G: Tuntemiesi nuorten äitien elämänkohtalot?

Kaikki kunnia hänelle. On ollut loistava äiti. Kasvattanut paremmin kuin suurin osa vanhemmista äideistä, hoitanut tunnollisesti, ollut hyvä ja pitkäpinnainen, hellä äiti. Myös perheen taloudesta on ollut yksin vastuussa ja kestänyt ihan liikaa kakaramaiselta mieheltään, koska on ymmärtänyt, rakastanut, tukenut, auttanut ja tahtonut olla rikkomatta perhettä.



Tuo tyttö oli aina kiltti, tunnollinen ja ymmärtävä, jo ennen äitiyttä. Ja on sitä yhä. Luulen että hänelle lapsena annettiin liian vähän vastuuta mistään ja irrottautui tuolla tavalla rajusti.



Ikinä ei ole valittanut. Aina on ylistänyt lapsiaan ja äitiyttä. On myös opiskellut lasten ohella hyvän ammatin.



Miesvalinta ei kyllä osunut nappiin. Mies on aika yksinkertainen ja yhä yli 3-kymppisenä teinimäinen. Lasten kanssa on mieskin ok mutta vastuu liikaa äidillä.

1.äiti huolehtinut lapsestaan, mutta äiti auttanut paljon. Lapsellinen äidiksi ja lapsi oli vahinko. 2. Kiltti ja tunnollinen tyttö, lähti yliopistoon opiskelemaan lapsen saatuaan. Hyvä ja reipas äiti.3.hyvä äiti, 3 lasta mutta ero tuli lasten kasvettua.4.duunarin töissä, ystävällinen ja huolehtiva ja hellä äiti. Naimisissa vieläkin aikuisiällä saman miehen kanssa. Monenlaista kohtaloa! Ei iästä johtuva asia.

Tunnen nuorena lapsia saneita, jotka onnistuneet kasvatustehtävässään.



Toisaalta ls-työssä on tullut vastaan toisen polven huostaanotettuja.

tässä joku esimerkki

-sai lapsen 18 vuotiaana. Meni naimisiin. Iski villitys päälle 25 vuotiaana. Löysi toisen miehen ja erosi ja erotti lapsen isänsä suvusta täysin. Ei isäkään saa nähdä lastaan



-sai lapsen 19 vuotiaana. Tytöstä kasvoi vastuullinen nainen ja on hyvin huolehtinut lapsestaan. Lapsen isän jätti, koska oli hulttio. Löysi uuden miehen ja hyvin heillä menee.



-Sai lapsen 19v. On ollut naismissa 20 vuotta lapsen isän kanssa ja heillä on yhteensä 5 lasta. Hyvin menee. Kouluttanut itseään kovasti ja hyvä työpaikka.



-Sai lapsen 18 vuotiaana. Mies oli huumehörhö ja tappoi itsensä. On löytänyt uuden miehen ja on opiskellut ja hyvä ammatti.



Eli huonoja äitejä en tiedä nuorista muuta kuin tämän yhden, joka villiintyi elämään uutta nuoruutta. Sitäkään en kritisoi, mutta sitä kritisoin, että erotti lapsen isästään. Lapsen isä oli kunnollinen maalaispoika ja siinä ei ollut sitä jännittävää renttuutta, mitä nykyisessä työttömässä luuserissa on.

Minä sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana. Silloin olin jo valmistunut yhteen ammattiin, ylioppilaspohjaisena. Toinen lapseni syntyi ollessani 23v. Olen ollut nyt vuosia kotona, ja ensi syksynä aloitan AMK:n. Juuri menin lasteni isän kanssa naimisiin. Olenko jäänyt jostain paitsi?

tai ovat saaneet lapsensa 27-30v iässä



Sain esikoiskaksosemme 20v, toinen kaksosista eli 3kk ja kuoli. Ennen kaksosten syntymää ollessani 19v menimme mieheni kanssa naimisiin. Kolmas lapsi syntyi kun olin 22v ja neljäs kun olin 24v. Mieheni menehtyi vakavaan sairauteen ennen kun nuorin ehti syntyä.



27v aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, hänellä oli/on yksi lapsi (saman ikäinen kun minun nuorimmainen) edellisestä liitosta, joka asuu isänsä kanssa. Muutimme yhteen ja menimme naimisiin 2v seurusteltuamme ja kun olin 33v meille syntyi kaksoset ja nyt kaksoset on 3v.



Ammatiltani olen tällä hetkellä lähihoitaja, mutta sairaanhoitajan paperit ei ole enää kaukana.

