Saan vauvan miehen kanssa, jolla ns. vanha lapsi.

yhteen miehen kanssa, jonka historiassa on niin kamalia ihmisiä kuin lapsen äiti? Eikö olisi kannattanut valita jotain "omalta tasoltasi"- ei tarvitsisi kuluttaa elämäänsä vihaan ja halveksuntaan?

Jos on kauhean tarkka siitä että itse edustaa jotain ihmiskunnan valiojoukkoa niin kannattaisi pysyä omiensa parissa

Jos teidän juttu ei kestä, niin ihan asmat itkut mies itkee uudelle puolisolleen.

Ja voin vain sano, että tuskin mies niitä masennuslääkkeitä on joutunut syömään oman tyttärensä tapaamisista johtuvista syistä. Syyt ovat jossain muualla ja kannattaa vain olla varovainen, ettei miehen henkinen tila mene vain huonompaan suuntaan kun teille tulee vauva. Tässä on tyttöön verrattuna ainakin se eri asia, että vauva ei lähde pois, joten mies ei saa niitä hengähdystaukoja samalla tavalla kuin tytön tapamisista.

Ihan kauhea mies, miten olet tuollaisen kanssa ja teet vielä lapsen sellaiselle?

Itse en vois ikinä tehdä lasta tollaisen miehen kanssa ketä on hylännyt oman lapsensa.

Vaikka mies kuinka katuisi sitä että aikanaan tuli lapsi tehtyä, niin hänen on otettava vastuu kuin aikuinen. Vaikka lapsi olisi ei-toivottu, hän on lapsen isä. Ja se pitää hyväksyä ja sen mukaan elettävä. Se lapsi kuuluu hänen elämäänsä, hänellä on velvollisuus isänä tavata tytärtään ja olla tälle vanhempi.



Selkeintä on sopia äidin kanssa pelisäännöt miten lasta tavataan. Missä, kuinka pitkään, kuka vie ja hakee tapaamisiin. Muuten teidän ei tarvitse äitiin olla yhteydessä. Mutta lasta tai hänen äitiään ette voi hävittää ettekä perustella kylmyyttänne sillä, että mies tulikin katumapäälle.



Kielteisiä tunteita jokaisella on takuulla kanssaihmisiä kohtaan, etenkin uusperheissä on jännitteitä. Mutta ei uusperheessä voi vedota siihen, että voi kun en olisi ikinä halunnut tuon ihmisen syntyvän. Hän on syntynyt ja sen mukaan elätte!

Miehen tytär on jo 11-vuotias. Mies sain tytön 21-vuotiaana lähes teininä lyhyen seurustelusuhteen aikana, mies kyllä halusi silloin lapsen, muttei tajunnut mitä meni tekemään (tuskin kukaan tuon ikäinen ihan tarkkaan osaa harkita noin isoa asiaa). Nainen ei merkannut miehelleni mitään. Tytön äiti ottaa silloin tällöin yhteyttä ja tivaa tapaamisia ja yrittää saada jotain empatioita. Mieheni maksaa jo elareita. Hän kyllä tapaa tyttöä joskus, vaikkakin epäsäännöllisesti, mutta vain sen takia koska tytön äiti tulee muuten linjoja pitkin. Olemme olleet mieheni kanssa jo 6 vuotta, ja meille on pian syntymässä vauva. Minua ja varsinkin miestä ahdistaa ihan hirveästi tuo tyttären äiti. Mies on todella ahdistunut ja tuskainen asian takia. Tytär ei merkitse hänelle mitään. Jouluna ja synttäreinä hän antaa lahjat äitinsä kautta, koska suku periaatteessa näin vaatii. Mieheni äiti rakastaa tyttöä jostain syystä. En tiedä miten asiat muuttuu, kun saamme yhteisen lapsemme. Joskus tytön äidistä ei ole kuulunut puoleen vuoteen, ja mieheni on ollut ihan eri mies silloin: iloinen, aikaansaava, innostunut. Miehen tytärtä tapaamattomuus ei haittaa, koska menee mummolleen mieluummin kuin meille. Voisiko tytön äidille puhua järkeä? Mielestämme hän vain aiheuttaa ahdistusta lapselle pakottamalla hänet meille. Tulipa pitkä vuodatus, kiitos jos jaksoitte lukea loppuun. Vielä kiitollisempi olen kommenteista. Sanonpa tähän vielä, että mieheni on joutunut syömään masennuslääkkeitäkin asian takia. Monet unettomat yöt on vietetty.

