Lue keskustelun säännöt.
Muutto toiseen kaupunkiin...ongelmia teinin kanssa!
12.01.2010 |
Hei siskot. Nyt pitäisi töiden vuoksi muuttaa Helsingistä Turkuun. Mutta teini on asiasta eri mieltä. 16v. Ei halua muuttaa ja on ilmoittanut ettei siis aio muuttaa...Kuulostaa pikkujutulta, mutta se ei ole sitä.
Onko joku muuttanut? Vinkkejä, ideoita ja fiiliksiä...kiitos.
Kommentit (199)
on helppo pendelöidä kumman osapuolen vain. Mikä on syy muuttoon? Onko molemmilla vanhemmilla siis sieltä uusi työ vai vain toisella? Jos molemmilla, ymmärrän että haluatte nuoremmat lapset sinne mukaan mutta jos vain toisella, niin onko tosiaan välttämätöntä koko perheen muuttaa?
Tietysti se teini sopeutuu, mutta onko se sen arvoista, ja onko teidän elämä kovin mukavaa jos hän kiukuttelee Turussa sen pari vuotta ja muutaa sitten salamana kotoa pois? Noin vanhan lapsen kanssa asioista voi jo jutella ja miettiä yhdessä sopivaa ratkaisua. Jos esim. jäätte sittenkin Helsinkiin ja toinen vanhemmista on osan viikosta poissa, hänet voi velvoittaa auttamaan kotitöissä ja pikkusisarusten hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka kantavat vastuun lapsistaan.
Normaalilla tunne-elämällä varustettu nuori ei tuosta saa traumoja tai mitään muutakaan.
Ap voi yhtä hyvin kulkea kaksi vuotta Turkuun Helsingistä.
Monet tekevät niin, ei ole mikään iso juttu.
Aika tiukka mielipide sinulla? Minusta niinkin iso asia kun muutto on KOKO PERHEEN asia, ja siitä tulee puhua. Jos vaikkapa isän työn takia koko perheen pitää muuttaa, niin on aiheellista miettiä voittaako/häviääkö siinä perhe.
esim:
*Onko kyseessä että työtön saa töitä, vai työpaika vaihtaminen "muutaman satasen" vuoksi?
*Onko kyseessä ihan kiva työpaikka, vai se mistä isä aina haaveillut?
*Onko kyseessä parin vuoden projekti vai lopullinen muutto?
Monesti vastaan voi tulla tälläiset asiat:
*Kaikki sukulaiset/ystävät jäävät vanhalle paikkakunnalle, sosiaalinen elämä kärsii ja turvaverkkoa ei ole esim. lastenhoidossa
*Lapsi ei pysty jatkamaan harrastustaan samalla tasolla/ollenkaan uudessa kaupungissa /vanhemmat joutuvat luopumaan harrastuksestaan.
*Koulut ym. eivät ole yhtä hyviä (koskee varsinkin erityislapsi perheitä)
Jos minä olisin ap, niin tekisin niin, että en ottaisi tuota työtä vastaan TAI kävisin töissä Hlesingistä käsin. Työmatka HKI-TKU ei ole mahdoton (voisit myös harkita edullisen asunnon vuokraamista/satunnaisia hotelli yöpymisiä Turussa)
Teinit sitten velvottaisin osallistumaan enemmän kotitöihin, eli koska minulla menee aikaa työmatkoihin, niin teinit hoitavat kodin (saavat itse miettiä tuo vastuu vai muutto). Ilmoittaisin myös että kun lapset ovat lukion käyneet muutamme kokonaan Turkuun ja he voivat muuttaa mukana/jäädä Helsinkiin.
aika moni ihminen nykyään asuu ilman sukulaisia samalla paikkaunnalla. Olisi aika hassua jos sukulaiset olisivat syy jäädä tietylle paikkakunnalle, jos vaakakupissa olisi toisella puolen vaikkapa työpaikka. Turussa uskoisin olevan harrastusmahdollisuuksia siinä missä helsingissäkin. Ap ei ole puhunut mitään erityislapsista.
Missä koulussa on? Mikä tukiverkko hänelle jäisi Helsinkiin?
Mutta pakotettiin 15v muuttamaan. Se oli aivan järkyttävää. Ei ne kaverit enää säily sillä, että soitellaan ja voi viikonloppuisin käydä. Ne oli kuitenkin MUN ystäviä, joiden kanssa vietin suurimaan osan hereilläoloajastani.
