Lue keskustelun säännöt.
Äidin sydäntä raastaa lapsen ruuasta kieltäytyminen :-(
26.01.2010 |
Meidän alle 2v lapsi ei ole kolmeen kuukauteen kerännyt yhtään lisää painoa, nytkähtänyt omalta miinuskäyrältäänkin hieman alaspäin. Ja koska olen huomannut että syöminen vaan huonontunut, olen antanut joka päivä öljylisää. Neuvoasta todettiin, että olisikin vielä enemmän miinuksella jos et syöttäisi öljyjä. Odotellaan allergiatutkimuksia, vaikkei mitään erityistä näyttöä niille ole. Tuntuu, että lapsi on niin vilkas ja levoton ettei malta keskittyä syömiseen. Tuntuu pahalta katsoa omaa pientä lasta, luuta ja nahkaa vain. Mikä tähän auttaa?
Kaikkea yritetty.
Kommentit (66)
Kiitos kun jaksatte kommentoida! Tämä ruokailuasia on nyt kaiken aikaa päällimmäisenä mielessä, lapsi näyttää niin riutuneelta, kalpealta ja vaatteet roikkuu päässä. Alkava uhmaikä ei helpota yhtään asiaa, tuntuu että on ottanut oikean shown tuosta ruokailusta! Ja itse olen varmaan toiminut väärin, kun näin on päässyt käymään..siitä tunnen tosi huonoa omaatuntoa. Mutta lapsi on tosi tyytyväinen vaan jos pääsee pois pöydästä, hänelle se käy aina tosi hyvin.
Mä olen epätoivoissani miettinyt että olisi niin hyvä laittaa puolipäivähoitoon. Jospa siellä näkisi toisten mallista miten syödään, eikä hän saisi mitään erityiskohtelua. Ainoa juttu, ettei minulla ole tällä hetkellä työtä mihin palata. Sotisi periaatteita vastaan viedä lapsi tällöin hoitoon... Vaikka hermolepoa ja jotain apua tässä nyt tarvittaisiin ja kiireesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sinulla tuttuja joilla lapsi voisi käydä joskus kyläilemässä niin että söisi muiden lasten kanssa vieraassa paikassa ja sitten vastavuoroisesti kutsuisit sitten välillä muiden lapsia niin kyläilemään että samalla söisivät teillä ja lapsesi näkisi kuinka muut syövät.
tsemppiä.
toivottaa kolmen allergisen lapsen äiti
No, jos ollaan kaveriperheessä leikkimässä ja syödään siellä, niin usein ei lapsi malta keskittyä senkään vertaa syömiseen. Sama jos täällä kotona on kaveri leikkimässä. Vaikka hän söisi miten nätisti keskittyen ruokapöydän ääressä, oma riehuu ja painelee leikkeihinsä, ei todellakaan malta keskittyä:(
Huonosyömäisyys on alkanut jo heti vauvasta ja jatkunut vuosia. Se on todella tuskaa, mutta asialle en ole mahtanut mitään. Olen joka aterialla tarjonnut ruokaa, lapsi on syönyt minkä on syönyt. Leivän päälle olen laittanut runsaasti rasvaa, öljylisät tottakai sekä sinistä maitoa.
Tällä hetkellä pojat ovat 7- ja 8- vuotiaita ja syövät kuin hevoset :D Jopa enemmän kuin minä itse. Tytär 4v nirsoilee vieläkin. Viimeksi söi aterialla 4 makaronia, kun on 4 vuotta.
Mutta eteenpäin on menty ja lapset ovat kasvaneet. Luotan siihen, että tyttökin alkaa iän karttuessa syödä paremmin. Jatkat vaan sinnikkäästi ruuan tarjoamista ateria-aikoina ja huolehdi niistä rasvajutuista, että energiaa tulisi edes siitä vähästä, minkä lapsi syö. Enkä suosittele minäkään noita herkkujen tarjoamisia. Ruuat ruoka-aikoina numeroa tekemättä. Ja tarkat seurannat painossa. Kyllä se siitä, vaikka äidin sydämessä pahaa tekeekin!!
