Millaisessa tilanteessa sinulla on ollut tosi paha mieli lapsesi puolesta?

Olen erittäin tarkkana tuon psyykkisen turvallisuuden suhteen.

Kuljen jatkuvasti tiloissa, missä lapset leikkivät, ja kuuntelen ja havainnoin mahdollisia kiusaamistilanteita.

Kiusaamista on myös ulkopuolelle jättäminen, ja hienovaraisesti vääristyneet valtasuhteet (varsinkin tytöillä)

Kun havaitsen tällaista vallankäyttöä, puutun tilanteeseen välittömästi.

Jos syrjijä ei muuta asennettaan, poistan hänet itsensä leikkitilanteesta. Päästän kuitenkin hetken päästä takaisin kokeilemaan, josko kommunikaatioon olsi tullut muutosta.

Tämä passiivisen aggression muoto on poistettavissa. Kasvattajien tulee taata kaikille ryhmän lapsille psyykkinen turvallisuus päivän aikana. Vaatikaa sitä.

Olen erittäin tarkkana tuon psyykkisen turvallisuuden suhteen.

Kuljen jatkuvasti tiloissa, missä lapset leikkivät, ja kuuntelen ja havainnoin mahdollisia kiusaamistilanteita.

Kiusaamista on myös ulkopuolelle jättäminen, ja hienovaraisesti vääristyneet valtasuhteet (varsinkin tytöillä)

Kun havaitsen tällaista vallankäyttöä, puutun tilanteeseen välittömästi.

Jos syrjijä ei muuta asennettaan, poistan hänet itsensä leikkitilanteesta. Päästän kuitenkin hetken päästä takaisin kokeilemaan, josko kommunikaatioon olsi tullut muutosta.

Tämä passiivisen aggression muoto on poistettavissa. Kasvattajien tulee taata kaikille ryhmän lapsille psyykkinen turvallisuus päivän aikana. Vaatikaa sitä.

kun kohta 4 vuotias poikani aloitti ihka enimmäistä kertaa telinevoimistelun. Hän oli ohjaajille ja muile ryhmäläiille kuin ilmaa :( päätä lyhyenpi ja 1-2 vuotta nuorempi kuin toiset.

Ei sitten osannut kuperkeikkaa kun sellaista mentiin ja kukaan ei häntä siinä auttanut. Ohjaaja meni isompien lasten kanssa eteenpäin ja pieni poikani jäi epätoivoisesti yrittämään yksin kuperkeikkaa. Olisi selkeästi tarvinnut apua tai ohjeita, mutta jäi aivan yksin. Ja voi sitä surullista ilmettä kun hän yrityksistä huolimatta ei onnistunut ja huomasi, että kukaan ei tule häntä auttamaan :(

Siinä oli äidillä lähellä, että en juossut poikaani auttamaan jumppasaliin. Kävi niin sääliksi toinen!

Muutenkin villi poikani käyttäytyi koko tunnin hienosti ja kuunteli upeasti ohjeet ja jonotti vuoroansa, ohjaajat eivät puuttuneet siihen, että isompi poika potki lastani sormille kun hän yritti kiivetä telineelle missä jonotettiin.

Voi pientä mussukaaani :(

Juuri tuotahan meilläkin on ajoittain: ajetaan leikistä pois tai useimmiten saa olla leikissä, mutta alistetaan. Ei saa nukelle kuin rääsyt päälle, joutuu olemaan aina mies tai orja tmv. Ei saa koskaan olla prinsessa, äiti tai muu "haluttu" hahmo. Tämä syrjinnän muoto on tavallaan vielä kamalampi, koska lapsi ei varsinaisesti joudu syrjään, mutta kärsii leikistä. Meillä alkoi ilmetä tämä alistaminen itkuisuutena hoitopäivän jälkeen ja kesti pitkään ennen kuin sai kerrottua, mikä vikana. Pitkään ajattelin vaan, että "ei sitä aina voi olla prinsessa", mutta sitten tajusin, että kyse oli systemaattisesta touhusta. Yksi pahimmista jutuista oli, kun sanottiin, että ei saa puhua tai osallistua, mutta pitää katsella.



