Miehen neuvolakortissa vuodelta 1970

muutamaan viikkoon monesti sen takia, että äidin piti palata töihin. Ei ollut nykyisenkaltaista äitiyslomaa

ikää mulla oli 4 viikkoa. Ja normaaliin kotiruokaan siirryttiin sitten kokonaan siinä 8kk iässä

neuvolan ohjeita kirjaimellisesti 1972 syntyneen esikoistyttärensä hoidossa.

Imetystä oli kestänyt vain pari viikkoa ja sitten annettiin maitoa. Hän oli ollut myös erittäin tarkka siitä, että antaa lapselle 4 tunnin välein - eikä minuuttiakaan aiemmin - maitoa. Se kun oli neuvolan suositus. Eihän vauvalla voi olla tiheämmin nälkä!

No, lapsensa oli tietysti huutanut yöt ja päivät (nälkäänsä), mutta syöttövälistä ei tingitty. Anoppi oli jopa tehnyt eteisen pitkän käytävän verrelle matoista "pomppuja" ja jyrännyt vauva vaunuissa kovaa vauhtia niiden pommpujen yli, jotta vauva hiljenisi ja nukahtaisi! Vaan ei nukkunut, tyttärensä oli kuulemma huono nukkumaan aina. Nykypäivänä

olisi varmaan riittävä peruste ls- ilmolle...

Mieheni oli kuulemma laitetu heti sairaalasta tulon jälkeen eri huoneeseen nukkumaan. Anoppia kuulemma häiriksi vauvan hengutyksestä tullut ääni.

että seiskytlukulaisia ahistaa..

kune ivät ole täysimettäneet 6 kuukautta.

Ja teidän elämä pilalla sen takia.

eikä silloin suositeltu ainakaan meidän neuvolassa sokerivettä. Kiinteitä kolmikuisena, muuten rintamaitoa. Ihan normaalia nykyäänkin.

30 v päästä täällä kauhistellaan että "ajatelkaa, silloin 2000 luvulla piti imettää lapsia" :D



niin ne ajat muuttuu.

kune ivät ole täysimettäneet 6 kuukautta. Ja teidän elämä pilalla sen takia.

Voi olla vaikea imettää 6 kuukautta, jos äitiysloma on 1 kk ja työpaikka on "kaukana" kotoa.

sitä mehua kyllä tarjottiin joo ja 4 tunnin syöttöväli oli, mutta äiti oli jo oppinut isoveljeä huudatettuaan, että ei ihan nin tarkasti mun kanssa toiminut...

appelsiinimehua ja lusikalla raaputettua omenaa, päärynää yms. sekä hunajaa! yöaikaan ei saanut imettää, vain hunajavettä sai antaa

nykyäänhän hunajapurkissa on kielto ettei saa antaa vauvoille.

se avartaa ja auttaa suhteellistamaan nykyisiä lastenhoito-oppeja.



Mutta nyt hiukan faktoja kehiin.



EI KUKAAN JÄTTÄNYT IMETTÄMÄTTÄ SIKSI; ETTÄ NEUVOLA OLISI NIIN KEHOTTANUT!



Kyllä rintaimetystä pidettiin toivottavana myös 60- ja 70-luvuilla.



Ongelmana oli kuitenkin se, että siihen aikaan vauvanhoito ei ollut naisten päätehtävä eli siihen ei ehtinyt kukaan paneutumaan samalla lailla kuin nykyäiti voi. Lapsentahtisuus ei yksinkertaisesti ollut "olemassa" silloin; naisten päätehtävä oli olla hyvä vaimo. Eli vaikka nyt oman ulkonäön pitäminen kuosissa ja kodin siivous menivät tärkeysjärjestyksessä imetyksen edelle!



Ajat olivat siis hyvinkin erilaiset.



Sairaalassa vauvat pidettiin vauvalassa ja äiti SAI vauvan luokseen vain neljän tunnin välein! Siis aivan tosissaan ja oikeasti! Jos maito nousi hitaasti tai vauva olisi halunnut imeä tiheämmin, vauva koulutettiin jo vastasyntyneenä pullolle. Imettämiseen ei siis osattu suhtautua oikealla intensiteetillä edes siellä synnärillä.



JA KUN tuosta valtaosalla naisista kävi niin, että vauva ei oppinut imemään tissiä (kun pullosta sai nopeammin) ja kun maito ei kunnolla noussut (ei saanut kunnon stimulaatiota) ja kun äitikin tottui ajattelemaan, että on ok jättää sikseen - VAIN NOIN YHTÄ VAUVAA VIIDESTÄ IMETETTIIN, MUUT SAIVAT PULLORUOKAA.



Ja siitä on neuvolakortissa ohje. Neuvolassa siis on todettu, että imetys ei ole lähtenyt käyntiin (olemassaoleva tilanne, johon ei kauheasti voi enää vaikuttaa kun vauva on kaksiviikkoinen jo). Ja sen vuoksi on annettu korvaavasta ruokinnasta ohje.



70-luvun alussa oli jo olemassa korviketta, mutta ei yleisesti kauppamyynnissä, vaan apteekeissa. Valtaosaa vauvoista ruokittiin sen vuoksi lehmänmaidon ja sokeriveden seoksella.



Aika hämmästyttävää, mutta kyseisestä sukupolvesta ei silti kasvanut sen sairaampaa tai tyhmempää kuin edeltävistä tai jälkeenpäin syntyneistä...



