G: Tuntemiesi nuorten äitien elämänkohtalot?

- sai lapsen nuorena, ulkomaalainen mies, hetken perästä toinen lapsi, toisen ulkomaalaisen kanssa, eri kansallisuuskin. Lapset huostaanotettiin ja äiti piikitti itsensä hengiltä sen senhetkisen, kolmannen ulkomaalaisen miehen kanssa/vaikutuksesat. Ei tapahtunut Suomessa, vaan Saksassa, suomalainen nainen, ulkomaalaisia (ei saksalaisia) miehiä.



- sai lapsen nuorena, edelleen naimisissa saman miehen kanssa, lapset 2, 3 ja 4 "kypsemmällä" iällä, mutta ennen 35v:n ikää. Kouluttautui jo heti yliopistossa, koko ajan töissä, lukuunottamatta äitiyslomia, uraputki ja toinen koulutus. Asiat hyvin. Ainakin näin ulkoapäin katsottuna.

En tiedä, kuinka hän itse kokee onnistuneensa äitinä/ urallaan mutta ulospäin näyttää ihan hyvin onnistuneen.

-Sai esikoisensa 19-vuotiaana, asuu nyt omakotitalossa kahden lapsensa ja heidän isänsä kanssa, onnellisia ovat. On kouluttautunut lukiossa sekä lastenohjaajaksi.



-Sai esikoisensa 19-vuotiaana, asuu myös omakotitalossa, haaveilevat esikoisen isän kanssa toisesta lapsesta. Ovat naimisissa ja onnellisia.



-Sai lapsen 17-vuotiaana, asuu lapsen kanssa kaksin ja on pankissa töissä.

ettei saa keskustelua aloittaa kun heti leimataan nuorten äitien haukkujaksi. Minkä minä sille voin, että en juuri menestystarinoita ole nähnyt noide nuorten äitien joukossa. Tässä pari lisää, jotka tuli mieleen. - sai kolme lasta peräkanaa ollessaan alle 20. Meni jossain vaiheessa tän lasten isän kanssa naimisiin, mutta erosivat, sittemmin ovat molemmat menneet uudestaan naimisiin toisten kumppanien kanssa ja hankkineet jo uusia lapsiakin. Jompikumpi kai jo eronnutkin, niin sekavaaa elämää, ettei ota selvää. Töitä eivät ole juurikaan tehneet, tämä nainen ollut koko ajan kotona ja mies tehnyt kai joskus jotain hommia. - toinen, joka tuli mieleen sai esikoisensa 18-vuotiaana. Ero tuli kuitenkin pian, toinen lapsi toisen miehen kanssa kun oli reilut 20 ja kolmas melkein heti siihen perään. Mies otti eron. myöhemmin nainen löysi onnen uuden miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Ja vaikka onni hieman hälventynyt niin ei "voi" ottaa eroa, koska taloudellinen tilanne pitää kiinni miehessä. Lapset asuvat pääsääntöisesti isällään, koska eivät tule isäpuolensa kanssa toimeen. Eli siinä meni tämänkin äidin pullantuoksuiset unelmat. Oli aina haaveillut suurperheestä. Harvemmin näissä teiniäideissä on onnistujia.

vaan se että saisit tukea omille ennakkoluuloillesi. Vai onko sinusta kommentti "harvoin näissä teiniäideissä on onnistujia" esimerkki rakentavasta keskustelusta?

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Varmasti monilla teiniäideillä on ongelmia, mutta niin on vanhemmillakin äideillä.

PS: Kätilöystäväni sanoi, että biologisesti paras ikä saada lapsi on 19-vuotiaana.