Hitsit, kun lapsi osaisi vaihtaa porukkaa tai pitää puolensa. On vaan tosi kiltti ja empaattinen, eikä ole tottunut tappelemaan toisten kanssa.



t: 42

Olisitpa lasteni päiväkodissa töissä : ) Työniloa sinulle!

"10 pistettä sinulle lto, olet reilun oloinen tyyppi"







Rohkaisen teitä kaikkia todellakin ottamaan edellä kirjoittamanne huolet puheeksi pk:ssa.



Hommaan on karkeasti kahdenlaista suhtautumistapaa: Jotkut vanhankansan kasvattajat ovat sitä mieltä, että lasten tulee opetella itse pärjäämään tilanteissa. Toiset ymmärtävät vastuunsa, mutta eivät ehkäpä ole olleet tarpeeksi tarkkana asian suhteen.



Lasten EI tule oppia selviytymään sosiaalisista tilanteista ilman aikuisen opastusta.



Eihän moraali ole vielä alkuunkaan tarpeeksi kehittynyt tuossa vaiheessa. Ei lapsi kykene analysoimaan omia vallanhalujaan yms..



Perustelkaa asia vaikkapa tuolla moraalikysymyksellä kasvattajille, mikäli tuntuu että he eivät osaa ottaa asiaa tarpeeksi vakavasti



Olkaa tiukkana. Pk henkilökunta saa palkkansa siitä, että vääristymiä ja pahaa oloa ei pääse syntymään...tai että ne selvitetään välittömästi.



Pienet lapset luovat sosiaalista identiteettiään päiväkodissa. Eli hommaa ei voi ottaa liian kevyesti.

Pisteet naiselle!!

Ei kannata mennä kotiovesta ulos jos ei kestä arvostelua.

Suomessa kuuluu asua SUOMALAISET.

mollasi häntä toistuvasti. Välillä haukkui rumaksi, välillä tyhmäksi, nimitteli mm. paskaksi ja vittupääksi ja uhkaili aina lyövänsä lastani jos ei leikittäisi sitä mitä hän halusi. En enää anna lapseni leikkiä tämän kaverin kanssa kuin satunnaisesti ja silloinkin niin, että itse olen lähistöllä. Tuon kaverin vanhemmat eivät olleet käytökseen puuttuneet silloin, kun lapseni muutaman kerran heillä kävi leikkimässä...



Tosin, mitä niitä vanhempia olen nähnyt niin eivät tosiaan mitään "vuoden äiti/isä" palkintoa saisi muutenkaan, eli vika tosiaan löytyy tässä tapauksessa vanhemmista... ja niin molemmat lapset ovat vähän alle 5 v...

Kaikkein surulliseksi olen tullut silti siitä,kun ystäväni lapsi oli ainoa jota ei kutsuttu synttäreille luokasta.

Pistää vihaks lasta kohtaa ja äitiä joka on niin ajattelematon,että on antanut sen tapahtua.

muistan aina kun sisko kutsu kaikki luokkalaiset synttäreille, myös yhden "ei suositun" ja sen tytön äiti tuli ihan erikseen kiittämään miten ihanaa oli kun niiden "Liisa" kutsuttiin kun ei ikinä ollu kutsuttu. Siitä lähtien aina kutsuttiin siskojen synttäreille kaikki ja niin meinaan tehdä omien lastenkin kanssa!!

Et voi olla tosissasi!? Mistä tollasia asennevammaisia löytyy???

Siis kiusaaja oli oman tyttömme kaveri, joka alkoi pikkuhiljaa nimittämään tyttöämme läskimahaksi yms. Kohta jo joku muukin kutsui häntä ihan yleisesti läskimahaksi. Alkuperäinen kiusaaja myös hyppi tytön niskaan yllättäen, kamppasi yms. ja pikkuhiljaa alkoi olla ruhjeita naamassa ja vartalossa jatkuvasti. Kaiken teki "leikillään."