no kyllä nyt tosiaan kannattaa miettiä mitä kirjoittaa... MIETIHÄN asiaa sen 11 v tytön kannalta!!!! EIHÄN HÄN VIELÄ OLE MIKÄÄN VANHA!!!!Aivan lapsi vielä, tosin murrosikä saattaa olla alkamassa ja tuolloin tyttö luultavasti pohtii omaa elämäänsä entistä enemmän. LAPSI ei myöskään välttämättä tuo julki TODELLISIA ajatuksiaan... JOKAINEN lapsi kaipaa vanhempiaan(olivatpa ne sitten millaisia lurjuksia tahansa) ja parhaillaan tyttö varmasti käy läpi monenlaisia tuntemuksia. Mahdollisesti haluaisi kuulua esim syntyvän vauvan ELI SISARUKSENSA elämään. Itselläni tytär 11 v ja vauva joten kuvittelen pystyväni eläytymään 11 v tytön maailmaan siinäsuhteessa melko hyvin. EI VOI KUIN TODETA että LUOJALLE KIITOS että tytöllä on RAKASTAVA MUMMI olemassa!! Sääliksi käy tyttöä. ONNEA vain omaan elämääsi, antamillasi ennakkotiedoilla voi vain toivoa että "alkamassa oleva yhteinen perhe-elämänne" onnistuu. Nimittäin ei hyvältä kuulosta että "TYTÄR EI MERKITSE MIEHELLENI MITÄÄN". (Tosin oletan että tuo varmasti oli oma ajatuksesi) Ellei, miehen kannattaa masennuslääkkeiden lisäksi hakeutua sterilisaatioon....

ITSE OLET VARMASTI KOVIN NUORI??????

sä kuvittelet, että miestä kiinnostaisi uusi vauvakaan? Ei 21v ole enää mikään teini, joka ei tiedä miten lapsia tehdään, joten kantakoon vastuunsa ja opetelkoon elämään sen kanssa, että on tytär. Samoin suosittelen sinulle, että opettele elämään sen kanssa, että miehelläsi on tytär aiemmasta suhteesta. Se tytär on kuitenkin tulevan vauvanne sisarpuoli, ja rikkaus vauvankin elämään. Eli nyt omaa asennetta tarkkailemaan.



Masennuksen syyksi epäilen aivan jotain muuta kuin tyttären olemassa oloa.

Miten niin jostain syystä rakastaa? Miehen äidillä on sentään tunteet, siksi rakastaa.

Onko sinusta tytössä jotakin sellaista outoa, ettei häntä voisi rakastaa?

Pitäisikö mummon rakkaus tyttöä kohtaan jotenkin muuttua, kun saatte yhteisen lapsen? Luulen, että mummon rakkaus tyttöä kohtaan vain syvenee, koska haluaa "hyvittää" tytölle isänsä kylmyyden ja sen, ettei tyttö tunne itseään ainakaan yhtään enempää ulkopuoliseksi, kun mitä olette nyt kaikin keinoin yrittäneet.

Mieheni äiti rakastaa tyttöä jostain syystä.

tollaisen miehen kanssa ketä on hylännyt oman lapsensa.

Lapsella on oiekus tavata etävanhempaansa, ja tapaamisilla turvataan se oikeus. Ei ole isän/äidin oikeus, vaan LAPSEN. Sama elatuksella, sitä ei makseta lähivanhemmalle, vaan lapselle lähivanhemman kautta. Näin turvataan se etävanhemman osuus lapsen toimeentulosta.

Vanhemmuus ei ole sitä että maksat vaan elareita. Lapsella on oikeus tavata isäänsä. Miksi ette yritä tavata säännöllisesti joka 2. vkonloppu?

