Saan vauvan miehen kanssa, jolla ns. vanha lapsi.

vaikeavammaisen lapsen. siihenhän ei muuta tarvita kuin hapenpuute synnytyksessä.

Taitaisi olla lapselle todellakin parempi olla olematta yhteydessä teihin. Tähän tulokseen olen tullut luettuani ketjua. Äitini oli tuollainen lapsi ja on ollut suljettu pois isänsä perheestä.

Äitipuoli ei tosin ollut noin kylmä.

Arvomaailma, jossa lapselle ei anneta ihmisarvoa sellaisenaan ja itsekäs omaan napaan tuijottaminen, ei ole kellekään hyvä. Psyykkisesti olisi parempi etsiä isä-hahmoa muualta.

Miten voisi oppia tuntemaankaan jos kerta kieltäytyy tapaamasta.

Oli munkin kaikki kolme lasta mulle ihan ventovieraita kun ne syntyivät.

minä ymmärrän oikein hyvin, ettei miehellä ole tunnesidettä lapseen, jota ei ole koskaan juuri tuntenutkaan. Enkä itse voisi edes kuvitella hyysäväni joitain vieraita lapsia kuten omiani. Parisuhteessa molempien vanhempien tahdosta syntyvät lapset ovat eri asia kuin vahinkolaukaisut. Kyllä minä ainakin uskon, että ap:n mies rakastaa tätä toivottua lasta, vaikka ei välitäkään ensimäisestä lähes vieraasta lapsesta.

minä ymmärrän oikein hyvin, ettei miehellä ole tunnesidettä lapseen, jota ei ole koskaan juuri tuntenutkaan. Enkä itse voisi edes kuvitella hyysäväni joitain vieraita lapsia kuten omiani. Parisuhteessa molempien vanhempien tahdosta syntyvät lapset ovat eri asia kuin vahinkolaukaisut. Kyllä minä ainakin uskon, että ap:n mies rakastaa tätä toivottua lasta, vaikka ei välitäkään ensimäisestä lähes vieraasta lapsesta.

minä ymmärrän oikein hyvin, ettei miehellä ole tunnesidettä lapseen, jota ei ole koskaan juuri tuntenutkaan. Enkä itse voisi edes kuvitella hyysäväni joitain vieraita lapsia kuten omiani. Parisuhteessa molempien vanhempien tahdosta syntyvät lapset ovat eri asia kuin vahinkolaukaisut. Kyllä minä ainakin uskon, että ap:n mies rakastaa tätä toivottua lasta, vaikka ei välitäkään ensimäisestä lähes vieraasta lapsesta.

11 vuotias on LAPSI ja ensimmäisen viestisi perusteella käsitin, että mies oli lasta kuitenkin aluksi halunnut (vaikka tilanne olisikin ollut alunalkaen yllätys/vahinko).



Miehesi esikoinen on osa miehesi elämää, vaikka hän ei haluaisikaan pitää yhteyttä lapseensa. Lapsella on (tulee olla) oikeus tavata vanhempiaan ja aikuisen ihmisen VELVOLLISUUS on tukea lasta tämän kasvussa.



Minusta AP:n kommentti siitä, että miehen äiti "jostakin syystä" rakastaa lapsen lastaan, kielii mielestäni AP:n kypsymättömyydestä ja siitä ettei hän vielä ole kenenkään vanhempi ÄITI. On valtavan ihanaa ja aivan luonnollista, että jälkipolvensa (tässä tapauksessa isoäiti lapsenlapsestaan) asioista on kiinnostunut ja haluaa olla osa heidän elämäänsä. Hienoa, että isoäiti on ottanut lapsenlapsensa "omakseen", jos hänen poikansa ei kypsymättömyyttään ole siihen kyennyt.



Mielestäni miehesi masentuneisuus kielii siitä, että hän nyt uutta lasta odottaessaan on jossain määrin oivaltanut menettäneensä jotakin olennaista vanhemmuudesta, kun ei tyttäreensä ole pitänyt yhteyttä.



Jos olisitte kypsiä, fiksuja aikuisia pyrkisitte avoimeen, hyvään yhteistyöhön miehesi esikoisen äidin kanssa siten, ettei hänen tarvitsis vaatia tapaamisia tyttärelleen ja tämän isälle puhelinlinjoja pitkin. Äitihän koettaa ilmiselvästi pitää huolta lapsen oikeudesta saada rakentaa (edes jonkinlainen) suhde molempiin vanhempiinsa.



Teidän yhteiselle lapsellekin isosisko olisi äärtetön rikkaus, jos antaisitte lapsille mahdollisuuden rakentaa suhdetta.



Ps. 11-vuotias ei ole vielä mikään "iso/vanha lapsi". Otsikkosi perusteella oletin, että miehesi lapsi on esim. 20-vuotias.