pakko vastata sulle vielä, että meidän tapauksessa tyttö olisi vauvana ja vielä alle 2-vuotiaana halunnut maistella kaikkea ja itki, kun ei saanut. Vauvana avasi suun, ihan sama mitä ruokaa tarjottiin. Kunnes sitten alkoi oireilut ja ruokavalio kapeni niihin kahteen sopivaan ruoka-aineeseen. Tässä ajassa ehti luultavasti syömään oppimisen isoin herkkyyskausi mennä ohi ja lapsi ei saanut normaalia ruokakokemusta MISTÄÄN tavallisesta ruuasta. Siinä kärsi sitten pureskelun oppiminenkin ja lapsi oppi vasta 2,5 vuotiaana pureskelemaan esim. kurkkua. Kaikki ruokien koostumukset, tuoksut ja mautkin ovat ihan outoja.
Isompi lapsi parani allergioista vuoden iässä ja siinä vaiheessa ei ollut yhtään sopivaa ruoka-ainetta. Silloinkin alku oli vaikea, mutta lapsi oli vielä niin pieni, että alkoi lopulta maistelemaan ja tuli kaikkiruokaiseksi. Mutta pitkä tie siinäkin kuljettiin. Mitään kastikkeita, soseita ym ei syönyt, kuin vasta isompana ja perunaakin oppi syömään parin vuoden päästä allergioiden väistyttyä. Eli meidän tapauksessa luulen, että kun pienempi ehti jo 3-vuotiaaksi kasvaa kahdella ruoka-aineella, niin kyse on nimenomaan tottumuksen puutteesta ja epäluulosta. Ihan tavalliset ruuat voi olla lapsen mielestä omituisia, kun niitä ei aiemmin saanut maistaa. Hyvä esimerkki on se, että kun tarjottiin lihapullia, lapsi sanoi, että näyttää ihan kakalta, aivan saman väristä. Valoittui meille vanhemmille hieman se, mitä pikkuisen mielessä liikkuu, kun kaikki ruoka on uutta ja outoa--
Pitkä selostus, sori..en muista mikä numero olinkaan..........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosi huojentavaa lukea, että muilla kamppaillaan tai on kamppailtu samojen asioiden parissa. Lähipiiristä ei vastaavaa löydy, kaikki ovat aivan ihmeissään tämän meidän lapsemme kanssa. Se ottaa vaan äidille niiiin kovalle! Tuntuu, että joka päivä mietin vaan ruokaa, että mitähän pitäisi tarjota että se söisi. Tietenkään en lapselle ääneen tällaista sano. Me ulkoillaan paljon jne. mutta voi hyvin olla ettei 2h ulkoilunkaan jälkeen koske ruokaan. Nyt kun tuntuu että lapsi on niin kalpea ja laihtunut vaan, onneksi on edessä edes jonkinmoiset tutkimukset. Mitähän niissä tehdään? Että osaisivat kiinnittää huomiota oikeaan/löytää mahdollisen vaivan. Miten refluksia tutkitaan?
mainostan minäkin. Meidän syömisen kannalta hyvin "hankala" poikamme 4 v. syö TÄYSIN ongelmattomasti kaikkea tarhassa, vaan ei kotona... Hän on siitä huolimatta hyvin laiha, eli en uskalla kuvitellakaan miten laiha olisi, jos ei olisi tarhassa... :-/ Kannattaa myös tutkituttaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat fyysiset syyt syömättömyyteen. Meillä pojalta löytyi "krooninen idiopaattinen (=selittämätön) ummetus" (kakkasi joka päivä useampaan otteeseen, mutta vain pieniä papanoita) ja suoli oli ultra-äänessä aivan täysi. Ei siis ihme, ettei ruokaa edes mahtunut häneen. Kun suoli saatiin Movicolin avulla toimimaan, ruokahalukin parani jonkin verran (ei kuitenkaan kokonaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun en tuputa, lapsi ei syö mitään. Eli kun vaikka sormin laitan ruokaa suuhun, syö edes jotain.
Syöttäminen on minun mielestäni eri asia kuin tuputtaminen. Eli jos lapsi syö syöttämällä niin ehdottomasti tee niin.
Minulla on kaksi lasta, jotka molemmat on pieninä olleet huonoja syömään. Hienoista soseista ei millään meinattu päästä karkeampaan ruokaan. 1-2v väli molemmilla on ollut hankalin.