Tytön äiti ottaa silloin tällöin yhteyttä ja tivaa tapaamisia ja yrittää saada jotain empatioita. Mieheni maksaa jo elareita.



En ihmettele, että äiti ottaa yhteyttä: hän joutuu mainostamaan lapsensa isälle, että sinulla on lapsi, tapaisit joskus häntä ettei vanhempana kaduta! Ja miksei hän saisi ottaa yhteyttä että jakaisivat vastuun YHTEISESTÄ lapsesta?? Että elarithan tietysti riittää vastuuksi vai?



Ja tyttö on "jo" 11. Ap on jotain 16-vuotias, eikö? Voi lapsiparkoja.

en millään voi uskoa, että sulla on jo 2 lasta.



Helvetissä on erikoinen paikka sun kaltaisille!

hyvin sä ap vedät :D

Huomasin, että täältä ei saa kuin kuraa niskaan. Juttelin kuitenkin vielä mieheni kanssa, ja tulimme siihen tulokseen, että hankimme tytön äidille lähestymiskiellon.

"mieheni äiti rakastaa tyttöä jostain syystä"



No eikös tuo ole hyvä asia että edes mummo osaa välittää lapsesta, eihän se tytön vika ole että on tänne mailmaan syntynyt!

Tuollaisia ihmisiä kyllä on, mutta yleensä argumentoivat hieman paremmin ne syynsä, miksi vihaavat menneisyyttään.



Jos ei ole provo, niin sääliksi käy 11-vuotiasta tyttöä, ap:n lapsia ja puhumattakaan uudesta vauvasta, jolla ei tule olemaan yhtäkään täysijärkistä, empaattista vanhempaa. 11-vuotiaalla "olennollahan" tuntuu olevan hyvä, tytöstä välittävä äiti ja ap:n mukaan hänen lastensa isä välittää lapsistaan. Sääliksi käy myös lopulta ap ja hänen nykyinen miehensä, kun miettii, että todellinen ilo ja onni tulevat olemaan kaukana heidän elämästään niin kauan kuin käyttäytyvät kuin käyttäytyvät.



Ja komppaan kakkosta minäkin, jos siis ei ole provo!

Kun et ilmeisesti kuitenkaan tunne häntä kovin hyvin? Oletko projisoinut tytön äitiä ja miehesi menneisyyttä kohtaan tuntemasi vihan heidän lapseensa? Tehnyt hänestä syntipukin? Oikeastihan syypäät tähän tilanteeseen ovat miehesi ja hänen exänsä. Nuorina tekivät jotain mikä myöhemmin kaduttaa, mutta tehty mikä tehty ja nyt siitä on kannettava vastuu. Mieti tarkkaan onko miehesi ja sinun käytös kypsää ja aikuismaista. Lapsen edun tulisi aina mennä aikuisten edelle ja äitinä tiedät sen itsekin. Mieti jos omien lastesi isät

käyttäytyisivät miehesi tavoin ja katuisivat omaa lastaan. Miltä se sinusta ja lapsista tuntuisi?



Ymmärrän ettei miehelläsi ole tunnesidettä lapseensa. Mutta varmasti hänelle sellainen syntyisi jos annatte suhteelle mahdollisuuden kehittyä. Haluatko todellakin olla ihminen, joka evää lapselta isän? Äitinä mun on vaikea ymmärtää tätä.

mulla on isääni tollaset välit :/ olen kylläki 24v. Ajatteleekohan isäni minusta noin ? Että en merkkaa hänelle mitään.. Vaikka ei meillä ole mitkään hyvin läheiset välit ihan vaan sen takia koska ei olla oltu paljoa yhteydessä, hän kuitenkin on minun isäni ja merkkaa paljon mulle :( hitto jos pahotan mieleni jonku huonon provon takia.

Miehen tytär on jo 11-vuotias. Mies sain tytön 21-vuotiaana lähes teininä lyhyen seurustelusuhteen aikana, mies kyllä halusi silloin lapsen, muttei tajunnut mitä meni tekemään (tuskin kukaan tuon ikäinen ihan tarkkaan osaa harkita noin isoa asiaa).

aloituksessa, että mies halusi silloin lapsen, mutta myöhemmin kirjoitat, että oli ehdiottanut aborttia?!

