No onkos se riittävä syy erota ihan ok liitosta kun rakastui toiseen?

Itse rakastuin muutama vuosi sitten työkaveriini, koska omassa avioliitossa ei ollut enää kipinää ja tuntui, että oltiin molemmat kotona tosi kireitä ja kiukkuisia. Mitään "oikeaa" ongelmaa ei kuitenkaan ollut. Työkaverilta sain sitten sitä ihailua ja hellyyttä, jota kotona en juuri silloin saanut. Ihastuin, rakastuin ja harkitsin vakavasti eroa. Kerroin miehelleni tilanteesta, hän romahti ja alkoi raskas välienselvittely, jonka aikana olin "kahden miehen loukussa". Ajatus perheen rikkomisesta tuntui niin vaikealta ja väärältä, että sinnittelin mieheni kanssa ja jaksoin riitoja, syytöksiä ja yöllisiä keskusteluja, vaikka "helpompi" ja "onnellisempi" elämä toisen miehen kanssa odotti vain minun eropäätöstäni. Mieheni muuttui tämän prosessin aikana täysin, kertoi rakastavansa, antoi hellyyttä, rupesi ottamaan minut huomioon kaikessa ja jossain vaiheessa tajusin, että en sittenkään halua erota. Olin rakastunut mieheeni uudelleen. Lopetin suhteeni ja aloitin uuden kukoistuksen mieheni kanssa. Nyt tuosta on jo useampi vuosi ja olemme edelleen äärettömän onnellisia ja rakastuneita. Kipinää, hellyyttä ja toisen kunnioitusta riittää ja viihdymme hyvin toistemme seurassa. Jopa niin hyvin, että meitä molempia saa pitkään ja hartaasti houkutella ja anella lähtemään ulos omien ystäviemme kanssa, olisi vaan niin kiva aina nyhjätä yhdessä kotona! :)

Ihmissuhteisiin vaikuttaa niin moni asia. Kai on tärkeintä kuitenkin tuntea itsensä tarpeeksi hyvin, että voi alkaa tekemään tuollaisia päätöksiä.