Sai ekan lapsen 19v. Oli juuri päättänyt lukion. Muutti lapsen isän kanssa 500 km:n päähän molempien kotipaikkakunnalta. Oli lapsen kanssa kotona ja aloitti samalla opiskelut yliopistossa. Meni naimisiin lapsen isän kanssa. Sai toisen lapsen ollessaan 22 v. Jatkoi opiskeluja äitiyden ohella. Sai kolmannen lapsen ollessaan 24 v. Valmistui maisteriksi siitä seuraavana vuonna. Osti perheensä kanssa talon, jossa nyt elelee. On ollut nyt muutaman vuoden töissä koulutusta vastaavassa työpaikassa (eo). Mies kävi myös omat koulunsa loppuun ja on nyt ammattiaan vastaavassa työssä (ohjelmistosuunnittelua). Eli oikein kivasti menee :)



Ai niin... minähän se :)

Helsingistä ja itse en tunne ketään, joka olisi tullut vanhemmaksi alle 20-vuotiaana, onko outoa?

Minun ystäväpiirissä on kai sattumalta mennyt sitten nuorilla hyvin, kun vain pari on eronnut lasten/lapsen isästä.



Me saimme esikoisen vajaa 19v ja halusimme heti perään toisen lapsen, joka syntyikin 1 ja puol vuotta myöhemmin. Molemmilla oli valmiina ammatit. Mies jatkoi opintoja ja siirtyi työelämään, minä olin eka kotona lasten kanssa, sitten töissä ja jatkoin opintojani sekä kävin lukion, joka vaadittiin, että sain jatko-opinnoista paperit. 6 vuotta myöhemmin meillä oli oma ok-talo ja asiat ok ja halusimme lisää lapsia. Nyt meillä on 5 lasta, uusi ok-talo, vakituiset työpaikat ja ei valittamista. Onni on suosinut, että elämä on sujunut hyvin ja normaalia raiteita. Toki kovasti on pitänyt töitä tehdä ja tiukkaa on välillä rahallisesti ollut, kun perheellisenä olemme jatkaneet opintoja. Koen, että nuoruuden hulluttelun ehdimme ennen vakiintumista, joten siihen ei ole ollut tarvetta. Toki joillakin on ja ei ole valmiita ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. On hyvä, että nämä ihmiset ymmärtävät sen ja pysyvät sinkkuina keski-ikään saakka ;). Harmittaa vaan heidän lasten puolesta, kun äiti ja isä on sitten niin vanhoja, että mummoista ja vaareista käyvät vanhempainilloissa.



"33v"

koska kirjoittelevat mm. Facebookiin. Ja juu biologisesti paras ikä tehdä lapsia on noin 20, mutta eipä sillä pelkällä biologisella iällä lapsia elätetä tai heistä huolehdita.

Sain ensin lapsen 19 vuotiaana, huomasi 7 kk:lla olevansa raskaana. Sain toisen lapsensa 21 vuotiaana (eri isät lapsilla) silloisen poikaystävänsä kanssa, jonka kanssa ehti seurustella 4 kk ennen kuin tuli raskaaksi. Eli tällä jälkimmäisellä on papereissa isä, ekalla ei ole.



Tällä hetkellä hän asuu yksin lasten kanssa, poikaystävästä ei ollut isäksi. Tosin tämä ex käy kyllä välillä "kylässä".... naimapuuhissa. Eka lapsi viettää puolet ajasta isovanhemmilla, vaikka sukulaistyttö on ihan kotona ei töissä. Toista lasta hän vie ex poikaystävän äidille hoitoon ainakin pari kertaa viikossa.



Kiva kuitenkin kuulla, että osalla nuorista äideistä elämä on paremmin kuin tällä sukulaistytöllä, joka ei ole ollut alkuunkaan kypsä äidiksi. Hänellä on rahat loppu koko ajan ja jos hän jostain saa rahaa, niin menee laittamaan tekoripset....

koska kirjoittelevat mm. Facebookiin. Ja juu biologisesti paras ikä tehdä lapsia on noin 20, mutta eipä sillä pelkällä biologisella iällä lapsia elätetä tai heistä huolehdita.

