Mieskin osaa pihdata.
Meillä se on kyllä mies joka pihtaa... Olen kuukausia yrittänyt iltaisin lämmitellä miestäni, mutta ei. Meillä harrastetaan seksiä vain silloin, kun mieheni haluaa. Muutaman kerran kuussa... Aina jos minä yritän niin ei. Jos joskus olen silloin itse kieltäytynyt, niin hän loukkaantuu ja syyttää minua siitä etten ole kiinnostunut. Joa taas itse otan asian hänen kieltäytymisistään puheeksi hän suuttuu ja sanoo, tyyliin "ota sitten parempi mies". Miten tulisi toimia, asia vaivaa minua. Tätäkö loppuelämä?
Kommentit (36)
Että oikein kihisen kiukusta, vaikka viestisi oli ehkä tarkoitettu jollekin toiselle kirjoittajalle.Niinkö sitä elämää voi elää, että ei jousteta, ei tehdä kompromisseja, ei tulla puolitiehen vastaan?
Tuollainen jääräpäisyys viestittää täydellistä välinpitämättömyyttä. "Tälläinen olen, ota tai jätä" "Elämä on valintoja" ja sitä rataa. Valinta se on sinullekin, kun jätät puolisosi tarpeet huomioimatta!!
Jos oma mies alkaa tälläisiä totuuksia laukomaan, niin ulko-ovi käy ja eukko lähtee! Eikä huolta, valinnan varaa riittää.
No jos mies EI TULE vastaan ja tilanne vaivaa sinua niin paljon niin on kai se molemmille eduksi että eroaa. Herättelin vaan tässä näitä edellisiä kirjoittajia, että asialle kannattaa tehdä jotain. Joihinkin asioihin vaan ei pysty vaikuttamaan ja kannattaakin keskittyä niihin joihin pystyy vaikuttamaan.
M34
On, se on aivan normaalia vaikka ei olisi edes joka viikko seksiä. Jos seksiä on "muutaman kerran kuukaudessa", niin silloinhan se on ainakin säännöllistä. Eri asia on sitten, josko se on tyydyttävää. Luulen kuitenkin, että AP:tä loukkaa lähinnä se, että hänen aloitusyrityksensä yleensä blokataan, kun taas useimmiten miehensä saa milloin haluaa. Kyllä se alituinen vonkaaminen turhauttaa. Minun vaimokkeeni on tavattoman kaunis, täydellisillä kasvoilla ja kropalla siunattu jokamiehen katseenkääntäjä, kaupan päälle myös todella kuuma ja estoton petipuuhissa. Saan hänen kanssaan loistavaa seksiä. Luulisi siis, ettei minun tarvitse koskaan masturboida? Mutta silti masturboin useahkosti ja aina en jaksa petipuuhiin ruveta, semminkin jos väsymys tai stressi painavat. Ei masturbointi seksiä korvaa, mutta ei seksikään korvaa masturbointia, joka on sellainen yksinkertainen mukavan itsekäs hetki itsensä kanssa. Rakastelu taas vaatii ihan toisenlaisen vireen ja myös toisen huomioon ottamisen moninaisilla tavoilla. Joskus vaan haluan pitää naistani kainalossa ja jutella tai olla hiljaa. Toisaalta, usein kun hänellä tekee mieli ja itse ei jotenkin jaksa juuri sillä hetkellä syttyä, hoitelen hänet suulla tai käsillä:)
Ihan kateeksi käy.
Olisiko niin, että haluat naistasi "hoidella" siksi, että kunnioitat ja arvostatat häntä? ja pidät kauniinakin?
Olet harvinaisen oikeassa tuossa, että torjuminen loukkaa. Käsität koko kuvion ihan oikein. Itse olen yrittänyt aiheesta puhua miehelleni ja ajatellut, että kun vain saan asian selitettyä ja kerrottua miltä torjunta minusta tuntuu, niin hän näkee asian kuten sinä ja muuttaa tapansa. Oletin ilman muuta, että hän haluaisi, että minä olen onnellinen. Ihan niinkuin minä halusin, että hän olisi onnellinen.