Uusia ystäviä en oikein saanut, enkä halunnut. Muutin 16v takaisin Helsinkiin. Lupasin vanhemmilleni, että käyn koulua ja niin kävinkin! Nyt hyvä ammatti ja hyvä työ, mieskin siitä nuoruuden kaveriporukasta, vaikka en silloin teininä olisi uskonut, jos olisi etukäteen kerrottu :).
Mä olen teinin puolella. Junallahan pääsee Turkuun töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voi yhtä hyvin kulkea kaksi vuotta Turkuun Helsingistä.
Monet tekevät niin, ei ole mikään iso juttu.
jotta teini ei saa traumoja. On teillä mammat kasvamassa kotona sellainen mammanpoika/tyttö-sukupolvi, jolle varmaan ruokakin pureskellaan valmiiksi. Olen 7 kanssa samaa mieltä. vanhemmuus on hukassa jo lapset päästetään sanelemaan koko perheen asuinpaikan. Oikeita prinsessoja te niistä kasvatatte.
Missä koulussa on? Mikä tukiverkko hänelle jäisi Helsinkiin?
Mutta pakotettiin 15v muuttamaan. Se oli aivan järkyttävää. Ei ne kaverit enää säily sillä, että soitellaan ja voi viikonloppuisin käydä. Ne oli kuitenkin MUN ystäviä, joiden kanssa vietin suurimaan osan hereilläoloajastani.
Uusia ystäviä en oikein saanut, enkä halunnut. Muutin 16v takaisin Helsinkiin. Lupasin vanhemmilleni, että käyn koulua ja niin kävinkin! Nyt hyvä ammatti ja hyvä työ, mieskin siitä nuoruuden kaveriporukasta, vaikka en silloin teininä olisi uskonut, jos olisi etukäteen kerrottu :).
Mä olen teinin puolella. Junallahan pääsee Turkuun töihin?
ala-aste ajoista lähtien, ihan joka puolelta Suomea? Eivät ole jääneet mihinkään ne tärkeimmät ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on ihan tavallista nykyään. Minulla on kaksi työkaveria, jotka käy Hesassa töissä Turusta. Yksi käy Lahdesta, yksi Riihimäeltä, yksi Tampereelta ja yksi Hämeenlinnasta.
Taidat elää jotain kärripolkuelämää ja olla muutenkin ajastasi jäljessä?
Onko siis jo lukiossa tai ammattikoulussa tms?
Onko Helsingissä ketään sukulaisia tms. jonka luokse lapsi voivi jäädä asumaan? Jos homma ei toimi, niin sitten joutuu muuttaamaan Turkuun?
Tai jos ei ole sukulaisia, niin olisko mahdollista saada jokin opiskelija-asunto? Kuulostaa hurjalta ja paljon riipuu lapsesta, etä onko vielä kypsä/valmis. Itse olen muuttanut pois kotoa melkein heti kun täytin 17-vuotta ja hyvin on pärjätty. Jotta sain edes hiukan omaa rahaa, niin siivosin iltatöinä.
Ymmärrän, että muutos on iso ja kaverit tärkeitä.
Kannattaa silti miettiä, että onko mitään muita vaihtoehtoja kuin muuttaa mukana Turkuun. JOs ei muita ole, niin sitten vain mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin vuokraisin itselleni sieltä Turusta jonkin alivuokralaisasunnon ja yöpyisin keskellä viikkoa pari yötä.
Katsoisin miten itse viihdyn Turussa ja miten nuori pärjää yksinään.
En rupeaisi mullistamaan kaikkea, kun ei ole pakko.
Tosin ei muutettu ihan noin pitkälle, vaan Helsingistä Tuusulaan. Silti teini ei ollut ollenkaan mielissään muutosta ja oli sitä vastaan.
Ei vaikka sanottiin että pääsethän sä edelleen Helsingissä käymään ja vaikka viikottain.
No, muutettiin, koulu vaihtui ja teini sai heti ekana päivänä uusia kavereita, se jo helpotti. Edelleen pitää yhteyttä ns. Helsingin kavereihin. Mesettelee, soittelee ja tapaavat myös toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä ketjussa joidenkin mielestä on ihan ok ottaa se riski, että murrosikäinen lapsi panee koulunkäynnin lekkeriksi ja karkailee kotoa kun kaverikuviot menee plörinäksi ja kaikki vituttaa - koska on vanhempien asia päättää, missä perhe asuu ja vanhempien työ ja mukavuus on tärkein. Muu on kurlingia.
Sitten tässä ketjussa on niitä, jotka ovat valmiita näkemään aika paljon vaivaa varmistaakseen kaikilla mahdollisilla tavoilla, että teini ei ala sählätä juuri siinä vaiheessa kun pitäisi varmistaa pääsy yhteiskuntaan töihin tai jatko-opintoihin.
