Vain miehen rahoja?

Meillä on tehty yhteenmuuttamisesta alkaen (nyt eletään avoparina kahden lapsen kanssa, minä kotona, mies töissä) niin, että tietty osuus rahoista on yhteistä ja menee yhteiselle tilille. Tältä tililtä maksetaan kaikki laskut, asuminen, auto, ruuat, vaatteet ja yhteiset huvit ja menot. Omilla rahoillaan saa sitten hummata tai shopata 30. ihanat farkut.



Tuo "yhteiselle tilille menevä osuus" ei ole todellakaan aina sama, eikä ainakaan molemmille sama. Yhteinen osuus lasketaan niin, että molemmille jää yhtä paljon hummailurahaa. Ja isommista menoista sovitaan aina yhdessä ja vuorotellaan. Meillä baarikeikat on isoja menoja, koska kun kerran "ulkoilemaan" lähdetään, niin ei haluta pihdata, vaan rahaa palaa useampi satanen. Emme siis käy kovin usein baarissa kumpikaan.



Sillä ei nyt oikeestaan ole AP väliä kuka maksaa ja mitä maksaa. Voitte väitellä sun miehen kanssa hamaan tulevaisuuteen siitä, kumpi maksaa kaupassa. Ajattele, mikä on nyt oikeasti tärkeää; Sä et ole tyytyväinen teidän nykyiseen työnjakoon, etkä rahapolitiikkaan, ja kuulostaa siltä, että olet alkanut muutenkin pohtia onko miehesi arvoisesi ollenkaan. Lisäksi näyttää siltä, että teidän toiveenne ja ajatuksenne liittyen perheeseen ja perheenä elämiseen ovat aika kaukana toisistaan. Ja nämä ovat niitä asioita, joille sun pitää oikeesti tehdä jotain. Vaikka mies maksaisikin sut hirveen tappelun jälkeen tytöjen reissulle, niin se ei noita muita asioita muuta...

Kuulkaa naiset; keskustelkaa näistä raha-asioista jo ennen kun alatte yrittää lasta. Meillä on ns. omat rahat, mutta perheen menot maksetaan yhteisesti, ja ennen äitiyslomaa ja hoitovapaata, keskusteltiin, että millä tavalla mieheni tällöin kantaa suurimman osan taloudellisista menoista. Eikä ole sitten näistä asioista tarvinnut kertaakaan riidellä.

Mun on vaikea ymmärtää tuollaista perhe-elämää. Mun mielestä jos asutaan samassa taloudessa ja on yhteisiä lapsiakin, koko perheellä täytyy olla sama elintaso. Meillä on omat tilit, mutta rahat ovat olleet yhteisiä jo ennen lapsia tai naimisiinmenoa. Se maksaa, jolla on rahaa. Yhdessä sovitaan molempien menoista ja hankinnoista. Mä en ymmärrä sitä, että lapset kulkee retkuissa ja silti isä ostelee viihde-elektroniikkaa, kuten erään ystäväni perheessä.

Miehenä voisin sanoa että kyllä olisi hyvä sinuakin ja lastanne sponsoroida vaikka maksaakin asumiskulut ja on käytännössä perheen elättäjä. Mitään lain sanelemaa pakkoa siihen ei kylläkään ole, joten lakimiehellä et tee mitään. Näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon joten muistakaa aina mainita että suuri osa miehen ansioista menee (ja te odotatte menevän) perheelle kun valitatte sukupuolten välisiä tuloeroja. Luulen että elintasonne on nyt parempi kuin ilman miestä, varsinkin kun olet työtön.

Toiveesi ei liene kohtuuton ja voisit sanoa vaikka, että ilahtuisit etukäteissynttärilahjasta, jos mies maksaisi tämän kylpyläviikonlopun. Muttu juttuhan on niin, että kyseessä on ylimääräinen ei pakollinen meno, ja mielestäni miehellä on silloin oikeus päättää, maksaako hän sen sinulle. Mä olisin vastannut aivan samoin, jos mieheni olisi hoitovapaallaan ehdottanut Tallinnan risteilyä, että kustanna itse. Mutta kauniisti esitetystä lahjapyynnöstä en olisi kehdannut kieltäytyä.

mene. Mä olen kotona meidän yhteisen lapsen kanssa. Meillä on 2 tiliä ja mulla on kumpaankin tiliin kortti.