Vaan eipä ole muutosta tullut, vaikka puhuttu on niin paljon, että pitäisi tasan tarkkaan tietää, miltä minusta tuntuu.
Sitten tajusin ehkä kipeimmän asian koko hommassa. Mies ei aio muuttua, vaikka tietää nyt jo varmasti, mitä minä tunnen. Hän ei halua nähdä sitä 10 min "hoitelu" vaivaa, vaikka tietää, että se tekisi minut onnelliseksi. Voin vetää tästä vain yhden johtopäätöksen: Hän ei välitä minusta. Ei oikeasti, kun pystyy olemaan niin tyly. Itse olisin valmis vastaavaan palvelukseen rakkaani eteen ja olen niin ihan säännöllisesti tehnytkin vastaavassa tilanteessa. Kuvauksesi tyttöystäväsi ulkonäöstä voisi olla kuvaus minusta. Siksi en osaa ajatella, että vika miehen haluttomuuteen johtuisi ulkonäöstäni.
Miksi miesten pitää ottaa kaikki niin itsestään selvyytenä ja olla niin pirun itsekkäitä? Sitten vasta aletaan itkeä ja vaikertaa, kun eroa rupeaa pukkaamaan. Mitään ei voi tehdä ennen kun on aivan pakko, vaikka näkisikin parisuhteen epäkohdat. Sinä olet harvinainen poikkeus ja todellinen löytö tyttöystävällesi. Toivottavasti hän myös osaa nähdä asian niin. Minun on kai pakko kohta jatkaa miehen etsimistä, josko minäkin olisin ansainnut olla onnellinen ja tulla kohdelluksi kunnioitettuna, rakastettuna ja tasavertaisena puolisona.
Muijakin valitteli keskustelupalstalla, ettei saa seksiä kun minä pihtaan. Runkkaan kyllä usein ja vaimonikin kuvittelee, että se on pihtaamista jos runkkaa muttei pane. Runkkaaminen ei korvaa panemista. Jos ei paneta niin ei paneta. Silti voi huvittaa runkata. No meillä tämä kärjistyi siihen, että vaimo petti. Ei sekään ole mukavaa, että pitää yrittää väkisin panna vähintään joka toinen päivä ettei muija lähde vieraisiin. Kyllähän minä itse tiedän parhaiten, milloin innostun seksistä niin paljon, että kannattaa siihen ryhtyä. Ei ole mukavaa, jos homma päättyy lerpahdukseen. Jos homma ei sytytä niin se vain on niin. Miten minulta voidaaan odottaa yhtä paljon kiinnostusta kuin suhteen alkuaikoina ja vain siksi, että muijaa sattuu seksi kiinnostamaan enemmän kuin 5 vuotta sitten, koska on synnyttänyt ja löytänyt seksuaalisuutensa? Olisi ollut innokkaampi silloin alkuaikoina niin ehkä minunkin kiinnostukseni olisi suurempi. M32
Miehellä ei saata olla kertakaikkiaan haluja harrastaa useammin seksiä, silloin ei ole pihtaamisesta kyse. Siinä tapauksessa ymmärrän ap:tä, jos mies runkkaa esim. päivittäin. Onko aiemmin ollut aktiivisempi? M34
No niin. Siis naisen olisi pitänyt olla aktiivisempi suhteenne alkuaikana, niin nyt voisi seksi kiinnostaa. Kun ei ollut, niin nyt ei tipu. Mitäs oli sellainen silloin. Olisi ajatellut pidemmällä tähtäimellä. Oma vika.
Aikakonettako pitäisi alkaa rakentamaan, että saisi tilanteen korjattua? Etpä paljon armoa anna!
