Äidin sydäntä raastaa lapsen ruuasta kieltäytyminen :-(

meillä on myös alipainokäyrällä kasvava neiti joka ei oikeiastaan ole nirso, mutta viskoo ruoat lattialle. eli joskus menee kunnon annos mitä tahansa ruokaa leivän kera ja vielä jälkkärit päälle. joskus taas elää pelkällä leivällä ja sekin viskataan lattialle.



olen havainnut muutaman keinon jotka on meitä auttaneet..



* lapsi testaa saako herkkuja ja missä rajat menee. joa käyttäytyy pöydässä huonosti, ruokailu loppuu, mutta sen kummemmin en enää reagoi, en siis sano mitään. kun taas syö koko lautasen tyhjäksi, saa iitokset ja ehkä jälkkäriä.



* ruokailu onnistuu meillä vain jos kaikki kotosalla olijat istuvat yhdessä pöydässä ruokailemassa ja poistuvat yhtä aikaa. tv pois päältä ja ärsykkeet minimin. jos lapsi ruokailee yksin, tulee siitä liian suuri numero. (siis ainakin meillä alkaa yhden tirppanan show välittömästi..)



* laita lautaselle eriteltyä ruokaa. eli porkkanat yhteen kasaan, perunaa toisee, kurkkua jne. ja niin paljon kuin vaan kaapista löytyy. maistelee uusiakin makuja kyllä joskus.



* meillä kaikkeen lisätään öljyä mitä tuo suostuu syömään ja käytössä on tilalta tuotu käsittelemätön maito. vatsakivut loppuivat se myötä ja ehkä hiukan parani ruokahalukin. en usko tuohon väitteeseen että lapsi kieltäytyy syömästä jotakin allergian takia. meillä neidin suurta herkkua on mandariini jolle hän on allerginen. paprikakin menee vaikka iho nousee rakkuloille siitä..



* hermoja ja voimaa!!! muista että sinulla ja miehelläsi pitää olla samanlainen toimintamalli tässä ruokailu-asiassa!

Viestiketjua lukiessani minulle on tullut mieleeni että ehkä Ap:n kannattaisi antaa lapselle hieman enemmän herkkuja mutta valikoiden. Jos leivot lapsen kanssa pullaa niin kyllähän se taitaa olla yhtä terveellistä kuin esimerkiksi kaupan paahtoleipä. Vielä jos valitset täysjyväjauhoja. Eli mikset antaisi vaikka joka päivä yhden pullan välipalaksi tai jälkiruuaksi.



Ja sitten vaikka lasten hedelmäsoseista saa helposti mehujäätä kun vain laittaa pakkaseen muottiin. Niitäkin voi huoleti syödä vaikka joka päivä.



Kanamunia ja nitriitöttimiä nakkeja vuorotellen niin että vaikka jokapäivä on jompaa kumpaa. Eli jokaiselle päivälle tulisi lapsen herkku proteiinilähde.



Muutenkin jos herkut kielletään tai ne ovat tosi harvinaisia niin se ei vain sovi kaikille lapsille. Meidän kuopus 2v saa hakea aika vapaasti keksejä itse kun haluaa (syöö noin 6-10 muumikeksiä viikossa). Leipää eikä pullaa tyttö suostu maistamaan juuri koskaan yhtään.



Ja ihan selvennykseksi ettei meillä herkutella koko aikaa. Limpsaa lapset eivät ole vielä maistaneet (allergioista johtuen) ja karkkipäivänä riittää yksi puuhapete aski yhteiseksi kolmelle lapselle.



Kun meidän kovapäinen kuopus saa päättää osan ruokavaliostaan itse niin suostuu paremmin maistelemaan uusiakin makuja.



Tee lapselle mieluinen ruokalista jossa on jokapäivä jotain hänen lempiruokiaan ainakin kerran päivässä. Tee ruuista mahdollisimman helppoja eli jonain päivänä vaikka sitä kylmää lastenvalmisruokaakin. Ja sitten tarjoa ja ole tuputtamatta. MUTTA pöydässä pitää istua ja ruokaa ei heitellä lattialle jne. vaan se joko syödään tai jätetään syömättä nätisti lautaselle. Ja lisäksi lautaselle valmiiksi kaksi maissinjyvää tai muuta maisteltavaa. Tai meillä nirsoilija pyytää usein saada maistaa jos lähellä hänen istumapaikkaansa on pöydällä jotain kivan näköistä ruokaa eikä sitä hänelle erityisesti tarjota...



