Itkettää! Taas tuli huudettua hidastelevalle 5-v:lle aamulla. :(

mutta jos äidillä on kiire niin se ei kyllä auta yhtään vaan haaveiluksi menee.



Olen melko varma kyllä siitä, että koulussa hän tulee puolet välitunneista olleeksi puolipukeissa ulkona koska kotoakin hän lähtisi pakkaseen takki auki ja ilman hanskoja jollei kukaan valvo.

sama edessä seuraavalla kerralla! Tai ehkä teillä on, mutta meillä kyllä lapset pukevat vaatteet päälleen kuten sanottua yleensä ilman huutamista, mutta en ollenkaan arkaile korottaa ääntäni jos se on tarpeen. Minulle ainakin tulee se paha olo siitä jos joudun vaan katsomaan kun lapset haahuilevat eivätkä tottele yksinkertaisia pyyntöjä, joita loppujen lopuksi aika harvoin heille esitetään. Mitään muuta en vaadi kuin että pukevat, syövät, ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat ja ovat satuttamatta toisiaan. Jos eivät näistä selviä kiltisti, niin kyllä pieni huutaminen on ihan ansaittua.

nuorempi pukee ensin ja isompi odottaa eteisessä ja vaikka kannustaa pikkusiskoaan. Kokeileppa itsekin kehua joka vaatekappaleen jälkeen kuinka hienosti ja nopeasti tyttösi puki.

Voi kuulostaa tyhmältä, mutta toimii melko varmasti. Kokeile edes.

Sitten on isosiskon vuoro alkaa pukeamaan kun nuorempi on melkein jo valmis.

Laitan vaatteet valmiiksi, vedän takin vetskarin, autan rukkaset käteen tms.

Mutta monesti tyttö hermostuu, jos joku puuttuu pukemiseen. Jos vaikka tarjoudun "annas kun äiti auttaa kenkien kanssa", niin tyttö saa raivarin ja kiljuu "eikä, eikä, mä haluan ITE pukea". Hän saattaa esim. repiä jaloistaan pois minun pukemani kengät, koska ne ovat "huonosti".

ap

Meidän kaksivuotias on tuollainen varmasti viisivuotiaana! Hän on erittäin päättäväinen tapaus ja osaan kuvitella, että joskus meilläkin vastaavia ongelmia jos tekeytyy hitaaksi vielä niin en tiedä miten aikaisin meillä viisivuotiaana joudutaan heräämään ;-)

Sovi lapsen kanssa opeteltava asia ja kun lapsi pukee aamulla ennen kun munakello soi saa tarran ja kun taulussa on niin monta tarraa kuin on sormia kädessä menette yhdessä uimaan, tai teette jotain muuta ennalta sovittua mukavaa palkkioksi. Eiköhän se sitten siitä ala sujumaan. Opettelun ja kannustuksen kautta.



Ja kun munakello soi niin sitten äiti hoputtaa ja auttaa, (ja jos hän ei huuda saa tarran, tai ainakin hyvän mielen ;)

uudestaan ja otat uuden tarrataulun esille ja alat keskittyä seuraavaan tehtävään, eli siihen että pääsette autolle reippaasti eikä lapsi jää haahuilemaan pihalle. Ja tietty samaa munakello-tarrasysteemiä voi alkaa käyttää jo hampaidenharjauksen ja aamupuuron kanssa, joten pukemisen kohdalla rutiini on jo hyvin hanskassa. Voi ihme miten viitseliäitä ihmisiä sitä maailmasta löytyykään.

sama edessä seuraavalla kerralla! Tai ehkä teillä on, mutta meillä kyllä lapset pukevat vaatteet päälleen kuten sanottua yleensä ilman huutamista, mutta en ollenkaan arkaile korottaa ääntäni jos se on tarpeen. Minulle ainakin tulee se paha olo siitä jos joudun vaan katsomaan kun lapset haahuilevat eivätkä tottele yksinkertaisia pyyntöjä, joita loppujen lopuksi aika harvoin heille esitetään. Mitään muuta en vaadi kuin että pukevat, syövät, ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat ja ovat satuttamatta toisiaan. Jos eivät näistä selviä kiltisti, niin kyllä pieni huutaminen on ihan ansaittua.

