Miehen neuvolakortissa vuodelta 1970

se avartaa ja auttaa suhteellistamaan nykyisiä lastenhoito-oppeja. Mutta nyt hiukan faktoja kehiin. EI KUKAAN JÄTTÄNYT IMETTÄMÄTTÄ SIKSI; ETTÄ NEUVOLA OLISI NIIN KEHOTTANUT! Kyllä rintaimetystä pidettiin toivottavana myös 60- ja 70-luvuilla. Ongelmana oli kuitenkin se, että siihen aikaan vauvanhoito ei ollut naisten päätehtävä eli siihen ei ehtinyt kukaan paneutumaan samalla lailla kuin nykyäiti voi. Lapsentahtisuus ei yksinkertaisesti ollut "olemassa" silloin; naisten päätehtävä oli olla hyvä vaimo. Eli vaikka nyt oman ulkonäön pitäminen kuosissa ja kodin siivous menivät tärkeysjärjestyksessä imetyksen edelle! Ajat olivat siis hyvinkin erilaiset. Sairaalassa vauvat pidettiin vauvalassa ja äiti SAI vauvan luokseen vain neljän tunnin välein! Siis aivan tosissaan ja oikeasti! Jos maito nousi hitaasti tai vauva olisi halunnut imeä tiheämmin, vauva koulutettiin jo vastasyntyneenä pullolle. Imettämiseen ei siis osattu suhtautua oikealla intensiteetillä edes siellä synnärillä. JA KUN tuosta valtaosalla naisista kävi niin, että vauva ei oppinut imemään tissiä (kun pullosta sai nopeammin) ja kun maito ei kunnolla noussut (ei saanut kunnon stimulaatiota) ja kun äitikin tottui ajattelemaan, että on ok jättää sikseen - VAIN NOIN YHTÄ VAUVAA VIIDESTÄ IMETETTIIN, MUUT SAIVAT PULLORUOKAA. Ja siitä on neuvolakortissa ohje. Neuvolassa siis on todettu, että imetys ei ole lähtenyt käyntiin (olemassaoleva tilanne, johon ei kauheasti voi enää vaikuttaa kun vauva on kaksiviikkoinen jo). Ja sen vuoksi on annettu korvaavasta ruokinnasta ohje. 70-luvun alussa oli jo olemassa korviketta, mutta ei yleisesti kauppamyynnissä, vaan apteekeissa. Valtaosaa vauvoista ruokittiin sen vuoksi lehmänmaidon ja sokeriveden seoksella. Aika hämmästyttävää, mutta kyseisestä sukupolvesta ei silti kasvanut sen sairaampaa tai tyhmempää kuin edeltävistä tai jälkeenpäin syntyneistä... Mitähän siitä pitäisi päätellä? ;-) -vm 1967, äiti neuvolakätilö -

ja muistat viela minkalaiset suositukset annettiin. Mina sain lapseni 70-luvulla ja kylla oli korviketta saatavilla. Matkustelimme paljon ja korviketta loytyi kehitysmaissakin. Ja on ihan puppua etta aidin ulkonako oli vauvan ruokintaa tarkeampaa.

Kuten sanoin, korviketta oli apteekeissa, ei tavallisissa kaupoissa. Puhe oli nyt 60- ja 70-luvun vaihteesta. 1970-luvun lopulla oli jo korviketta kaupoissakin.

Ja missä väitin, että äidin ulkonäkö olisi ollut vauvan RUOKINTAA tärkeämpi? En niin missään. Mutta väitin, että IMETYKSEN merkitys oli vähäinen ja että lapsentahtisuus soti koko naisen rooliajattelua vastaan - siis 1960-70 -luvuilla.

Miksi ihmeessä kommentoit, kun et edes lue kunnolla koko aloitusta?

Miksi ihmeessä kommentoit, kun et edes lue kunnolla koko aloitusta?

Olen synnyttänyt lapset -71,-71,-75,-79, -85, -88

sekä hoitanut työkseni vauvoja 1960-luvulla. Olen ollut 1960-luvulla isosisko veljien syntyessä ollessani 11v ja 13v joita sain hoitaa äidin apuna.



