Millaisessa tilanteessa sinulla on ollut tosi paha mieli lapsesi puolesta?

t. itse lapsena sairaalloisen ujo joka ei osannut liittyä toisten joukkoon mutta meni tosi mielellään kun riuhtaistiin mukaan

Isompi lapsi kertoi kuuluvalla äänellä vanhemmiilleen; että ompa ruma vauva. Lapseni oli reilu vuosikas.Alahuulialkoi väpättää ja itku tuli

Isompi lapsi kertoi kuuluvalla äänellä vanhemmiilleen; että ompa ruma vauva. Lapseni oli reilu vuosikas.Alahuulialkoi väpättää ja itku tuli

alkunsa siitä, kun toiset lapset käyttäytyvät huonosti. Siksipä pyydänkin, että me kaikki vanhemmat opettaisimme omalle lapsellemme, että kaikki ovat tasa-arvoisia eikä ketään saa jättää pois leikeistä tai syrjiä.

Sen, että kannattaa muistuttaa omille lapsilleen, ettei muita saa jättää leikeistä pois, vaan kaikkia pyydetään mukaan.



Ja synttäreille kannattaa kutsua ne pari ylijäävääkin.



Muita ei saa nimitellä, haukkua ja arvostella.





Ihan peruskäytöstapoja, mutta ah niin tärkeitä hallita aikuisenakin.

Vaikka siellä elämä olisi turvallisempaa ja vapaampaa. En vain kestä ajatusta, että mieheni tai lapseni kohtaisi rasismia tai syrjintää. Tosi asia kun on, että tulisimme aika etuoikeutetuista olosuhteista ja perheeni ei todellakaan hyväksikäyttäisi sosiaalijärjestelmää, josta mamuja yleensä syytetään.



Mutta nyt aiheeseen: mulle tuli paha mieli 1-vuotiaan pikkuiseni puolesta, kun olimme kutuneet ystäväperheen isomman lapsensa kanssa kylään ja kun lapseni oli mitä onnellisin tästä vieraasta: kantoi leluja pojalle, tuli lähelle ja halusi halata, ja tämä poika vain tönäisi pikkuisemme syrjään, sitten ryösti lelut käsistä ja lopulta löi puulelulla suoraan hampaaseen, niin että lapseni vain itki. Vanhemmat vain vitsailivat, että pojat ovat poikia.



T. Toinen latinon vaimo

haukkui lapsen isän lapsen kuullen pahasti jonka vuoksi välit meni appivanhempiin. Joskus lapsi ihmettelee miksei ne enää tykkää meistä ja hänestä. Kamalaa, mutta mikäs me joidenkin mielenterveysongelmille voidaan...

perus suomalaisesta maantienvärisestä tukasta ja olmi-ihosta.

Ilmeisesti suomalaislasten ulkonäköä saa vapaasti arvostella hyvin negatiiviseen sävyyn :-(

Eniten ärsytti yhden hoitajan lausahdus "se nyt vaan oli sellainen pikku nakautus" Miten voi sanoa noin, kun lapsi makaa maassa, voivottaa ja oksentaa?

Pahamieli tuli sillon kun piti seuraavan kerran lähteä päiväkotiin ja pojan maha tuli kipeäksi, kai se oli jotain psykosomaattista oireilua tapahtuneen johdosta.

Vaikka siellä elämä olisi turvallisempaa ja vapaampaa. En vain kestä ajatusta, että mieheni tai lapseni kohtaisi rasismia tai syrjintää. Tosi asia kun on, että tulisimme aika etuoikeutetuista olosuhteista ja perheeni ei todellakaan hyväksikäyttäisi sosiaalijärjestelmää, josta mamuja yleensä syytetään.

Mutta nyt aiheeseen: mulle tuli paha mieli 1-vuotiaan pikkuiseni puolesta, kun olimme kutuneet ystäväperheen isomman lapsensa kanssa kylään ja kun lapseni oli mitä onnellisin tästä vieraasta: kantoi leluja pojalle, tuli lähelle ja halusi halata, ja tämä poika vain tönäisi pikkuisemme syrjään, sitten ryösti lelut käsistä ja lopulta löi puulelulla suoraan hampaaseen, niin että lapseni vain itki. Vanhemmat vain vitsailivat, että pojat ovat poikia.

T. Toinen latinon vaimo

Tai en oikeastaankaan, sillä me emme juuri erotu suomalaisesta populasta, vaikka etelästä olemmekin; kummasti niin mies kuin lapsetkin ovat vaaleita. En silti kestäisi noita asenteita ja sisäänpäinlämpiäväisyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa edes sivustaseuraajana, siinä on jotain kerrassaan niin ahdistavaa.

Tuttava pariskunta erosi ja minä aloin tapailemaan ko. pariskunnan miestä. Kun nainen sai tietää meistä, kielsi lastaan leikkimästä mun lapsen kanssa, vaikka aiemmin olivat lähes päivittäin tekemisissä toistensa kanssa. Kumpikaan lapsista ei tiedä että me seurustellaan, mutta molemmat kyllä ihmettelee että miksi eivät saa leikkiä keskenään. En kyllä ymmärrä minäkään...

heitelty pipoa pensaaseen, onhan noita. Erityislapsi kun on.