Mutta yritäs ymmärtää, että kyse ei ole kiukuttelemisesta. Lapsen luonne voi olla sellainen, että tekee ylipäätään asioita hitaasti tai häiriintyy helposti kaikenlaisista asioista. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle karjuttaisiin naama punaisena sellaisesta asiasta, jota et omasta mielestäsi ollenkaan ole tarkoittanut kiukutteluksi ja jolle et oikeastaan voi mitään? Silloin oikeasti pitää keksiä muitakin konsteja kuin huutaminen, koska huutaminen ei tässä tapauksessa ratkaise asiaa ollenkaan.

Huutaminen ylipäätään on sellainen juttu, että mieluummin olisin kokonaan huutamatta. En mä huuda mun miehellekään, enkä kotieläimille. Joskus hermot menee, mutta en minä kyllä koskaan koe, että huutaminen olisi ansaittua.

jos äiti jaksaa aina vaan rauhallisesti kehua ja kannustaa esim. vaatteiden pukemisessa vaikka lapsi ei osaamisestaan huolimatta viitsi nähdä sitä vaivaa että pukisi. En minäkään pidä vetkuttelua kiukutteluna vaan kunnioituksen puutteena vanhempaa kohtaan. Ja jos minä en sitä ansaitsemaani kunnioitusta muuten saa, niin sitten vaadin sen sellaisella tavalla mikä toimii. Meillä se on tämä satunnainen äänen korottaminen. Ja nyt joku pipertäjä sitten alkaa valittaa että ei se mitään kunnioitusta ole jos lapsen on huutamalla saanut tottelemaan. Voi olla että pipertäjä on oikeassa, mutta minulle se on ihan sama, kunhan hommat hoituu ilman että minun pitää ruveta pitämään sirkusta tuulikaapissa.

temperamentista eikä siinä huutaminen "auta", päinvastoin, huutaminen ei ole mikään hyvä kasvatusmenetelmä. Jatkuva huutaminen vääristää lapsen käsityksen soveliaista kommunikaatiomuodoista ja usein se pilaa kodin ilmapiiriä.

jos äiti jaksaa aina vaan rauhallisesti kehua ja kannustaa esim. vaatteiden pukemisessa vaikka lapsi ei osaamisestaan huolimatta viitsi nähdä sitä vaivaa että pukisi. En minäkään pidä vetkuttelua kiukutteluna vaan kunnioituksen puutteena vanhempaa kohtaan. Ja jos minä en sitä ansaitsemaani kunnioitusta muuten saa, niin sitten vaadin sen sellaisella tavalla mikä toimii. Meillä se on tämä satunnainen äänen korottaminen. Ja nyt joku pipertäjä sitten alkaa valittaa että ei se mitään kunnioitusta ole jos lapsen on huutamalla saanut tottelemaan. Voi olla että pipertäjä on oikeassa, mutta minulle se on ihan sama, kunhan hommat hoituu ilman että minun pitää ruveta pitämään sirkusta tuulikaapissa.

miten voi olla noin täydellisiä ihmisiä täällä, että on varaa tulla jeesustelemaan esim. siitä, että 5- vuotias ei saa päättää meneekö pukemaan aiemmin kuin muut vai ei. Uskon, että Ap kyllä saa lapsensa eteiseen, mutta jos se lapsi ei siellä itse pue niin ei se pue. Voihan sitä taas väkisin pukea ja hermostua, mutta eikös tämän ketjun tarkoitus ollut päästä rauhaisampaan ratkaisuun.