Itse tunnen todella paljon nuoria jotka tulleet äideiksi ihan 16 vuotiaanakin..



Kaksi sisarusta esim:



Toinen sai esikoisen 17 vuotiaana ja erosi silloisesta miehestään ja alkoi toisen miehen kanssa jonka kanssa sitten sai toisen lapsensa ja menivät naimisiin tytön ollessa 23 ja tämä ukko jotain 26-27 ja vieläkin ovat yhdessä.



Toinen sisarus sai esikoisen samoihin aikoihin 17 vuotiaana ja lapsen isä luuli ettei ollut biologinen isä ja teki itsemurhan.. tyttö ei pitkään ollut yksin ja alkoi seurustelemaan ja sai toisen vauvan ja nyt asuu tämän miehen kanssa kimpassa.



Yksi tuttava sai lapsen 16 vuotiaana.. juuri päätti ylä-asteen ja ei koulutusta ollenkaan. Lapsen isä alkoholisti ja vetää jopa tuulilasinpesunesteitä.. muuttivat yhteen kun kuulivat että vauva tulossa ja likka ei paljon välitellyt vaan veteli röökiä siinä sivussa..

Ei mitään rikkaita ihmisiä. Lapsen sänkynä matkasänky ja mitähän muuta, mutta jokainen tavallaan...

asuu ensikodissa, ei ole tekemisissä perheensä kanssa. Koulu jäi kesken. Aikoo luopua lapsesta.

turha haastaa riitaa

äitini sai minut 17-vuotiaana ja pikkusiskoni 20-vuotiaana. Meni naimisiin isäni kanssa kaksi uotta syntymäni jälkeen. TEki jonkun aikaa hanttihommia, perhepäivähoitoa ja vastaavaa. Kun sai meidät lapset alakouluikään, kävi lukion ja taidekoulun. Sitten ryhtyi taiteilijaksi ja kuvataide-alan yrittäjäksi. Nyt vähän vaille 50-vuotiaana on kansainvälisesti ihan menestyvä taitelija.



Mä sain lapseni 22 vuotiaana. Tämä ei taida kelvata sulle nuoreksi äidiksi, mutta mäkin olen vielä yhdessä tuon lapsen isän kanssa (suhde täyttää juuri 20 vuotta ja lapsikin jo 12 vuotta. Olen tätä nykyä filosofian tohtori ja ihan kivasti hommissa.



ap, noilla sunkin esimerkkitapauksillasi on vielä monta kymmentä vuotta aikaa kehittää elämänkohtaloitaan. Sunkin elämänkohtalosi tulee 10 vuoden päästä näyttämään ihan erilaiselta kuin nykyään.

Itse sain lapseni 18-vuotiaana, lukio kesken ja mies otti hatkat. Elämäni vaikeinta aikaa. Nyt olen 26-vuotias, naimisissa, yhden lapsen äiti ja maisteri ;-) Ja onnellinen, koska olen saanut näin paljon!

Eräs joka sai ensimmäisenä 17v iässä, vielä tuli 2 lisää. Erosi sen jälkeen miehestään, elää tällä hetkellä yh:na, mutta menee paljon paremmin kuin silloin miehen kanssa. (Mies ei ollut juoppo tms. mutta ei osannut käsitellä rahaa). Ihan työssä käyvä ihminen on :) Eli hyvin menee!



No ja minä. Sain esikoiseni 19v iässä, nyt 2 lasta. Ammatti on. Tarkoitus vielä lähteä kouluun kun nuorimmainen täyttää 2 vuotta. En tiedä vielä miten minun käy :) Yhdessä olen mieheni kanssa. Kesällä naimisiin.

Entinen koulukaveri, oltiin yläaste ja lukion eka luokka samalla luokalla. Tämä kaveri alkoi odottaa poikakaverille (samalla luokalla) lasta ja lapsi syntyi niin, että tyttö lopetti lukion ekan vuoden keväällä kesken. Lapsi syntyi kai toukokuussa.



Pari meni naimisiin pressan erikoisluvalla alaikäisinä ja ollessaan 19, tuli toinen tenava.



21v ikäisinä erosivat, nainen jäi yhteiseen kotiin kahden pienen kanssa ja iskä muutti vuokrakaksioon siihen lähelle. Hyvissä väleissä pysyivät.



Nyt kumpikin 32v ja miehellä uusi perhe, tapaa noita kahta nyt jo isoa lasta myös käsittääkseni aika usein. Mies ajaa rekkaa ja vanhempi lapsista on joskus reissuilla kyydissä.



Nainen asuu lastensa kanssa, ei uutta miestä tai perhettä. Kaupan kassana työskentelee välillä, välillä työtön, ei mitään koulutusta.