Juuri tämän vuoksi haemme erityislasta tukilapseksi. En kestä, jos lapsemme ovat joskus tuollaisia tyhjäpäitä, heidän pitää oppia että kaikki emme ole samasta muotista ja kokea se luonnollisena. En ylipäätään kestä ajatusta, että he kiusaisivat, saati että erityispiirteen takia. Olen niin pahoillani ihmisten paskamaisuudesta, kertakaikkiaan!

kun hänen isänsä kuoli. Tuli monta vaikeaa tilannetta eteen.

Ei ihan aiheeseen liittyvää mutta eräs kaverini oli tarhassa leikkihetkellä suljettu komeroon (pimeään sellaiseen) ja lukittu ovi. Puoli tuntia huusi siellä ennen kuin pääsi pois. On nyt aikuisiällä kertonut tuon, tekee tosi pahaa kuulla moista. Pelkäsi pimeää teiniksi asti.



Missä olivat tarhantädit? Miten tuollaista voi tapahtua? Lapset ovat kyllä julmia. Minkäs teet kun sellaisiksi osa kasvatetaan.

tosi paljon kun APPIUKKO JA ANOPPI (asuvat eri osoitteissakin) ottavat AINA pelkän 6v esikoisen heille hoitoon tms.. 3v tyttö jää aina kotiin ruikuttamaan kuinka hänkin haluaisi vaarille/mummolle :( Onnex mun oma äiti ottaa sentään molemmat aina hoitoon. Tuo 3v ei siis koskaan ole ollut miehen vanhemmilla hoidossa päivääkään. :( (nytkin 6v on lähössä ens viikolla vaarin kanssa laivalle ja tyttö jää taas rannalle ruikuttamaan)

Juuri tämän vuoksi haemme erityislasta tukilapseksi. En kestä, jos lapsemme ovat joskus tuollaisia tyhjäpäitä, heidän pitää oppia että kaikki emme ole samasta muotista ja kokea se luonnollisena. En ylipäätään kestä ajatusta, että he kiusaisivat, saati että erityispiirteen takia. Olen niin pahoillani ihmisten paskamaisuudesta, kertakaikkiaan!

kumpikaan ei päässyt. Kummallakin oli ihan todellinen syy mutta kyllä siinä tuli paha mieli. Keksittiin sitten muuta superkivaa korvaavaa ohjelmaa.



Kaksi luokkalaista kutsui ulos leikkimään. Lapsi lähti innoissaa reilun 1km päähän. Paljastui pilanteoksi. Kun lapsi pääsi pakalle toiset ilkkuivat "ei me ollakkaan sun kanssa." Lapsi tuli todella suruissaan kotiin.



Onhan noita :(

täytyy muuttaa lapsen diagnoosi kehitysvammaksi. Oli aika pommi.

Eniten harmittaa tällä hetkellä, kun tytöllä on pk:ssa kaksi kaveria (tulee toki toistenkin kanssa leikkiin, mutta ei osaa vaihtaa porukkaa, vaikka syrjitään) ja nämä ottavat välillä leikkiin ja välillä ajavat pois. Saattavat kesken leikin yhtäkkiä käskeä pois tai alkavat kuiskutella + eivät huomioi enää yhtä. Pahinta oli, kun käskivat lapsen vain katsella ja osallistua ei saanut. On tällä hetkellä kummallekin varakaveri, joka kelpaa sitten, kun toinen on haettu pois. Mun tuli itku, kun mietin, että joko se alkaa 5-vuotiaana... Toisen vanhemmat asuu samalla kadulla ja lapset leikkii paljon vapaa-aikankin. Just juttelin äidin kanssa tänään ja melkein vihasin äitiä, vaikka on kiva ihminen. Tulee vaan mieleen se kaikki mielipaha viime ajoilta ja harmi lapsen puolesta.

Olen erittäin tarkkana tuon psyykkisen turvallisuuden suhteen.



Kuljen jatkuvasti tiloissa, missä lapset leikkivät, ja kuuntelen ja havainnoin mahdollisia kiusaamistilanteita.



Kiusaamista on myös ulkopuolelle jättäminen, ja hienovaraisesti vääristyneet valtasuhteet (varsinkin tytöillä)



Kun havaitsen tällaista vallankäyttöä, puutun tilanteeseen välittömästi.



Jos syrjijä ei muuta asennettaan, poistan hänet itsensä leikkitilanteesta. Päästän kuitenkin hetken päästä takaisin kokeilemaan, josko kommunikaatioon olsi tullut muutosta.



Tämä passiivisen aggression muoto on poistettavissa. Kasvattajien tulee taata kaikille ryhmän lapsille psyykkinen turvallisuus päivän aikana. Vaatikaa sitä.