Lue keskustelun säännöt.
Itkettää! Taas tuli huudettua hidastelevalle 5-v:lle aamulla. :(
12.01.2009 |
En käsitä, miten tyttö voi olla niiiiiiin hidas pukemaan joka ikinen aamu. 7-v. isosisko kiskaisee vaatteet päälle yhdessä hetkessä, kun pikkusisko venyy eteisen lattialla ja touhuaa kaikkea muuta kuin mitä pitäisi.
Ja minä tietenkin hermostun. Eihän se mitään auta, mutta silti hermostun. Kello menee ja on pakko ehtiä päiväkotiin ja töihin. Minusta 10 minuuttia ulkovaatteiden pukemiseen pitäisi olla ihan riittävä aika tuon ikäisille - mutta ei se näköjään riitä. Tytöllä menisi varmaan tunti, jos hän saisi itse päättää.
Tänään herätin lapset 10 minuuttia aikaisemmin, jotta heille jäisi enemmän aikaa pukemiseen. En tiedä mihin tämä ylimääräinen aika katosi, mutta kiire tuli jälleen - ja minä huusin.
Lapseni saa varmaan traumat hirviöäidistä, joka on aina vihainen. Tyttö jotenkin itsekin kärsii hitaudestaan. Hän saattaa esim. itkeä sitä, miksi isosisko aina "voittaa" pukemisen ja miksi hänellä menee niin kauan.
Mistä ihmeestä saan voimaa kestää ainaisen hidastelun, ja miten osaisin rohkaista tyttöä positiivisesti? Tyttö on hirveän tarkka ja huolellinen, siksi varmaan pukeminenkin vie niin paljon aikaa. Joka ikinen nappi on oltava kohdillaan just eikä melkein.
Kommentit (62)
on joskus aamulla ja kiiressä,
mutta ei tosiaan hyvää mieltä jätä kenellekään sellainen.
oman pienuutensa siinä aina huomaa katkerana jälkeenpäin kun unisille lapsille karjuu aamulla eteisessä... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten toisaalta kovinkin vauhdikas ja temperamenttinen kun motivaatiota ja kiinnostusta löytyi asioihin, tiedän tunteen kyllä ;)
tarhasta sanoivat samaa ja kelto puhui ongelmista itseohjautuvuuden kanssa jne.
no, asioita ja lasta helpottaakseeni jäsentelin nuo tilanteet aina pienemmiksi paloiksi hänelle, niin että kaikkien hermot säilyisi ja aamut sujuisi mukavasti kaikkien kannalta.
eli riittävät yöunet alle, riittävän aikainen herätys ettei kiireessä tartte pukea ja raivota kaikkien vuorotellen, vaatteet valmiksi illalla tuolille pinoon, vaikka vielä siinä järjestyksessä kun puetaan.
ja sitten annoin aamusin muutaman minuutin välein ohjeita, sitä mukaa kun eddellinen asia oli suoritettu; riisu yöpuku, pue alusvaatteet, sukat päälle, laita housut, pusero päälle, haalari päälle, kengät jalkaan, pipo ja hanskat jne.
jos vain olisin sanonut että pue päälle, aikaa meni unelmointiin ja vetkutteluun turhaa, eikä mistään meinannut tulla mitään silti.
Noh, totthan sitä Suomessa halutaan kaikelle normista "poikkeavuudelle" helposti antaa diagnoosi ja "parantaa" lapsen käytöstä,
niinpä meidänkin poika kävi laajat psykologin testit ja koulukypsyyden mittaamiset yms läpi, silti täysin normaaliksi todettiin kuitenkin.
varmasti on luonteeltaan temperamenttisempi kuten äitinsäkin, mutta ihan hyvin olen minäkin tässä elämässä pärjännyt (tekniikan alan akateeminen) ja niin on poikakin pärjännyt nyt koulussa ja nykyään on oikein reipas ja omatoiminen koululainen.
eli anna kehitykselle aikaa, älä vaadi lapselta jotain mitä juuri hän ei ole valmis osaamaan vielä siinä iässä,
anna olla oma itsensä omine piirteinen äläkä vertaa kokoajan muihin.
muista kehua hyvin sujuvista asioista ja auta vielä enemmän tukea vaativissa toiminnoissa.
annetaan lasten olla lapsia ja jokaisen omia ihania persoonia, sekä kehittyä omassa tahdissaan, jookos.
toiset oppii yhden asian aikaisemmin kuin toiset, ja ne muut sitten jotain muuta myöhemmin.