Esikoiseni ei ole edes lihava, eikä silti ketään haukuttaisi noin. Kun huomasin ruhjeita, eka kerta vielä meni siihen, ettei tyttö "muista" yhtään mistä on tullut. Kun sitten painostin kertomaan, tyttö kertoi kaiken, mutta vannotti etten puutu asiaan. Puhuin hänelle ja puutuin, opettaja puuttui myös (tosin opettajakin sanoi, että leikillään.) Kiusaaminen loppui siihen (pikkusisko oli tarkkaillut myös.) Kyse oli ilmeisesti mustasukkaisuudesta tytärtäni ja hänen parasta kaveriaan kohtaan.

kun eron jälkeen lasteni isä päätti isänpäivänä ennemmin lähteä uuden naisen kanssa reissuun kuin käydä tervehtimässä lapsiaan (olisi voinut ottaa luokseen myös). Yhtä paljon harmitti, kun lupasi tulla esikoispojan synttäreille ja poika todella odotti. Mutta isällä oli toinen uusi nainen ja muutamaa päivää ennen synttäreitä päättikin lähteä tämän naisen kanssa Leville. Ei siis asu samassa kunnassa, mutta luulisi että lapset merkitsisivät jotain. =( Siinä sitten selitellä, miten isä on kipee ja ei voi sen vuoksi tulla ym. Ja että olisi kuitenkin halunnut tulla.

Pisteet naiselle!!

Ei kannata mennä kotiovesta ulos jos ei kestä arvostelua.

Suomessa kuuluu asua SUOMALAISET.

jonnekin Suomen korpeen, pois ihmisten silmistä, niin saamme olla rauhassa!

..syrjään isompien leikeistä. Siis päivähoidossa on pari sosiaalisesti taitavaa poikaa, jotka sitten pitävät huolen ettei ainakaan poikani "mahdu mukaan". Hoitajat eivät edes yritä opettaa pomottajia vaan itsekin harmittelevat kun "x sotkee muiden leikit" :(.

Mies voi kuvitella, että asiat vaan tapahtui, mutta löisin pääni vetoa, että uusi nainen sopivasti organisoi asiat noille ajankohdille....

Omasta puolesta sen verran kokemusta, että joskus alkuvaiheessa, kun salavihasin miehen lasta hetken aikaa, niin suunnittelin kaikkia tälläisiä "kuinkas sattuikaan" -juttuja mielessäni. Esim. yritin selvittää VUOTTA AIKAISEMMIN, koska on pojan kotipaikassa rippijuhlapäivä ja sitten olisikin tilannut matkan sille ajankohdalle.

Kenenkään ei tarvi lynkata mua... En tehnyt mitään kolttosia ja hävettää ajatellakin jälkikäteen, että tuollaisia ajatuksia pyöri jossain vaiheessa mielessä. Kyse oli juuri ihan suhteen alkuajasta.

kun eron jälkeen lasteni isä päätti isänpäivänä ennemmin lähteä uuden naisen kanssa reissuun kuin käydä tervehtimässä lapsiaan (olisi voinut ottaa luokseen myös). Yhtä paljon harmitti, kun lupasi tulla esikoispojan synttäreille ja poika todella odotti. Mutta isällä oli toinen uusi nainen ja muutamaa päivää ennen synttäreitä päättikin lähteä tämän naisen kanssa Leville. Ei siis asu samassa kunnassa, mutta luulisi että lapset merkitsisivät jotain. =( Siinä sitten selitellä, miten isä on kipee ja ei voi sen vuoksi tulla ym. Ja että olisi kuitenkin halunnut tulla.

Kuin esikoista nimiteltiin rasistisesti kaksivuotiaana päin naamaa, eikä raukka edes tietenkään ymmärtänyt asiaa. Vilkutti vain papparaiselle iloisesti.



Kun samanikäinen, mutta isompikokoinen kaveri kohteli aggressiivisesti n. kolme vuotiaita olivat silloin.

Pisteet naiselle!!

Ei kannata mennä kotiovesta ulos jos ei kestä arvostelua.

Suomessa kuuluu asua SUOMALAISET.

Suomalaiset eivät ole enää pelkästään vaaleita.

Minun lapseni ovat tummia, mutta suomalaisia, minustsa suomalaisesta äidistä Suomessa syntyneet, ovat aina asuneet Suomessa, eivätkä ole toistaiseksi edes käyneet ulkomailla. Suomi on äidinkielensä. Voiko enää suomalaisempi olla?