Mies maksaa kaikki laskut ja jos joskus haluan mennä jonnekin vkonlopuksi, pojat vielä heittää mut ja toivottaa hyvää viikonloppua.

Neuvottelun paikka.



Jos miehesi ei suostu neuvottelemaan, tee vähän aikaa nuuempaa ruokaa, esim päivällisesti kaurapuuroa ja sano että säästät sinne viikonloppuun. Eiköhän teot tepsi.

Miksi te ihmiset ette keskustele mm. näitä raha-asioita selväksi ennen kuin alatte tekemään lapsia.

että saan maksaa reissuni itse. Aloin välittömästi itkeä, ettei hän halua yhden yhtä rentouttavaa viikonloppua lapsensa äidille tarjota. Eniten on siis tunnepitoinen asia, koska koen että todellakin olisin ansainnut tämän yhden reissun.

Yksin mies käy riennoissaan siksi, että imetin lasta yli vuoden ikään ja lastenhoitajia meillä ei ole. Sukulaiset asuvat toidella puolella Suomea.

Tämä on ensimmäinen menoni lapsen syntymän jälkeen, joten aikaisemmin ei ole tällainen keskustelu ollut ajankohtainen. Asioista on väännetty silloin, kun olen nähnyt hänen menoeriään harrastuksiin, ravintoloihin jne. Ne ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin minun kuukausituloni.

ap

Mies ei selvästi halua, että menet sinne kylpylään (pelkää ehkä, että tapaat siellä vetävännäköisiä miehiä tai ehkä pelkää jäädä lapsen kanssa kahden?). Näytä sille kakkiaiselle, että hän ei sinua määrää ja lainaa rahat reissuun vaikka kaveriltasi, jos isäsi/äitisi/sisaruksesi eivät suostu! Maksat sitten pikkuhiljaa takaisin. Älä jätä menemättä, koska silloin alistut miehesi kontrollin alle. Jos hän viettää vapaa-aikaa muualla hauskaa pitäen, kavereittensa kanssa, on sinullakin siihen oikeus!

Meillä vaimo vastusti yhteisiä rahoja kovasti.



Kovan painostuksen jälkeen suostui sitten yhteistalouteen.

Hyvä näin sillä kaikki on niin paljon helpompaa.



Tiedä siten oliko syynä, että mulla oli opintolainaa 30 000mk ja hänellä säästöjä 100 000mk



Hänellä oli työ minä opiskelija.

Nyt minä sitten tienaankin 3 kertaa sen mitä hän.



Minusta kuitenkin perhe ei ole perhe jos varat ei ole yhteisiä.



m35

Minä vastustin, kun olin tottunut olemaan itsellinen elettyäni sinkkuna kymmenen vuotta. Mutta enpä myöskään etukäteen tajunnut, kuinka moneksi vuodeksi mun tulot loppuu / tippuu minimiin, kun lapsia tehdään, joten eihän erilliset rahat olisi mitenkään toimineet. Mies oli onneksi fiksumpi, niin ei tarvinnut asiasta pikkulapsiaikana sitten enää alkaa keskustelemaan.



Mies oli oikeassa, ja minä en tajunnut yhtään mitä ongelmia erilliset rahat olisi tuoneet. Vaikka olen nainen, niin en sitä etukäteen tajunnut. Joten siten en pidä minään ihmeenä, ettei kaikki miehetkään asiaa tajua, vaikka se lapsi ap:n perheessäkin toki jo on.



Eli jotenkin se ap:n mies pitäisi saada tajuamaan, rautalangasta vääntämällä, kantapään kautta, miehen kaveri tai ammattiauttaja sanomaan, että vaimokin tarvitsee vähän rahaa.