Ehkä _jotenkin_ kestäisin sen, että tuo olento tulisi meille esim. kerran kuukaudessa tai kahdessa. Jos sillä saisi äidin hiljaiseksi. Mieheni saattaisi sulattaa tuon. Täytyy nyt asiasta vielä keskustella. MUTTA, äidin on turha yrittää sitten vinkua, että miehen pitäisi mennä tytön koulun vanhempainiltoihin, tutustua vielä opettajaankin (tätäkin äiti on joskus ehdottanut), kevätjuhliin, joulujuhliin tms. TAI ottaa tyttöä yhteisille reissuillemme jne. Ne on nuo tapaamiset ja THATS IT. Äiti ottaa yhteyttä harvoin, mutta sitten kun ottaa, puhelut ovat vaativia (just tuota tapaamisten peräämistä, koulun juttuihin osallistumista jne..). Mitä enemmän luin noita tekstejänne, sitä enemmän tunnen antipatiaa tyttöä kohtaan. Ei tuo mun ja miehen morkkaaminen tee muuta, kuin nostata lisää kiukkua.

Tuo OLENTO!?!??!?

Miehesi menisi mielellään vanhempainiltoihin ja olisi kiinnostunut lapsensa asioista jos hän ei olisi täysin tunnevammainen paskiainen.

Siinä on kyllä vakka kantensa löytänyt.

Toivon todella että tämä on provo.

montakin kohtaa pistää silmään kirjoituksessasi...mm. se jossa ihmettelet että miehen äidille jostain syystä tyttö on rakas! No eikös se ole ainoastaan luonnollista. Kysehän on anoppisi lapsenlapsesta!

Te kaikki tiedätte kyllä, että jos nainen ei halua vahinkolasta vaan päätyy aborttiin, on lasta mahdollisesti haluavan miehen pakko tyytyä tähän päätökseen. Jostain kumman syystä ikinä ei näe puolustettavan miehiä, jotka on yhteisen vahingon vuoksi pakotettu "isyyteen" (siis isyyden tunnustaminen ja elarit seuraavat 18 vuotta).



Lapsellekin parempi, että on tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti haluavat olla hänen elämässään!

minä ymmärrän oikein hyvin, ettei miehellä ole tunnesidettä lapseen, jota ei ole koskaan juuri tuntenutkaan. Enkä itse voisi edes kuvitella hyysäväni joitain vieraita lapsia kuten omiani.



Parisuhteessa molempien vanhempien tahdosta syntyvät lapset ovat eri asia kuin vahinkolaukaisut. Kyllä minä ainakin uskon, että ap:n mies rakastaa tätä toivottua lasta, vaikka ei välitäkään ensimäisestä lähes vieraasta lapsesta.

Sydämetöntä tekstiä, etkä taida sitä itse edes nähdä?



Minä en pystyisi tuollaisen miehen kanssa olemaan suhteessa. Kuulostaa raukkamaiselta. Hän on halunnut lapsen nuorena ja nyt pakoilee vastuuta. Lapsen äiti ei mitenkään ole syyllinen miehen ongelmiin, hän rakastaa lastaan ja vahtii hänen oikeuksiaan, kuten jokainen hyvä äiti tekisi tuossa tilanteessa.



Mietipä, sitten kun mies hylkää sinut ja teidän lapsenne, etkö aio vaatia miestä pitämään huolta lapsestanne? Sitten kun miehelläsi on uusi nainen, ja vauva aluillaan hänen kanssaan, onko sinusta ihan ok, ettei hän pidä yhteyttä teidän yhteiseen lapseenne? Onko sinusta ihan käsittämätöntä, että miehen äiti kuitenkin rakastaa lastanne?



En ymmärrä sinun ja miehesi käsittämätöntä lapsellisuutta ja itsekkyyttä. Lapset pitäisi aina olla etusijalla, oli ne entisestä suhteesta tai ei.

Miten kehtaatte väsätä lisää, kun ette edellisestäkään huolehti!!!!!!!!!

Mutta tuollaiset tarinat tuntuu todella pahalta.. :(



Jos miettii omien lasten kohdalle moista kohtelua, niin suuri olisi suru..

Mieheni äiti rakastaa tyttöä jostain syystä. En tiedä miten asiat muuttuu, kun saamme yhteisen lapsemme.



teidän lapsenne syntymän takia muuttuis??? Eiköhän se tyttö ole anopille ihan yhtä rakas, vaikka ilmeisesti toivot oman lapsesi vievän hänen paikkansa. Sairasta mustasukkaisuutta.

sitä mieltä, että 11-vuotias olisi ollut parempi abortoida?? Kyllä jo 21-vuotiaan pitää tajuta että seksistä voi ehkäisystä huolimatta seurata raskaus eikä abortti ole mikään "luomen poistoon" verrattava asia.

