Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset mukaan sairaalaan hyvästelemään isi vaiko ei. ov
12.01.2010 |
Meidän perheen tilanne on nyt se, mieheni on sairaalassa ja hän on luovuttanut. Hän ei enää jaksa. Hän sairastui syöpään viime kesänä ja joulun jälkeen kunto on huonontunut, nyt viimeisten parin päivän aikana dramaattisesti.
Mies on valmis lähtöön. Se on enää päivistä kiinni, koko ajan saa pelätä, koska puhelin soi. Vaikka tässä on ollut aikaa sopeutumiseen jne. niin siltikään en ole vielä valmis!
Vaikka tiedän, että pian mieheni ei enää kärsi, niin siitä huolimatta en halua menettää häntä.
Sairaalasta on luvattu ilmoittaa, jos mieheni kunto huononee vielä enempi ja milloin loppu on lähellä.
Lapset käyvät joka päivä sairaalassa, itse lähes asun siellä, kun mummi on lastenvahtina. Mutta tuli tässä mieleen, että mitäs sitten, jos sairaalasta soitetaan keskellä yötä, raahatakko lapset ylös sängyistään ja ottaa mukaan vai jättää nukkumaan mummin kanssa? Isommat lapset ovat koululaisia, pienemmät ovat 2v ja 5v.
Kommentit (40)
Itku tuli puolestasi. En oikein osaa neuvoa kuinka toimia tuossa tilanteessa. Kysyisin ehkä lääkäriltä etukäteen miten vaikea/kivulias kuoleman hetki on. Ajattelen juuri lasten kannalta, jos miehesi esim. oksentaa tai kouristaa...onkohan se lapsille liian dramaattinen kokemus. Veisin ehkä tuossa tilanteesa lapset katsomaan kuolluta, rauhassa lepäävää isää myöhemmin. Itse haluaisin olla kuoleman hetkellä pitämässä kädestä kiinni.
Halaus ja voimia, kunpa voisin jotenkin olla tukenasi.
Rukouksissani muistan teidän perhettä, vaikka en teitä tunnekkaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täähän on niin selvä "provo" (sepitetty tarina) ettei mitään rajaa. Kuka surun murtama nainen, jonka aviomies on kuolemassa, tulee tänne selittämään kylmän rauhallisesti tilannetta. :D Ei helv...
Meille soitettiin yli kk sitten "tulkaa äkkiä käymään, mies ei elä enää kauan", mutta edelleen on hengissä.
Mieheni makasi teholla sikainfluenssan kourissa. Hän matkusteli rajamailla. Olin aivan varma että nyt se on menoa. Lapset itkivät sängynlaidalla. Minä veisasin virttä ja rukoilimme hänen puolestaan. Olin jo hyvästellyt hänet mielessäni.
Sitten mies paranikin ja tuli takasin luoksemme.
Pidetään peukkuja.
Mieheni makasi teholla sikainfluenssan kourissa. Hän matkusteli rajamailla. Olin aivan varma että nyt se on menoa. Lapset itkivät sängynlaidalla. Minä veisasin virttä ja rukoilimme hänen puolestaan. Olin jo hyvästellyt hänet mielessäni.
Sitten mies paranikin ja tuli takasin luoksemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohta on lehdessä feikkikuolinilmoitus
Mistä teitä vitun kusipäitä sikiää???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mummolla lapset? Siellähän voi yöpyä.
Täytyyhän silti elää mahdollisimman normaalia elämää vaikka joku olisikin kuolemansairas. :(
19/24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukulaisilla että kyllä ne tommoset asiat sanoo sairaalassa. Siellä pystyy yöpymään ja meillä ainakin mummo on ollut meillä useita viikkoja kerrallaan hoitojen välissä lapsia hoitaen.
ja lasten surunkäsittelyä pyydetään arvioimaan täysin tunteettomalla kylmällä viestillä netissä?
