Olen omalla työpaikallani huomannut, että lapsiaan virikehoidossa

Jotka olette vähän koulutettuja ja luulette etteivät korkeasti koulutetut ymmärrä käytännön asioita?

Minulla on sekä perusasteen koulutus ja korkeakoulututkinto, aina olen ollut samanlainen käytännön asioissa.

Ei nämä jutut riipu koulutuksesta, tuskin mitkään ominaisuudet.

Tuskin se koulutuksesta kiinni on, mutta ehkä välillisesti. Korkeasti koulutetut ovat usein omaa uraansa rakentaneet intensiivisemmin lapsen ollessa vielä hyvinkin pieni. Merkitsee sitä että olleet erossa allekolmevuotiaasta päivittäin pitempiä aikoja. Läsnäolo lapsen arjessa on ollut puutteellisempaa joka taas johtanut äidin ja lapsen suhteen ohenemiseen.Silloin myös taaperon ja vauvan kanssa arjessa pärjääminen todella tuntuu ylivoimaiselta.(eikä se helppoa kenelekkään ole).Eväät on näin ollen huonommat pärjätä.

Toinen tärkeä tosiasia on että jatkuvat pitkät päivittäiset erot taaperosta häiritsevät äidin mahdollisuuksia säilyttää tuntuma taaperon tunteisiin, siksi kyseiset äidit eivät todellakaan tunne eivätkä näe taaperon tuskaa kun hoitavat vauvaa kotona ja vievät taaperonsa päiväkotiin hoitoon.

lisä lapsen ihmissuhteisiin, kyllä. Koulutettuna ihmisenä olen osannut arvostaa myös toisen ammattilaisen koulutusta, sen sijaan että olisin kateellinen ja katkera, kuten ap tuntuu olevan.



Lapsen päiväkodissa olo ei tarkoita, että vanhemmat olisivat uusavuttomia eikä myöskään sitä, että koko kasvatusvastuu on ulkoistettu päiväkodille.

minä olen ymmärtänyt virikehoidon väärin. Eikö virikehoito ole sitä, että äiti on kotona ja lapsi hoidossa?

Eihän sinun työpaikallasi voi olla henkilöitä, joilla lapsi on virikehoidossa? heillehän lapsen hoitopaikak on välttämätön, jotta voivat olla töissä ja vielä siinä vaativassa työssä.

Vai menikö minulta jotakin ohi?

Vai tarkoitatko niitä, jotka jäävät äitiyslomalle ja pitävät lapsensa silti hoidossa?

No mutta tuohon väitteeseesi: Itse olen suhteellisen korkeasti koulutettu ja aina ovat muut lapset olleet kotona niin kauan kunne olen palannut töihin. Lapsia on kolme ja nuorimman kohdalla minulla oli siis vauva ja kaksi isompaa kotona vuoden ajan. En minä mitään ihmeellisiä virikkeitä lapsille ole koskaan järjestänyt. Tuntuu, että keksivät itse tekmistä ja ideoivat enemän kuin laki sallii. Toki siis vahdin tekemisiä, mutta en ole miksikään seremoniamestariksi koskaan ryhtynyt.

Eli eäielen, etä pitäisi paikkansa.

pitävät ovat useimmiten korkeasti koulutettuja + suht. vaativassa työssä olevia. Siis tarkoitan äitejä, jotka ovat kotona vauvan kanssa, ja vievät esikoisen hoitoon. Johtuuko uusavuttomuudesta, jota koulutettujen joukossa näkee PALJON. Käytännön asioista ei tiedetä yhtään mitään, ja omien lasten hoito + virikkeiden antaminen on mahdoton tehtävä? Koulutettujen mielestä ns. ammattikasvattaja on parempi kasvattamaan heidän lapsensa?

Laitan ruokaa, leivon, teen käsitöitä. Ja hoidan lapseni itse aina kun siihen on mahdollisuus, siis myös äityislomalla...



Monet noista taidoista, ruuanlaitto, leivonta jne. ovat ystävissäni hallussa juuri korkeasti koulutetuissa ihmisissä. Sitä vastoin parturit, lähihoitajat jne. eivät osaa laitta ruokaa, leipoa, ommella edes nappia.