Nyt esikoinen 6v saa kehuja päiväkodista kuinka reippaasti syö kaikkea, edelleen vähän pieniä annoksia. Kotona enemmän nirsoilee ja tykkää syödä yhtä laatua lautaselta. Kuopus 3v:nkin ruokailut päiväkodissa sujuu nykyään hyvin. Kotona häntä edelleen jonkin verran syötän, annan esim valmiin haarukallisen käteen. Ja tuputan ruokaa kyllä, mutta tekemättä siitä numeroa.
Mun vinkit on nämä:
- syötetään, jos sillä tavalla syö (vaikka aikuisen sormin)
- aterialla useampia osasia erillään lautasella
- rasvallinen maito, rasvalisä jne käytössä
- ruokaa saa vain ruoka-aikoina ja tavoite on että aina aterialla söisi jotain
- edelliseen viitaten jälkiruuan saa vaikkei pääruokaa menekään
- ruokailusta ei tehdä numeroa vaan jutellaan muita juttuja tai otetaan jopa leluja ruokapöytään, jos sillä tavalla suu aukeaa
- kaikki syövät yhdessä, isosisaruksen esimerkki erityisen toivottavaa
- lapsi saa syödä sormin
syödä ihan mitä tahansa lapsi haluaa, oli se sitten vaikka jäätelöä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niihin lisäksi munaa, hedelmiä, marjoja, kenties ravintolisää? Sisarentyttäreni söi niitä, kun lääkityksen vuoksi ruoka ei maittanut . oli 3v
Sellaista mistä se pitää. Esim pala suklaata ruoan jälkeen. Ja juomana punainen maito. Meidän 2 v on kanssa tosi nirso syömään, mutta tiettyjen herkkuruokien antaminen joka päivä on auttanut. Unohda maistattaminen ja totuttelut eri ruokiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi menee niin helposti valtapeliksi. Jos on kyse siitä, että syö vain pieniä määriä, niin kannattaa vaan varmistaa, että se pieni määrä on mahdollisimman ravitseva.
Jos taas sitten on nirso, niin mä tekisin niin, että joka päivälle olisi ainakin yksi ateria sellaista mitä likivarmasti syö. Muut sitten muun perheen mukaan.
Jäätelö ja suklaa meneekin, muttei ole lisänneet halukkuutta syödä mitään muuta. Joten en ole noita todellakaan jopa päivä antanut, pelkään että sitten ei ainakaan "kunnollinen" maistunu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa syödä vaikka kermavaahtoa, kunhan syö jotakin.
Onko tosiaan hyvä juottaa punaista maitoa? Tuota olen miettinyt. Maidosta siis tykkää, eläisi mieluiten vaan sillä.
Nakista ja kananmunasta tykkää, miten usein niitä voi antaa? Joskus tykkäsi makaronista, nyt viskoo nekin lattialle, kanapaloja saattaa ottaa jos laitan suoraan suuhun. Juusto menee satunnaisesti.
on kasvanut painokäyrällä jossain -20 paikkeilla, mutta on silti eläväinen ja perusterve. Ei vaan nappaa syöminen ja ruoat, kuin pari tiettyä. Jos muuten kasvaa ok, eivätkä neuvolassa ole huolissaan, niin syötä lapselle sitä mitä suostuu syömään. Meillä pojan lempparit ovat poron/hirvenkäristys ja lohikeitto ja teenkin niitä aika usein.
Minusta noilla "anna sen syödä mitä vaan" -periaatteilla kasvatetaan nimenomaan nirsoja lapsia, jotka ei yläasteiässäkään syö juuri mitään.
Meidän esikoinen oli samanlainen, joten tiedän tuskasi, ap. Sitten luin jostain, että terve lapsi ei ruuan ääreen kuole ja että vanhemmat eivät voi muuta tehdä kuin tarjota viisi ravitsevaa ateriaa päivässä, lapsi syö sen minkä syö. Lakkasimme kiinnittämästä asiaan huomiota, söimme yhdessä, lapsi söi jos söi ja ruokaa sai vain ruoka-aikoina. Tällä periaatteella meillä on kasvanut nyt 5-vuotias, edelleen hoikka ja siro, mutta erittäin reippaasti ja KAIKKEA mahdollista nirsoilematta syövä poika, joka saa päiväkodistakin jatkuvasti kehuja siitä, että syö reippaasti ja lautasen aina tyhjäksi.
