Olen omalla työpaikallani huomannut, että lapsiaan virikehoidossa

.

Lasten kanssa voi käydä leikkipuistossa, kotona tehdä palapelejä, ottaa vaikka leipomiseen mukaan. Ei ole vaikea keksiä tekemistä lapselle. Kotona kun kuitenkin olen niin ei ole liikaa vaadittu tehdä sen lapsen kanssa jotakin vaikka se vauvakin on!

lähemmäs kymmenen vuotta putkeen niin kyllä se alkaa jo puuduttamaan. Joo ei kukaan käskenyt tekemään niin montaa lasta mutta kun niitä suunnittelemaatomiakin lapsia voi tulla, ja toisaalta en arvannutkaan miten yhtäkkiä voi alkaa Tosissaan pitkästyttämään samat rutiinit,päivästä toiseen ja vuodesta toiseen.

Meidän lähipuisto on oikeasti tylsä,hiekkakenttä missä keinut ja liukumäki+hiekkalaatikko,siihenkin tympääntyy. Ja autottomana kauaskaan ei voi monen lapsen kanssa lähteä. Muita lapsia tässä lähellä ei ole juurikaan kotihoidossa,puistossakin näkee tosi harvoin. Eli lapseni ovat olleet vain keskenään,tuttuja lapsiperheitä ei ole eikä suvussa montaakaan lasta. Ihmekös tuo että ovat niin arkoja.

Mielestäni tein aivan oikea ratkaisun kun laitoin "virikehoitoon" puolipäiväiseksi. Käyn itse vähän tuulettumassa;uimahallissa tai hiihtolenkillä mihin en lasten kanssa päässyt, sitten jaksnkin taas virkeämpänä olla niiden lasten kanssa.Ennen olin väsynyt ja kyllästynyt jo aamusta enkä jaksanut innostua mistään. Ei kaikki virikehoito ole suinkaan pahasta,lapset ovat olleet alku-ujouden jälkeen tosi tyytyväisiä "kun on kavereita ja jumppaa ja kaikkea kivaa tekemistä". Ja äiti jaksaa taas välillä askarrella tai leipoa yhdessä.

äitejä on monenlaisia, en lähtis yleistämään.

ja tyytymättömiä lapsia minulla. Ihan normaaleja iloisia mukuloita. Me näemme kyllä niitä lapsia muuallakin kuin virikehoidossa. Jospa se syy onkin siinä että minä sain kavereita joilla on lapsia enkä jäänyt kotiin murjottamaan muksujen kanssa. Ei minua haittaa vaikka kotona ei ole koko ajan tiptop siistiä. Minä ehdin kyllä liikkumaan lasten kanssa talon ulkopuolellakin.

... Mutta minun tuntemani 4-5 -vuotiaat eivät TODELLAKAAN viihdy päivästä toiseen öidin kanssa leipomassa. Kyllä heille kavereiden päivittäinen näkeminen edes tunnin-pari on äärimmäisen tärkeää. Moni leikki jatkuu samojen kavereiden kanssa päivästä toiseen.

Huonosti koulutetut eivät jaksa lapsia hoitaa millään. Korkeastikoulutetut ovat tottuneet sitkeästi tekemään töitä.

Enpä usko että koulutus siihen liittyy mitenkään. Kaikki huonosti koulutetut (minä mukaanlukien) ei vie lapsiaan virikehoitoon vaan järjestävät lapsilleen virikettä kotona. Vasta töihin mennessään lapsikin menee hoitoon.

viriketta jarjestat kotona? Anna vinkkia.

Lasten kanssa voi käydä leikkipuistossa, kotona tehdä palapelejä, ottaa vaikka leipomiseen mukaan. Ei ole vaikea keksiä tekemistä lapselle. Kotona kun kuitenkin olen niin ei ole liikaa vaadittu tehdä sen lapsen kanssa jotakin vaikka se vauvakin on!

No meidän perheessä kyllä ollaan korkeastikoulutettuja, mutta kukaan ei ole uusavuton ja tajutaan käytännön asioita ihan mainiosti.

Monimutkaistan asiaa vielä kysymällä, että miets sitten, jos 5 v lapsi leikkii kavereiden kotona ILMAN ÄITIÄ vaikkapa 10 h viikossa? Onko se virikehoitoa? Miksi/miksi ei?

ja tyytymättömiä lapsia minulla. Ihan normaaleja iloisia mukuloita. Me näemme kyllä niitä lapsia muuallakin kuin virikehoidossa. Jospa se syy onkin siinä että minä sain kavereita joilla on lapsia enkä jäänyt kotiin murjottamaan muksujen kanssa. Ei minua haittaa vaikka kotona ei ole koko ajan tiptop siistiä. Minä ehdin kyllä liikkumaan lasten kanssa talon ulkopuolellakin.

