Naurettavin, hassuin tai loukkaavin syntymäpäivä lahjanne tai muu lahja?

Ihan hyvä lahja kai, mutta en olisi halunnut sitä synttärilahjaksi silloin.

ja se ei muistanut mua mitenkään. Se loukkasi, tiesi kyllä synttäreistä.

tuollaisen lahjan. Jos laitat ukkosi kiertoon, voisitko pistää mulle yhteystiedot? :)

Se oli lehtitilauksen mukana (lehti oli tilattu hänen tyttärelleen) tullut ilmainen kalenteri.

Siihen oli merkitty anopin kaikkien kahdeksan sisaruksen ja näiden jälkeläisten kaikki merkkipäivät toista nimeä ja hääpäiviä myöten. Jotta paremmin osaisin onnitella ja toimittaa lahjoja.

salmiakkitikkarin.



:-D



Muut äidit saivat puolisoiltaan upeita kukkakimppuja mutta minä tyttö sepä sain tikkarin.



(On muuten mies saanut kuulla moisesta kerran jos toisenkin)

minä sain pääsiäismunan!

(siis mieheltä synnärille)

Pahoitin mieleni, mies sanoi ettei kuulemma tiennyt että on tapana ostaa kukkia...

Olin joskus vähän allapäin ja pyysin kerran miestäni sanomaan mulle jotain kaunista. Rassukka hätääntyi ja sanoi ekan asian mikä tuli mieleen:"Kivi" :D Sinänsä ihan hyvä juttu, mua alkoi naurattaa ja onhan se ihan tosi että monet kivet on kauniita. Mutta en ois itse eka valinnut tuota nimenomaista sanaa siinä tilanteessa :D

Se oli lehtitilauksen mukana (lehti oli tilattu hänen tyttärelleen) tullut ilmainen kalenteri.



Siihen oli merkitty anopin kaikkien kahdeksan sisaruksen ja näiden jälkeläisten kaikki merkkipäivät toista nimeä ja hääpäiviä myöten. Jotta paremmin osaisin onnitella ja toimittaa lahjoja.

että voin sitten tehdä vauvalle soseita ja miehelle ruokaa.



Miesparka ei ymmärtänyt miksi suutuin. Olihan lahja mitä käytännöllisin! Väänsin sitten rautalangasta, että usein synnärille tuodaan kyllä kukkia (sain kyllä tulppaaneja, kun oli niiden sesonki) tai vaikka koru.



Tosin tuo taitaa olla sukuvika. Anoppi saa aina kodinkoneita lahjaksi (esim. kerran sai hellan), ja on niistä ylen onnellinen.



Mun miesparka taisi tajuta liian myöhään, ettei mennytkään naimisiin kodinkoneen kanssa...

Se oli lehtitilauksen mukana (lehti oli tilattu hänen tyttärelleen) tullut ilmainen kalenteri. Siihen oli merkitty anopin kaikkien kahdeksan sisaruksen ja näiden jälkeläisten kaikki merkkipäivät toista nimeä ja hääpäiviä myöten. Jotta paremmin osaisin onnitella ja toimittaa lahjoja.

Minä sain hääpäivänämme anopilta kansioon kerättynä kaikkien mieheni lempiruokien reseptit, että osaan sitten laittaa pojalle sopivaa ruokaa...

ei kukaan vaivautunut opettelemaan. Appivanhemmat eivät tienneet edes syntymäVUOTTA, ei kiinnostanut.



Ja häihimmekin tulivat niin, että tärkeintä oli ehtiä Stockmannille ostamaan miehen siskon vauvalle vaatteita. Häälahjaksi saimme saman summan rahaa kuin mikä meiltä meni heidän ja miehen siskon hotellikuluihin.

vaan ajattelen, että ajatus on tärkein :)

Lahjoista loukkaantuminen on mun mielestä toudella toudella naurettavaa saati että siitä vielä vittuilee vuosikausia esim puolisolleen

nimenomaan loukkaavista ajatuksista.



38

nimenomaan loukkaavista ajatuksista. 38

Vittuilu jostain tikkarista, ässäarvoista yms...whaaaaaat?

Seppälän lastenosastolta ostetut puseron ja housut jotka olivat ihan järkyttävän pienet minulle. Puseron hihat olivat senttitolkulla ranteen yläpuolella ja hyvä kun napa peittyi. Housuissa myös lahje reilusti nilkan yläpuolella. Ja todella tiukat. Suuttui kun alettiin äitin kanssa nauramaan että hieman väärää kokoa sattuneet. Joulun jälkeen menin niitä vaihtamaan, selvisi että oli ostettu jostain alelaarista eikä samanlaisia enää ollut. Siitäkin suuttui kun jouduin vaihtamaan erilaisiin. Oli kuulemma sen merkki etten rakasta häntä...

että voin sitten tehdä vauvalle soseita ja miehelle ruokaa.