Toki isä on aluperin toisesta maasta, mutta asunut kauemmin Suomessa kuin kotimaassaan ja meillä on asiat todella hyvin Jumalan kiitos. Ei olla yhteiskunnan elättejä, mies elättää meidän palkallaan, meillä on omistusasunto yms...

siinä rantavedessä leikki muutamia lapsia, eivät olleet ilmeisesti kuitenkaan kavereita ennestään.

Yksi ehkä 8v tyttö kysyi oamaltani, että leikitsä mun kanssa? Omani vähän siinä ujosteli, vaikka olisi kovasti tehnyt mieli mennä mukaan, heillä oli uimaleluja ja muita leluja siinä..tyttöni sanoi minulle monta kertaa että MINUN pitäisi sanoa, että hän tulee mukaan leikkimään. Sanoin,että mene vaan siihen muiden kanssa. Sitten tyttöni rohkaisi mielensä ja otti yhden rantapallon kiinni kun aallot meinasi sen viedä antaakseen sen tälle isommalle tytölle, joka kivahti että älä kuule luule että sä saat sillä leikkiä!! Tyttöni pelästyi niin paljon sitä riuhtaisua ja pahoitti mielensä niin paljon, että

itkeskeli vielä illalla kotona että miksi se tyttö oli niin ilkeä? Itsellänikin oli tosi paha mieli, kun tavallaan tunsin että se oli minun vikani:(

Mutta paria juttua haluan kommentoida: tämä maailma on peruuttamattomasti globaali. Oikeastaan ainoa tapahtumasarja, joka saisi maat sulkemaan rajansa ja ihmisten palaamaan kotimaihinsa on maailmanlaajuinen sotatila. Tämä skenaario ei toivottovasti koskaan toteudu!

Mutta niin vain Suomestakin ollaan lähdetty maailmalle etsimään parempaa tulevaisuutta, uusia haasteita tai mikä onkaan syynä. Itse lähdin maailmalle ulkomaalaisen mieheni matkassa. Hänellä on kansainvälinen ura (parhaillaan päällikkönä 3 maassa, kunnes uudet seikkailut kutsuvat) ja olen saanut upean tilaisuuden matkustaa, oppia tuntemaan uusia kulttuureja ja saamaan syvällisemmän käsityksen tästä monikerroksisesti globaalista maailmasta.

Ilokseni minut on otettu avosylin vastaan, minne tahansa olemme menneetkin. Onneksi nämä ihmiset eri kulttuureista eivät ajattele samalla tavalla kuin sinä; muuten olisi jäänyt liian paljon elämättä!

Nyt varmaan hörppäiset kahvit väärään kurkkuun, mutta rehellisesti ajattelen tekeväni Suomelle lähinnä palveluksen, jos sinne koskaan rantaudumme perheemme kanssa. Meillä on takana sen verran monipuolinen elämänkokemus ja lapsillamme niin korkeatasoinen ja perusteellinen koulutus, että ottamisen sijaan antaisimme. Ja tekisimme omalta osaltamme Suomesta paremman paikan elää.

Mutta ajatuskin kaltaisistasi ihmisistä syynämässä ihania lapsiani suomalaisessa katukuvassa...Heillä on parempi tulevaisuus maailmalla, jossa he saavat levittää siipensä ja lentää, elää täydesti ja olla avoimesti monikulttuurisia maailmankansalaisia. Sekoitus Suomea, Italiaa ja Tanskaa sekä kaikkia asuinmaita, joihin elämä on heidät vienyt.

Lippu pystyyn mamuperheet! Suomi tarvitsee teitä ;)

T. Latinomiehen vaimo

Pisteet naiselle!!

Ei kannata mennä kotiovesta ulos jos ei kestä arvostelua.

Suomessa kuuluu asua SUOMALAISET.

lapsillani oli ensimmäine tarhakuvaus; Itkivät kun eivät ymmärtäneet mistä on kyse. Ovat erityislapsia. Otettiin sitten toinen kuva missä poikiamme ei ole että muut ryhmän lapset saavat onnistuneen kuva. Meille tuli vaan semmonen missä meidän lapset mukana.



Samassa ryhmässä päätettin että lapsemme eivät pääse retkelle mukaan koska ovat rauhattomia bussissa.



Lapset olivat tuolloin n. 3 vuotta.



Nykyään ovat eri päiväkodissa erityisryhmässä missä pääsevät mukaan toimintaan ja hoitajat ovat ihania.