Kysyn meinaan vaan, että voisivatko nämäkin tapaukset jotka "karkailivat kotona teininä suututtuaan isälle mutta ovat nykyään ihan normaaleja aikuisia" olla nykyään paljon menestyneempiä ja tyytyväisempiä normaaleja aikuisia, jos koulunkäynnin kriittisin vaihe ei olisi mennyt hölinäksi? Ja sitten kysyn, että kuinka paljon vanhemmat pystyvät tekemään töitä siellä uudella paikkakunnalla, jos sattuu, että se kersa karkailee ja sitä pitää etsiä yökaudet ties mistä ja istua koulussa palavereissa jne. Mä olen nimittäin kokenut tuon yhden (toki erityis- mutta kyllä se voi ihan helposti tapahtua tavis murkullekin)lapsen kanssa alakouluvaiheessa, ja teen todellakin KAIKEN, että sitä ei tarvitse kokea uudestaan. Parinsadan kilometrin pendelöinti (Turkuunhan ei kestä kuin tunnin Helsingistä junalla) on siihen verrattuna tosi pientä.
Omat lapseni sopeutuvat tosi hitaasti muutoksiin ja paikkakunnan muutto olisi kauhea paikka. Niin kauan kuin ovat peruskoululaisia, pakkohan heidän olisi tietenkin tulla mukaan, mutta sen jälkeen kyllä neuvottelisin heidän kanssaan. Etenkin jos se 16 v täyttää tänä vuonna jo 17 v ja on jo aloittanut toisen asteen koulunsa, joka on varmaan ajatuksella valittu.
Vaihtoehtoja tässä on tullutkin paljon, niitä miettisin ottaen tosiaan huomioon lapsen kyvyt ja tavat. Jos on itsenäinen ja luoetttavat, voisi jäädä arkipäiviksi Helsinkiin. Jo on kovin epäluottettava tapaus, niin meittisin, voinko itse olla pendelöidä. Jos se ei mitenkään onnistu, ehkä pakottaisin muun perheen mukaan. Siinä on kuitenkin se riski että välit menee, ja nuoren koulu yms. menee ihan vituralleen uudessa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16v:ni ei ole eritysilapsi, oikein ihana teinityttö, fiksu ja "helppo" lapsi. Meillä aikuiset päättää asioista, mutta juttelemme asioista toki tyttären kanssa ja koitan häntä kuunnella mahdollisuuksien mukaan. Olen saanut hyvän työn Turusta, tällä hetkellä olen työtön yh.
Mielestäni tuo olisi uusi alku.
Ei minulla ole rahaa asua "silloin tällöin" hotellissa tai halua matkustaa Turku-Helsinki väliä..silloin ei paljon kotona kerkisi olemaan.
En kuitenkaan haluaisi vielä tuon ikäistä jättää yksinkään johonkin Helsinkiin asumaan..se ei ole vaihtoehto.
Meillä ei ole perhettä Helsingissä, toki ystäviä on. Perheeni asuu pitkin Suomea ja silleen ei mitään tukiverkkoja ole, vaan eipä tuo tuonikäinen enää ole babysitteriä tarvinnut...heh.
Aika erilaisia vastauksia..kiitos niistä.
Mietin ja pohdin.
Ja lisää saa vastailla...
Kyllä sinulta pitää löytyä "halua" ajatella myös lastasi.
Ei siellä Turussa tarvitse hotellissa asua. Vuokraa alivuokralaishuone.
Mihin lukioon hän Turussa menisi? Joko teillä on asunto Turusta, minne päin olette muuttamassa?
ollessani yläasteella, yksi koulukaveri joutui muuttamaan perheensä kanssa toiseen kaupunkiin ja teki jokin aika muuton jälkeen itsemurhan.
Yksi muutto ei kenenkään elämää pilaa.
ollessani yläasteella, yksi koulukaveri joutui muuttamaan perheensä kanssa toiseen kaupunkiin ja teki jokin aika muuton jälkeen itsemurhan.
Yksi muutto ei kenenkään elämää pilaa.
Ei normaali terveellä itsetunnolla varustettu nuori noin radikaalisti reagoi muuttoon, vaikka se muutto olisi nuorelle vastentahtoinen.
kun isän työpaikka vaihtui noin viiden vuoden välein ja asuinpaikka sen mukana.
