Lastensuojelusysteemin arvostelijat:

asiallista keskustelua! Todella hienoja puheenvuoroja, en voi muuta sanoa.



On mullakin muutama mielipide, mutta ei oikeastaan lastensuojelusta, vaan lapsia koskevien yhteiskunnallisten asioiden hoitamisesta ja päätöksenteosta.



Tuntuu siltä, että lapsista on tosi helppo säästää, vaikka se pitäisi olla viimeinen kohde, josta säästetään. Mun mielestä malliesimerkki on tämä koulujen lakkauttaminen. Meidänkin lähikoulua oltiin lakkauttamassa, onneksi erään kunnallispoliitikon aktiivisen toiminnan takia koulu pelastui. Seurasin asiaa jonkin verran, ja tyrmistyin siitä, millaisilla asioilla koulun lakkauttamista perusteltiin: lapset muka saavat parempaa opetusta, kun heidän ei tarvitse olla yhdysluokkaopetuksessa. Todellista syytä - säästämistä - ei mainittu missään! Koulun lapset olisivat joutuneet todella isoihin luokkiin, ja koulukyyti olisi kestänyt kauan, parhaimmillaan eskarit olisivat joutuneet odottamaan tienposkessa jatkokyytiä.



Tämä kirjoitukseni ei liity lastensuojeluun, vaan siihen, miten lapsilta yritään ottaa palveluja pois. Pienemmissä kouluissa ja luokissa opettajallakin on paremmat mahdollisuudet seurata lapsen kehitystä ja perheoloja, ja saada apua sitä kaipaaville.

mutta en ainakaan suosi sitä, että kotiin tulisi jokin kodinhoitaja tekemään normaalit kotiaskareet jotta se vanhempi saa vain olla möllöttää. Ennemmin sitten tekisivät yhdessä eli pakotettaisiin se ihminen ottamaan vastuu omasta arjestaan ja niistä lapsista.

mutta en ainakaan suosi sitä, että kotiin tulisi jokin kodinhoitaja tekemään normaalit kotiaskareet jotta se vanhempi saa vain olla möllöttää. Ennemmin sitten tekisivät yhdessä eli pakotettaisiin se ihminen ottamaan vastuu omasta arjestaan ja niistä lapsista.

se pakottaminen ei useinkaan ole kovin hedelmällinen keini. Ihmiset tuppaa vastustamaan sitä pakkoa. Se on helppo sanoa, jos itsellä ei ole ongelmaa. En tiedä, millainen skenaario sinulla nyt on mielessä, mutta jos vaikka äitiäni, joka kärsi pikkuveljeni vauva-aikaan synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, olisi pakotettu tekemään kotitöitä, olisivat tulokset olleet huonot. Onneksi perheemme saikin apua mm. kodinhoitajan muodossa.

Sama juttu voi olla vaikkapa päihdeäidillä. Minun on vaikea mennä narkomaanin nahkoihin, ja miettiä, millaista on pyörittää kotia sellaisessa elämäntilanteessa, mutta en usko, että pakottaminen on välttämättä se paras keino kuitenkaan.

Kyllä mun mielestä tukeminen on aina parempaa kuin pakottaminen. Mutta sekin on totta, että biologisilla vanhemmilla on liikaa oikeuksia ja liian vähän velvollisuuksia, mitä tulee lastensuojeluasioihin. Luin joskus lehtikirjoituksen, jossa lastenkodin työntekijä kertoi, miten heille tulevia lapsia on monesti melkein mahdoton auttaa, koska huostaanotto on tehty liian myöhään.

Tutkittu juttu.



Erittäin kiinnostavaa settiä - hyödynnän tätä ketjua opinnoissani ja myöhemmin työelämässä. Tarkoitukseni siis on työllistyä lastensuojelun sosiaalityöntekijäksi, alan harjoittelupaikka on jo hankittu.



Kiitos ketjuun vastanneille, jatketaan keskustelua...!

että masennus ja epäsiisteys eivät kulje käsi kädessä.