... Mutta minun tuntemani 4-5 -vuotiaat eivät TODELLAKAAN viihdy päivästä toiseen öidin kanssa leipomassa. Kyllä heille kavereiden päivittäinen näkeminen edes tunnin-pari on äärimmäisen tärkeää. Moni leikki jatkuu samojen kavereiden kanssa päivästä toiseen.

Huonosti koulutetut eivät jaksa lapsia hoitaa millään. Korkeastikoulutetut ovat tottuneet sitkeästi tekemään töitä.

Enpä usko että koulutus siihen liittyy mitenkään. Kaikki huonosti koulutetut (minä mukaanlukien) ei vie lapsiaan virikehoitoon vaan järjestävät lapsilleen virikettä kotona. Vasta töihin mennessään lapsikin menee hoitoon.

viriketta jarjestat kotona? Anna vinkkia.

Lasten kanssa voi käydä leikkipuistossa, kotona tehdä palapelejä, ottaa vaikka leipomiseen mukaan. Ei ole vaikea keksiä tekemistä lapselle. Kotona kun kuitenkin olen niin ei ole liikaa vaadittu tehdä sen lapsen kanssa jotakin vaikka se vauvakin on!

että kerho ei ole virikehoitoa, koska hoito on siellä huonompaa. Siis omat evät vs. lämmin ateria, lyhyt piipahdus ulkova vs. tunnin ulkoilu.



Eli kerhon hyvä puoli virikehoidonvastustajien mielestä tuntuu olevan se ettei siellä huolehdita lapsesta yhtä hyvin kuin päiväkodissa.

jos on korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa, ei ehkä aio olla vuosikausia kotona lapsia hoitamassa. On ihan fiksua pitää lapselleen hoitopaikkaa varattuna, jos siihen on varaa.

Ei varmaan pitäisi edes provosoitua näin läpinäkyvästä yrityksestä purkaa turhautumia, mutta todetaan nyt silti, että minä (kuin myös suurin osa ystävistäni) olemme korkeakoulutettuja johtavassa asemassa olevia naisia, ja kaikki olemme olleet useita vuosia kotona, esikoiset/vanhemmat lapset otettu kotiin vauvan synnyttyä ja - ylläri ylläri - siitä huolimatta että palkkatyössämme ratkomme vaativia ongelmia, puhumme useita kieliä, tienaamme 3-4 kertaa suomalaisnaisen keskipalkan verran jne. osaamme myös leipoa, leikkiä, siivota, muovailla, hiihtää, luistella, hassutella ja hullutella lastemme kanssa. Joistain on moneksi.

minusta olisi hyvin huolestuttavaa jos ei viihtyisi. Harrastuksia meillä tosin on paljon. Mukavaa laadukasta toimintaa jossa tavataan muita lapsia.



Käydään muskarissa ja kuvataidekoulussa. Isompi harrastaa myös taitoluistelua ja balettia. Nämä siis iltaisin. Jos lapset olisivat päiväkodissa eivät varmaankaan jaksaisi harrastaa.



Päivät leivotaan, laitetaan ruokaa ja ulkoillaan ja välillä kyläillään. Käymme myös retkillä ja uimassa. Lapset ovat mukana perheen arjessa ja heille on kehittynyt hyvin vahva me- henki ,ovat hitsautuneet yhteen ja tiivis tiimi. Kavereiden aika tulee sitten koulussa.

ja lapsia on kolme. Teemme paljon, käymme kerhoissa, kavereilla, ulkoilemme paljon, välillä kaupungilla, normaalit kotihommat leipomisineen ja leikkeineen. Monesti on kyllä ihan tylsää. Lapsemme sanovat tuon tuostakin, että kotona on kivaa. Yhtenä päivänä tulin kysyneeksi esikoiselta,että mikä kotona on kivointa. Ja hän vastasi epäröimättä, että äiti! Olin hyvin hämmästynyt. Tästä ajattelin, että on huikeaa, jos lapselle on noin tärkeää, että saa olla oman äidin kanssa. Että se on kaikkein tärkeintä.

ja lapsia on kolme. Teemme paljon, käymme kerhoissa, kavereilla, ulkoilemme paljon, välillä kaupungilla, normaalit kotihommat leipomisineen ja leikkeineen. Monesti on kyllä ihan tylsää. Lapsemme sanovat tuon tuostakin, että kotona on kivaa. Yhtenä päivänä tulin kysyneeksi esikoiselta,että mikä kotona on kivointa. Ja hän vastasi epäröimättä, että äiti! Olin hyvin hämmästynyt. Tästä ajattelin, että on huikeaa, jos lapselle on noin tärkeää, että saa olla oman äidin kanssa. Että se on kaikkein tärkeintä.

ja niin pitää ollakkin vielä tuossa iässä!

