Muutto toiseen kaupunkiin...ongelmia teinin kanssa!

että ap:n tapaisen huithapeliyksinhuoltajan lapsella on tosiaan jo muitakin riskitekijöitä.

Ei normaali terveellä itsetunnolla varustettu nuori noin radikaalisti reagoi muuttoon, vaikka se muutto olisi nuorelle vastentahtoinen.

Normaali ja terve itsetuntokin on aika herkkä kapistus ja saattaa muuttua aika nopeasti toisenlaiseksi. Se pelkkä muutto tuskin saa tätä aikaan, mutta sen seuraksena tulleet ero kavereista ja mahdolliset ongelmat koulussa ja uusien kavereiden kanssa voivat saada. NOPEASTI. Vain pari sattumaa ja se on siinä. Murrrosikäiset ovat herkempiä kuin pikkuvauvat...

törmännyt ajatteluun, että työttömän täytyy kysyä lupa muuttoon perheen lapselta. Pitäisikö ap:n ihan vaan nuoren vuoksi jäädä työttömäksi, kun nuori ei halua muuttaa? Ihanko te todellakin näin ajattelette?

on muutettava töiden perässä Rovaniemeltä Helsinkiin, mutta teini ei halua, huutaisi mammakuoro, että muutatte kyllä, ettekä jää yhteiskunnan eläteiksi.

Ei Helsinki ole ainoa autuaaksi tekevä asuinpaikka.



Meillä ei myös lapset sanele, miten vanhemmat pomppaa.

Ei normaali terveellä itsetunnolla varustettu nuori noin radikaalisti reagoi muuttoon, vaikka se muutto olisi nuorelle vastentahtoinen.

Normaali ja terve itsetuntokin on aika herkkä kapistus ja saattaa muuttua aika nopeasti toisenlaiseksi. Se pelkkä muutto tuskin saa tätä aikaan, mutta sen seuraksena tulleet ero kavereista ja mahdolliset ongelmat koulussa ja uusien kavereiden kanssa voivat saada. NOPEASTI. Vain pari sattumaa ja se on siinä. Murrrosikäiset ovat herkempiä kuin pikkuvauvat...

ja vaikka muuttaminen ei tuntunut aina mukavalta, oli perhe kuitenkin tärkeämpi kuin kaverit.

on muutettava töiden perässä Rovaniemeltä Helsinkiin, mutta teini ei halua, huutaisi mammakuoro, että muutatte kyllä, ettekä jää yhteiskunnan eläteiksi.

Ei Helsinki ole ainoa autuaaksi tekevä asuinpaikka.

Meillä ei myös lapset sanele, miten vanhemmat pomppaa.

ollessani yläasteella, yksi koulukaveri joutui muuttamaan perheensä kanssa toiseen kaupunkiin ja teki jokin aika muuton jälkeen itsemurhan.

Yksi muutto ei kenenkään elämää pilaa.

Varmasti kaikenlaisia tapauksia maailmaan mahtuu. Ap valotti tilannettaan lisää ja varsinkin tuon lisäyksen perusteella sanoisin, että ilman muuta muutatte kaksistaan (tai ap sinä ja lapset) sinne Turkuun; voisitko ajatella tekeväsi tytön kanssa diilin, että jos ette viihdy siellä, niin koetatte muuttaa esim. vuoden kuluttua takaisin? Että menette ainakin ja kokeilette asua siellä? Ja että tyttö saa osallistua mahdollisuuksien mukaan asuinpaikan valintaan?

Sovinnollisuus on mielestäni tuossa tilanteessa kaiken A ja O, semminkin kun ap on yh. Tarkoitan tällä sitä, että meidän yksinhuoltajien arki on jo riittävän raskasta ilman "turhia" riitojakin - jos sovittelulla voi riidat välttää, niin kannattaa tosiaan yrittää.

Jos ap:n tyttö on järkevä, saattaa hän hyvinkin innostua "määräaikaisen" sopimuksen vuoksi. Ja onhan takaportti ap:llekin hyvä olla olemassa; eihän siellä Turussa ole pakko lopun ikänsä olla, jos ei viihdy!

Mä ajattelen lastani ja mietin ja pohdin asioita yhdessä hänen kanssaan. Mitään ratkaisua ei ole vielä tehty. Eli koska olen yksinhuoltaja, niin olen heti huithapeli....mistähän syystä?? olisi erittäin mielenkiintoista tietää????

Ei todellakaan ole liikaa pyydetty, ihan normaali työmatka nykyään.

Ei todellakaan ole liikaa pyydetty, ihan normaali työmatka nykyään.

Ei todellakaan ole liikaa pyydetty, ihan normaali työmatka nykyään.

päivään asti, jolloin av-mammat sen julistivat kamalaksi ja vastuuttomaksi...

Kulkekoon kaksi vuotta, sitten voi muuttaa.



Saa sitten tehdä molemmat, normaalit, asiat.

