Tänään selvisi etten koskaan saa toista lasta :( Kertokaan mitä hyvää on siinä että

-ei tartte tapella vanhempien huomiosta

-yksi lapsi on helppo ottaa mukaan -> pääsee todennäköisesti helpommin kaikenlaisiin mielenkiintoisiin paikkoihin

-oppii viihtymään myös yksin

-jos lähipiirissä vanhemmilla vähän lapsiperheitä, niin ainokainen tulee helposti ikäistään kypsemmäksi (aikuisseura haastaa ajattelemaan ja toimimaan eri tavalla)

-ei perintöriitoja, sisaruskateutta tai -kaunaa

-on tavallaan pakko oppia sosiaaliseksi ja ottamaan muut huomioon jo meinaa saada ikäistään seuraa (kun ei sisaruksia takuuseurana)

-harva ainokainen nipottaa ja niuhottaa asioiden jakamisesta. Mitä väliä saako sentin ohuemman siivun jätskiä tai saako lapsi nyt tasan samanarvoisen joululahjan kuin serkkunsa? Oikeasti, monet sisarukselliset tuntuu aivan älyttömän aggressiivisesti ajavan sitä että juuri HE tai HEIDÄN lapsensa saavat ihan yhtä paljon kuin muutkin riippumatta olosuhteista.



Sori että tuli nhäin tylsästi ranskalaisilla viivoilla, mutta olen aiemminkin vastannut vastaaviin :) Itse en ole koskaan kaivannut sisaruksia, enkä kokenut ainoana olemista mitenkään negatiivisena.

helpompaa kuin kahden. Jää aikaa ja rahaa enemmän kaikkeen. Parisuhteelle, itselle, lapselle..

ole ihan superhyper onnellinen siitä yhdestä lapsesta!!! monet jäävät sitäkin paitsi.

Jos lapsia on enemmän vauva-aika voi olla hirmuista, kun kaikki nukkuvat eri aikaan ja itse et siis nuku juuri lainkaan.