Joten aika heikko yleistys uusavuttomuudesta suhteessa korkeaan koulutukseen!

en ole korkeasti koulutettu mutta tunnistan siitä itseni. Minun on pakko saada olla hetki omien ajatusteni kanssa ,jotta pysyn päästäni kuosissa.

14 vuotta minulla on ollut lapsia ja tähän aikaan on mahtunut kaikenlaista.

minä olen ymmärtänyt virikehoidon väärin. Eikö virikehoito ole sitä, että äiti on kotona ja lapsi hoidossa?

Eihän sinun työpaikallasi voi olla henkilöitä, joilla lapsi on virikehoidossa? heillehän lapsen hoitopaikak on välttämätön, jotta voivat olla töissä ja vielä siinä vaativassa työssä.

Vai menikö minulta jotakin ohi?

Vai tarkoitatko niitä, jotka jäävät äitiyslomalle ja pitävät lapsensa silti hoidossa?

No mutta tuohon väitteeseesi: Itse olen suhteellisen korkeasti koulutettu ja aina ovat muut lapset olleet kotona niin kauan kunne olen palannut töihin. Lapsia on kolme ja nuorimman kohdalla minulla oli siis vauva ja kaksi isompaa kotona vuoden ajan. En minä mitään ihmeellisiä virikkeitä lapsille ole koskaan järjestänyt. Tuntuu, että keksivät itse tekmistä ja ideoivat enemän kuin laki sallii. Toki siis vahdin tekemisiä, mutta en ole miksikään seremoniamestariksi koskaan ryhtynyt.

Eli eäielen, etä pitäisi paikkansa.

pitävät ovat useimmiten korkeasti koulutettuja + suht. vaativassa työssä olevia. Siis tarkoitan äitejä, jotka ovat kotona vauvan kanssa, ja vievät esikoisen hoitoon. Johtuuko uusavuttomuudesta, jota koulutettujen joukossa näkee PALJON. Käytännön asioista ei tiedetä yhtään mitään, ja omien lasten hoito + virikkeiden antaminen on mahdoton tehtävä? Koulutettujen mielestä ns. ammattikasvattaja on parempi kasvattamaan heidän lapsensa?

ettei lapsi tarvitse päivähoitopaikkaa jos äiti tekee yötyötä.

ja tämä varmasti vaikuttaa virikehoidon käyttöön. Jos on tarkoitus olla kotona vain äitiys-vanhempainvapaa tai vähän päälle, ei esikoisen hoitopaikasta usein luovuta jo siksi, että se yleensä takaa kuopukselle paikan samasta päiväkodista tms.



Lisäksi moni meistä korkeasti koulutetuista on sitä mieltä, että etenkin yli 3-vuotiaat hyötyvät ohjatusta varhaiskasvatuksesta, jos päiväkoti on hyvä. Omat lapseni eivät kylläkään ole olleet virikehoidossa, heillä alle 1,5 v. ikäero.

Näin juuri, silloin kun ammattikasvattaja on hyvä merkitsee se sitä että vanhempia autetaan säilyttämään kosketus lapsen arkeen ja tunteisiin. Silloin ei ole kyse kilpailusta vaan ammttikasvattajan ymmäryksestä että vanhempia ei hoitaja koskaan pysty korvaamaan ja että heidän työssään tämä myös välittyy vanhemmille.Siksi kiinteä jatkuva yhteistyö on välttämätön.



Hyvältä tämä kaikki kuulostaa mutta todellisuus onkin sitten aivan muuta.Aivan liian usein äiti kadottaa lasta oikealla tavalla tukevan ja ymmärtävän kontaktin.Kun riittävää kontaktia ei ole on vaikea tulkita taaperoa oikein.

Tosiasia josta hyvin vähän julkisuudessa keskustellaan on se hätä jota hoitajat kokevat taaperoiden kohdalla. Hoitajat kokevat lisääntyvässä määrin että kasvatusvastuu on luisumassa heille ja että vanhemmat "eivät enää välitä". Siitä ei varmasti kyse ole, vaan siitä että yhdessä ei lapsen tarpeita riittävästi nähdäja pohdita.

lisä lapsen ihmissuhteisiin, kyllä. Koulutettuna ihmisenä olen osannut arvostaa myös toisen ammattilaisen koulutusta, sen sijaan että olisin kateellinen ja katkera, kuten ap tuntuu olevan.