Syystä että mun isä teki uran puolusvoimissa. Ei se aina mukavaa ollut ja joka kerta kirpaisi jonkin verran.

Paljon jäi hyviä kavereita taakse ja vielä tänäpäivänäkin saatan välillä miettiä että mitä kuuluu sille ja sille?

Toisaalta taas riippuu paljon vanhemmistakin miten lapset pitää yhteyttä entisiin kavereihin. Meidän aikana ei ollut tietokonetta ja nettiä, jonka avulla nykyään on helppo pitää yhteyttä. Mutta meidän vanhemmat rohkaisi pitämään meitä yhteyttä entisiin kavereihin. Vierailtiin jonkin verran ja oltiin kirjeenvaihtoa. Mulla on lapsuudenystäviä joihin pidän tänäpäivänäkin yhteyttä.

Minä ja veljet ollaan ihan täyspäisiä aikuisia muutoita huolimatta.

ottaisin työn vastaan ja kävisin junalla töissä. Onhan se raskasta, tiedän.



Sitten voisi jonkin ajan päästä, vaikka puolen vuoden, miettiä jaksaako sitä vaiko eikö ja miettiä muuttoa uudestaan. Siinä ajassa tietää tykkääkö työpaikastaan niin paljon, että muuttaa kokonaan Turkuun. Mahdollisesti voi myös Helsingista avautua mahdollisuuksia. Monestihan töitä saa paremmin kun on jo töissä.



Ja lisätietona: EN asu Helsingissä enkä koskaan aio muuttaa sinnepäin enää. Suhtaudun nuorten muuttohaluttomuuteen vakavasti, muttaa meidän perheessä silti aikuiset sanovat aioista viimeisen sanansa punnittuaan tilanteen kaikken kannalta ja kuunneltuaan kaikkia osapuolia.

kun olin käynyt lukiota vuoden. Äiti halusi muualle.



Sitten asuttiin vuosi siellä uudessa paikassa, eikä se ollutkaan sitten sellaista kuin piti olla. Äiti muutti takaisin.



Minä jäin ja kävin lukion iltakoulussa loppuun.



Ensimmäisen koulun kavereihin yritin pitää yhteyttä, mutta se oli liian raskasta henkisesti, kun putosi porukoista pois.

pk-seudulta Ouluun ja vanhin poika on tietysti asiaa vastaan. Kuitenkin meillä aikuisilla on tässä päätäntävalta ja poika hakee lukioon Ouluun. En usko hänen elämän tästä pilalle menevän.

ja sen valan vannoin (ja olen pitänyt), että meidän lasten ei tarvitse koskaan muuttaa. Se on vaan niin kamalaa.

Mistä ihnmeestä teit päätelmän, että ap on huithapeli?

Vaikka et itse olekaan huithapeli, niin ei kuitenkaan kaikki voi olla kohdillaan jos noin voi lokeroida ihmisen. Ap ei missään kirjoituksessaan anna mitään viitteita siitä, että olisi vastuuton tms.

Ja en ole ap. Yksinhuoltajaksi voi joutua monestakin syystä. Olisiko ap mielestäsi samalla tavalla huithapeli, jos olisi vaikka yh siksi, että lapsen isä on kuollut?

Että pistää vihaksi tuollainen sydämen sivistymättömyys.

Mieti ap silti hyvin tarkasti asiaa myös lapsen kannalta. Toisaalta maailma on hyvin erilainen nykyisin kuin mitä se oli kun me olimme nuoria. Nykyinen tekniikka mahdollistaa hyvin yhteydenpidon vaikka asuisi eri paikkakunnallakin. Oma tyttöni on ainakin hyvin paljon yhteydessä mesen ja irkin kautta ihmisiin ja ystäviin.

Toisaalta jos vastaavaa työtä voisi löytyä lähempä, niin voisitko kuvitella kulkevasi junalla jonkin aikaa ainakin niin kauan, kunnes koeaika on ohi ja työpaikka varma? Tai siihen asti kunnes lapsen lukukausi on ohi ja voi aloittaa uuden kouluvuoden uudella paikkakunnalla?

Mutta itse tunnet parhauiten tyttösi, ja herkkyyden muutosten sietämisessä. Ei varmasti ole helppo ratkaisu joten voimia.

että ap:n tapaisen huithapeliyksinhuoltajan lapsella on tosiaan jo muitakin riskitekijöitä.

että siinä oli vielä sellainenkin ongelma, että eihän ne koulujen opinnot vastanneet toisiaan. Eli opiskelin jotkut asiat moneen kertaan, joitakin en ollenkaan jne.



Yliopistossa tajusin, että olin opiskellut esim. ruotsin relatiivipronominit kolmeen kertaan, mutta sanajärjestyksiä en kertaakaan jne.

jos itse perustelee ettei ole haluja kulkea työmatkaa. Se oma halu on tärkeämpi kuin lapsi.