Kaikista vaikein muutto oli juuri tuo teininä (yläasteikäisenä) tehty muutto. Ei sopeutunut millään uuteen paikkaan. Ei pitkään aikaan saannut/ ehkei halunnutkaan saada kavereita, vaikka edellisessä paikassa liikkuin poika"jengissä" ja oli avoimen sosiaalinen. Äitinsä oli ollut todella huolissaan. Edelleenkin puhuu tuosta paikkakunnasta tosi negatiivisesti ja kokee sen edellisen kotiseudukseen, vaikkei sinne ole enää minkäänlaisia yhteyksiä. Pitkään tosin piti yhteyttä vanhoihin kavereihin. Pyöräili jopa usean sadan kilometkrin matkan sinne kesällä. Ei ne kaverit vaan pysy enää samanlaisina, kun elämä muuttuu ja ihmiset sen mukana. Ystävyys vaatii ylläpitoa.
Mieheni ja hänen sisaruksensa ovat kaikki nyt sitä meiltä, ettei lapseten ole hyvä muuttaa noina ratkaisevina vuosina. Pienet lapset sopeutuvat aina, mutta teineillä elämä on muutenkin niin vaikeaan monesti, että tuollainen muutto on todella paljon isompi juttu kuin esim aikuiselle. Kyllä te varmasti itsekin muistatte, ettei niitä kavereita ihan niin vaan hankittu. Nuorten elämässä on niin raakojakin juttuja.
Toiset nuoret ovat varmasti parempia selviämään kuin toiset.
Eikä se muuttaminen pelkästään pahasta ole. Kyllähän sitä saa perspektiiviä elämään, kun katselee sitä monesta paikasta. Toiset elävän ympäri maailmaa vanhempiensa työn takia ja kasvavat ihan normaaleiksi aikuiksi.
Tietynlaista kodittomuutta kuitenkin näen miehessäni. Hän kyllä sopeutuu joka paikkaa, mutta ei kotiudu ihan kunnolla. Hän voisi periaatteessa elää missä vaan, kun mikään ei ole toista parempi paikka. Kyllä siinä paljon menettää, kun ei ole juuria.
Me teimme yhden muuton, kun lapset olivat suht pieniä. Asuimme pari vuotta muualla, mutta muutimme sitten takaisin tänne lasten syntymäpaikkakunnalle. Se olikin viisain ratkaisu, minkä olemme lasten kanssa tehneet. Muutto takaisin kotiin oli meille kaikille hyvästä ja nyt olemme kiinnittyneitä tänne. Mihinkään emme nyt muuta, ei ainakaan ennen kuin lapset itse lähtevät pesästä.
Valitettavasti ap en osaa sanoa kovin positiivista tuosta muutosta. Joskus kuitenkin pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja jos se työpaikka on aivan ainutkertainen, etkä usko, että Helsingissä saat lähellekään vastaavaa, niin ehkä se silti on se oikea ratkaisu teidän tilanteessa. Kyllähän se toimeentulo menee jopa teinin mahdollisen "kodittomuuden" edelle.
Aika tiukka mielipide sinulla? Minusta niinkin iso asia kun muutto on KOKO PERHEEN asia, ja siitä tulee puhua. Jos vaikkapa isän työn takia koko perheen pitää muuttaa, niin on aiheellista miettiä voittaako/häviääkö siinä perhe.
esim:
*Onko kyseessä että työtön saa töitä, vai työpaika vaihtaminen "muutaman satasen" vuoksi?
*Onko kyseessä ihan kiva työpaikka, vai se mistä isä aina haaveillut?
*Onko kyseessä parin vuoden projekti vai lopullinen muutto?
Monesti vastaan voi tulla tälläiset asiat:
*Kaikki sukulaiset/ystävät jäävät vanhalle paikkakunnalle, sosiaalinen elämä kärsii ja turvaverkkoa ei ole esim. lastenhoidossa
*Lapsi ei pysty jatkamaan harrastustaan samalla tasolla/ollenkaan uudessa kaupungissa /vanhemmat joutuvat luopumaan harrastuksestaan.
*Koulut ym. eivät ole yhtä hyviä (koskee varsinkin erityislapsi perheitä)
Jos minä olisin ap, niin tekisin niin, että en ottaisi tuota työtä vastaan TAI kävisin töissä Hlesingistä käsin. Työmatka HKI-TKU ei ole mahdoton (voisit myös harkita edullisen asunnon vuokraamista/satunnaisia hotelli yöpymisiä Turussa)
Teinit sitten velvottaisin osallistumaan enemmän kotitöihin, eli koska minulla menee aikaa työmatkoihin, niin teinit hoitavat kodin (saavat itse miettiä tuo vastuu vai muutto). Ilmoittaisin myös että kun lapset ovat lukion käyneet muutamme kokonaan Turkuun ja he voivat muuttaa mukana/jäädä Helsinkiin.