Voitko sanoa kirkkain silmin, että vaimon pettämisreissu yllätti? Typerä temppu vaimoltasi tietty eikä kai kukaan ansaitsisi tulla petetyksi.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Vaimosi ei voi perua pettämisreissuaan, sinä et voi perua sitä että työnsit vaimon pettämään pihtailulla ja vaimo ei saa peruttua sitä että ei ollut riittävän innokas suhteenne alkuaikoina. Koko peli on siis menetetty, koska ette omistaneet kristallipalloa, jonka perusteella olisi voinut tehdä oikeita ratkaisuja juuri oikeaan aikaan eli silloin, kun ne vielä olisivat voineet muuttaa asioita.
Aina voidaan spekuloida, mitä miehen ja naisen suhteeseen vaikuttaa se, että toinen on vuosikausia haluton, tai ei-niin-kiihkeä. Luultavasti se ei useinkaan lähennä miestä ja naista. Voin sanoa kirkkain silmin että yllätti. Se ei yllättänyt, että oli tyytymätön tilanteeseen. Minä kun olen tottunut keskustelemaan ongelmista. Koko peli ei toki ole menetetty. En ole mielestäni pihdannut. Sehän tarkoittaisi sitä, että olisin halunnut seksiä vaimon kanssa, mutta kiusaa tehdäkseni en antanut. Ei asia ollut niin. En ihan oikeasti halunnut seksiä hänen kanssaan kovinkaan usein, koska se oli tylsää enkä kokenut saavani siitä juuri mitään. Kuvitelkaapa: omasta mielestäni suhteemme ja seksielämämme oli juuri alkanut mennä parempaan suuntaan, kunnes vaimo jäi kiinni pettämisestä.
Yritin vain sanoa, että jos toisen mielestä seksi on NYT parempaa ja tarpeellisempaa kuin ikinä pitkässä suhteessa ja toisen mielestä se on ollut parasta 10 vuotta sitten, niin halut eivät välttämättä jatkuvasti kohtaa.
Pihtaaminen on vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Haluttomuus ei ole pihtausta.
No niin. Siis naisen olisi pitänyt olla aktiivisempi suhteenne alkuaikana, niin nyt voisi seksi kiinnostaa. Kun ei ollut, niin nyt ei tipu. Mitäs oli sellainen silloin. Olisi ajatellut pidemmällä tähtäimellä. Oma vika. Aikakonettako pitäisi alkaa rakentamaan, että saisi tilanteen korjattua? Etpä paljon armoa anna! Voitko sanoa kirkkain silmin, että vaimon pettämisreissu yllätti? Typerä temppu vaimoltasi tietty eikä kai kukaan ansaitsisi tulla petetyksi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Vaimosi ei voi perua pettämisreissuaan, sinä et voi perua sitä että työnsit vaimon pettämään pihtailulla ja vaimo ei saa peruttua sitä että ei ollut riittävän innokas suhteenne alkuaikoina. Koko peli on siis menetetty, koska ette omistaneet kristallipalloa, jonka perusteella olisi voinut tehdä oikeita ratkaisuja juuri oikeaan aikaan eli silloin, kun ne vielä olisivat voineet muuttaa asioita.
Ok. On toki mukavampi, että haluttomuus ei johdu kiusanteosta, mutta lopputulos naisen kannalta sama. Huvittaisi saada seksiä, mutta sitä ei vaan saa.
Mikä siis ratkaisuksi? Tilapäistä haluttomuutta on toki ymmärrettävä, mutta pitäisi miehenkin tulla vastaan pidemmällä tähtäimellä. Tiesit, että vaimo oli tyytymätön, mutta et tehnyt mitään asian eteen. Eipä olisi paljoa vaadittu, jos toista pitäisi hetken hyvänä, vaikka paneminen ei juuri sillä hetkellä kiinnostaisi. Kyse on asenteesta.
Mikä siinä on kun on pitkän suhteen aikana sopeutunut siihen ettei seksiä tipu ja omatkin himot siinä samalla kadonneet, niin eikö se nainen ota keski-iän spurtin ja yhtäkkiä varsinaiseksi panokoneeksi alkaa! Mutta kun ei enää huvita niin ei huvita. Ja nytkö pitäisi alkaa säälistä panemaan vaikkei se toinen tehnyt elettäkään 10 vuoteen? Naiset...
