hän itse käy kavereineen syömässä, baarissa, harrastuksissa jne. Minusta ei ole reilua, että hänelle kuuluu raha, vapaa-aika ym., mutta mies on sitä mieltä, että hänelle maksettu raha on hänen rahaansa. Sekä oma että mieheni äiti on samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Meneekö se kaikilla muillakin näin? Tunnen, että minua on kusetettu eikä panostani perheen eteen arvosteta tippaakaan.

Tuohan on aika perseestä suorastaan.

Mun mieshän ainakin automaattisesti TARJOAA mulle jotain rentoutumismatkaa, ja antaa rahaa aina kun pyydän.

Itse myös käyn työssä ja meillä siis pieni lapsi n. 2v.

Saan huomattavasti pienempää palkkaa kuin mieheni, mutta ei meillä koskaan mitään rahariitoja ole ollut.

Mies maksaa auton, talon, suuren osan ruuista ja myös kaikki lomat. Itselläni ei olisi varaa.

Haluan sitäpaitsi olla itsenäinen ja maksan aina miehelleni takaisin jos jotain extraa pyydän esim. huvimatkaani varten, tai edes osan yritän maksaa. Hän ei kieltäydy siitäkään, mutta ei sen takia että kokisi minun olevan hänelle jotenkin velkaa vaan siksi, että kunnioittaa minua.

Raha on vain rahaa, ei muuta.

Meillä ei muuten ole avioehtoa.

On ilmainen kodinhoitaja ja melkein ilmaiset ruoatkin.

Kenen se lapsi on? Isa ei edes vaatetta osta lapselleen.

Aikamoisen sopan olet keittanyt kun olet avosuhteeseen tehnyt lapsen jonka isakin on lapsen tasolla. Mika suomalaisia naisia vaivaa etta ei osata pitaa oikeuksista puolta? Tasta lahtien pidat sita ehkaisypilleria tiukasti polvien valissa niinkauan kunnes tilanteesi paranee.

Ja jos joskus edehdyn sanomaan miehen palkasta, että on miehen rahoja mies kyllä muistaa aina ja heti korjata että, ne on meidän rahoja.



Koskaan ei ole pitänyt mieheltä kysy voinko ostaa sitä tai tätä tai voinko mennä sinne tai tänne.

Jopa ulkomailla kavereiden kanssa käyn ilman miestä ja lapsia joskus.



Sano miehelle, et on sen vuoro jäädä kotiin ja sä lähdet töihin jos se tuollai ajattelee.

panostas kodin- ja lapsenhoidossa pätkääkään. Eikö sua muutenkaan. Sä olet vain ilmainen talouden- ja lapsenhoitaja. Jos eroaisitte niin tuskinpa se sun miestä kauheesti liikuttais, sehän sais edelleen jatkaa menojaan ja elintaso säilyis.



Itse olen samassa tilanteessa nyt kun aion hoitovapaat pitää puol vuotta mutta säästin rahaa kun olin vielä töissä ja makselen säästöilläni nyt yhteiseistä menoista minun osuuttani ja lisäksi myös omia menojani. Sopimus meillä oli että molemmat säästää 3000 euroa eli yhteensä olisi 6000 euroa säästössä hoitovapaata varten. Arvatkaapa säästikö mies? Ei tietenkään...Eli hoitovapaa tulee minun maksettavakseni vaikka lapsi on yhteinen.



Eli ei se auta vaikka kuinka asioista keskusteltais ja sovittais etukäteen jos toinen ei pidä sanaansa

Tosin meillä mies painosti minua heti ä-loman loputtua menemään töihin. Minulla ei ollut työpaikkaa mutta aloin siis paikkaa hakea heti loman loputtua ja jäätyäni hoitorahalle. Sainkin paikan parin viikon hakemisen jälkeen ja lapsi siis lähti hoitoon. Itse olisin mieluummin hoitanut lapsen kotona mutta tähän sitten oli mentävä kun en halunnut miehestä erotakaan.



Sama toistui toisen lapsen synnyttyä eli mies halusi että tienaan omat rahani. Nyt kuitenkin pidin oman pääni siinä että alle vuoden ikäistä en hoitoon laita. Taaskaan ei minulla ollut valmiina työpaikkaa joten hain yötyöhön ja mies piti kaikki lomansa kun aloitin työt. Mies siis joutui paljon lasta hoitamaan ensin omansa ajan ja sitten usein niin että hoiti lasta ennen töihin menoa/töistä palattua että minä sain nukkua ennen oman työvuoronai alkamista illalla.



Kun kolmas lapsemme syntyi oli miehen kanta muuttunut minun kotona olooni ja hän vaatimalla vaati että jään kotihoidontuelle ä-loman loputtua. Hoidinkin kolmannen lapsen kotona kolmevuotiaaksi ja enää ei ollut mitään puhetta siitä etä olisi kummallakin omat rahat vaan rahta oli yhteisiä ja niitä käytettiin yhteisen perheen hyväksi. Miehen siis piti ensin tajuta se mitä on olla kotona hoitamassa lasta ja mten iso työ se on. Vasta sitten mies osasi arvostaa kotiäitiyttä enemmän kuin rahaa jota itse tienasi.

voisin sanoa että kyllä olisi hyvä sinuakin ja lastanne sponsoroida vaikka maksaakin asumiskulut ja on käytännössä perheen elättäjä. Mitään lain sanelemaa pakkoa siihen ei kylläkään ole, joten lakimiehellä et tee mitään.



Näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon joten muistakaa aina mainita että suuri osa miehen ansioista menee (ja te odotatte menevän) perheelle kun valitatte sukupuolten välisiä tuloeroja. Luulen että elintasonne on nyt parempi kuin ilman miestä, varsinkin kun olet työtön.