Ja toinen on tuo "Meillä ei tarvitse huutaa" . Grrr, että pistää vihaks. Lapset ovat erilaisia!!! Jos teillä onnistuu kaikki asiat ilman äänen korottamista niin Onnea, nauttikaa siitä. Joillakin on kuitenkin niin paksukalloisia (vaikkakin muuten maailman parhaita ) lapsia että se ei onnistu. Ja kaiken lisäksi me aikuisetkin ollaan erilaisia!!!

kuin sisko.

tokihan se on parempi jos asiat hoituu ekalla sanomisella ilmankin mutta ei se nyt _niin_ kamalaa ole että vähän kovemmalla äänellä komentaa

Meillä myös 5v tyttö ja oi ja voi, juuri esim. aamupukemiset usein veeeeenyvät. Ja kyllä, minäkin sorrun välillä huutamiseen vaikka tiedän ettei se juuri auta ja molemmille tulee paha mieli :( Mutta aina ei ole ainakaan tämän äidin hermot terästä..

Kun on myös 2v puettavana, niin on kyllä tosi rasittavaa välillä kun isonsiskon pukeminen takkuaa. Minäkin autan sitten yleensä lopulta paljonkin..Usein saa tosiaan seistä vieressä ja hokea "Laita sukat jalkaan. Sukat jalkaan. Toinen sukka myös. Ensin kauluri. Haloo, "****". Kauluri.Kauluri ensin. Laitappa sitten villahaalari. Sitten hanskat..ei, ei, "****" ensin hanskat, sitten haalari.....jne jne.."



Ja levitän vaatteet valmiiksi erilleen lattialle, ja silti lapsi hukkaa jonkun vaatteen sekunnissa ja sitä taas etsitään..

En tiedä onko tyttö vaan jotenkin niin hajamielinen, ja on tarinaa kerrottavana, ja jos samaan aikaan puhuu niin ei näköjään osaa pukea ;)



Meillä vauhtia tulee ehkä eniten kilpailusta..eli kun rupean itse pukemaan (pikkusisaruksen pukemisen jälkeen) saatan sanoa että katsotaanpa kuka on ensin valmis. Silloin monesti tyttö herää horroksestaan..muttei aina.



Tsempit sinne, ei mulla mitään takuuvarmaa konstia ole kyllä.. Mutta ymmärrän tuon morkkiksen huutamisesta. Mulla vaikuttaa myös pms oikeasti paljon siihen miten äkkiä pinna katkeaa..eikä se ole lasten syytä että äidillä hormonit heittelee :((

että äitillä on aikaa vaikka koko päivä tässä istua ja odottaa että olet pukenut. meillä tepsii ja vaatteet sujahtaa päälle. mutta jos sanon tai edes vihjaankaan olemuksellani että on kiire niin jopas vetkuillaan.



meillä ei tarvitse tapella vaatteista, monesti on tullut huudettua lapsille että miksi et voi pukea kun pyydän ja että se on vain asia joka on tehtävä halusipa tai ei. vaatteet kyllä menee sen jälkeen päälle. olen kait sen verran auktoriteetti lapsilleni mutta kun käyn pari tuntia kotoa pois on lapse helisemässä isin kanssa ja huutaa että äitä ikävä. eli en kait minä niin kamalia sillä huutamalla ole saanut aikaiseksi kun vielä ikävöivät :P



meillä on kokeiltu lahjonta, kiristys, uhkaus, kehuminen, halitus, auttaminen. ja loppujen lopuksi vaatteet menee päälle nyt kohta 4v lapselle melkein kokonaan itse.



huutoa tulee äitiltä edelleen jos ruvetaan pukiessa riehumaan (tyttö painaa 22kiloa ja on nääääin pitkä)ja voimia ottaa ja päästäkin jos ite lupaa pukea hänelle vaatteet ja senkun temppuilee. kohta 3v poika ei osaa itse pukea juuri mtn. yrittää kovasti ja opetellaan yhdessä kuten tytönkin kanssa tehtiin. hitaampaa vain on ja puen hänet aina. hän kylllä tietää vaatejärjestyksen esim ulkovaatteissa mutta ei saa vaan esim sukkia jalkaan ja hermostuu HETI kun menee väärin. tytöllä (4v) onkin vähän eri kärsivällisyysluokkaa ja siten osaakin jo itse pukea mainiosti.