Lapsen päiväkodissa olo ei tarkoita, että vanhemmat olisivat uusavuttomia eikä myöskään sitä, että koko kasvatusvastuu on ulkoistettu päiväkodille.

Näin juuri, silloin kun ammattikasvattaja on hyvä merkitsee se sitä että vanhempia autetaan säilyttämään kosketus lapsen arkeen ja tunteisiin. Silloin ei ole kyse kilpailusta vaan ammttikasvattajan ymmäryksestä että vanhempia ei hoitaja koskaan pysty korvaamaan ja että heidän työssään tämä myös välittyy vanhemmille.Siksi kiinteä jatkuva yhteistyö on välttämätön.

Hyvältä tämä kaikki kuulostaa mutta todellisuus onkin sitten aivan muuta.Aivan liian usein äiti kadottaa lasta oikealla tavalla tukevan ja ymmärtävän kontaktin.Kun riittävää kontaktia ei ole on vaikea tulkita taaperoa oikein.

Tosiasia josta hyvin vähän julkisuudessa keskustellaan on se hätä jota hoitajat kokevat taaperoiden kohdalla. Hoitajat kokevat lisääntyvässä määrin että kasvatusvastuu on luisumassa heille ja että vanhemmat "eivät enää välitä". Siitä ei varmasti kyse ole, vaan siitä että yhdessä ei lapsen tarpeita riittävästi nähdäja pohdita.

tajuamme oman jaksamisemme ja lastemme parhaan. Syynsä kullakin, joten elä vain omaa elämääsi!



Nimimerkillä "Korkeasti koulutettu sairaanhoitaja"

Ja tosiaan olen huomannut että juuri näiden suht vaativissa töissä olevien vanhempien keskuudessa. Siellä eletään oravanpyörässä ja ihan lapsista alkaen. Tavoitteet ja käsitys ihmisen tarpeista on erilaisia kuin hitaampaa/slow lifea elävillä.

Onko kerho virikehoitoa? Sanotaan vaikka 3 x 3 h viikossa? Vai onko tuo sama määrä päiväkodissa vietettynä virikehoitoa, mutta ei kerhossa? Miksi/Miksi ei?

Kerho on virikehoitoa an sich! Mutta en ole tavannut ikinä koskaan ketään, joka pitäisi lastansa vain 3 tuntia päiväkodissa.

Siksi yksinkertaisesti että ei ole päivähoitoa, vaan kerho. Vaikka viettäisi saman määrän päivähoidossa kuin kerhossa, niin päivähoidossa kyse on virikehoidosta, kerhossa ei.

Kerho ja päivähoito eroavat toisistaan. Päivähoidossa päivä on suunniteltu hoitoa tarvitsevien lasten tarpeita ajatellen kaikkine aamupaloineen, päiväruokineen, päiväunineen ja välipaloineen. Välissä sitten tehdään niitä "virikkeitä" kuten leikkiä/askartelua/laulua ja ulkoilua, tosin siirtymätilanteet pois lukien.

Kerhossa pääpaino on leikillä ja askartelulla, laululla ja ulkoilulla. Siellä ei nukuta päiväunia ja harvemmin vietetään kovin pitkää aikaa syöden. Siirtymätilanteita tosin tulee myös joitakin.

Päiväkodin ja kerhon ryhmäkoko ja aikuisten määrä/lapsi vaihtelee, niitä ei koske samat määräykset varsinkin riippuen järjestäjästä. Samoin vetäjän näkökulmasta työt voivat erota hieman.

Lapsen näkökulmasta kerhossa kaikki ovat saman aikaa ja leikit yms. touhut ajoitetaan sen mukaan. Päivähoidossa lasten päivien pituudet vaihtelevat ja leikkien yms. puuhien suhteen kokoonpanot vaihtelevat, sekä se kuinka paljon lapset viettävät aikaa keskenään.

Onko kerho virikehoitoa? Sanotaan vaikka 3 x 3 h viikossa? Vai onko tuo sama määrä päiväkodissa vietettynä virikehoitoa, mutta ei kerhossa? Miksi/Miksi ei?