Mun mies lakkasi koskemasta muhun kokonaan, kun meille syntyi vauva. Välit kiristyi sitten ihan totaalisesti muistakin syistä, lopulta otin eron. Mutta en suosittele eroamaista,ellei tilanne ole ihan toivoton. Meillä se oli.
kun nainen ei anna miehelle, niin nainen pihtaa. Mutta kun mies ei anna naiselle, niin kyse on haluttomuudesta.
Olisiko mahdollista, että naisesi oli suhteenne alkupuolella haluton ja siksi ei halunnut rakastella kanssasi niin usein kuin sinä halusit?
Toisaalta jos sinä et halua vaimoasi, etkä ole halukas tekemään asialle mitään tai menemään edes puolitiiehen vastaan, niin miksi se sinua haittaisi, että vaimo saa seksiä muualta? Eihän se ole sinulta pois? Ja vaimokin on tyytyväinen kun saa olla edes hetken miehen kanssa, jolla on haluja häntä kohtaan.
Aina voidaan spekuloida, mitä miehen ja naisen suhteeseen vaikuttaa se, että toinen on vuosikausia haluton, tai ei-niin-kiihkeä. Luultavasti se ei useinkaan lähennä miestä ja naista. Voin sanoa kirkkain silmin että yllätti. Se ei yllättänyt, että oli tyytymätön tilanteeseen. Minä kun olen tottunut keskustelemaan ongelmista. Koko peli ei toki ole menetetty. En ole mielestäni pihdannut. Sehän tarkoittaisi sitä, että olisin halunnut seksiä vaimon kanssa, mutta kiusaa tehdäkseni en antanut. Ei asia ollut niin. En ihan oikeasti halunnut seksiä hänen kanssaan kovinkaan usein, koska se oli tylsää enkä kokenut saavani siitä juuri mitään. Kuvitelkaapa: omasta mielestäni suhteemme ja seksielämämme oli juuri alkanut mennä parempaan suuntaan, kunnes vaimo jäi kiinni pettämisestä. Yritin vain sanoa, että jos toisen mielestä seksi on NYT parempaa ja tarpeellisempaa kuin ikinä pitkässä suhteessa ja toisen mielestä se on ollut parasta 10 vuotta sitten, niin halut eivät välttämättä jatkuvasti kohtaa. Pihtaaminen on vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Haluttomuus ei ole pihtausta.
No niin. Siis naisen olisi pitänyt olla aktiivisempi suhteenne alkuaikana, niin nyt voisi seksi kiinnostaa. Kun ei ollut, niin nyt ei tipu. Mitäs oli sellainen silloin. Olisi ajatellut pidemmällä tähtäimellä. Oma vika. Aikakonettako pitäisi alkaa rakentamaan, että saisi tilanteen korjattua? Etpä paljon armoa anna! Voitko sanoa kirkkain silmin, että vaimon pettämisreissu yllätti? Typerä temppu vaimoltasi tietty eikä kai kukaan ansaitsisi tulla petetyksi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Vaimosi ei voi perua pettämisreissuaan, sinä et voi perua sitä että työnsit vaimon pettämään pihtailulla ja vaimo ei saa peruttua sitä että ei ollut riittävän innokas suhteenne alkuaikoina. Koko peli on siis menetetty, koska ette omistaneet kristallipalloa, jonka perusteella olisi voinut tehdä oikeita ratkaisuja juuri oikeaan aikaan eli silloin, kun ne vielä olisivat voineet muuttaa asioita.
kun nainen ei anna miehelle, niin nainen pihtaa. Mutta kun mies ei anna naiselle, niin kyse on haluttomuudesta.
Kun nainen ei anna miehelle, on kyse haluttomuudesta tai pihtaamisesta.
Kun mies ei anna naiselle, on kyse haluttomuudesta tai pihtaamisesta.
Mikä on epäselvää?