Eli minä en lähtisi sille linjalle, että lapsi saa mitä vaan. Aterialla tarjotaan sitä, mitä vanhemmat päättävät, ja jos ei maistu, muuta ei tule. Voi kuulostaa julmalta, mutta yleensä toimii - olen kuullut monista muista vastaavista tapauksista kuin tämä meidän esikoisemme, joka tosiaan 1-2-vuotiaana tuntui elävän lähinnä pyhällä hengellä.
ravitsemusterapeutilta tulleita ohjeita. Hän sanoi, että hänen lapsensa eli 8-vuotiaaksi kermavaahdolla.
Ja punainen maito, voi, öljy olivat myös hänen neuvolistallaan.
Minulla nyt 7-vuotias, ihan kaikkiruokainen, esikoinen, joka oli kanssa tuossa iässä heikko syömään.
Meillä kun tehdään niin että tarjotaan ruoka-aikana ruokaa ja pois pöydästä jos ei maistu, niin lapsi ehkä illalla vasta ottaa vähän jotain, tai on tyytyväisenä päivän syömättä. Eli ei tuo vaan onnistu!!
Ja tosiaan en anna joka päivä jäätelöä tai jotain vastaavaa herkkua, koska on varma ettei sen jälkeen syö enää sinä päivänä mitään muuta.
Eli jos allergiaoireet tulevat pienellä viiveellä niin ei se vaikuta lapsen syömisiin. Meilläkin nykyään allergikko syö sitruksia mielellään vaikka niistä tulee ihottumaa että joudun rajoittamaan syömistä pieniin määriin. Kuitenkin esim. kiivi polttaa välittömästi suussa eli sitä lapsi osaa välttää itse.
Parin vuoden ajan ainoa sopiva liha oli possu ja poro joten meillä syötiin runsaasti Vatajan nakkeja. Ovat nitriitittömiä yms. mutta toki suolaa löytyy. Annoin myös välillä possuleikkelettä rullalla kun sekin oli lapsen herkkua.
Meillä nirsoilijalle(ei tämä allergikko) on tärkeetä just että kaikki ruuat ovat selkeästi erillään lautasella. Raejuusto ja nakit sekä makaroni olivat pienenä herkkuja. Nykyisin menee keitotkin kun ei ole liian pieniä paloja seassa että saa perunanpalat ja esim. kananpalat sieltä nypittyä suuhunsa. Porkkanat ja palsternakat jäävät lautaselle vaikka sanon että yksi pitää molempia maistaa. Viimeeksikin sitten se palsterakka lopulta syljettiin salaa pois kun en huomannut ja välillä mietin että onko sellaisesta"pakottamisesta" hyötyä. Ensi vuonna meidän nirsoilija menee eskariin ja toivon että kotihoidon loppu lopettaa myös nirsoilun. Luulen että ryhmäpaine tekee sen että ruokaa on yritettävä syödä vähemmän valikoiden.
Allergikkomme on taas todella ennakkoluuloton ruuan suhteen. Joskus miettii että "tuleeko tästä kutinaa", mutta muuten syö mitä annetaan ja kun ruokavalio on laajentunut niin on hykerrellen syönyt uusia juttuja. Ehkä se epäluuloisuus/ruokahaluttomuus on enemmän lapsen oma piirre kun allergiasta johtuvaa, näin ainakin meillä että terve on nirso, allerginen nauttii kaikesta uudesta!
Jaksamista! Itse varmaan tarjoilisin ruokaa tiettyinä aikoina ja yrittäisin myös niitä lemppareita mutta myös muuta. Kokeilisin myös esim. raakoja kasviksia(porkkana, kurkku esim.)ja muita sellaisia mitä voisi nakerrella. Usein kypsennetyt kasvikset ovat lasten inhokkeja mutta raakoina menevät kivasti rouskutellen. Ja maito on varmasti hyväksi mutta sillä voi tietty täyttää masun niin ettei muuta mahdu.