Kerho on virikehoitoa an sich! Mutta en ole tavannut ikinä koskaan ketään, joka pitäisi lastansa vain 3 tuntia päiväkodissa.

mielestäni jos lyhyet ajat. mun lapset olivat pk n. 1v ajan kun odotin ja sain kolmannen vauvan. lopetin päiväkodin kun äitiysloma loppui ja samalla isompi tuloerä. myös ikävä lapsia oli joka päivä ja tuntui todella tyhmältä syöttää vauvaa kotona samoihin kellonaikoihin ja nukuttaa kun isommat tekivät aivan samaa päiväkodissa. lapset myös kiukuttelivat aika ajoin aamuisin sinne menoa ja sieltä pois lähtöä ja tunsin että oli tosi rasittavaa sitoa kaikki päivät päiväkotipäiviin ti-ke-to ja viemisiin ja hakemisiin kului kauheasti energiaa aikaa, talvi ja 3 puettavaa. ei jaksanut. pääsin sitten helpommalla kun tein päätöksen lopettaa pk ja siirsin lapset kerhoon. lapset olivat tosi ihastuneita ja odottivat kotipäiviä ja meidän yhteisiä retkiä. me teemme joka päivä jotain näistä tai useampia: itse salilla, lapset lapsiparkissa, uimassa, luistelemassa, kavereilla, lapset playdatella kavereilla, kaupoilla, lääkäreissä, asioilla, liian vähän ehkä ollaan puistoissa kun itsekin haluan harrasta ja käyn pari kertaa viikossa omalla salilla. lapset harrastavat balettia, muksujumppaa sekä liikkaria. meidät päivät ovat niin työntäyteisiä ettei mikään päiväkoti tähän mahtuisi :) kerhot 2x vkossa ovat tarpeeksi. lapset ovat kaksoset tyttö ja poika 4,5 ja nuorin tyttö kohta 2v. jos olisin kuten tuttuni, laiska, saamaton ja siivoilisin kaiket päivät kotona, kärsisi lapsi yksin kotona ja parempi paikka olisi varmaan se päiväkoti. mutta jokainen tekee päätöksensä, päiväkoti on hyvä JOS lapsi viihtyy ja oikeasti hyvä olla siellä ja taloudellisesti ok. meillä raha oli kysymysmerkkinä vaikka anoppi olisikin lastenhoidon mieluusti maksanut, mutta se että lapset eivät niin olleet innoissaan päiväkodista ja kun näin mikä meininki siellä oli, iso meluisa ja villi ryhmä, väsyneet hoitajat niin kyllä kävi sääliksi omia lapsiani. päätin etten vie takaisin ellei ole joskus ihan pakko ja siitä syystä nyt kun olen osa-aikaisesti työelämässä, meillä onkin lapsia hoitamassa hoitaja kotona ja edelleen he kehittyvät kuten ikätoverinsta ja saavat enemmän kuin tarpeeksi tekemistä väsymykseen asti. me myös leivomme, ruuanlaittoa ja muuta touhua. olisin surullinen, jos tekisin kaiken aivan yksin ja lapset jäisivät arkiasioista paitsi. olen myös joskus aika väsynyt kaikkeen menoon ja toihuun tai muuten vain tylsään arkeenkin, mutta kun pääsee itse harrastamaan, kaikki menee paljon paremmin.



suosittelenkin kaikille äideille jotka miettivät virikehoitoa sitä kerhoa sekä vaikka lapsiparkkia jne, jossa olla vähän aikaa kerrallaan. kaikki lapset eivät osaa kertoa millaista siellä päiväkodissa on. jos on hyvä paikka, niin hienoa, mutta aina ei aikuiset näe mikä siellä oikeasti mättää. ja niin, olen etuoikeutettu, sillä meidän kaikki kolme lasta ovat toisetnsa parhaita leikkikavereita, ja siksi ei itsellä koskaan ole ongelma että lapsilta puuttuisi leikkikaveri.



päiväkoti tai kerho, ihan sama kunhan lapsi ja vanhemmat tykkää :)

No niin eli nykyaikana:

kouluttamaton/ei koulutusta= peruskoulun käynyt

matalasti koulutettu = ammattikoulu

keskinkert. koulutus = ammattikorkea/ammattiopisto

korkekoulutus = yliopisto / korkeakoulu (ei siis ammattikorkeakoulu)

jokaisessa "luokassa" ja laiskuuttaa, itselle tuli mieleen eka että toisilla on rahaa pitää lapsi hoidossa, toinen: saa sitä omaa aikaa jos tuntuu että tarvii, sosialisuutta, jos se on vaikka toinen lapsi ja ollut jo siellä hoitopaikassa siellä on kaikki tärkeimmät kaverit. ja paikan pitäminen.