Terkkuja vaan Mouhijärvelle!

Itselleni, tai minulle ja avomiehelleni, syntyi lapsi kun olin 18.

Lukio on suoritettu, ja amk:ssa opiskelen tällä hetkellä. Pääsiäiseen mennessä opinnoista puuttuu vain harjoittelu sekä opinnäytetyö.

Toisen lapsen laskettuaika on maaliskuun lopulla.

Asun edelleen saman miehen kanssa, vaikkakin koti on vaihtunut "omaan" omakotitaloon. "Omalla" tarkoitan sitä, että lainaa lyhentelemme.

Kaverilleni syntyi esikoinen 20-vuotiaana. Myös hän asustelee onnellisesti lapsen isän kanssa. Heillä on häät kesällä, joten ilmeisesti kaikki siltä osin kunnossa. Ko. äidillä on terveydenhoitajanopinnot hetken aikaa katkolla lapsen vuoksi.

Myös vanhemmat äidit eroavat, ovat kaupassa töissä, tekevät hanttihommia jne.

jos asuu "kotipaikkakunnallaan" edelleen !!! ??? :O Miks?

Ammatiltani olen kätilö. Miehen kanssa yhdessä ollaan oltu 11 vuotta.

tunnen kaksi jotka ovat saaneet lukioikäisinä lapsen, eli noin 16-17 vuotiaina.

toinen on tällä hetkellä kolme lapsen äiti, naimisissa lastensa isän kanssa, hän käy osa-aikaisena töissä, ei juhli juuri lainkaan, on todella hyvä äiti lapsilleen!

toinen erosi lapsensa isästä (vai voiko sanoa erosi jos mies/poika ei halua isäksi??) mutta löysi uuden miehen melko pian, asuu tämän uuden miehen ja heidän yhteisen lapsensa ja tämän naisen lapsen kanssa omakotitalossa. nainen käy viimeistä vuotta koulua, muistaakseni ammattikoulua. eipä hänkään paljoa rilluttele, ehkä pari kertaa vuodessa.

AP:lta tekisi mieli kysyä että onko sitten parempi olla se 35 tai yli vanha (!) äiti, se kun ei todellakaan takaa sitä että olis jotenkin parempi äitinä se ikä!!

oma äitini sai ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana. Kolme lasta kaiken kaikkiaan hänellä on, ja lasten isän kanssa oli naimisissa noin 20 vuotta. Nykyään asuu avomiehensä kanssa mukavasti omistamassaan asunnossa ja on töissä hyväpalkkaisessa työssä. Opiskeli itselleen uuden ammatin samoihin aikoihin kun itse kävi lukiota. Ei minusta mikään kurja kohtalo, ja on hyvä äiti ja tätä nykyä mitä loistavin mummu.



Sitten yksi joka sai 17-vuotiaana ainokaisen lapsen. Nykyään tämä lapsi on jo aikuinen ja hänelläkin lapsia. Tämä "teiniäiti" itse on hoitajana sairaalassa, on naimisissa mukavan miehen kanssa, omistaa myös asunnon ja matkustelee paljon ulkomailla. Hyvin on hänelläkin mennyt.



Sitten ystäväni sai 19-vuotiaana ensimmäisen lapsensa, nyt hänellä on kolme lasta, on lasten isän kanssa onnellisesti naimissa, valmistunut juuri ammattiin ja omistaa omakotitalon. Ja hänkin on muuten ollut ja on edelleen loistoäiti.



Että ei nuorena saadut lapset välttämättä tuo sen enempää onnea kuin epäonneakaan, kuten ei vanhemmalla iälläkään. Eiköhän tuo onni ole monesta muusta asiasta kiinni loppupelissä, eikä vähiten ihmisestä itsestään.



Minusta nuoret äidit ovat monasti avarakatseisempia ja aktiivisempia, ihailen heitä. Itse sain esikoisen 29 vuotiaana.

Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana. Kirjoitin vuosi tämän syntymän jälkeen ylioppilaaksi. Olin 2 vuotta kotona lapsen kanssa, jonka jälkeen menin lukemaan itsekin insinööriksi. Tämän jälkeen olin 4 vuotta työelämässä, ja jatkoin opiskelujani. Valmistuin 32-vuotiaana diplomi-insinööriksi, tämän jälkeen sain toisen lapsen nykyisen mieheni kanssa. Olin kotona lapsen kanssa 2 vuotta, jonka jälkeen olen ollut 4 vuotta työelämässä mukana.



Siinäpä se.



Muita noin nuorena lapsen saaneita en tunne.