Ehkä pakottaminen oli väärin valittu sana, tukeminen sitten. Mutta pointtini oli että se vanhempi tekisi yhdessä tämän tukihenkilön kanssa, oli se sitten kodinaskareita tai omien lasten kanssa olemista.



Olen paria lastensuojelunn asiakasta seurannut sivusta ja täytyy sanoa, että eivät nämä kummatkaan ainakaan oma-aloitteisia ole. On tarjolla keskusteluapua, siivousapua, lastenhoitoapua ja mitä vanhemmat tekevät. Valittavat ympäristölle suureen ääneen kaikesta, valittavat kun ei rahallista apua tarjota lisää. Heidän puheissaan se, että yhteiskunta maksaisi kunnon tukea, auttaisi heidän perhettään ja keskustelu- yms. terapiatarjoukset ovat sitten asioihin sekaantumista ja "heidän perheasiat ei muillle kuulu".

että masennus ja epäsiisteys eivät kulje käsi kädessä.

Ehkä pakottaminen oli väärin valittu sana, tukeminen sitten. Mutta pointtini oli että se vanhempi tekisi yhdessä tämän tukihenkilön kanssa, oli se sitten kodinaskareita tai omien lasten kanssa olemista.

Olen paria lastensuojelunn asiakasta seurannut sivusta ja täytyy sanoa, että eivät nämä kummatkaan ainakaan oma-aloitteisia ole. On tarjolla keskusteluapua, siivousapua, lastenhoitoapua ja mitä vanhemmat tekevät. Valittavat ympäristölle suureen ääneen kaikesta, valittavat kun ei rahallista apua tarjota lisää. Heidän puheissaan se, että yhteiskunta maksaisi kunnon tukea, auttaisi heidän perhettään ja keskustelu- yms. terapiatarjoukset ovat sitten asioihin sekaantumista ja "heidän perheasiat ei muillle kuulu".

lastensuojelun asiakkaita! Heillä on elämänhallinta hukassa. Jos he sen osaisivat, niin ongelmia olisi paljon vähemmän. Mullakin on elämänhallinta tietyilla osa-alueilla tosi vaikeaa välillä, mutta ainakin tiedostan sen. He eivät välttämättä, tai sitten yrittävät ratkaista väärin asiaa väärin keinoin.

Mutta siinä olen samaa mieltä, että opastaminen ja yhdessä tekeminen kyllä kannattaa.

Tutkittu juttu.

Erittäin kiinnostavaa settiä - hyödynnän tätä ketjua opinnoissani ja myöhemmin työelämässä. Tarkoitukseni siis on työllistyä lastensuojelun sosiaalityöntekijäksi, alan harjoittelupaikka on jo hankittu.

Kiitos ketjuun vastanneille, jatketaan keskustelua...!

ihan jo pysyäksesi hengissä.

Mun rakas ystävä on erään ison kaupungin lastensuojelun sossu ja henki on meinannut mennä jo kahdesti.

Poliisit ovat partioineet öiseen aikaan kotinurkilla tappouhkausten takia. Autosta on katkottu jarruletkut yms mukavaa. Renkaita puhkottu, autoa naarmutettu jne.

On ne vaan niin väärinymmärrettyjä ne asiakaspoloiset :( Mielivaltaiset sossut yrttävät henkensä uhalla auttaa heidän lapsiaa.

Laita nyt heti kaikki tietosi salaisiksi. Osoitteet, puh.nrot ja muista ilmoittaa myös autorekisterikeskukseen erikseen, että auton omistajan/haltijan tietoja ei saa antaa eteenpäin.

tiedot ovat olleet jo pitkään salaisia (eikä ole ainakaan vielä autoa). Paras on muutenkin asua eri paikkakunnalla, kuin missä on töissä.



Vaarallista on olla myös sairaanhoitaja, opettaja, työkkärin virkailija tai jopa Kelan asiakaspalvelija...vaikkei heti arvaisi.