Miesparka ei ymmärtänyt miksi suutuin. Olihan lahja mitä käytännöllisin! Väänsin sitten rautalangasta, että usein synnärille tuodaan kyllä kukkia (sain kyllä tulppaaneja, kun oli niiden sesonki) tai vaikka koru.

Tosin tuo taitaa olla sukuvika. Anoppi saa aina kodinkoneita lahjaksi (esim. kerran sai hellan), ja on niistä ylen onnellinen.

Mun miesparka taisi tajuta liian myöhään, ettei mennytkään naimisiin kodinkoneen kanssa...

Minä olen saanut syntymäpäivälahjaksi yleiskoneen ja olin ylen tyytyväinen. Ruuanlaitto on yksi harvoja kotitöitä, joista oikeasti pidän. Olen itsekin ostanut miehelle esim. akkuporan, josta hän tuntui tykkäävän.

aivan tietoisesti halusikin loukata.



38

Yhden kerran olen saanut häneltä lahjan. En niitä tietenkään edes odota ja tämäkin olisi voinut jäädä saamatta.



Odotin esikoistamme ja olin jo kuudennella kuulla, joten ei ollut mikään salaisuus enää. Sain Kreikan matkan tuliaisina litran ouzo-pullon (vai miten se nyt kirjoitetaan) saatesanoilla, että tästä on hyvä ottaa nyt kun olet iltaisin väsynyt ja illat pimenee syksyn myötä. Ja se nainen tietää, etten viiniä väkevämpää juo koskaan. Saati raskaana.

..mutta typerin lahja jonka olen saanut oli urheiluauto. Tilanteessa, jossa kukaan järkevä ihminen ei olisi ostanut autoa eikä ainakaan minulle, kun en autoista välitä yhtään enkä ole edes ajanut 20 vuoteen. Mieheni harrastaa vanhoja autoja ja keksi syntymäpäivästäni tekosyyn hankkia vielä yksi kunnostettava romu, vaikka se tarkoitti, ettei hänellä ollut varaa osallistua perheen ruokamenoihin moneen kuukauteen. Täällä minua pidettiin idioottina, kun en ottanut autoa vastaan, ja lisäksi ökyrikkaana jolla ei ole mitään huolia. Mutta ei sana urheiluauto tarkoita, että auto on kallis, uusi tai edes ajokunnossa.

Ei joka vuosi muista mun synttäreitä ollenkaan. Tuli synnärille katsomaan vauvaa eikä tuonut mitään. Ei tuonut ristiäisiin mitään, ei edes korttia. Vauvan nimipäiville, ei mitään. Jouluna se antaa rahaa.



Itse ostan isälle aina synttäri- ja joululahjat ja nimpparinakin lähetän kortin. Vauvan nimipäiviltäkin annoin sille kakkua mukaan.

Mutta se on vähän sellainen rassukka, ei se oikein osaa mitään ostaa. Siskon lasten synttäreinäkin se antaa mulle rahaa että ostan niille jotain, tai sitten se antaa rahaa siskolle suoraan. Yritän ymmärtää. Mutta olisi se ristiäisiin voinut edes kortin ostaa...

..mutta typerin lahja jonka olen saanut oli urheiluauto. Tilanteessa, jossa kukaan järkevä ihminen ei olisi ostanut autoa eikä ainakaan minulle, kun en autoista välitä yhtään enkä ole edes ajanut 20 vuoteen. Mieheni harrastaa vanhoja autoja ja keksi syntymäpäivästäni tekosyyn hankkia vielä yksi kunnostettava romu, vaikka se tarkoitti, ettei hänellä ollut varaa osallistua perheen ruokamenoihin moneen kuukauteen. Täällä minua pidettiin idioottina, kun en ottanut autoa vastaan, ja lisäksi ökyrikkaana jolla ei ole mitään huolia. Mutta ei sana urheiluauto tarkoita, että auto on kallis, uusi tai edes ajokunnossa.

Kyllä minuakin v*tuttaisi jos mies ostaisi jotain minulle jonka kuitenkin tietää etten itse sellaisesta pitäisi tai haluaisi ja periaatteessa ostaa omaan käyttöönsä..