Mies ei halua toista lasta

Vai onko teillä tullut lapsimäärä puheeksi vasta nyt?

ero. Koen jotenkin sisaruksen lapsen kannalta niin tärkeäksi, etten millään voisi hyväksyä, että vapaaehtoisesti jättäisi esikoisen ainokaiseksi.

päällä täälläkin. En ole vielä päättänyt mitä teen.. :(

joten en koe ratkaisuksi hajoittaa pientä perhettäni ja ennen kaikkea esikoiseni ainoaa perhettä.



Järkevällä ikäerolla en saa toista kuitenkaan, jos eroamme. Eroprosessi, uuden miehen tapaaminen, seurustelu ja tutustuminen, lapsen yrittäminen, raskaus jne.. Siihen menee vuosia!



Olen todella onneton, mutta jokaisen lapsen täytyy saada syntyä toivottuna. Olisiko neuvoja, miten miehen pään voisi saada kääntymään?



ap

Jos hän oli seurustelunne alussa samaa mieltä KUN juttelitte asiasta, että hän haluaa vain yhden, niin mitä ruikutat?? Jos taas hän halusi enemmän niin sitten jätä ehkäisy ja kerro se miehelle. Kyllä se pian muuttaa mielensä takaisin alkuperäiseen suunnitelmaanne.

teidän mielestänne on siis parempi että lapsella on edes mahdollisuus sisarukseen kuin että hänellä olisi isä joka asuu hänen luonaan?

viisi vuotta.



Voitko ehdottaa miehellesi kompromissiä, että lapsi tehdään (tai siis yritetään), vaikka kahden vuoden päästä. Jos on ehdottomasti sitä mieltä, ettei koskaan, niin sitten elät sen kanssa tai eroat.

Itse eroaisin sen takia, että en pystyisi koskaan hyväksymään mieheni ratkaisua yksilapsisuudesta ja jäisin ns. katkeraksi, mikä tietysti heijastuisi suhteeseen, joten sen lisäksi, että esikoinen jäisi ainokaiseksi, hän joutuisi myös elämään kodin kylmässä ilmapiirissä ja vielä ilman sitä sisarusta. Mutta jos ap pystyy hyväksymään miehensä ratkaisun ja jatkamaan elämäänsä normaalisti ilman katkeruutta, niin siitä sitten vain. Minä en pystyisi.

teidän mielestänne on siis parempi että lapsella on edes mahdollisuus sisarukseen kuin että hänellä olisi isä joka asuu hänen luonaan?

koska onhan se nyt ihan selvä, että parisuhde jossa molempien vanhempien halut ovat näin radikaalilla tavalla erilaiset, niin ei ole paras paikka lapselle kasvaa. Siinä on jompikumpi muuttanut mielensä, koska tuskin nyt kaksi ihmistä joista toinen haluaa ehdottomasti vain yhden lapsen ja toinen enemmän niin olisi alunperin menneet yhteen. Toinen on siis muuttanut mielensä ja se taas ei varmasti ole tehnyt hyvää parisuhteen luottamukselle yms. Viallisessa parisuhteessa ei ole hyvä kasvattaa lasta.

joten Olen todella onneton, mutta jokaisen lapsen täytyy saada syntyä toivottuna.

Vai haluatko - sillä silloinhan lapsi syntyy toivottuna.

Perustelin mm näin: en halua että ainoa joka jää mua kaipaamaan on ainokainen lapseni jolla ei ole ketään tukemassa surussaan. Ja jos menee aikaa, enkä ole saanut toista lasta, mitä jos lapseni menehtyy enkä enää saa jälkeläistä? Ois ihana jos ois toinen lapsi vierellä. Jos ois 2 lasta, niillä olisi aina joku joka välittäisi. Ei tarvisi ajatella että vanhana olisi yksin ilman ystävää ja jos ei saisi lapsiakaan kuolisi yksinäisenä.

JA että niin ihanaa olisi kokea se koko raskaus ja vauva-aika uudelleen. Tuntea ne pienet potkut ja synnytys. Olisi ihanaa antaa lapsellemme pikkusisarus. Jakamaan ilot ja surut. Täyttämään pöydän toinen puoli. Se tyhjä tuoli neljän hengen kalustossamme. Kuinka ihanaa olisi kun se toisi niin paljon hymyjä elämäämme. Kuinka saisi isompikin luonnetta lisää kun oppisi puolustamaan itseä tässä elämässä, jakamaan ja elämään yhdessä muiden kanssa. Ja se että itse saisit hoitaa lapsiasi kotona. Ei joku hoitotäti.

