Lue keskustelun säännöt.
Miksi "lapselliset" usein pitää lapsettomien elämää haljuna?
11.01.2010 |
Tähän ajatusmaailmaan olen törmännyt oikeassa elämässä ja täälläkin.
Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että elämää on ilman lapsiakin? Osa on ihan omasta tahdosta lapsettomia, mutta sitten on myös näitä, jotka ei saa lapsia syystä tai toisesta.
Ja en ymmärrä kommentteja, joissa sanotaan, että olihan se elämä aika haljua ennen lapsia. Mutta entäs jos et ikinä olisi saanut lasta, olisitko siltikin pitänyt elämääsi haljuna, vaikket edes tietäisi millaista elämä lasten kanssa on.
Kommentit (89)
koska he elivät sitä itse aikaisemmin. Joten he voivat verrata. Varsinkin jos on tehnyt lapset vanhempana, tietää hyvin, millaista on elää aikuisen elämää ilman lapsia. Lapsettomat taas ei tiedä millaista on elämä kun niitä lapsia on. Se yllättää aina jokaisen, hyvässä ja pahassa, mutta enenmmän hyvässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tapahtumarikas elämä ennen lasta. Ei ollut yhtään haljua. Tein mitä halusin hyvien ystävien kanssa :)
Kivuus ja tapahtumarikkaus ei minusta silti riitä lopulliseksi elämän sisällöksi.
Kivuus ja tapahtumarikkaus ei minusta silti riitä lopulliseksi elämän sisällöksi.
Sisällön elämälleen voi löytää ihan mistä vaan, ei siihen lapsia tarvitse.
Sä et ehkä tykkää kivoista ja tapahtumarikkaista jutuista elämässä, mutta mä tykkään ja munhan on elämäni ;)
vaiheen lapsettomana. Sain lapset nelikymppisenä. Nytkin koen paljonkin kivoja ja tapahtumarikkaita asioita ja jahka lapset ovat vähän isompia, koen niitä taas lisääkin aikuisseurassa.
Mutta ei niistä koko elämänsisällöksi ole. Kyllä normaali ihminen kaipaa syvempää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo sisältöä!!
Miksi väität vastaan?
Kyllä elämää on ilman lastakin, on ollut kaikilla lapsettomillakin.
Pidän lapsiani semmosena mausteena ja ilona että ilman heitä olisi ankeampaa. Miksi en saa sanoa näin?
Ei sun tartte hankkia kersoja. Otan osaa jos et saa lapsia. Mutta mitä jos antaisit minun olla onnellinen omistani?
Itsekin tein vaikka mitä mielenkiintoista ja ihan itsestäänhän se on kiinni miten sen elämänsä käyttää. Ei kaikki lapsettomat vaan istu sohvalla ja lue eilisen lehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mussunmussun!
Samaa sontaa sanot kuin semmonen joka väittää ettei lapseton osaa kertoa lapsenhoitovinkkejä!
Kyllä osaan kuvitella mitä elämä olisi ilman lapsiani.
Miksi tarttee lähteä noin arvostelemaan ettei toinen tiedä mitä elämä on jos on 10 lasta tai ei ollenkaan? Saako joku tollasesta jotain tyydytystä?
vaiheen lapsettomana. Sain lapset nelikymppisenä. Nytkin koen paljonkin kivoja ja tapahtumarikkaita asioita ja jahka lapset ovat vähän isompia, koen niitä taas lisääkin aikuisseurassa. Mutta ei niistä koko elämänsisällöksi ole. Kyllä normaali ihminen kaipaa syvempää elämää.
kun haluat ymmärtää. Kai tuohon kivaan ja tapahtumarikkaaseen elämään sisältyy muutakin. Se sisällön voi jokainen määritellä itse. Kaikki kun ollaan erilaisia. Sulle sisältö on lapsi tai pari, ehkä 50, mutta kaikki ei kaipaa samaa "sisältöä" elämään. Ei ole yhtä ja oikeaa sisältöä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään elämää ei ole käsikirjoitettu. Niinikään, ei ole tehty "mallikäsikirjoitusta".
Elämässä on erilaisia vaiheita. Aikuisuuteenkin kuuluu erilaisia. Niissä painopisteet voivat olla kovin erilaisia. Asiat eivät ole niin yksioikoisia, että "lapselliset" tekisivät automaattisesti tiettyjä asioita ja lapsettomat tiettyjä.
Kyse on siitä, miten asiansa ja elämänsä järjestää.
Omalta osaltani olen saanut kohtuullisesti harrastaa ja mennä / kulkea, ottaen huomioon kotivastuuni. Luonnollisesti olen antanut vaimolleni mahdollisuuden samaan.
Minulle lapset ovat antaneet valtavasti sisältöä elämään. Jos mietitään eri vaiheiden kestoa, on lapsellisuus ehken pisimpiä vaiheita elämässä.
Tutkinnon hankkimisen jälkeen monet hankkivat autoja ja taloja ja hilettävät. Elämä on auvoisaa. Tai niin ainakin ajatellaan, kun on oikein talot ja autot.