Mitähän siitä pitäisi päätellä? ;-)



-vm 1967, äiti neuvolakätilö -

-vm 1967, äiti neuvolakätilö -

Kiva kuulla, että jossain on vielä nykyään neuvolakätilöitä, kun ne taitavat melkein joka paikassa olla terveydenhoitajia. Minulla oli esikoista odottaessani äitiysneuvolassa oikein vanhanajan kätilö-terveydenhoitaja ja oli tosi pätevä ammattilainen! Minusta terveydenhoitajat sopivat paremmin lastenneuvolan kuin äitiysneuvolan puolelle. Äitiysneuvolassa on hyvä olla kätilön koulutuksen saanut ammattilainen.

Mutta oli virassa v. 1958-1994.

;D ja nykyään on niin tarkkaa niin tarkkaa...

siitä että on syöty appelsiinia kaksiviikkoisena ja paistia kolmen kuukauden vanhana. Maistuupa nyt ruoka monipuolisesti, ei olla mitään nirsoja joille kelpaa vain nakit ja muusi.

ja kiinteät pian sen jälkeen. Ikinä ei ole ollut minkäänlaista allergiaa, ei vatsatauteja sun muita.



Todellakin, nykyään on niin hirmu tärkeää olla tarkkoja kaikessa. Maalaisjärkeä kaikkeen.

Mutta minäkin muistuttaisin, että 4 h syöttäväleissä on alun perin varmaan ollut se hyvä ajatus, että äiti ehtii siinä välissä lypsää ja hoitaa karjaa, laittaa ruokaa ja tehdä vaikka heinätöitä. Ei ollut aikaa haahuilla yöpuvussa iltapäivään vauvaa nuuskutellen. Muuten olisi halla ehtinyt korjata sadon. No mutta, näitä aatamin aikaisia ohjeita sitten varmaan suositeltiin aivan liian pitkään...



Minä olen muuten syntynyt -76 ja mua on imetetty 2 v. Parin viikon iässä toki aloitettu appelsiinimehut, maitosekoitukset ja muut, mutta olen osoittautunut niin allergiseksi, että rintamaidolla + parilla ruoalla on pitänyt pärjätä. Tavallista maitoa saanut seurv kerran vasta parin vuoden iässä.

paitsi, että esim. 1-tyypin diabetes on 4-5-kertaistunut...

ja äitini sai kuulemma kovan ryöpytyksen neuvolassa siitä että imetti lapsentahtisesti, olin täysimetyksellä niin kauan kun nälkä tuntui talttuvan pelkällä äidinmaidolla eli 7kk ja söin rintaa vielä taaperona mikä oli ihan tavatonta silloin ja lisäksi nukuimme perhepedissä monta vuotta, kamalan huono äiti mulla sen ajan mittapuulla:D

että allergiat vaan lisääntyy.

se avartaa ja auttaa suhteellistamaan nykyisiä lastenhoito-oppeja. Mutta nyt hiukan faktoja kehiin. EI KUKAAN JÄTTÄNYT IMETTÄMÄTTÄ SIKSI; ETTÄ NEUVOLA OLISI NIIN KEHOTTANUT! Kyllä rintaimetystä pidettiin toivottavana myös 60- ja 70-luvuilla. Ongelmana oli kuitenkin se, että siihen aikaan vauvanhoito ei ollut naisten päätehtävä eli siihen ei ehtinyt kukaan paneutumaan samalla lailla kuin nykyäiti voi. Lapsentahtisuus ei yksinkertaisesti ollut "olemassa" silloin; naisten päätehtävä oli olla hyvä vaimo. Eli vaikka nyt oman ulkonäön pitäminen kuosissa ja kodin siivous menivät tärkeysjärjestyksessä imetyksen edelle! Ajat olivat siis hyvinkin erilaiset. Sairaalassa vauvat pidettiin vauvalassa ja äiti SAI vauvan luokseen vain neljän tunnin välein! Siis aivan tosissaan ja oikeasti! Jos maito nousi hitaasti tai vauva olisi halunnut imeä tiheämmin, vauva koulutettiin jo vastasyntyneenä pullolle. Imettämiseen ei siis osattu suhtautua oikealla intensiteetillä edes siellä synnärillä. JA KUN tuosta valtaosalla naisista kävi niin, että vauva ei oppinut imemään tissiä (kun pullosta sai nopeammin) ja kun maito ei kunnolla noussut (ei saanut kunnon stimulaatiota) ja kun äitikin tottui ajattelemaan, että on ok jättää sikseen - VAIN NOIN YHTÄ VAUVAA VIIDESTÄ IMETETTIIN, MUUT SAIVAT PULLORUOKAA. Ja siitä on neuvolakortissa ohje. Neuvolassa siis on todettu, että imetys ei ole lähtenyt käyntiin (olemassaoleva tilanne, johon ei kauheasti voi enää vaikuttaa kun vauva on kaksiviikkoinen jo). Ja sen vuoksi on annettu korvaavasta ruokinnasta ohje. 70-luvun alussa oli jo olemassa korviketta, mutta ei yleisesti kauppamyynnissä, vaan apteekeissa. Valtaosaa vauvoista ruokittiin sen vuoksi lehmänmaidon ja sokeriveden seoksella. Aika hämmästyttävää, mutta kyseisestä sukupolvesta ei silti kasvanut sen sairaampaa tai tyhmempää kuin edeltävistä tai jälkeenpäin syntyneistä... Mitähän siitä pitäisi päätellä? ;-) -vm 1967, äiti neuvolakätilö -

ja muistat viela minkalaiset suositukset annettiin. Mina sain lapseni 70-luvulla ja kylla oli korviketta saatavilla. Matkustelimme paljon ja korviketta loytyi kehitysmaissakin.

Ja on ihan puppua etta aidin ulkonako oli vauvan ruokintaa tarkeampaa.