Itse olin 19 vuotiaana asunut 5 vuotta omassa asunnossa, seurustellut myös viisi vuotta. Olin tällöin jo naimisissa ja töissäkin ollut muutaman vuoden. (Opiskelin oppisopimuksella).

19-vuotiaana myös esikoiseni sain, äitiysraha oli hyvä.

Mieheni oli samaan aikaan ansiotöissä, vakituisessa sellaisessa.

Lapsi elätettiin ja huolehdittiin hyvin, missähän vika? Ei jokainen alle tai juuri 20-vuotias ole samalainen. Turha yleistää

Monet ovat tehneet kaksi lasta aika peräjälkeen ja ruvenneet sitten opiskelemaan, mies on elättänyt perheen.



Yhden tapauksen tiedän, jossa 19-vuotiaana lapsen saaneelta tytöltä huostaanotettiin lapsi, mutta siinä ei ollut kyse iästä, vaan äidillä diagnosoitiin myöhemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

itse siis tunnen monta äitiä jotka saaneet lapsensa nuorena ennen kuin itsekään ovat olleet täysi ikäisiä ja onhan se toki rankkaa lapsesta tulee äiti itsestä ja osalla voi mennä pipariksi elämä alussa jos mies ajattelee olevansa liian nuori isäksi ja häipyy tai tämä äiti itse ei osaa lasta hoitaa, mutta kyllä kun nykyisin näitä äitejä katsoo niin niillä on elämä mallillaan ja menee mahtavasti.

Aika opettaa ja varmaan vuodetkin muuttaa näitä äitejä. Ei tarkoita että nämä nuoret äidit kaikki eivät osaisi hoitaa lapsia tai olla heidän kanssaan, mutta valitettavan usein ihmiset näkee teiniäideissä niin paljon negatiivisia asioita niinkun täälläkin näköjään.

Ai että ei ole menestystarinoita? Kuka nyt mitenkin menestyksen käsittää? Palkkapäivänä tilille kilahtava summa, vai henkinen tasapaino oman elämän valintojen kanssa..



Itsellä elämä ei ole mennyt ihan niin kuin olin teini-iässä suunnitellut, mutta olen tällä hetkellä onnellinen ja tyytyväinen elämääni juuri sellaisena kuin se on!



Mulla siis kaksi lasta saatu nuorella iällä ja vakituinen työ marketissa. Sama mies ollut 10 vuotta, lasteni isä.

ja saivat ekan lapsensa 17- 19 vuotiaana , tunnen heitä 5 kpl. Tapahtui 1980 luvun alussa. Kaikki yhtä lukunnottamatta ovat aikapäiviä sitten eronneet.

Meidän suvussa on aina ensimmäinen lapsi tehty 16-21 vuoden iässä ja ainoat joka ovat eronneet meidän suvussa on minun omat vanhempani. Ja kaikille muilla menee todella hyvin, ihan ihmissuhteista työ rintamalle saakka..

Ja minun mielestäni se johtuu täysin siitä että jo lapsena ruetaan opettamaan vastuun kantamista jne.. Niin sitten osataan "aikuistua" aikaisemmin ja otetaan vastuu isoistakin asioista..



Ja itse ajattelen niin että lapset on hyvä tehdä nuorena, koska silloin jaksaa paremmin kasvattaa ne.. jne..



Ja siis olen samaa mieltä tuon asian kanssa että osa 35- vuotiaista naisista ovat kaupan kassalle töissä ilman koulutusta, he eivät pysty edes tuossa iässä kantamaan vastuuta edes itsestään, joten turha takertua ikään kun osa 17 vuotiaista on fiksumpia ja vastuuntuntoisempia kuin 40- vuotiaat akat!

- lapset kuin pellossa- teiniäiti jo eronnut yh ja kahdesas työssä klo 8-20



- teiniäidillä 2 lasta eri isille: mummi hoitaa lapsia omien lastensa ohella

Tuohon että kaikki nuoret äidit ovat huonosti koulutettuja ja eronneita ihmisiä jotka eivät pysty huolehtimaan lapsistaan.