Jos ap, kirjoituksesi on totta, niin miksi ette tutustuisi miehesi lapseen koko perhe? Omat lapsesi voisivat saada hänestä mukavan kaverin ja "isosiskon". Älkää olko niin itsekkäitä, vaan ajatelkaa miltä tästä tytöstä tuntuu, kun hönet on hylätty. Varsinkin nyt kun isänsä on perustamssa uutta perhettä, hän tuntee olonsa vieläkin hylätymmäksi.

se hullu lapsen äiti, joka soittelee ja riivaa. Mies siis teki lapsen kanssani, jätti mut ja lapsen, ja kun en jättänyt asiaa tähän (en antanut miehen unohtaa että hänellä on lapsi ja lapsella äiti) vaan soittelin, niin mies tietenkin ahdistui ja selitti uudelle naiselleen, että lapsi ja mä ei merkitä mitään ja olen vain rasittava kun piinaan häntä. No, muutamien vuosien kuluttua se, että en antanuut periksi, tuotti tulosta, eli mies tajusi olevansa lapsemme isä, ja saimme sovittua tapaamiset ja välimme hyviksi. Siinä samalla mies rakastui minuun ja minä häneen, jätti naisensa, ja olemme olleet yhdessä jo kauan.



Todellisuudessa se hänen ahdistuksensa liittyi vääriin valintoihin elämässään, teki lapsen uuden naisensa kanssa mutta exä ja vanha lapsi (eli me) olimme koko ajan alitajunnassa ja mielessä. Ahdistus loppui kun saimme asiat sovittua, ja elämme jälleen perheenä miehen harharetken jälkeen. Jos mies väittää, että lapsi ja eksä ei merkitse mitään, ja syö masennuslääkkeitä ja ahdistuu, niin ap voi olla varma, että ne merkitsevät PALJON enemmän kuin hän osaa edes kuvitella.



Toivottavasti miehesi joskus ryhdistäytyy ja korjaa elämänsä jättämällä sinut ja lapsesi, ja palaa takaisin oikean perheensä luo. Siltä tuo vähän vaikuttaa. Noin voimakas kieltoreaktio ja lapsen ja eksän vähättely kertoo vain siitä, että mies ei tosiaan ole tasapainossa asian kanssa. Totuus on juuri päin vastainen kuin mitä hän sinulle puhuu, kai tajuat sen miehen masennuksestakin?

Ehkä _jotenkin_ kestäisin sen, että tuo olento tulisi meille esim. kerran kuukaudessa tai kahdessa. Jos sillä saisi äidin hiljaiseksi. Mieheni saattaisi sulattaa tuon. Täytyy nyt asiasta vielä keskustella. MUTTA, äidin on turha yrittää sitten vinkua, että miehen pitäisi mennä tytön koulun vanhempainiltoihin, tutustua vielä opettajaankin (tätäkin äiti on joskus ehdottanut), kevätjuhliin, joulujuhliin tms. TAI ottaa tyttöä yhteisille reissuillemme jne. Ne on nuo tapaamiset ja THATS IT. Äiti ottaa yhteyttä harvoin, mutta sitten kun ottaa, puhelut ovat vaativia (just tuota tapaamisten peräämistä, koulun juttuihin osallistumista jne..).



Mitä enemmän luin noita tekstejänne, sitä enemmän tunnen antipatiaa tyttöä kohtaan. Ei tuo mun ja miehen morkkaaminen tee muuta, kuin nostata lisää kiukkua.

Ei näiden tekstien kuulu herättää kiukkua, vaan myötätuntoa LASTA kohtaan. Mutta sinä se lapsi tässä taidat olla, noin niinkuin henkisesti.

ehdotti miehelleni vieläpä lapsen yhteishuoltajuutta! On se kumma, kun ei ole tajunnut kymmenessä vuodessakaan, että yh:na on ja pysyy. Kyllä mies olisi ottanut osaa huoltajuuteen, jos olisi tahtonut.



Ap

tollaisen miehen kanssa ketä on hylännyt oman lapsensa.