Millaisessa tilanteessa sinulla on ollut tosi paha mieli lapsesi puolesta?

Uimakoulussa oli 5-vuotiaana, ja kun sanottiin, että menkää sukellusasentoon, omani oli ensimmäisenä tikkusuorana sukellusasennossa, ja kun muut sukelsi, oli edelleen samassa asennossa, ja kun muut jo nousi ylös, seisoi aina vaan hienossa asennossaan... ei raukka uskaltanut millään.



Välillä paha mieli tietysti siitä, kun yrittää kaveerata joidenkin lasten kanssa, eivätkä ota mukaan. Toisaalta sitä tapahtuu aika ajoin kaikille, sen olen huomannut. Myös niille pahimmille pomottajille, onneksi. Tuntuu maailma edes vähän reilummalta paikalta.

ei kelvannut eräälle pph:lle koska lapsella on diabetes. Onneksi löytyi toinen aivan ihana pph!!



lasta ei otettu pihassa mukaan leikkeihin, kiusattiin kun on vielä apupyörät, kun on vauvarukkaset jnejne. Juostaan karkuun ja lähdetään kauempaan pihaan johon meidän lapsi ei saa vielä mennä.



ei kutsuttu erään kaverin synttäreille vaikka pihasta kaikki muut kutsuttiin (saattoi johtua diabeteksesta, en tiedä)



eräs äiti kielsi lastaan ettei tämä saa hiihtää meidän lapsen kanssa (koska meidn on hitaampi hiihtämään, hiihtänyt vähemmän ja on vähän nuorempi). Tämä tuli ilmi kun tämä lapsen kaveri ilmoitti että "mää en saa hiihtää teidän Maijan kanssa". Vanhempansa ovat selkeesti näin sanoneet... vähän noloa minusta!

hänelle tulee "lukkotilanne" päälle.

Hänellä on dysfasia, joka ilmenee erityisesti tilanteissa, kun hänellä on paha mieli. Hän ei saa mitenkään sanottua mikä vaivaa. Hän menee täydellisesti lukkoon.



Toivottavasti aika ja kuntoutus auttaisi myös noihin tilanteisiin!

Mies on ihan itse erittäin itsekäs. Naiset olivat suhteen alussa, joten ainakaan esikoisen synttäreistä, jos edes esikoisen olemassa olosta ei se toinen tiennyt varmasti mitään.

Mies voi kuvitella, että asiat vaan tapahtui, mutta löisin pääni vetoa, että uusi nainen sopivasti organisoi asiat noille ajankohdille....

Omasta puolesta sen verran kokemusta, että joskus alkuvaiheessa, kun salavihasin miehen lasta hetken aikaa, niin suunnittelin kaikkia tälläisiä "kuinkas sattuikaan" -juttuja mielessäni. Esim. yritin selvittää VUOTTA AIKAISEMMIN, koska on pojan kotipaikassa rippijuhlapäivä ja sitten olisikin tilannut matkan sille ajankohdalle.

Kenenkään ei tarvi lynkata mua... En tehnyt mitään kolttosia ja hävettää ajatellakin jälkikäteen, että tuollaisia ajatuksia pyöri jossain vaiheessa mielessä. Kyse oli juuri ihan suhteen alkuajasta.

kun eron jälkeen lasteni isä päätti isänpäivänä ennemmin lähteä uuden naisen kanssa reissuun kuin käydä tervehtimässä lapsiaan (olisi voinut ottaa luokseen myös). Yhtä paljon harmitti, kun lupasi tulla esikoispojan synttäreille ja poika todella odotti. Mutta isällä oli toinen uusi nainen ja muutamaa päivää ennen synttäreitä päättikin lähteä tämän naisen kanssa Leville. Ei siis asu samassa kunnassa, mutta luulisi että lapset merkitsisivät jotain. =( Siinä sitten selitellä, miten isä on kipee ja ei voi sen vuoksi tulla ym. Ja että olisi kuitenkin halunnut tulla.

Ketään lasta ei saa jättää aina toisten leikeistä ulkopuoliseksi ja on aikuisen tehtävä opastaa ujoja ja tietämättömiä lapsia toisten leikkiin ihan kädestäpitäen mukaan, edistää yhteisleikkejä ja tutustuttaa lapsia toisiinsa.

Mutta lapsiakin pitää kuulla. Jos lapsi on kymmenenkin tuntia päivässä päiväkodissa, ei hänen tarvitse olla koko sitä aikaa XX.n kanssa jos yhteispeli ei suju, vaikka XX haluaisikin ja suree sitä aikuisille.

Mutta paria juttua haluan kommentoida: tämä maailma on peruuttamattomasti globaali. Oikeastaan ainoa tapahtumasarja, joka saisi maat sulkemaan rajansa ja ihmisten palaamaan kotimaihinsa on maailmanlaajuinen sotatila. Tämä skenaario ei toivottovasti koskaan toteudu!

Mutta niin vain Suomestakin ollaan lähdetty maailmalle etsimään parempaa tulevaisuutta, uusia haasteita tai mikä onkaan syynä. Itse lähdin maailmalle ulkomaalaisen mieheni matkassa. Hänellä on kansainvälinen ura (parhaillaan päällikkönä 3 maassa, kunnes uudet seikkailut kutsuvat) ja olen saanut upean tilaisuuden matkustaa, oppia tuntemaan uusia kulttuureja ja saamaan syvällisemmän käsityksen tästä monikerroksisesti globaalista maailmasta.

Ilokseni minut on otettu avosylin vastaan, minne tahansa olemme menneetkin. Onneksi nämä ihmiset eri kulttuureista eivät ajattele samalla tavalla kuin sinä; muuten olisi jäänyt liian paljon elämättä!

Nyt varmaan hörppäiset kahvit väärään kurkkuun, mutta rehellisesti ajattelen tekeväni Suomelle lähinnä palveluksen, jos sinne koskaan rantaudumme perheemme kanssa. Meillä on takana sen verran monipuolinen elämänkokemus ja lapsillamme niin korkeatasoinen ja perusteellinen koulutus, että ottamisen sijaan antaisimme. Ja tekisimme omalta osaltamme Suomesta paremman paikan elää.

Mutta ajatuskin kaltaisistasi ihmisistä syynämässä ihania lapsiani suomalaisessa katukuvassa...Heillä on parempi tulevaisuus maailmalla, jossa he saavat levittää siipensä ja lentää, elää täydesti ja olla avoimesti monikulttuurisia maailmankansalaisia. Sekoitus Suomea, Italiaa ja Tanskaa sekä kaikkia asuinmaita, joihin elämä on heidät vienyt.

Lippu pystyyn mamuperheet! Suomi tarvitsee teitä ;)

T. Latinomiehen vaimo

Pisteet naiselle!!

Ei kannata mennä kotiovesta ulos jos ei kestä arvostelua.

Suomessa kuuluu asua SUOMALAISET.