Taitaa poika tulleen äitiinsä :D :D



mutta hyvä tiimi me ollaan ja rakastetaan toisia ja niinhän ne lapset joka ilta sanoo kun pyydän anteeksi että äitillä meni heeeemot mutta ei haittaa, hauskaa oli :D

tokihan se on parempi jos asiat hoituu ekalla sanomisella ilmankin mutta ei se nyt _niin_ kamalaa ole että vähän kovemmalla äänellä komentaa

Mutta kyllä mulle tulee itsellekin paha mieli, jos menetän hermot ja huudan. Kun on kyse asiasta, jota tapahtuu jatkuvasti tai jossa on usein vaarana hermojen menetys, niin mieluummin yritän keksiä jotain konsteja, joilla saisin tilanteen menemään ilman hermojen menetystä ja huutamista. Ylipäätään mun lähtökohta ihmissuhteissa ja lasten kasvatuksessakin on se, että huutaminen ei ole hyvä asia. Ei se sitä tarkoita, että kaihtelisi ristiriitoja tai painaisi kaiken villaisella. Ja huudan minäkin, en ole mikään puolijeesus siinä asiassa. Mutta en tykkää huutaa.

5-vuotias on oivassa iässä siihen - pystyy jo sopimaan asioista ja muistamaan sopimukset, mutta ei vielä näe läpi vanhempien manipuloinnista ja tekopositiivisuudesta :-)

hidas kuusivuotias, fiksu muuten ja helppo lapsi, joskin voimakastahtoinen, mutta tahtoo jäädä aina haaveksimaan. Juuri pukeminen on aivan älyttömän hidasta. Ei halua apua, suuttuu siitä. En alennu huutamaan, minulle on opetettu aikoinaan ettei se ole kohteliasta käytöstä. Meillä toimii sellainen, että sivusilmällä seurataan sitä pukemista koko ajan, ja joka kerta kun tyttö pysähtyy, kehotetaan jatkamaan esim "laita takki päälle". Saa sanoa monta kertaa, mutta kehotus yleensä katkaisee haaveilun ja pukeminen jatkuu ainakin muutaman hetken (ja taas "laitapa se takki päälle"). Jos kovin on vaikeaa, voidaan antaa käteen aina se seuraava vaatekappale. Ja aina kun huomio kiinnittyy johonkin muuhun, ohjataan se huomio takaisin siihen pukemiseen. Tärkeää on reagoida heti siihen, jos huomio herpaantuu. Tämä toimii ainakin meillä, eli ajoissa päästään lähtemään. Ei tartte huutaa eikä mene itselläkään aamu pilalle.

että kannattaa auttaa lasta.



Itsellä myös 5 v tyttö, joka on superhidas pukemaan. Ei tee sitä pahaa pahuuttaan vaan kun on niin hölösuinen, ettei malta olla puhumatta koko ajan, pukeminen ja puhuminen ei tietenkään onnistu samaan aikaan. Meillä aamut kanssa monesti tappelua, joten olen suosiolla tehnyt niin, että otan tytön "vauvaksi" syliin (hellittelen samalla ja sanon, äidin vauva, tykkää siitä) ja kas, kun olen tehnyt joinain aamuina näin, pukee aina silloin tällöin todella rivakasti kun turhat hermoilut on unohtunut.

En halua enää tuon ikäistä pukea, eikä hän itsekään avustamisesta innostu.



Olen ostanut kartonkia ja tarroja ja selittänyt, että aina kun pukee itse itsensä reippaasti, saa laittaa tarran tauluun. Kun on viisi tarraa pukemissarakkeessa -on siis myös syöntisarake:) - saa pienen palkinnon. Nyt pitäis vaan saada koko komeus viritettyä eteisen seinälle. Keneltäköhän tuo hitaus onkaan periytynyt...



Aioin kyllä kokeilla tätä, huutaminen on ikävää jokaiselle.