Kaikki lapset ovat yksilöitä ja se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Tuo että kylmä lastenruoka maistuu sai minut miettimään sitä että ainakin minä laitan isommat paineet ruuan maistumiselle silloin jos näen kovasti vaivaa ruuan laittamisesta. Eli mitän helpommat ruuat niin sen vähemmän äiti huomaamattaankin painostaa lasta syömään.



Meillä ruokahalua on huonontaneet selvästi allergiat ja refluksi. Eli kannattaa hieman seurata vaikuttaako eri ruoka-aineet ruokahaluun.



Tsemppiä.



t. kolmen allergisen lapsen äiti

Masentaa. Käytiin kauppareissulla, lapsi sai olla omilla pikkukärryillään ja juteltiin iloisesti mitä ostetaan. Karjalanpiirakoita tahtoi lapsi ja otettiin niitä, sitten kotona purettiin kasseja ja juteltiin että syödäänpä nyt yhdessä piirakoita. Eikä lapsi taas suostunut maistamaankaan. Iltapäivän ruoka-annos on 2 lusikallista jugurttia. Viskasi kalakeittolautasen, jonka eteen laitoin, lattialle.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2010 klo 13:59"]

Lopulta häiriö meni ohi, kun ruoan tuputtaminen lopetettiin. Huonoin neuvo saatiin yhdeltä lastenlääkäriltä joka käski syöttämään pakolla. Siis tunkemaan ruokaa suuhun ja pitämään lapsen suuta kiinni. Silloin loppui se syöminen täysin. 

 

Oletko tosissasi, uskoitko jonkun puoskarin käskyä syöttää lastasi väkisin??! Sen käsityksen tästä sai. Aivan järkyttävää ja sairasta. Eikö maalaisjärki toimi, kun joku valkoiseen takkiin pukeutunut hullu käskee tehdä niin tai näin? On hyviäkin lääkäreitä, mutta sama määrä on myös niitä aivan kelvottomia ja alalle soveltumattomia puoskareita! Onko vanhemmuus ja oma ajattelukyky tosiaan noin hukassa? Sääliksi käy  lapsia...

[quote author="Vierailija" time="26.01.2010 klo 13:24"]

Minusta noilla "anna sen syödä mitä vaan" -periaatteilla kasvatetaan nimenomaan nirsoja lapsia, jotka ei yläasteiässäkään syö juuri mitään.

Meidän esikoinen oli samanlainen, joten tiedän tuskasi, ap. Sitten luin jostain, että terve lapsi ei ruuan ääreen kuole ja että vanhemmat eivät voi muuta tehdä kuin tarjota viisi ravitsevaa ateriaa päivässä, lapsi syö sen minkä syö. Lakkasimme kiinnittämästä asiaan huomiota, söimme yhdessä, lapsi söi jos söi ja ruokaa sai vain ruoka-aikoina. Tällä periaatteella meillä on kasvanut nyt 5-vuotias, edelleen hoikka ja siro, mutta erittäin reippaasti ja KAIKKEA mahdollista nirsoilematta syövä poika, joka saa päiväkodistakin jatkuvasti kehuja siitä, että syö reippaasti ja lautasen aina tyhjäksi.

Eli minä en lähtisi sille linjalle, että lapsi saa mitä vaan. Aterialla tarjotaan sitä, mitä vanhemmat päättävät, ja jos ei maistu, muuta ei tule. Voi kuulostaa julmalta, mutta yleensä toimii - olen kuullut monista muista vastaavista tapauksista kuin tämä meidän esikoisemme, joka tosiaan 1-2-vuotiaana tuntui elävän lähinnä pyhällä hengellä.

[/quote]

ravintoterapeutit ovat tästä kyllä ihan eri mieltä, niin olen minäkin sinun kanssasi

terveisin yhden nirson äiti

Tykkäisikö lapsi leipoa? Jos leipoisitte vaikka pipareita, hannatädinkakkuja tai muuta, johon lapsen on helppo osallistua ja jossa jo taikina maistuu hyvältä.



Sano, että leivotte vaikka vieraille, äläkä puhu sanaakaan lapselle leipomusten syömisestä. Jos uteliaisuus voittaisi ja taikinaa tai valmiita keksejä eksyisi suuhun. Ehkä lapsi hyvällä tuurilla ottaa sinusta mallia, jos maistat onko taikina onnistunut tai valmiit leipomukset.



Jos (ja kun) lapsi ei innostu maistelemaan, voitte ainakin kutsua vieraita kylään ja voit kehua heille, kuinka lapsi teki tarjottavat. Saa lapsi ainakin positiivista huomiota, onhan sekin jo itsessään mukavaa.