TARVITSEVAT kavereita kehitysvaiheensa mukaisesti. Mielellään ei jatkuvasti vaihtuvia (esim. leikkipuisto, satunnaiset vierailut, eikä muuta), vaan ainakin 1 -2 pysyvämpää lapsikontaktia.



Tätä on jauhettu loputtomiin, mutta hyvin useille lapsille ei todellakaan riitä pelkkä äidin ja sisarusten (plus joku satunnainen kaveri siellä ja täällä) seura, vaan on myös täysin normaalia ja kehitysvaiheen mukaista haluta "parhaita kavereita" säännölliseen kontaktiin kanssaan.



Hyvä, jos jollain riittää koti, mutta on äärimmäisen yksisilmäistä väittää, että se riittää kaikille. Ei riitä.



En jaksa tästä nyt kuitenkaan sen enempää, kun kukaan ei sitä omaa mielipidettään kuitenkaan muuta, vaan jauhaa sitä niin kauan, että uskoo siihen entistä enemmän. Tätä samaa "keskustelua" käydään joka viikko, samoin mielipitein. : P

korkeasti koulutetut naiset ovat tottuneet siihen, että heidän työssään ja harrastuksissaan istutaan rauhassa, luetaan, kirjoitetaan, ajatellaan ja keskustellaan rauhallisesti aikuisten kanssa. He ovat varmasti osittain siksi kouluttautuneet pitkälle, että ovat sellaista ajattelevaa ja lukevaa sorttia.

Pakko kommentoida tähän #16, että viidentoista ihmisen esimiehenä minun päiväni ovat aina täynnä keskeytyksiä, kun alaiset tulevat keskustelemaan ongelmista, akuuteista asiakascaseista jne. Ja koko ajan puhelin voi soida, mese laulaa ja meiliä pukkaa. Mutta rakastan sitä ja nautin suunnattomasti, kun saan porukkani puhaltamaan yhteen hiileen ja onnistumme saavuttamaan meille asetetut tavoitteet.

Ja kun naisjohtaja sitten on kotona "uraäitinä", niin keskityn lapseeni ja leikin/keskustelen hänen kanssaan ja nautin suunnattomasti taitavan tyttäreni osaamisesta ja siitä, että yhdessä luemme/piirrämme jne. Ja kun pikkuveljet keväällä syntyvät, niin esikoinen jää kanssamme kotiin, jotta tutustuu veikkoihinsa ja saa jakaa arjen kotona olevan perheensä kanssa (isi toki käy tienaamassa;)

Mielestäni jokainen saa tehdä ratkaisunsa itse ja oman perheensä näkökulmasta. Se millainen koulutus ihmisellä on, ei kerro siitä miten hän on lastensa kanssa. Olen kuullut tarinoita/marinoita siitä, kuinka on pakko olla kotona, kun ei huvita palata töihin ja toisaalta olen nähnyt kotiäitiyteen (positiivisekka tavalla) hurahtaneita naisia, jotka haluavat olla kotona ja nauttivat joka hetkestä.

Itselleni paras ratkaisu ainakin esikoisen kanssa oli olla kotona reilu vuosi hänen kanssaan ja sitten hän meni päiväkotiin. Nyt äiti saa tehdä koulutustaan vastaavaa työtä ja liikunnallinen lapsi saa puuhastella päiväkodissa kaikkea mahdollista. Ja sitten kotona lisää äidin ja isän kanssa.

Nautitaan lapsistamme ja elämästä yleensä!!

Huonosti koulutetut eivät jaksa lapsia hoitaa millään.

Korkeastikoulutetut ovat tottuneet sitkeästi tekemään töitä.

varsinkin työttömät ja köyhät käyttää innolla mahdollisuuden ilmaiseen päivähoitoon, vaikkei sille olisi mitään oikeaa tarvetta. Se hieman välillä vituttaa.

kuules nyt viidentoista esimies. Jos olisit hoitanut yksin ja aamusta iltaan useampaa eri-ikäistä pientä lasta, etkä ainoastaan vuoden ajan yhtä vauvaa, tietäisit mistä oikein puhuin kun sanoin, että korkeasti koulutetut tarvitsevat ajatteluaikaa ja sitä on töissä mutta ei lasten kanssa kotona.



Kaikissa "siisteissä sisätöissä" pystyy käyttämään aivojaan jonkinlaisella korkeamman ajattelun tasolla, toisin kuin vilkkaiden tenavien kanssa. Sellainen kiivastahtinen työelämä on todella sitä, että istutaan ja ajatellaan rauhassa kun sitä katselee pienten lasten kotiäidin vinkkelistä.



t. se jolle vastasit