Lue keskustelun säännöt.
Miksi "lapselliset" usein pitää lapsettomien elämää haljuna?
11.01.2010 |
Tähän ajatusmaailmaan olen törmännyt oikeassa elämässä ja täälläkin.
Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että elämää on ilman lapsiakin? Osa on ihan omasta tahdosta lapsettomia, mutta sitten on myös näitä, jotka ei saa lapsia syystä tai toisesta.
Ja en ymmärrä kommentteja, joissa sanotaan, että olihan se elämä aika haljua ennen lapsia. Mutta entäs jos et ikinä olisi saanut lasta, olisitko siltikin pitänyt elämääsi haljuna, vaikket edes tietäisi millaista elämä lasten kanssa on.
Kommentit (89)
kovasti melutaan siitä miten lapseton elämä on köyhää, vaöjua ja mitä nyt milloinkin.
Ja ei, kaikki lapsettomat ei ole mitään ydinfyysikoita tms. mutta minusta on hullua että monien mielestä lapseton elämä on muka jotenkin erityisen pinnallista.
Ja ei kai kaikki lapsettomatkaan tuota kaikkea tee tai halua tehdä? Ei kaikki lapsettomatkaan ole ydinfysiikan tutkijoita, jotka notkuu vanhainkodeissa viikonloput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse asiaan. Onhan se tietysti niin, että elämään voi sisältöä hommata niin tsiljoonalla tavalla. Lapsen vanhemmuus on antoisaa, mutta niin on moni muukin asia.
Silti jos vertaan omaa lapsetonta elämääni ja nykyistä (niinhan äidit tuppaavat vertaamaan, heillä kun on kokemusta molemmista elämistä), niin joo: lapset toivat elämääni syvyyttä ja sisältöä LISÄÄ. Ei se elämäni aiemminkaan "haljua" eli väritöntä ja ankeaa ollut, päinvastoin. Matkustelimme, opiskelimme, teimme menevää ja haastavaa työtä.
Mutta kas: yhä edelleen matkustelemme ja teemme menevää ja haastavaa työtä (emme tosin enää opiskele päätoimisesti, maisterinpaprut jo on). Sen lisäksi vain on ne lapset, joista on monenmoista velvollisuutta ja työtä (sekin on kasvattavaa ja ihmistä jalostavaa), mutta myös paljon hupia.
En - toistan - kuitenkaan luule, ettenkö voisi itseäni kasvattaa ihmisenä muillakin tavoin.
Mä en saanut elämästä oikein kiinni ennen kuin sain lapsen. Nyt niitä on kolme, ja eniten tässä elämässä minua on kasvattanut äitiys, vaikka en koekaan sen muuttaneen sitä KUKA minä olen.
Mun mielestäni jokainen saa olla vapaaehtoisesti lapseton jos haluaa ja nauttia elämästään sellaisena. Jos taas haluaa lapsia mutta ei saa, niin onhan se suuri tragedia, turha sitä on yrittää muuksi muuttaa vähättelemällä lapsien mukanaan tuomaa iloa.
Täällä kuvattiin lapsetonta elää kivaksi ja tapahtumarikkaaksi, mihin todettiin, että ne on pinnallisia määritelmiä. Kun ne on.
Täällä kuvattiin lapsetonta elää kivaksi ja tapahtumarikkaaksi, mihin todettiin, että ne on pinnallisia määritelmiä. Kun ne on.
Itse luonnehtisin koliikkivauvan äitiyttä silkaksi helvetiksi, en "edes" kivaksi ja tapahtumarikkaaksi.
Tai sitten vaikkapa kahden uhmaikäisen äidin (kotona olevan) elämää... ainoa tapahtuma päivässä on piipahtaa ostoksilla marketissa. Ei helvata, ei sekään nyt niin kauhean syvää ja merkityksellistä ole.
Onhan siinä aina se rakkaus ja vastuu, mutta onhan rakkautta ja vastuuta tietysti myös lapsettomien elämässä. Vastuuta ja välittämistä voi tuntea muitakin kuin lapsia kohtaan.
Eli ei se nyt ihan niinkään mene, että *vips* lapsen hankkiminen tuo elämään automaattisesti syvyyttä ja merkitystä.
-46-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoituksessasi ei ole päätä eikä häntää.
väittää että sisältöä elämään saa vain lapsia tekemällä.
Täällä kuvattiin lapsetonta elää kivaksi ja tapahtumarikkaaksi, mihin todettiin, että ne on pinnallisia määritelmiä. Kun ne on.
pinnallisuus häviää saman tien jos perheellinen ihminen kuvailee perhe-elämäänsä kivaksi ja tapahtumarikkaaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen on selkeä väite ja mielipide. Sinun kirjoituksesi oli tajunnanvirtaa.
lapsiperheen elämää noilla pinnallisilla määritelmillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton voi elää pintaelämää, lapsellinen ei koskaan.
äitiyttä takana ja jota en tunne - tunnetko sinä? - joten en voi arvioida.
Herkkiä hetkiä oli paljon siinä dokkarisarjansa ekassa osassa ja selkeästi ovat onnellisen perheen oloinen, ja täydempi perhe lapsen myötä.
Ja pinnallinen elämä ei muuten tarkoita silikonirintoja, vaan elämänasennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta "pintaelämä" tarkoittaa sisällöltään tyhjää elämää.
Eli sellaista on itse asiassa aika monenkin lapsiperheen elämä. Aamulla lapset tarhaan, sitten töihin, töistä ruokakaupan kautta kotiin, huushollausta, Salkkarit tms. saippis, sitten nukutus ja romahdus sänkyyn.
Missä siinä on se ylitsevoittamaton "syvällisyys"?
Kuten aiemmin sanoin, rakkautta ja välittämistä lapsiperheen arkeen mahtuu kyllä, mutta voihan sitä olla yllin kyllin myös lapsettoman elämässä.
Enemmänkin sanoisin, että vaikeudet kasvattavat. Ja elämänmuutokset ja vaihtelu.
Ei arjen monotonisuus.
-46/49-
lapsiperheen elämää noilla pinnallisilla määritelmillä...
Mun perhe-elämä on kivaa ja tapahtumarikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmänkin sanoisin, että vaikeudet kasvattavat.
Kaikilla on täällä aina niin julmetun vaikeata.
Toinen on selkeä väite ja mielipide. Sinun kirjoituksesi oli tajunnanvirtaa.
sitä että kaikille elämän sisältä ei tarkoita samaa asiaa ja on täysin päätöntä vaahdota siitä että ihmisen elämään toisi sisältöä samat asiat.
mutta kyllä se jotain kertoo, että määritelmää käytetään perhe-elämästä vasta kun alkaa saivarrella, mutta lapsettoman elämästä määritelmät tulivat spontaanisti.
vailla päätä ja häntää. Ei siitä saanut selvää mitä sanot tai et sano.
...kuten osa lapsettomistakin.
Joillain ei ole yhtään mitään muita pätemisen aiheita kuin se, että heillä on lapsia. Eiköhän se riitä vastaukseksi. :)
kuin mitä on lapsellisella lapsettomalla.
kirjoituksessasi ei ole päätä eikä häntää.