Toivottavasti miehesi muuttaa mielensä!

t:äiti joka luuli ettei meille enää tule lapsia kun mies oli niin varma ja tiukka ja äkäinenkin, ja sitten mies yllätti saamalla vauvakuumeen :D

mutta miestäni en voi pakottaa toisen lapsen isäksi ja lastakin kohtaan se olisi väärin.



Suhteessamme ei ole mitään perustavanlaatuista vikaa. Mies on ihana sekä minulle että lapselle, mutta tuo rakastava ja ihana mies on vain päättänyt, että yksi lapsi on tarpeeksi. Lapsettomina suunnittelimme, että annamme asioiden mennä omalla painollaan, sillä kummallakaan ei ollut aikaisempaa kokemusta vanhemmuudesta.



En olisi uskonut, että voisin kaivata niin paljon sisarusta lapselleni ja tuhisevaa vauvaa taas rinnoilleni..



ap

ensin pommitin hullunlailla...varmaan vuoden sitä, että haluan kolmannen ja mies oli ehdottomasti vastaan. Jankutin, perustelin ja väänsin asiaa ja se ei mihinkään siitä muuttunut. Sitten eräs päivä "luovutin" tai oikeastaan lopetin vain asiasta puhumisen. Ei mennyt aikaakaan kun mieheni äänensävy muuttui, hän alkoi puhumaan, että "sitten kun meille tulee kolmas " jne. Jotenkin hänen piti vaan saada käsitellä asiaa itseksensä ilman paineita.



Mutta en tiedä minäkään voisinko jatkaa suhteessa jossa halumme lapsilukuun olisi täysin eri. Varsinkin jos alunperin ollaan puhuttu lapsien teosta ja oltu siitä samaa mieltä...

Mutta jo samassa lauseessa tulee liuta selityksiä, miksi et muka voi sitä toista lasta hankkia.



Et taida oikein itsekään tietää mitä haluat.

Minusta siinä ei ole mikään liuta selityksiä, vaan ongelman ydin.

Mä halusin ehdottomasti kolmannen ja mies ei. Tätä asiaa vatvottiin lopulta vuosia yhteensä. Kun mies ei lämmennyt asialle ja itse koin asian todella tärkeäksi, kerroin miehelle suoraan, että uskon tulevani katkeraksi, jos en saa yrittää sitä kolmatta lasta. Ja sanoin myös, että harkitsen eroa, että mulla on mahdollisuus kolmanteen lapseen. Ja lopetin asiasta puhumisen.



Meni vuoden verran ja mies itse alkoi puhua kolmannesta lapsesta. Sain siis sen kolmannen lapsen saman miehen kanssa :)



Ja tämä kuopus on meille kaikille todella tärkeä, myös miehelle.

Mies kokee vauva-ajan hyvin erilaisena kuin nainen, ja onhan teidän esikoisenne vielä pieni, vasta muuttunut vauvasta taaperoksi. Ehkä vauva-ajassa oli jotain, minkä miehesi koki ahdistavana, ja pelkää sen uusiutumista, eikä siksi halua enempää lapsia. Ehkä hänellä on stressiä jostakin nykyiseen elämäntilanteeseenne liittyvästä asiasta - raha-asiat, työt tms. Ehkä hän ei vaan halua lasta nyt, mutta haluaa sitä vielä myöhemmin. Miehet tuntuvat usein olevan aika ehdottomia, ja käyttävät usein tällaisia ilmaisuja kuin "ei koskaan" ja "ikinä", mutta käytännössä ei koskaan tarkoittaa jotakin suhteellisen lyhyttä, rajattua aikaa ja ikinä tarkoittaa ettei ainakaan vuoteen ;)