Kyllä se on niin, että mitä niitä paapomaan, jos mielummin jätetään laskut maksamatta, ruoat ostamatta ja laitetaan rahat kaikkeen turhuuteen. Ja tiedetään se, että kyllä sitä rahaa saa sosiaalitoimelta lisää. Tämä on kyllä yhtä kehän kiertämistä, eikä auta tuollaisia ihmisiä mitenkään.

tavoitetena onkin pelastaa LASTEN elämässä se, mikä pelastettavissa on. Joissakin tapauksissa se tarkoittaa tietysti myös olennaisesti vanhempien tukemista.

että siinä vaiheessa kun on valvonut esimerkiksi sairaan lapsen kanssa neljä vuotta putkeen, ei se jaksaminen ole enää tahdosta kiinni.



Eikä siinä ole kukaan vastuuta pakoillut alunperinkään.

Ei muuten tuollaiseen joudu.



Minun hyvä ystäväni on ollut Itä-Helsingissä 25 vuotta sossuna, eikä hän ole tuollaista koskaan kokenut.

Pitäisikö vakavasti sairas ja väsynyt vanhempi pakottaa tekemään kotityöt. Jos sairastat esim. syöpää ja olet yksinhuoltaja, et paljon keskustelu- ja kahviseurasta kostu, kyllä silloin tarvitset ihan kodinhoitoapua. Nykyään tarjotaan huostaanottoa heillekkin, ei kodinhoitajaa. Näitä juttuja on tullut julkisuuteen.

Jos itsellä on oman taustansa, tai nykyisen perheensä suhteen ongelmia, ei välttämättä kannata opiskella sossuksi. Näitä tapauksia on kavereissani liian monta, jotka hoitavat työssään omia traumojansa.

"elämänhallinta hukassa", Kyllä se on niin, että mitä niitä paapomaan, jos mielummin jätetään laskut maksamatta, ruoat ostamatta ja laitetaan rahat kaikkeen turhuuteen. Ja tiedetään se, että kyllä sitä rahaa saa sosiaalitoimelta lisää. Tämä on kyllä yhtä kehän kiertämistä, eikä auta tuollaisia ihmisiä mitenkään.

en voi sanoa, etteikö mua vituttaisi ihmiset, jotka jättää lapsiaan heitteille ja tekee niistä tulevaisuuden päihde- ja mt-ongelmaisia, mutta ainakin mä pystyn ymmärtämään heitä. Jos sä näet sellaisen työn, joka pyrkii estämään seuraavan sukupolven syrjäytymisen "paapomisena", niin tuskin voin sanoa mitään, joka sais sut ymmärtämään tällaisia ihmisiä. Kai sullakin on oikeus olla tuota mieltä jos haluat. Olen kyllä sitä mieltä, että usein yhteiskunnan keinot hoitaa ja auttaa tällaisia perheitä ovat vääriä ja/tai tehottomia.

Sä varmaan kuulut niihin ihmisiin, joiden mielestä rikoksista pitäisi vain rankaista ankarammin (=kalliimpaa yhteiskunnalle), kuin vaikkapa pyrkiä estämään ihmisten syrjäytymistä tai yrittää hoitaa rikollisia.

Ei tietenkään kaikkia ihmisiä voi saada terveeksi ja yhteiskuntakelpoisiksi, eikä rikollisuutta voi lopettaa, mutta kyllä esim. Hannu Lauerman (psykiatrisen vankimielisairaalan vastaava ylilääkäri) mukaan rikollisuus syntyy aika yhtenäisellä reseptillä: epävakaa väkivaltainen ja päihdeongelmainen koti. JOS pystyttäisiin panostamaan enemmän perhetyöhön, voisi varmasti monta perhettä pelastaa. Ehkäisevä työ vähentäisi kustannuksia toisesta päästä.

Ilmeisesti et kykene ymmärtämään, mitä "elämänhallinta hukassa" tarkoittaa. Eivät kaikki kykene. En minä ainakaan usko, että kovin moni mielellään viettää kuvatunkaltaista elämää, siitä vaan voi olla vähän helvetin vaikeaa päästä irti, jos ei koskaan ole saanut minkäänlaisia eväitä normaalielämään.