Olisiko mahdollista, että naisesi oli suhteenne alkupuolella haluton ja siksi ei halunnut rakastella kanssasi niin usein kuin sinä halusit?
On se mahdollista ja niin se varmasti olikin. Kyse oli varmaan myös pillerien aiheuttamasta haluttomuudesta. Sain kyllä seksiä ihan niin usein kuin halusin. Mutta kuka haluaa tehdä aina aloitteen? Varsinkin jos toinen ei ole täysillä mukana kovin usein.
Toisaalta jos sinä et halua vaimoasi, etkä ole halukas tekemään asialle mitään tai menemään edes puolitiiehen vastaan, niin miksi se sinua haittaisi, että vaimo saa seksiä muualta? Eihän se ole sinulta pois? Ja vaimokin on tyytyväinen kun saa olla edes hetken miehen kanssa, jolla on haluja häntä kohtaan.
Haluanhan minä vaimoani. En vain halua sellaista seksiä mitä on tarjolla kovinkaan usein. Miten siis voisin tulla puolitiehen vastaan? Yrittämällä väkisin kiihottaa itseäni, jotta yhdyntä onnistuu? Kuten jo mainitsin, vaimoni ei ole erityisen innostunut siitä, että "hoitelen" hänelle orgasmin jos minua ei seksi kiinnosta. Vaimo kokee olevansa epähaluttava, jos ei saa panoa sen jälkeen.
Onkohan asia todella noin kuin sanot? Vaimo on tyytyväinen, kun joku uusi jännä mies panee häntä pari kertaa niin parisuhde sujuu taas? Eikai se niin voi mennä.
Ja ettei pettäminen ole minulta pois? Ainahan se on petetyltä pois. Eihän pillu käytössä kulu, mutta miltä itsestäsi tuntuisi, jos parisuhteen ongelmia ratkaistaan itsekkäästi panemalla vieraan kanssa? Meillä ei ole ollut seksissä yli viikon taukoja 10 vuotta kestäneessä suhteessamme kuin pakottavasta syystä. Vaimoni on vakuuttavasti antanut ymmärtää, että seksimme on parempaa kuin kenenkään muun kanssa. On helppo uskoa, että se on ainakin teknisesti parempaa, mutta kyllähän sen huomaa jos toinen ei ole kovin innostunut. Tämä on varmasti yksi pitkän hyvän suhteen avainasia. Olla innostunut seksistä, vaikka uutuudenviehätystä ei enää ole.
On, se on aivan normaalia vaikka ei olisi edes joka viikko seksiä. Jos seksiä on "muutaman kerran kuukaudessa", niin silloinhan se on ainakin säännöllistä. Eri asia on sitten, josko se on tyydyttävää. Luulen kuitenkin, että AP:tä loukkaa lähinnä se, että hänen aloitusyrityksensä yleensä blokataan, kun taas useimmiten miehensä saa milloin haluaa. Kyllä se alituinen vonkaaminen turhauttaa. Minun vaimokkeeni on tavattoman kaunis, täydellisillä kasvoilla ja kropalla siunattu jokamiehen katseenkääntäjä, kaupan päälle myös todella kuuma ja estoton petipuuhissa. Saan hänen kanssaan loistavaa seksiä. Luulisi siis, ettei minun tarvitse koskaan masturboida? Mutta silti masturboin useahkosti ja aina en jaksa petipuuhiin ruveta, semminkin jos väsymys tai stressi painavat. Ei masturbointi seksiä korvaa, mutta ei seksikään korvaa masturbointia, joka on sellainen yksinkertainen mukavan itsekäs hetki itsensä kanssa. Rakastelu taas vaatii ihan toisenlaisen vireen ja myös toisen huomioon ottamisen moninaisilla tavoilla. Joskus vaan haluan pitää naistani kainalossa ja jutella tai olla hiljaa. Toisaalta, usein kun hänellä tekee mieli ja itse ei jotenkin jaksa juuri sillä hetkellä syttyä, hoitelen hänet suulla tai käsillä:)