korkeasti koulutetut naiset ovat tottuneet siihen, että heidän työssään ja harrastuksissaan istutaan rauhassa, luetaan, kirjoitetaan, ajatellaan ja keskustellaan rauhallisesti aikuisten kanssa. He ovat varmasti osittain siksi kouluttautuneet pitkälle, että ovat sellaista ajattelevaa ja lukevaa sorttia. Vähemmän koulutetut ovat taipumuksiltaan keskimäärin useammin sellaisia, että viihtyvät paremmin vilskessä ja vilinässä ja lasten seurassa.

Koulutetulle naiselle on stressaavampaa se lapsen ja kodin hoitaminen, koska heiltä menee koko identiteetti jos he eivät saa ikinä rauhassa ajatella, heille tulee paha olo ja ahdistusta. Joten siksi heidän täytyy laittaa taapero virikehoitoon, että pää pysyisi kasassa.

Meitä on oikesti erilaisia ihmisiä. Ei ole naisen häpeä, että kaipaa joskus pientä taukoa lapsen hoidosta ja viihdyttelystä. Eikä sekään ole naisen häpeä, jos ei tarvitse sellaista rauhoitustaukoa vaan jaksaa aina vaan hoitaa lapsia yksin.

Tavallaan olen sitä mieltä, että monessa suhteessa kouluttamattomat kansannaiset ovat parempia lasten kanssa. Myönnän ainakin itse olevani hieman elämälle vieras. Rakastan toki lapsiani ja viihdyn heidän kanssaan, mutta en ole mikään riuska äitityyppi vaan pikemminkin haaveilija ja ajattelija.

että pitävät lasta hoidossa ettei hoitopaikka mene. Lapsen hoidon voi keskyttää, jolloin hoitopaikka taataan kotona olon jälkeen. Omassa päiväkodissa virikehoito lapset tulevat monenlaisista perheistä. On enemmän koulutettua ja vähemmän koulutettua. Osalla on kotona "ongelmia", minkä johdosta koetaan päivähoito isommalle paremmaksi vaihtoehdoksi.

Alle 3-vuotiaan virikehoito on kaikkea muuta kuin virikettä lapselle. Sellaiset virikelapset säälittää, jotka tuodaan jo ennen klo8 hoitoon, jolloin vähemmän aikuisiakin. Heillä voi olla jopa yli 8tuntia pitkät päivät.

Ehkä jossain korvessa jossa ei ole yhtään naapuria eika kavereita (paitsi sitten ehkä ois kotieläimiä?) Mutta tavalliset lapset? kai niitä muita lapsia näkee sukulaisten tai ystävien luona? Ihan tavallinen kotielämäkin on virikkeitä pullollaan, lapsellehan kaikki on uutta, jopa se äidin korurasiakin ja ruoan laitto. Meidän lapset ei ole ikinä kyllästyneet tai pitkästyneet kotona vaikkei suinkaan joka päivä tehdä mitään erityistä. En tiedä oisko toisin jos heitä ois kovasti viritelty (:-D) Ehkä sitten ois eri asia jos ois tottunu et joka päivä täytyy tehdä jotain erityistä.

tekemisen vuoksi vaan seuran. Sukulaisilla ei välttämättä ole samanikäistä seuraa eikä ystävilläkään ja vaikka olisikin, niin joku 4-vuotias kaipaa seuraa useana päivänä viikossa, mutta ystävien/sukulaisten tapaamiseen ei välttämättä ole niin usein mahdollisuutta. Hoidossa lapsi saa leikkiä samojen kavereiden kanssa säännöllisesti ja monta tuntia kerrallaan. Näin myös silloin kun hoidossa ollaan vain osa- aikaisesti. Vähän eri juttu kuin perhekerho tms.

Kerhossa pääpaino on leikillä ja askartelulla, laululla ja ulkoilulla.

Eikö tämä juuri ole sitä puhdasta virikettä, jos mikä?