Naurettavin, hassuin tai loukkaavin syntymäpäivä lahjanne tai muu lahja?

Mutta edelleen tämän kilvan voittaja on se mamma joka sai anopiltaan laminoidun bmi-taulukon. Terveisiä vain sille mammalle!

T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Sain miesystävältä sukat. Kehui, että ihan hummelin sukat. No eipä tuo jää huomaamatta, kun isolla sukissa lukee. Toimitti myös äidiltään tohvelit ja villasukkia. Tämä tapahtui lokakuussa. Hassua on se, että sain nyt joululahjaksi mieheltä tohvelit. Hän kyllä ilmoitti lahjasta vasta sen jälkeen, kun olin kertonut ostaneeni jotain hänelle, joten mietin oliko näitä nyt kotona varattuna, jos pikaisesti tarvitsee jollekin antaa.. Mutta sen siitä kai saa, kun tapailee pihiä peräkammarinpoikaa.

Tämä tapahtui kerhoikäisenä.

Kaverini soitti minulle ja sanoi, että hänellä on minulle lahja. Ulkona satoi, joten äiti lähti autolla kuskaamaan. Sain tosiaan pienen, paketoidun lahjan ja olin niin onnellinen :)



Kotona avasin lahjan (äiti, isä ja isoveli kiinnostuneina olan takana) ja voi sitä pettymyksen määrää. Paketissa oli talouspaperiin käärityt kaksi nakkia!!!! Vanhemmat ja isoveli nauroivat kuollakseen ja minä purskahdin itkuun. Äiti vielä otti nakit pois, kun eihän niistä tiennyt ovatko edes hyviä enää :(



Nykyään naurattaa, vaikkakin se pieni tyttö sisälläni tuntee vieläkin sen pettymyksen.

Tuo kaveri oli vähän omituinen tyyppi näin jälkeenpäin ajatellen. Valehteli monista asioista ja pomotti ja oli todella energinen. Minkälainen mahtaa olla aikuisena?!

Kun ex-poikaystävä täytti 30, ostin ison LP-boksin klassista musiikkia, kun tykkäsi siitä. Oli tosi iloinen. Minä täytin kuukausi sen jälkeen 31 ja sain pienen, kauniin paketin, joka näytti ihan korurasialta. Kun avasin sen, siellä oli sellainen nöyhtäpallo ja lappu: Napanöyhtää - ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Oli siten käynyt pilailukaupassa.



Täyttäessäni viimeksi pyöreitä nykyinen mies osti minulle kelloradion Clas Ohlsonilta. Itse ostin hänelle vastaavassa tilanteessa yli sadan euron lahjan.

joskus 16-vuotiaana kummiltani (joka on hieman höperö) selluliittivoidetta joululahjaksi. No, ei siinä mitään, mutta olin tuolloin lähes anorektisen laiha (varmaan nykymittapuiden mukaan joutuisin tutkimuksiin painoni tippui vuodessa noin 8 kiloa). Olin 163 cm ja 39 kg...

4 kk päästä erottiin ja poika pyysi korun takaisin, kun oli ollut niin kalliskin.



Kiva lahja mutta lopulta ei.

Jotta kun ikää alkaa tulla, niin muistan myös huolehtia itsestäni/mieheni tarpeista.



Hassu lahja. Sinällään ihan järkevä ja varmaan hyvä, jos ihmisillä voisi olla noin luonteva suhtautuminen iän keholle tuomiin muutoksiin. Ihan tärkeä asia naisille tuo lantionpohjajumppa ihan vaihdevuosi-ikääkin ajatellen.

mun senaikaiselta hyvältä ystävältäni. Hassua tässä on se että ystävä osti suklaan norsunluurannikolta. Toi itselleen tosi upeita lompakkoja, vöitä jne ja mä pidin vielä isot kekkerit. Oli niin polleaa, kun toi suklaan, jota sai meidän lähikaupasta, vaikka olikin valikoimat surkeat.

En muista oikeesti että olisin ollut mihinkään lahjaan niin pettynyt kun tähän, varsinkin kun hän hehkutti siitä etukäteen niin paljon.'

Sen jälkeenkin olen huomannut ettei lahjoja osaa ostaa.

kullattuja valittujen palojen kahvilusikoita. Olisko niitä tullut 10 tai 12 kappaletta eikä kaikki ole edes samanlaisia.

pitäisi aina tuoda jotakin?