"No niin mammat, tilanne on tämä: isi on kuolemassa..." Plaah, gimme a break.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempaa tietämystä tulee vaikkapa niistä keskusteluista sairaalassa, kun sairaalan psykologi valmistelee kohtaamaan syöpäuutista tai lääkäreiltä ja hoitajilta.
ja lasten surunkäsittelyä pyydetään arvioimaan täysin tunteettomalla kylmällä viestillä netissä?
"No niin mammat, tilanne on tämä: isi on kuolemassa..." Plaah, gimme a break.
kun ei empatiaa enää löydy edes toisen surun edessä. Minulle ainakin välittyy ap:n viestistä suru, hätä, menetyksen pelko jne. Kaikki eivät suuren surun kohdatessaan heittäydy hysteerikoiksi, eikä se ap:n tapauksessa muutenkaan toimisi, koska hänen pitää edelleen jaksaa jatkaa lastensa äitinä ja tukena vaikka mies ei pian enää olekaan kantamassa sitä vastuuta hänen rinnallaan.
Ja ehkä ap on herännyt tuohon kysymykseen yksin hiljaa valvoessaan... kenelle hänen pitäisi myöhään illalla/yöllä kysymyksensä esittää? Täällä on moni surunsa ja ilonsa purkanut vuosien saatossa, ja aina löytyy niitä, joiden pitää puuttua asian esitystapaan, sensijaan että näkisi sen itse asian ja sen vakavuuden.
Ja ap:lle: Minä ottaisin isoimmat mukaan, myös sen 5-vuotiaan, jos tulisi yöllä lähtö. Ja kaikki, jos soitto tulisi muuna aikana. Voihan mummokin sinne sairaalaan myös tulla. Kuolema ei ole paha eikä ruma asia, kun se tapahtuu tuollaisessa rauhallisessa ympäristössä. Kuolema on osa elämää.
Olen valvonut monen kuolevan vieressä, eikä kukaan ole koskaan enää niinä viimeisinä hetkinään oksennellut tms. nukkunut vain hiljaa pois. Syöpäpotilaiden lääkehoito on nykyisin niin tehokasta, ettei kuolemakaan tule tuskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska se jakaa muistot, Itse en muista paljoakaan lapsuudesta, mutta 5 v kun isäni kuoli niin siitä tilaisuudesta muistan ja sen jälkeisen elämän. Voisi olla parempi, että muistaa isän kuvista tai videolta kuin miltä tämä näytti kuolleena. samoin suurella lapsikatraalla ei ole mitään järkeä mennä sinne äiti etunenässä suremaan ja itkemään. Saattohoidossa tästäkin olisi apn kanssa keskusteltu ja hän olisi käyttänyt muutamasta asiasta niiden oikean terminologian nimiä. Sanokaa vain kyynisesti, mutta täällä provotaan enemmän kuin jokatoisella viestillä.
koska se jakaa muistot, Itse en muista paljoakaan lapsuudesta, mutta 5 v kun isäni kuoli niin siitä tilaisuudesta muistan ja sen jälkeisen elämän. Voisi olla parempi, että muistaa isän kuvista tai videolta kuin miltä tämä näytti kuolleena. samoin suurella lapsikatraalla ei ole mitään järkeä mennä sinne äiti etunenässä suremaan ja itkemään. Saattohoidossa tästäkin olisi apn kanssa keskusteltu ja hän olisi käyttänyt muutamasta asiasta niiden oikean terminologian nimiä. Sanokaa vain kyynisesti, mutta täällä provotaan enemmän kuin jokatoisella viestillä.
Et kai oleta maallikon hallitsevan alan ammattisanastoa? Tosissasi?
Silloin kun on vakavista asioista kyse, voi kuitenkin edes yrittää käyttäytyä, vaikka itsestä provolta tuntuisikin. Asia kun saattaa kaikesta huolimatta ollakin totta ja kirjoittaja oikea todellinen henkilö, joka elää jotain vaikeaa tilannetta tai elämänvaihetta.
Hyvä ystäväni on joskus purkanut tänne oman elämänsä ongelmaa. Oikeaa, todellista ongelmaa. Minuakin kirpaisi, kun luin jälkikäteen niitä provohuuteluita ja muita asiattomuuksia sieltä välistä... miltä luulet ystävästäni tuntuneen?