Tiedän kyllä, millaista vahinkoa psyykelle tekee isä, joka hylkää lapsensa. Aivan järkyttävää, miten te kehtaatte kohdella lasta tuolla tavalla!



Ehkäpä silmäsi avautuvat, kun olet itse äiti ja kuvittelet sitten oman lapsesi tuon tytön asemaan. Toivottavasti sitten ei ole liian myöhäistä.



Ex on kunnon äiti, kun yrittää huolehtia tyttärensä isäsuhteesta. Tsemppiä hänelle ja anopille. Jotkut sentään välittävät tyttöparasta.

Mieheni äiti rakastaa tyttöä jostain syystä. .

Oletko ap ihan täysijärkinen? Mummo siis rakastaa pojantytärtään JOSTAIN SYYSTÄ, jota sinä et voi käsittää vai??? Herrajumala että säälin sinun tulevaa lastasi...

En lekenut koko ketjua joten en tiedä hyppäsikö tämä kommentti jollekin muullekin silmään...

minä ymmärrän oikein hyvin, ettei miehellä ole tunnesidettä lapseen, jota ei ole koskaan juuri tuntenutkaan. Enkä itse voisi edes kuvitella hyysäväni joitain vieraita lapsia kuten omiani.

Niin, mutta kun lapsi nimenomaan on tämän ap:n miehen OMA, ei mikään vieras lapsi. Oma biologinen lapsi, johon ei vaan raukkamaisuuttaan halua pitää yhteyttä.

Ei miehellä tietenkään ole tunnesidettä lapseensa, kun ei sellaista ole halunnut/yrittänyt muodostaa, vaikka olisi mahdollisuus. Sen sijaan pakoilee koko asiaa ja masentuu sitten, kun kokee syyllisyyttä siitä, minkä on taakseen jättänyt.

Tekisi tälle ap:n miehellekin hyvää yrittää muodostaa suhde tähän aiempaan lapseen, niin pääsisi siitä syyllisyyden aiheuttamasta masennuksesta ja ahdistuksesta ja pystyisi sitten olemaan parempi isä myös tälle uudelle vauvalle.

Minä en ole ollenkaan varma, kykeneekö muodostamaan tunnesiteen tähän tulevaan lapseen, kun kerran pystyy olemaan noin kylmä aiempaa lastaan kohtaan...

biologisuus tee kahden välille mitään.



Äitini eli isäpuolen kanssa oman äitinsä uusavioliiton myötä. Biologinen isä oli vankilassa joutuen sinne mummoni odottaessa äitiäni. Äitini biologinen isä kuoli kesken vankilatuomion istumista. Ero oli selvä ja mummoni avioitui jonkun vuoden kuluttua jolloin äitini eli isnsä kanssa, joka oli oikeasti isäpuoli.



Äitini on aina sanonut ettei hän olisi uskonut ettei isä ole se oikea isä, kun vanhemmiten sai kuulla kuinka asia on.



Todella, sanotaanhan sananlaskussakin, -Ei koti ole siellä missä synnyin, koti on siellä missä elän. Äidilläni ei ollut mitään tunteita biologista isäänsä kohtaan.



Ota asia niin, että riittää kun lapsi tietää että on isä, mutta tapaamiset ovat vain hänen omaehtosia. Myöhemmin voi iolla että lapsi haluaakin tavata enemmän, ikä tuo myös viisautta ja silloinhan kaikki on OK, tytär tulee jos tulee ja isä tapaa, mutta jos ei tule sou vot.

täysin kypsymättömältä idiootilta, jollaisia ei toivoisi koskaan tapaavansa.



Ja mitä ap:hen tulee... No, siinä on vakka löytänyt kantensa, ei muuta voi sanoa.



Jotkut ne ei ilmeisesti henkisesti koskaan kasva aikuisiksi...

Vai että jostain syystä.... oot kyllä aika uskomaton :O

minä ymmärrän oikein hyvin, ettei miehellä ole tunnesidettä lapseen, jota ei ole koskaan juuri tuntenutkaan. Enkä itse voisi edes kuvitella hyysäväni joitain vieraita lapsia kuten omiani. Parisuhteessa molempien vanhempien tahdosta syntyvät lapset ovat eri asia kuin vahinkolaukaisut. Kyllä minä ainakin uskon, että ap:n mies rakastaa tätä toivottua lasta, vaikka ei välitäkään ensimäisestä lähes vieraasta lapsesta.

Joten miksi ihmeessä ei ole voinut myös vastuustaan huolehtia. Ap on tietänyt miehen lapsesta ja se lapsi kuuluu perheeseen. Mutta tosiaan, lapsen on parempi olla ilman tuollaista idiootti isää ja ap:ta.