Eikö ole kuitenkin tärkeintä että käy katsomassa teitä ja näin ollen muistaa teitä?

Mä en todellakaan ymmärrä mitä sä oikeen valitat!!

ei kaikki halua ja "osaa" ostaa., joten ole kiitollinen että käy teillä.

Ei joka vuosi muista mun synttäreitä ollenkaan. Tuli synnärille katsomaan vauvaa eikä tuonut mitään. Ei tuonut ristiäisiin mitään, ei edes korttia. Vauvan nimipäiville, ei mitään. Jouluna se antaa rahaa. Itse ostan isälle aina synttäri- ja joululahjat ja nimpparinakin lähetän kortin. Vauvan nimipäiviltäkin annoin sille kakkua mukaan. Mutta se on vähän sellainen rassukka, ei se oikein osaa mitään ostaa. Siskon lasten synttäreinäkin se antaa mulle rahaa että ostan niille jotain, tai sitten se antaa rahaa siskolle suoraan. Yritän ymmärtää. Mutta olisi se ristiäisiin voinut edes kortin ostaa...

Ei joka vuosi muista mun synttäreitä ollenkaan. Tuli synnärille katsomaan vauvaa eikä tuonut mitään. Ei tuonut ristiäisiin mitään, ei edes korttia. Vauvan nimipäiville, ei mitään. Jouluna se antaa rahaa.

Itse ostan isälle aina synttäri- ja joululahjat ja nimpparinakin lähetän kortin. Vauvan nimipäiviltäkin annoin sille kakkua mukaan.

Mutta se on vähän sellainen rassukka, ei se oikein osaa mitään ostaa. Siskon lasten synttäreinäkin se antaa mulle rahaa että ostan niille jotain, tai sitten se antaa rahaa siskolle suoraan. Yritän ymmärtää. Mutta olisi se ristiäisiin voinut edes kortin ostaa...

Eipä se faija munkaan synttäreitä aina muista, eikä muistais varmaan lastenkaan ellei sitä joku (sinä tai minä) muistuttais. Enpä minäkään kaikkien synttäreitä muista....

Mun mielestä raha on aivan loistava lahja sellaselta ihmiseltä jolla ei oo aavistustakaan mitä ostaa ja joka ei välitä kierrellä kaupoissa.

Sillä pitäis olla nainen joka huolehtii tollasista, ei voi olettaa et sinkku viiskymppinen duunarimies tajuaa. Vaik toi ristiäisjuttu oli kyl outo, läksytin sitä kyllä aiheesta.....

oikeesti hirveetä :-( Tunnen sun pettymyksen, on varmaan ollut ihana fiilis... Siihen se romantiikka varmaan loppui?

synttärilahjaksi kaverilta. Kaveri sanoi että se oli ollut heillä kaapissa ja äiti käski antaa sen...

ja sain anopiltani suuren (halk 25cm) kurnuttavan sammakon. Sellasen ilmeisesti puskaan laitettavan, joka liikkeen havaittuaan kurnuttaa.



Ei ollut anoppi suosiossa ennen tuota eikä tuon jälkeen...(eikä ilmeisesti miniä myöskään anopin makuun :))

Seppälän lastenosastolta ostetut puseron ja housut jotka olivat ihan järkyttävän pienet minulle. Puseron hihat olivat senttitolkulla ranteen yläpuolella ja hyvä kun napa peittyi. Housuissa myös lahje reilusti nilkan yläpuolella. Ja todella tiukat. Suuttui kun alettiin äitin kanssa nauramaan että hieman väärää kokoa sattuneet. Joulun jälkeen menin niitä vaihtamaan, selvisi että oli ostettu jostain alelaarista eikä samanlaisia enää ollut. Siitäkin suuttui kun jouduin vaihtamaan erilaisiin. Oli kuulemma sen merkki etten rakasta häntä...

ikinä saanu synttäri lahjaa enkä synnärille mitään

laitoin kierrätykseen

minä sain pääsiäismunan! (siis mieheltä synnärille) Pahoitin mieleni, mies sanoi ettei kuulemma tiennyt että on tapana ostaa kukkia...

silloiselta poikaystävältäni kossupullon. Vaikka silloin tuli paljon biletettyä, niin olisin kyllä toivonut lahjaksi jotain ihan muuta...

joka sai anopiltaan laminoidun bmi-taulukon. Terveisiä vain sille mammalle!