Tuohon 20 mainitsemaan korvikkeeseen sen verran lisäisin, että pikkuveljilleni kävin Maunulan Hokista ostamassa Baby Energaa, jauhetta, jota sai halutessaan Junior, Senior ja Mallas. Mallasta ostin välillä jos veljilläni oli kova vatsa.



Apteekista myös varmaan sai. Oli myös suorakaiteen muotoisia kertakäyttövaippoja, Piccolo Bambinoita. Ei ollut 1960-luvulla vielä sivusta hengittäviä muovilliinoja sivusolmuineen, vaan Bambinot laitettiin suorakaiteen muotoiseen muovipalaseen, siinä oli molemmissa päissä taskut johon vaipan pää laitettiin, sivuissa oli napit ja nappeja vastapäätä reiälliset kuminauhapätkät, joihin napilla kiinnitys.



Usein laitettiin vastasyntyneille ihoa vasten sideharsovaipan alle sellainen "villainen" kolmiomallinen liina, joka piti ihon lämpimänä ja kuivan tuntuisena, siitä huolimatta että sideharso oli märkä. Veljillänikin oli nämä käytössä, ja vauvan kopassa oli yleensä sellainen Vaku-pahvi, joka myös imi itseensä kosteutta ettei ihan likomärkänä tarvinut vauvan maata.



Vaku-pahvi oli yleinen ja kuivatimme sitä hellan raossa, jossa oli lämmintä. Hajua ei tullut, oli sellaisesta mateiaalista. Niitä sitten ostetiin uusia kuluneiden tilalle..



Kun synnytin 1971 esikoisen, eipä äitiyslomaa juurikaan ollut. Meitä neuvottiin antamaan rintamaitoa tai seosta, korvikettakin oli, neljän tunnin välein. Muistan kuinka koetettiin venyttää syöttökertaa iltaisinkin esim. kylvettämällä vauvaa, mutta itkuahan se oli monesti, jos ohjeita olisi noudattanut pitkän syöttövälin mukaan.



Neuvolakorttiin oli tosian kirjoitettu ohje, appelsiinista puristettua mehua 3-viikosta alkaen, kiisseliä totutellen niin, että ½ kahvikupillista 6-viikkoisena jne.



Piltillä oli myynnissä alkaen 6-viikosta kiisseliaineita, joista valmistettiin lisäämällä keitetty, jäähdytetty vesi. Oli ruusunmarjaa, mustaherukkaa, vadelmaa jne.



Kun vauva oli 3-viikkoisesta totutellut tuoremehuun, lisättiin yhteen maitoateriaan kiisseli. Mehukerta pidettiin mukana yhdellä syötöllä. Sitten n. 2kk alkaen perunaa ja kasviksia, joihin lihaa, kalaa, kanaa, tai maksaa kuten myös munaa. Edelleen pidettiin se tuoremehu, kiisseli ja lisäksi kasvis-muu...



Kun vauva oli 5kk, annettiin edellisten lisäksi velliä tai puuroa yhdellä syöttökerralla, pitäen ne aikaisemmat mukana. Voita ainakin lasten seimessä laitettiin, vauvat silloin 6 kk alkaen.



Piltillä oli myös 1960-luvun lopulla purkkiruokia. Monissa oli suhteessa ikään: Pinaattia - munaa, silakkaa - perunaa, kinkkua - munaa - pekonia, kanaa - riisiä, maksaa - vihanneksia jne.



1960-luvulla ostettiin lasipurkissa olevaa Mestari Pedersenin maksapasteijaa jota sekoitettiin alkaen 4 kuukaudesta perunan sekaan vauvalle. Erään neuvolakortissa luki että annetaan perunamuusia 2/3-osa maidosta tehtyyn,

keitettyä nakkia ja survotaan sekaan...



4 kuukauden iässä tuli olla kaksi lämmintä ateriaa päivässä, toisessa joko lihaa, kalaa, kanaa tai maksaa vihannesten kera tai perunan ja porkkanan ja toinen illemmalla, jossa kasviksia.