Harvalla on mahdollisuus soitella mihin vuorokauden aikaan hyvänsä jollekulle kysyäkseen neuvoa. Netti on nykyisin se henkireikä, minne voi purkaa huolta ja epävarmuutta, ettei tarvitse yksin murheensa kanssa painia odottaessaan muiden ympärillä taas heräävän.
Itse menisin miehen luo ja olisin hänen luonaan loppuun asti. Sitten hakisin lapset hyvästelemään isänsä. Olen todella pahoillani teidän kaikkien puolesta! Olen kuitenkin varma, että selviät eteenpäin tästä, sillä meille ei anneta enempää kuin mitä me voimme kestää. Haleja ja voimia!
Olen käynyt läpi saman kun ap. Mieheni kuoli reilu 4kk sitten, kuolemaa oli odotettu jo muutama kuukausi. Lapseni olivat tuolloin 3v, 5,5v, 9v, 12v ja 14v.
Mieheni lähtö taivaan kotiin tuli yöllä ja otin kaikki lapset mukaan hyvästelemään isänsä, samoin anoppi tuli hyvästelemään poikansa. Mieheni kuolema oli rauhallinen, hän vain nukkui pois, ei ollut kouristeluja, oksentelua tai muutakaan.
Toivotan koko sydämestäni voimia sinulle ap. Sanon samaa kun joku toinenkin eli kerro läheisillesi, että tarvitset apua. Minun läheisistä suuri osa oli sellaisia, jotka ajatteli, että parempi antaa surevan olla rauhassa kun häiritä, vaikka olisin kaivannut just niitä läheisiä ihmisiä tueksi ja avuksi. Nyt ovat tukena ja apuna, mutta näin ei olisi ellen olisi tästä heille puhunut. Lisäksi jouduin viimeisillä voimillani vaatimaan meille ulkopuolista apua, terapiaa ym, kun sitä tuntui olevan mahdoton saada.
Toivottavasti sinulla on nämä asiat helpompia eikä tarvitsis enää taistella surun keskellä, se on todella rankkaa.
Uskon että vastaavassa tilanteessa ottaisin lapset mukaan, sekä isän että lasten vuoksi. Joskus odotettukin kuolema voi tulla yllättäen niin etteivät omaiset kerkeä paikalle. Kuoleman hetkeä ei tarvitse pelätä, voisit varmasti keskustella osastolla asiasta. T: Sh
Minä ottaisin kaikki lapset mukaan. Onhan kyse heidän isästä! Kerron tarinani..
Minun isosisko kuoli yllättäen viime keväänä. Siskon mies ja heidän nuorimmainen, silloin 8kk ikäinen lapsi menivät ambulanssin perässä sairaalaan. Isommat lapset menivät hoitoon/kouluun. Siskoni joutui leikkaukseen, josta ei koskaan selvinnyt. :´(
Lapset kävivät kuitenkin hyvästelemässä äitinsä joitakin tunteja kuolemasta. Hän oli vielä lämmin. Lapset saivat pitää vielä viimeisen kerran äitiä kädestä kiinni (isommat siis olivat silloin 5v ja 7v.) Vaikka se oli lapsille todella rankkaa, he itkivät sydäntä särkevästi..niin ovat selvinneet tapahtumasta uskomattoman hyvin meidän sisarusten ym. muiden avulla! Psygologikin oli ihmetellyt miten hyvin lapset ovat ottaneet asian ja elävät sen mukaan. Toki heillä on äitiä edelleen kovasti ikävä ja ovat toivoneen jo uuttakin äitiä.
Minusta lapsilla on oikeus nähdä vanhempansa viimeisen kerran, joten ottaisin ehdottomasti heidät mukaan!
Alue: Aihe vapaa
katsomassa vainajaa kun hänet on siistitty, mutta hän on vielä osastolla eli ei ole viety ruumishuoneelle JA sitten uudestaan arkkuunpanotilaisuudessa.