Ihan kateeksi käy. Olisiko niin, että haluat naistasi "hoidella" siksi, että kunnioitat ja arvostatat häntä? ja pidät kauniinakin? Olet harvinaisen oikeassa tuossa, että torjuminen loukkaa. Käsität koko kuvion ihan oikein. Itse olen yrittänyt aiheesta puhua miehelleni ja ajatellut, että kun vain saan asian selitettyä ja kerrottua miltä torjunta minusta tuntuu, niin hän näkee asian kuten sinä ja muuttaa tapansa. Oletin ilman muuta, että hän haluaisi, että minä olen onnellinen. Ihan niinkuin minä halusin, että hän olisi onnellinen. Vaan eipä ole muutosta tullut, vaikka puhuttu on niin paljon, että pitäisi tasan tarkkaan tietää, miltä minusta tuntuu. Sitten tajusin ehkä kipeimmän asian koko hommassa. Mies ei aio muuttua, vaikka tietää nyt jo varmasti, mitä minä tunnen. Hän ei halua nähdä sitä 10 min "hoitelu" vaivaa, vaikka tietää, että se tekisi minut onnelliseksi. Voin vetää tästä vain yhden johtopäätöksen: Hän ei välitä minusta. Ei oikeasti, kun pystyy olemaan niin tyly. Itse olisin valmis vastaavaan palvelukseen rakkaani eteen ja olen niin ihan säännöllisesti tehnytkin vastaavassa tilanteessa. Kuvauksesi tyttöystäväsi ulkonäöstä voisi olla kuvaus minusta. Siksi en osaa ajatella, että vika miehen haluttomuuteen johtuisi ulkonäöstäni. Miksi miesten pitää ottaa kaikki niin itsestään selvyytenä ja olla niin pirun itsekkäitä? Sitten vasta aletaan itkeä ja vaikertaa, kun eroa rupeaa pukkaamaan. Mitään ei voi tehdä ennen kun on aivan pakko, vaikka näkisikin parisuhteen epäkohdat. Sinä olet harvinainen poikkeus ja todellinen löytö tyttöystävällesi. Toivottavasti hän myös osaa nähdä asian niin. Minun on kai pakko kohta jatkaa miehen etsimistä, josko minäkin olisin ansainnut olla onnellinen ja tulla kohdelluksi kunnioitettuna, rakastettuna ja tasavertaisena puolisona.
Ja peesaan tuota pointtia, että sen tajuaminen, ettei miehelleen mitään merkkaa, kun ei vaivaudu millään tavalla "hoitelemaan", tuntuu musertavan kamalalta.
Meidän suhteemme on tällä hetkellä pisteessä, että pyöritämme lapsiperheen arkea puolivihaisina, puoliväsyneinä ja puolivälittäneinä. Ajattelin juuri aamulla, että minulla ei oikein ole enää mitään sanottavaa kiukuttelevalle, pihtaavalle pikkupojalle, millainen mieheni näyttää olevan. En ole aikoihin viitsinyt tehdä aloitetta seksiin. Alkuun se itketti ja satutti, kun tuli torjutuksi. Nykyisin sillä ei ole niin väliä.
Minulla on fantasiani, joiden avulla voin masturboida, kun paineet alkavat olla liian kovat. Toki masturboin mieheltäni salaa, sillä hän on tehnyt selväksi sen, että ei hyväksy masturboimistani. Nykyisin olen löytänyt elämääni opiskelun myötä muuta sisältöä, joten näännytän mielelläni itseni väsyksiin töissä, opiskeluissa, kotitöissä, niin uni tulee varmasti nopeasti, eikä tarvitse toivoa seksiä mieheltään.
Nämä omat ja muidenkin tarinat ovat luettuina aina niin riipaisevia. Ovatkohan naiset ollenkaan niin julmia kuin miehet tuossa pihtaamisessaan ja sen mukana tulevassa lieveilmiössä nimimerkiltään välinpitämättömyys, vaikka väittävät niin rakastavansa...