1960-luvulla HOK:in jäsenet saivat Hokilta pakkauksen, joka sisälsi suojapuvun, sisäpuvun, ym. Veljilläni oli äidin jäsenyydestä.



1970-luvulla lpseni saivat päiväkodissa Vitol-tipat, neuvolan th kävi päiväkodissa tekemässä neuvolatarkastuksen, vanhempi sai olla mukana, annettiin rokotuskin siellä. Oli hyvää palvelua, tämä ainakin Helsingissä silloin...



Ajat ovat muuttuneet, osin parempaan suntaan, mutta jotain hyvää kannattaa pitää mielessä noista vanhoista ajoistakin.

synnyin 60-luvulla ja ohjeena oli antaa joka päivä hunajavettä. Sitä myös tuttipullosta imeskelin joka päivä imetyksen lisäksi.



Asuimme tarkoituksellisesti lähellä äitini työpaikkaa, jotta hän ehtisi ruokatunnilla imettämään minua. Virkamiehillä oli äitiysloma 2 kk, mikä oli silloin hienoa.

olen syntynyt 76 ja äitini imetti minua vuoden jota myös oli neuvolassa suositeltu, veljeäni äitini oli imettänyt myös vuoden syntynyt 74. se ero oli suurin että veljelleni piti suolaa ja suolaista ruokaa pienenä syöttää kun taas minulle ei ollenkaan ja niin on käynyt että minä syön vähäsuolaista ja veljeni suolaista ruokaa mieluiten =)

Ei ollut aikaa haahuilla yöpuvussa iltapäivään vauvaa nuuskutellen.

Tässä suhteessa me kyllä ollaan ihan etuoikeutettuja, koska se nuuskuttelu vaan on niin ihanaa.

Oma äitini on syntynyt 1940-luvulla ja häntä on imetetty ainakin puoli vuotta. Itse olen syntynyt 1981 ja äiti imetti puolitoista vuotta. Tuttipulloa tai muuta ei annettu, perunasosetta joskus vajaa puolivuotiaana. Eli ihan samoin toimittu kuin nykyäänkin. Liekö suosituksia vai kansalaistottelemattomuutta?

Neuvolan ohjeita ei kannata niin kovin tarkasti ottaa, ne kun muuttuvat ajan mukana. Niinkuin kaikki muutkin terveydenhoito-ohjeet.



Äitini sai esikoisensa 50-luvulla. Silloin oli uusinta oppia ollut, että vastasyntynyttä ei saa kahteen päivään imettää lainkaan! Vauvalle annettiin sokerivettä ja äiti kärsi tuskissaan rintoihin pakkautuvasta maidosta. Omankin äitini imetystarina alkoi kivikovilla ja tulehtuneilla rinnoilla...jatkossa sitten oli juuri tuo 4 tunnin syöttöväli.



Äiti kertoi, että kyllä oli paha olla kun vauva huusi nälissään, nikotteli ja melkein ei saanut henkeä itkultaan vedettyä. Äitini oli valistunut ja koulutettu ihminen ja nieli täysillä kaiken mitä kätilö ja terveyssisar opasti. Mummoni, oppimaton maalaisemäntä, oli saanut taottua järkeä äitini päähän ja niin äiti alkoi imettämään vauvaa silloin kun tarve vaati.



Joskus tuntuu, että nykyajan koulutetut ja valistuneet ihmiset seuraavat näitä kaikenmaailman ohjeita pilkuntarkasti eivätkä osaa enää mitään itse ajatella ja tehdä päätöksiä.

Oma äitini on syntynyt 1940-luvulla ja häntä on imetetty ainakin puoli vuotta. Itse olen syntynyt 1981 ja äiti imetti puolitoista vuotta. Tuttipulloa tai muuta ei annettu, perunasosetta joskus vajaa puolivuotiaana. Eli ihan samoin toimittu kuin nykyäänkin. Liekö suosituksia vai kansalaistottelemattomuutta?

Helsingin lastensairaalassakin oli siihen aikaan oikein KUNNANIMETTÄJÄN toimi!

Joten ei se ole niin suosituksista kiinni, vaan olosuhteista.