Meillä esikoisen vauva-aika oli todella rankkaa aikaa, ja olimme molemmat todella väsyneitä. Vielä esikoisen ollessa 1-vuotias olimme molemmat, sekä minä että mieheni, sitä mieltä, ettei meille enää koskaan yhtään lasta. Mun mieleni muuttui kuitenkin puolessa vuodessa, ja aloin toivomaan toista lasta. Mies totesi, että hän ei halua, ei ikinä milloinkaan eikä koskaan. Asiasta käytiin monen monet riidat ja keskustelut, ja lopulta mä tyydyin siihen, enhän minä voinut miestäni pakottaa lasta tekemään vastoin tahtoaan. Olin vihainen kyllä, loukkaantunut ja välillä todella inhottava, koska mies sivuutti mun toiveeni niin täysin. Välillä muutin jopa pois yhteisestä makuuhuoneestamme, ja tosissani mietin ottavani eron. Mutta ajan myötä tilanne helpottui, ja vihani muuttui lähinnä suruksi. Katsoin lähes fanaattisen uskollisesti joka ainoan vauvoihin ja lapsiin liittyvän ohjelman, joka tv:stä tuli, ihastelin tuttavien lapsia ja kävin aina kyetessäni vapaaehtoisena ohjaajana eräässä perhekerhossa, hoitamassa lapsia (jotta äidit saivat istua juomaan kahvikupposensa). Itkeskelin mieheltä salaa, tai niin luulin (hän kyllä huomasi sen), ja mulla jopa käynnistyi maidontulo uudestaan. Vuosi sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran olimme puhuneet (riidelleet) toisesta lapsesta, katsoimme jotakin dokumenttia jostakin orpokodista, jossa lapset näkivät nälkää eivätkä päässeet juuri koskaan aikuisen syliin, ja kun ohjelmassa alkoi kuulua vauvan itkua, mulla alkoi tihkua maitoa niin, että liivit ja paita menivät märäksi. Mies naurahti vähän ja totesi, että "kai mun on sulle se toinen lapsi tehtävä, kun kerran on noi sun tissitkin päättäny imettää taas". Nyt meillä on kaksi lasta, ja minä tahtoisin kolmatta. Kuopus on 10kk, mies ilmoitti heti hänen synnyttyään, että ei enempää, mutta jo viime viikolla mies sanoi, että ehkä se ei olisikaan huono idea, mutta ehkä ei kuitenkaan vielä. No, mä olen samaa mieltä, ei vielä.



Voi toki olla, ettei sun miehesi muuta mieltäsi. Hän varmasti kokee juuri nyt joka ainoan keskusteluyrityksen aiheesta painostamisena, joten sanoisin, että aikalisä olisi paikallaan. Voit vaikka sanoa miehellesi, että et halua painostaa, mutta haluaisit puhua asiasta kuitenkin, joten voisiko miehesi ottaa asian puheeksi sitten, kun uskoo pystyvänsä puhumaan siitä ilman riitaa. Sä olet myös nuori vielä, joten sulla ainakin teoriassa olisi aikaa odottaa jokunen vuosi.

Jos se olet sinä, voit huoletta jättää sen pois. Eihän kaikesta tarvitse toiselle kertoa... ;)

Eikö tässä keskustelussa laiteta mitään arvoa miehelle kumppanina, rakastettuna ja parhaana ystävänä? Ihme parisuhteita jos miehellä on vaan välinearvo.



Mut asiaan; teidän esikoinen, ap, on vielä niin pieni, et mies tuskin on vielä päässyt nauttimaan isyydestään samalla tavalla kuin mitä hän tulee nauttimaan, kun lapsen kanssa saa alkaa touhuta enemmän. Hänen mielensä voi muuttua. Todennäköisesti hän miettii myös raha-asioita ja haluaisi, että olisitte moletta töissä tässä hetken. Voi myös olla, että hänellä on ikävä rauhallista aikaa sinun kanssasi ilman että lapsi on jatkuvasti läsnä, ja hän tajuaa että toisen lapsen jälkeen sitä ois vieläkin vähemmän kuin nyt.





Sä olen vielä nuori, (samoin mies?) joten ei ole mitään syytä alkaa panikoida tuosta asiasta. On erittäin todennäköistä, että mies haluaa vielä toisenkin lapsen, kunhan esikoinen on jo omatoimisempi.

mutta mies ei. Hän sanoo että ei todellakaan ikinä. Silti hän on sitä mieltä että vauvavaatteita ja sänkyä ei saa myydä...