Säälitkö yksilapsisia perheitä?

Uskon kyllä, että yksilapsisessa perheessä voi olla onnellisia ihmisiä, mutta omasta kokemuksesta johtuen tunnen ehkä pientä surua lapsen puolesta.



Meillä takana pitkä lapsettomuus ja nyt kaksi poikaa. Ehdin jo etukäteen vähän surra sitä, ettei esikoiseni saa sisaruksia, mutta onneksi toisin kävi. Kyllä sisaret ovat minun mielestä suuri rikkaus, joita ei voi mikään korvata. Ajatus johtunee siitä, että itselläni on neljä sisarta, jotka ovat minulle tärkeitä. Ja vaikka esikoiseni(3v.)välillä toivoisi,ettei pikkuveikkaa ole, niin uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa hän huomaa pikkuveljen tärkeyden.

Minä henk.koht arvostan ihmisiä, jotka nykymaailmassa tekevät vaikka 3-4 lasta, itsellä on vaan yksi ja voi olla että siihen jääkin? Joku voi pitää minua itsekkäänä ja ehkä sitä olenkin, minulla kun on vielä tässä elämässä sellaisia henk.koht ambitioita, johon perhe ei suoranaisesti liity. Ne liittyvät uraan ja harrasteisiin ja puolison kanssa kaksin tehtäviin asoihin. Lapsen kanssa tekeminen on todella mukavaa ja antoisaa, mutta jos hankkisin niitä vielä kolmekin lisää se tarkoittaisi 15-20 vuoden sirkusta, jossa omaa aikaa olisi aikatavalla vähän. Lisäksi vaikka itse olenkin kohtuu hyvä tuloinen, täytyy sanoa että pk-seudulla asuminen, siis mitoittaen asumisen, auton ja matkailun 6-hengen mittapuulla, niin se ei ihan ole ilmaista? Paljosta olisi tingittävä. Sisarukset ovat varmasti rikkaus, mutta tunnen verraten paljon tervejärkisiä, toiset huomioonottavia ainoita lapsia. Mutta minulta kyllä hatunnosto kaikkille suurperheisille, siitä valinnasta jonka ovat tehneet, koska tottavie valinta se on...

Mutta yksikin lisää enkä jaksaisi. Kovin yksilöllistä, nääs.

niin ainokainen joutuu yksin pohdiskelemaan, miten vanhempien hoito yms. asiat järjestetään. Ei välttämättä ole ketään muuta kenelle asia on niin tärkeä, kun sisaruksia ei ole. Sisaruksista on myös siis käytännössä apua, varsinkin aikuisuudessa, kun omat vanhemmat eivät enää sitä tukea voi antaa.

enkä koe jääneeni elämässäni mistään paitsi. Olen saanut osakseni rakkautta ja minulla on ollut kavereita juuri niin paljon kuin olen kaivannutkin. Jumalalla on suunnitelmansa ihan jokaisen ihmisen kohdalle. Jokaisen elämä on tärkeä ja ainutlaatuinen riippumatta siitä, minkänäköisessa ja -kokoisessa perheessä hän saa kasvaa lapsuutensa.

ja huolehdin aivan yksin iäkkäästä sairaasta äidistäni.

Nuorin siskoni on alkoholisoitunut, vanhin veljeni joutuu työssään matkustelemaan ja nuorinta veljeäni ei muuten vain äidin asiat kiinnosta, paitsi joskus käy rahaa "lainaamassa"...

Itselläni on kaksi lasta, ja kyynisenä ajattelen, että ehkä heistä kumpikaan ei välitä minusta, kun olen vanha.

Ja yksilapsisia perheitä en todellakaan sääli.

Pitäisikö?

ja kun hänen vanhempansa olivat siinä kunnossa että heidän asioistaan piti huolehtia, se oli hyvin yksinkertaista ja selkeää. Oli itsestäänselvää että isäni huolehti heistä yksin. Asioista ei tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa ja kaikki sujui luontevasti. Äidilläni puolestaan on useampi sisarus ja heillä on ollut kovaa kiistaa siitä että kuka joutuu tekemään sitä ja tätä. Myös perinnöstä oli repivä riita ja siinä ne suhteet sitten katkesivatkin.

enkä ole huomannut, että se olisi hyvä asia yksinomaan. Niin paljon riippuu ihmisistä, pelkkä sisaruussuhde ei tarkoita lojaalisuutta.