Minulla on fantasiani, joiden avulla voin masturboida, kun paineet alkavat olla liian kovat. Toki masturboin mieheltäni salaa, sillä hän on tehnyt selväksi sen, että ei hyväksy masturboimistani. Nykyisin olen löytänyt elämääni opiskelun myötä muuta sisältöä, joten näännytän mielelläni itseni väsyksiin töissä, opiskeluissa, kotitöissä, niin uni tulee varmasti nopeasti, eikä tarvitse toivoa seksiä mieheltään.
Onhan toikin nyt aika hirveä tilanne, että läheisyydenpuutteeseen (mukaanlukien seksi) totutaan ja aletaan pitämään sitä itsestäänselvyytenä. On ihan normaalia, että kumppania ei joskus haluta, mutta jos alkaa tulemaan jo kuukausien mittaisia taukoja, niin itse ainakin ensin yrittäisin naiseni kanssa puhua ja menisin vaika yhdessä terapiaan, jos siitä olisi apua....mutta liika on liikaa, enkä varmasti jatkaisi vastaavassa suhteessa hautaan saakka, vaikka se avioliitto olisikin ja lapsilla siunattu.
Minusta se on traagista ja kummallista, jos tuollaiseen tilanteeseen tottuu vapaaehtoisesti vain ja ainoastaan liiton takia. Mikä helvetin liitto se sellainen on, jos se liiton kulmakivi eli rakkaus jää täysin taka-alalle. Ja kyllä, seksi on osa aitoa rakkautta.
Mikä siinä on kun on pitkän suhteen aikana sopeutunut siihen ettei seksiä tipu ja omatkin himot siinä samalla kadonneet, niin eikö se nainen ota keski-iän spurtin ja yhtäkkiä varsinaiseksi panokoneeksi alkaa! Mutta kun ei enää huvita niin ei huvita. Ja nytkö pitäisi alkaa säälistä panemaan vaikkei se toinen tehnyt elettäkään 10 vuoteen? Naiset...
Siispä samalla mitalla takaisin vaan. Kosto se on suloista!
Ei todellakaan kannata edes harkita muuttaa asennetta. Ihanaa se on kun vaimo saa itsensä itkeä uneen, kitua ja kärsiä.
Jee siinä ratkaisu! Miksi ihmiset edes eroavat, kun erimielisyydetkin voi sopia, niin yksinkertaista!
Ei todellakaan kannata edes harkita muuttaa asennetta. Ihanaa se on kun vaimo saa itsensä itkeä uneen, kitua ja kärsiä.
Siispä samalla mitalla takaisin vaan. Kosto se on suloista!Ei todellakaan kannata edes harkita muuttaa asennetta. Ihanaa se on kun vaimo saa itsensä itkeä uneen, kitua ja kärsiä.
Kosto? Tarkoitatko, että tämä nainen olisikin pihdannut ihan tarkoituksenmukaisesti? Aika velmuja te naiset olette. Eikä sillä itkemisellä kaikkea periksi saa.
M34
Miten voin tietää, mitä sinun naisesi on tehnyt tarkoituksella ja mitä ei? Tai mitä sinä olet tehnyt kiusallasi ja mitä et? En ole samanlainen kuin vaimosi, vaikka sukupuoli sama onkin. Että se siitä velmuilusta.
Ei parisuhde ole peli. Vai onko sinulle?
Että oikein kihisen kiukusta, vaikka viestisi oli ehkä tarkoitettu jollekin toiselle kirjoittajalle.
Niinkö sitä elämää voi elää, että ei jousteta, ei tehdä kompromisseja, ei tulla puolitiehen vastaan?
Tuollainen jääräpäisyys viestittää täydellistä välinpitämättömyyttä. "Tälläinen olen, ota tai jätä" "Elämä on valintoja" ja sitä rataa. Valinta se on sinullekin, kun jätät puolisosi tarpeet huomioimatta!!
Jos oma mies alkaa tälläisiä totuuksia laukomaan, niin ulko-ovi käy ja eukko lähtee! Eikä huolta, valinnan varaa riittää.