Jotkut "hankkivat" lapsia ennemmin, toisilla jää kepeä vaihde päällä pidempään. Ensisynnättäjien keski-ikä on noin 29 vuotta.
Yhä useampi joutuukin "manipuloimaan" luontoa, kun sitä lasta ruvetaan hankkimaan sitten kun auton osamaksut ja kämpän perustukset alkavat kunnolla kuivamaan savikossa.
Jotkut huomaavat, etteivät osaakkaan elää aikuisuutta. Tulee eroja. Syitä on tietysti monia.
Voi niitä raukkoja, jotka eivät uskalla ottaa elämästään vastuuta ja jättävät lapset tekemättä turhan kepeistä syistä.
Ei se ole syvällistä tai vähemmän kivaa.
Lapseton elämä on haljua. Sano mitä sanot. Itse nimenomaan kuvasit sitä pinnallisilla termeillä. Kertonee kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat elämän täyttymys ja suola
Kumpaakin vaihetta tietysti koettu :)
Kummassakin hyvät ja huonot puolensa. En voisi toiselle sanoa, etteä tämän valinta on huonompi.
Lapset nyt ovat vain minun "juttuni" ja tuoneet minulle onnea sekä iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähipiiriin kuuluu lapsettomia (ei omasta tahdostaan) ja useat tuttuni, joilla lapsia ovat sitä mieltä, että lapsettoman elämä on haljua. Vaikka minulla on lapsia en silti ajattele, että lapsettoman elämä ois haljua tai, ettei siinä voi olla sisältöä ym.
Tosin minulla on vain kaksi lasta ja koko ajan muutakin elämää. Yhdeksää lasta en ikinä haluaisi.
on aivan sama vapaaehtoinen lapsettomuus. Jokainen aikuinenhan on itse vastuussa teoistaan ja, jos haluaa elää lapsetonta elämä, niin asiahan on ihan hyväksyttävää,
Itselläni on kaksi hieman alle kouluikäistä lasta ja rakkauden määrä on kasvanut omassa elämässä niin paljon lasten myötä, että ajatus elämästä ilman näitä omia kirpaisee pahasti. Itse olen hyvin onnellinen, että olen lapsia saanut, kun lapsellista elämää toivoinkin.
ihmisillä on valtavan suuri tarve puolustella omia valintojaan, koska me olemme pohjimmiltamme laumaelämiä, joiden pahin pelko on laumasta poisulkeminen. Sen takia molempien puolien pitää tapella omasta näkökannastaan. Useasti täysin tarpeettomasti.
Molemmissa puolissa on hyvää ja huonoa. Yhtä arvokasta elämää voidaan elää eri tavoilla. Enemmän säälisin ihmisiä, jotka tehdään tähän maailmaan tuottamaan sisältöä ja syvyyttä omien vanhempiensa elämään.
Ei se ole syvällistä tai vähemmän kivaa. Lapseton elämä on haljua. Sano mitä sanot. Itse nimenomaan kuvasit sitä pinnallisilla termeillä. Kertonee kaiken.
Ei ne lapset sitä syvällisemmäksi muuta. Enemmän arkipäivän tohellusta, pakollista tekemistä, kiirettä ja turhautumista. Ja sitten lapsilta saa myös sellaista, mitä aikuisilta ei saa. Ja ipanoiden kehityksen seuraaminen on mahtava testilaboratorio.
En minä sanoisi, että elämäni syyvyydessä on tapahtunut jotain eroa. Erilaista se on, mutta olin ihan tyytyväinen kahden miehen kanssa (olimme yhdessä melkein 10 vuotta ennen lapsia). Parasta olisi, jos noita vaiheita voisi vaihdella halunsa mukaan, mutta en tietenkään luopuisi lapsista ;)
lapsista tulee paljon huolta, tappelua, rahanmenoa, surua jne.jne. Ei kaikki tuntee mitä lapset tuovat mukanaan ole positiivisia. On vain ja ainoastaan hienoa, että jotkut tunnistavat sen, eivätkä tee lapsia vastoin omaa jaksamistaan. Liian paljon on ihmisiä, joille lapset ovat vain rasite.
Todella kärsin tarkoituksettomuuden tunteesta. Se alkoi jo murrosiässä.
Tietysti siihen liittyi muutakin kuin lapsettomuus ja toive siitä, että tulisi joskus äidiksi. Vanhempani eivät pitäneet ammatinvalinnastani. He eivät ylipäänsäkään oikein pitäneet minusta sellaisena kuin oikeasti olin ja olen.
Kun sain oman lapsen, elämään tuli perspektiiviä. Lapsettomana uskoin kaiken, mitä äitini kertoi äitinä olemisesta. Kun koin sen itse, huomasin, että se tuntui ihan erilaiselta kuin äitini oli kertonut.
Valehtelematta, yhtenä päivänä tässä ajattelin, että oma lapsi on opettanut minulle enemmän kuin korkeakoulututkinto tai mikään muu asia elämässäni.