Jaksanko minä, uraihminen, olla kotona lapsen kanssa kunnes täyttää kaksi?

Ei ole niin, että uraa luova ei voisi arvostaa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Itse loin hyvän uran ennen esikoisen syntymää (jolloin olin 33-vuotias).



Ja pidin silti lapsen kasvattamista kenties elämäni haasteellisimpana ja vaikeimpana tehtävänä - ehdottomasti tärkeimpänäkin.



Hautuumaa nimittäin on täynnä uraohjuksia, eikä heitä kukaan perään itke. Mutta lapsilleen äiti on se tärkein olento maailmassa, joka pitkälti ratkaisee sen, millaiseksi lasten elämä muotoutuu.



Joten se on arvostuksista kiinni. Jos ajattelee ainakin alitajuisesti, että palkka on ihmisen mitta, niin ei sitä kotonaoloa voi oikein arvostaa ja silloin on motivaatio huono.



TOISAALTA: onko sillä kauheasti väliä? Aina ei tarvitse olla niin kamalan kivaa, jos kokee, että siitä on lapselleen hyötyä. Aikuinen ihminen osaa tehdä kompromisseja omien mielihalujensa suhteen.



Ja sitä uraa ehtii ennen eläkeikää tehdä vielä... 30 vuotta?

Ei ole niin, että uraa luova ei voisi arvostaa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Itse loin hyvän uran ennen esikoisen syntymää (jolloin olin 33-vuotias).

Ja pidin silti lapsen kasvattamista kenties elämäni haasteellisimpana ja vaikeimpana tehtävänä - ehdottomasti tärkeimpänäkin.

Hautuumaa nimittäin on täynnä uraohjuksia, eikä heitä kukaan perään itke. Mutta lapsilleen äiti on se tärkein olento maailmassa, joka pitkälti ratkaisee sen, millaiseksi lasten elämä muotoutuu.

Joten se on arvostuksista kiinni. Jos ajattelee ainakin alitajuisesti, että palkka on ihmisen mitta, niin ei sitä kotonaoloa voi oikein arvostaa ja silloin on motivaatio huono.

TOISAALTA: onko sillä kauheasti väliä? Aina ei tarvitse olla niin kamalan kivaa, jos kokee, että siitä on lapselleen hyötyä. Aikuinen ihminen osaa tehdä kompromisseja omien mielihalujensa suhteen.

Ja sitä uraa ehtii ennen eläkeikää tehdä vielä... 30 vuotta?

Pidän itseäni myös jonkinlaisena uraihmisenä (parempi sana varmaan olisi töissä käyvä äiti) ja menin töihin kun lapsi oli 1v 7 kk. Työn aloitusta helpotti se, että olen osittaisella hoitovapaalla ja yhden päivän viikossa kotona. Se päivä onkin aivan luksusta ja toisaalta muina päivinä töissäni olen mielestäni entistä tehokkaampi.

Itse asiassa olen kokenut, että kaikkein parasta tukea yhteiskunnalta tähän työn ja perheen yhteensovittamiseen olisi että, meille työssä käyville vanhemmille (siis myös isille) annettaisiin paremmat mahdollisuudet osa-aikatyöhön. Kaikkein paras olisi esim. kolme työpäivää viikossa. Valitettavasti ei kovin monessa työssä mahdollista.

niin vietä hänen kanssaan aikaasi mahdollisimman paljon. Hoitovapaata kannattaa pitää niin kauan kuin sitä saa. Joskus käy niin, että lapsi viedäänkin meiltä. Tapaturma tai sairaus. Kadut slloin jokaista hetkeä, jota et viettänyt lapsesi kanssa.

kotona olevien "paremmat" arvot.

39 ja mitenköhän tuo tähän liittyi?? Ihme avautuminen täysin ohi aiheen.