Sai esikoisen 16-vuotiaana ja kuopuksen 19-vuotiaana. Menivät naimisiin, pitkä avioliitto kariutui 20 vuoden päästä. Suoritti koulun loppuun iltaopiskeluna, ja on ollut työelämässä siitä asti kun lapset menivät kouluun. Ei koskaan minkäänlaisia "erityisongelmia", lapsilla oli aina hoidettu koti, ruokaa, hyvät vaatteet, rakkautta ja hoivaa.



Lopuksi täytyy todeta että anoppi on kasvatustehtävässään onnistunut uskomattoman hyvin, sillä niin tasapainoisia ja toiset huomioivia ihmisiä kuin mieheni ja hänen veljensä ovat tapaa harvoin.

onko nekin kaikki epäonnistujia kun lapsen teko alotetaan heti naimisiin mentyä 18 vuotiaina ja kun niitä lapsia tulee se 10 ollaan kotona lasten kans ehkä just lukio tai ammattikoulu käytynä...?? mietin vaan että voiko ap tosiaan aatella että KAIKKI nuoret äidit on sama asia kuin epäonnistujat???

Tuntemiesi yli 30v. äitien kohtalot?Aivan yhtä hölmön kuuloinen on ap:n kysymys.Tuohon ei voi vastata kovinkaan tyhjentävästi.



Jos tuolla kysymyksellä haetaan äitien (lapsensa nuorina saaneiden) epäonnisuutta tai pieleen mennyttä perheen muodostamista, on se mielestäni heidän halveksuntaa ja toisen epäonnisuudella mässäilyä.Jos lapsi on haluttu, ei ole äidin iällä merkitystä.Kaikki voi mennä pieleen ja perhe-elämä ei olekkaan sellaista miksi sen on kuvitellut ja halunnut, vaikka äiti olisi yli 30v.



Ikärasismi on mielestäni turhaa ja se on kärjistynyt pahaksi tällä palstalla.On nuoria äitejä, joille on vauva tullut "vahingossa" ja ikää äidillä itsellään ei ole välttämättä ollut kuin 17v. tai 18v. ja he eivät ole jaksaneet tai osanneet huolehtia jälkikasvustaan, mutta yleistämään ei sovi ruveta.Ei kaikki nuoret äidit ole tulleet "vahingossa" raskaaksi ja vauvan syntymän jälkeen elämä on mennyt raiteiltaan, ei vaan se on käynyt heille joiden elämä ei muutenkaan ole ollut aivan kunnossa ja tekemisistään ei ole osattu tai voitu ottaa vastuuta.Näin voi käydä myös vanhemmalle äidiksi tulleelle.



Tämä teiniäiti ja mummoäiti keskustelut tällä palstalla on mielestäni ollut aivan järjettömiä.Ihmeellistä spekulointia.Kyllä aikuinen (19v. on jo aikuinen) ihminen osaa tehdä oieat ratkaisut elämänsä kanssa ja jos sen ikäisenä haluaa vauvan, kyllä sen ikäinen sen osaa myös hoitaa ja kasvattaa.Semmoisesta ihmisestä näkee jo kilometrien päähän, onko hän halunnut lapsensa vai olisiko hän halunnut vielä bilettää ja juhlia vapauttaan.Eivät kaikki sen ikäiset halua bilettää ja juhlia vuositolkulla.Miettikääpä sitä.Ei pelkkä ikä tee äidistä huonoa tai merkkaa mitään, miten parisuhde toimii tai onko perhe-elämä auvoisaa.



Meitä ihmisiä on moneen junaan, joten eläkää omaa elämäänne ja antakaa arvon äidit muidenkin elää omaa elämäänsä ilman, että koko ajan ollaan arvostelemassa.Pääasia on, että jokainen tekee kaikkensa sen eteen, että on sille omalle tenavalleen se maailman paras äiti!:)