Esim. eniten apua kehitysvammaisen kuopukseni hoitamiseen olen saanut ystäviltäni, sisareni eivät ole KERTAAKAAN uskaltaneet (=tahtoneet) ottaa poikaa hoitoon, vaikka itse olen heidän lapsiaan hoitaneet.

Vammaisella lapsellamme on sisar, mutta en odota tai oleta, että hän huolehtisi aikuisena veljestään.

kun joku säälii meitä! Ei kuitenkaan haluta lisää lapsia, ollaan onnellisia ainokaisesta, jota jaksetaan hyvin hoitaa.

"Minustakaan eivät ole oikeasti perheitä siis LAPSIPERHEITÄ. Ehkäpä pariskuntia, joilla on vain se yksi lapse, mutta ei lapsiperheitä.

että ovat oma porukkansa siinä kuin sinkutkin. Siis en laske samallalailla lapsiperheeksi vaikka lapsiperheitä ovatkin. Tämä vaan on jotenkin automaattista en ole sen enemmän ajatellut.

"

Mitas sitten yksinhuotajaäiti, jolla yksi lapsi?

Ei saa tunnustaa, että on tyytyväinen ja onnellinen elämässään yhden lapsen perheenä.

Ai niin, eihän me olla edes perheitä...

Olisikohan sittenkin pitänyt ottaa vain se koira...?t. Toinen (onnellinen ja vapaaehtoinen) yksilapsinen

kun joku säälii meitä! Ei kuitenkaan haluta lisää lapsia, ollaan onnellisia ainokaisesta, jota jaksetaan hyvin hoitaa.

Minustakaan eivät ole oikeasti perheitä siis LAPSIPERHEITÄ. Ehkäpä pariskuntia, joilla on vain se yksi lapse, mutta ei lapsiperheitä.

että ovat oma porukkansa siinä kuin sinkutkin. Siis en laske samallalailla lapsiperheeksi vaikka lapsiperheitä ovatkin. Tämä vaan on jotenkin automaattista en ole sen enemmän ajatellut.

oletteko käyttäneet ehkäisyä koskaan? oletteko antaneet kaikkien lapsien tulla?

Ei perhe.

"Minustakaan eivät ole oikeasti perheitä siis LAPSIPERHEITÄ. Ehkäpä pariskuntia, joilla on vain se yksi lapse, mutta ei lapsiperheitä.

että ovat oma porukkansa siinä kuin sinkutkin. Siis en laske samallalailla lapsiperheeksi vaikka lapsiperheitä ovatkin. Tämä vaan on jotenkin automaattista en ole sen enemmän ajatellut.

"

Mitas sitten yksinhuotajaäiti, jolla yksi lapsi?

Usein perheissä on vain 1 lapsista joka ottaa vanhusten asiat hoitaakseen. Toiset on kuin ellun kanat tai eivät oo tietävinäänkään.



t. kokemusta on

Usein perheissä on vain 1 lapsista joka ottaa vanhusten asiat hoitaakseen. Toiset on kuin ellun kanat tai eivät oo tietävinäänkään. t. kokemusta on

monilapsisissa perheissä on helppo luistaa vastuusta ja ajatella, että kyllä ne muut hoitavat. Kun on ainoa lapsi, kokee että vastuu on minulla ja silloin siitä ei luista niin helposti.

siis osan mammoista mielestä perheeseen kuuluu vähintään kaksi vanhempaa (tietenkin äiti ja isä) sekä kaksi lasta. Mikään sen vähempi ei ole lapsiperhe tai oikeastaan edes perhe - kun tuossa joku oli jo sitä mieltä, että yksi vanhempi ja lapsi ei ole perhe vaan "yksinhuoltaja, jolla on lapsi huollettavanaan".



Harvoin jaksan av:n jutuista kimpaantua, mutta nyt olen pöyristynyt.

älä suotta kimpaannu. Provoilijoita taas riittää :)



Nimim. kolmen lapsen yh, joka miettii mikä mahtaa sitten itse olla lapsineen :D

tarkoittaa siis 58. Miten nää numeroinnit taas näin pomppii :O?!

Hienoa, että ihmiset uskaltavat tehdä itsenäisiä ja omannäköisiään päätöksiä, vaikka arvostelijoita jostain syystä??? riittää.

Halveksun monilapsisia perheitä, sillä he asettavat itsensä muita korkeammalle = tekevät paljon lapsia, jotta heidän geeniperimänsä leviäisi mahdollisimman laajalle. Säälittävää.



Lisäksi yksi lapsi perheessä on kaikkein ekologisinta ympäristön kannalta.